Monenko tapaamiskerran / miten pitkän tapailun jälkeen voi ottaa puheeksi seurustelun?

upp

Ei se siitä kertojen määrästä riipu, vaan siitä miltä tuntuu olla yhdessä. Yleisesti ottaen kyseleminen kannattaa siinä vaiheessa, kun tuntuu siltä että saa myöntävän vastauksen.

Olennainen kysymys: Miten seurustelu mielestäsi eroaa siitä tapailusta, mitä teillä on nyt?

Kyllä tuo voi olla selvää hetikin. Itse etsin uutta kumppania vakavissani netistä. Heti kun aloin kirjoitella yhden miehen kanssa tajusimme samankaltaisuutemme. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen tuntui miehestä jo selvältä, että meistä tulee pari, minä varovaisempana jarruttelin ja hidastelin. Mutta pari tuli, nyt onnellinen sellainen jo lähes kymmenen vuotta.  Ja miehellä oli ollut eronsa jälkeen tuollaisia harvakseltaan näkemisiä joihin ei ollut halunnut tosissaan mennä mutta kun kohdalle kolahti oikeasti sopiva oli heti valmis sitoutumaan. Minä olin oman eroni jälkeen katsellut hieman kauempaa ja yritellyt varovasti jotain, lähinnä miettinyt millainen uuden kumppanin pitäisi olla ja miten itse voisin olla rakentavammin suhteessa kuin eroon päättyneessä liitossa, tajusin tämän miehen tavatessani, että meillä oikeasti voisi olla hyvä mahdollisuus onnistua yhdessä, empiminen oli lähinnä arkuutta, epäonnistumisen pelkoa. Vaikka sitouduttiin nopeasti yhteenmuuttoon meni aikaa, seurustelimme ja opettelimme toistemme tapoja ja luonnetta rauhassa ja annoimme lapsille aikaa tottua uuteen kumppaniin. Jälkikäteen katsoen tuo kannatti, nyt jo aikuiset lapset ovat OK uusien puolisojen kanssa kun ei ruvettu liian nopeasti leikkimään uusperhettä. Nuo Rosa Meriläisten kaltaisten lapset käyvät vähän sääliksi, eron jälkeen pitää heti alkaa isä- ja äitipuoliehdokkaiden kanssa yhteiselämää harjoittelemaan.

Riippuu niin ihmisestä. Mun seurustelusuhteet on aina alkaneet suht nopeasti, tyyliin 1-2 viikon sisällä tai 3-5 tapaamisen jälkeen todettu että ollaan yhdessä. Sen vaan tietää, kun on jotain suurempaa :)

En ole koskaan käynyt neljänsillä treffeillä. Sitä joko on molemminpuolista kipinää tai ei ole ja se tunne tulee todella nopeasti. 

Seurattuani ystävieni pitkä tapailujaksoja olen tullut siihen johtopäätökseen, että niissä toinen haluaisi suhteen ja toinen korkeintaan seksiä, jos sitäkään.

Miksi ihmeessä se pitäisi ottaa puheeksi? Tapahtumat yleensä vain johtavat siihen tai eivät  johda, kyllä sen tuntee itsessään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä se pitäisi ottaa puheeksi? Tapahtumat yleensä vain johtavat siihen tai eivät  johda, kyllä sen tuntee itsessään.

Koska ihmisillä voi olla tyystin eri käsitykset asioista ja niitä ei tiedä ellei sanallisesti ilmaise. Esim. minä en ole koskaan pitänyt pitkissäkään tapailuissa (3 kk - puoli vuotta) itseäni seurustelevana jos asiasta ei ole suoraan puhuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä se pitäisi ottaa puheeksi? Tapahtumat yleensä vain johtavat siihen tai eivät  johda, kyllä sen tuntee itsessään.

Koska ihmisillä voi olla tyystin eri käsitykset asioista ja niitä ei tiedä ellei sanallisesti ilmaise. Esim. minä en ole koskaan pitänyt pitkissäkään tapailuissa (3 kk - puoli vuotta) itseäni seurustelevana jos asiasta ei ole suoraan puhuttu.

Siksi juuri olisi olennaista kyetä ilmaisemaan, että mitä pitää seurusteluna, mikä muuttuu kun tapailusta tulee seurustelemista jne. Itse en ole koskaan kenenkään kanssa sopinut seurustelusta, en edes keskustellut seurustelusta. Sen sijaan jossain vaiheessa on alettu puhua tunteista ja tulevaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä se pitäisi ottaa puheeksi? Tapahtumat yleensä vain johtavat siihen tai eivät  johda, kyllä sen tuntee itsessään.

Koska ihmisillä voi olla tyystin eri käsitykset asioista ja niitä ei tiedä ellei sanallisesti ilmaise. Esim. minä en ole koskaan pitänyt pitkissäkään tapailuissa (3 kk - puoli vuotta) itseäni seurustelevana jos asiasta ei ole suoraan puhuttu.

Siksi juuri olisi olennaista kyetä ilmaisemaan, että mitä pitää seurusteluna, mikä muuttuu kun tapailusta tulee seurustelemista jne. Itse en ole koskaan kenenkään kanssa sopinut seurustelusta, en edes keskustellut seurustelusta. Sen sijaan jossain vaiheessa on alettu puhua tunteista ja tulevaisuudesta.

Kyllä mun melestä erityisesti aikuisissa suhteissa joissa molemmilla jo lapsia jne. kannattaa tehdä aika äkkiä selväksi mitä kukakin on suhteesta etsimässä. Ei mitään avioliittolupauksia tms., vaan miltä tuntuu ja kuinka haluaisi suhteen ajan kanssa kehittyvän. Jos toinen osapuoli on pitkään katsellaan-moodissa, ei halua puhua tunteistaan eikä tulevaisuudesta saattaa olla turha liikaa itsekään laskea suhteen varaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei se siitä kertojen määrästä riipu, vaan siitä miltä tuntuu olla yhdessä. Yleisesti ottaen kyseleminen kannattaa siinä vaiheessa, kun tuntuu siltä että saa myöntävän vastauksen.

Voi kysellä myös, kun tulee aika päättä, ollaanko vai eikö olla. Ikävä roikkua pitkään tapailusuhteessa, jossa toisen tahdosta ei ole varmuutta,  ja toisaalta tyhmää jättää viileästi, jos itse toivoisi jatkoa. Silloin sopii avata suu ja kysyä, mitä toinen haluaa. 

Pitäähän AP:n nyt saada laittaa päivitys faceen.

Vierailija kirjoitti:

Laskisin tapaamiset tässä kohtaa ehkä mieluummin kertoina kuin kuukausina, jos niitä on ollut harvakseltaan, 1-3 krt/kk, kun kummallakin lapsia.

Kun molemmilla on lapsia ja tapaamisten järjestäminen hankalaa, tulee nopeasti tarve keskustella siitä, missä mennään. Ihmisillä on esimerkiksi hyvin erilaisia käsityksiä siitä, missä vaiheessa toisen lapsia tavataan. Jos viihdytte yhdessä, yksi vaihtoehto on sopia, että jatketaan tapailua toistaiseksi ja tutustutaan paremmin. 

WTF?

Niin, kyllä näin aikuisena tosiaan näen montakin syytä, miksi olisi mukavaa että asia on vähän selvempää mikä on homman nimi, esim.

- onko ok tapailla muita, käyttää tinderiä, mahd. paneskellakin muiden kanssa?

- jos olisi vakavampi ajatus, voisi varmaan jossain kohtaa tavata lapsetkin, jolloin voisi tavata huomattavasti enemmän ja tehdä lasten kanssa jotain yhdessä, kun muutoin ei ole niin paljoa yhteistä aikaa

- ikävää jos omat kuvitelmat ajautuu siihen suuntaan että haaveilee yhteisestä tulevaisuudesta, ja jos toinen onkin vain tapailemassa huvin vuoksi, ajankuluksi, kaverina...

- olisihan se kiva jos voisi myös esim. olla puolin ja toisin niin että voitaisiin myös nähdä toisen kavereita

- kun on keski-ikäinen, on ehkä vähän ajanhukkaa roikkua ylettömän kauan tämmöisessä jos ei sillä olekaan mitään tulevaisuutta - käyttää siihen ne vähät vapaa-ajan hetkensä, kun voisi sitten käyttää niitä siihen että aktiivisesti koettaa etsiä sitoutumishaluista kumppania (jos omana toiveena kerran on kuitenkin uusi vakava suhde). Toisaalta jos olisi tieto, että toinenkin VOISI olla vakavissaan, vaikkakaan ei halua edetä kauhean nopeasti, sekin olisi varsin ok.

- ja joo, oishan se kauhean kiva päivittää facebookiinkin :)... "kateellisena" katselen kun kaverit päivittelee tai jotkut vanhat fuck-buddyt tai exä jne. ... tai voisi edes siellä avoimesti kommentoida halutessaan missä on / kenen kanssa tms. Tää nyt ei ehkä se oleellisin juttu kuitenkaan :) mutta kun joku tästä tuolla laittoi.

ap

Naisten kannattaisi pitää tapailu ihan pusutteluasteella (enintään) koska kun annatte miehille liian helposti, he eivät halua sitoutua, kun huomaavat saavansa "maitoa ilman, että tarvitsee ostaa lehmä" .

Vierailija kirjoitti:

Niin, kyllä näin aikuisena tosiaan näen montakin syytä, miksi olisi mukavaa että asia on vähän selvempää mikä on homman nimi, esim.

- onko ok tapailla muita, käyttää tinderiä, mahd. paneskellakin muiden kanssa?

- jos olisi vakavampi ajatus, voisi varmaan jossain kohtaa tavata lapsetkin, jolloin voisi tavata huomattavasti enemmän ja tehdä lasten kanssa jotain yhdessä, kun muutoin ei ole niin paljoa yhteistä aikaa

- ikävää jos omat kuvitelmat ajautuu siihen suuntaan että haaveilee yhteisestä tulevaisuudesta, ja jos toinen onkin vain tapailemassa huvin vuoksi, ajankuluksi, kaverina...

- olisihan se kiva jos voisi myös esim. olla puolin ja toisin niin että voitaisiin myös nähdä toisen kavereita

- kun on keski-ikäinen, on ehkä vähän ajanhukkaa roikkua ylettömän kauan tämmöisessä jos ei sillä olekaan mitään tulevaisuutta - käyttää siihen ne vähät vapaa-ajan hetkensä, kun voisi sitten käyttää niitä siihen että aktiivisesti koettaa etsiä sitoutumishaluista kumppania (jos omana toiveena kerran on kuitenkin uusi vakava suhde). Toisaalta jos olisi tieto, että toinenkin VOISI olla vakavissaan, vaikkakaan ei halua edetä kauhean nopeasti, sekin olisi varsin ok.

- ja joo, oishan se kauhean kiva päivittää facebookiinkin :)... "kateellisena" katselen kun kaverit päivittelee tai jotkut vanhat fuck-buddyt tai exä jne. ... tai voisi edes siellä avoimesti kommentoida halutessaan missä on / kenen kanssa tms. Tää nyt ei ehkä se oleellisin juttu kuitenkaan :) mutta kun joku tästä tuolla laittoi.

ap

Eli siis haluat selvyyttä juuri siihen, mitä toinen osapuoli ajattelee tulevaisuudesta ja mitä hän tuntee sinua kohtaan. Mitä itse miehistä olen oppinut niin selvintä on kysyä juuri noita asioita eikä jotain epämääräistä että seurustellaanko me tai "mikä tää meiän juttu on".

Itse en ole koskaan pitänyt tarpeellisena ilmoittaa parisuhdestatustani Facebookissa ja hieman hymyilyttää aikuiset ihmiset, jotka niin tekevät. Mutta kukin tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Naisten kannattaisi pitää tapailu ihan pusutteluasteella (enintään) koska kun annatte miehille liian helposti, he eivät halua sitoutua, kun huomaavat saavansa "maitoa ilman, että tarvitsee ostaa lehmä" .

Poikaystäni sai "maitoa" ensimmäisenä iltana ja oli silti halukas sitoutumaan. Aamulla uusinnan jälkeen pukiessani vaatteitani, mies kysyi et ei kai mun oo pakko lähtee? Ajattelin et heitti sen kohteliaisuutena ja piruuttani heitin et ei mulla mitään ole sovittuna. Mies siitä ilahtui ja pyysi jäämään. Vietin siis seuraavankin yön hänen kainalossaan ja aamulla se jotenkin vain oli selvää että olemme vastedes pari.

"Siksi juuri olisi olennaista kyetä ilmaisemaan, että mitä pitää seurusteluna, mikä muuttuu kun tapailusta tulee seurustelemista jne. Itse en ole koskaan kenenkään kanssa sopinut seurustelusta, en edes keskustellut seurustelusta. Sen sijaan jossain vaiheessa on alettu puhua tunteista ja tulevaisuudesta."

Aika moni nainen pitää seurusteluna sitä että ei enää etsitä muita kumppaneita eikä varsinkaan paneskella muita. Miehille voi olla ok paneskella muita siihen asti kunnes sovitaan seurustelusta(tältä palstalta opittua, "ei me vielä silloin seurusteltu niin voi paan muita").

Eräs kaverini asui 9 kk tinderistä löytämänsä miehen kanssa. Jossain vaiheessa paljastui että mies ei koe että ovat seurustelusuhteessa eikä mies halua seurustellakaan. Itse ainakin selvitän alussa jo mitä mies hakee, haaremia vai seurustelisuhdetta.

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä kolmisen vuotta emmekä ole koskaan erikseen määritelleet suhdettamme. Olemme keskustelleet tulevaisuudesta ja aiomme muuttaa yhteen sitten kun se on käytännössä mahdollista (töiden takia ei vielä). Ikinä emme ole käyneet keskustelu tyylin "Seurustellaanko me nyt" tai "Mikä tämä meidän juttu on" Muuten olemme kyllä keskustelleet ja molemmat tietävät ilman määritelmiä, että haluamme olla yhdessä. Sen olemme tienneet hyvin varhaisesta vaiheesta lähtien. Osaan kertoa, milloin tapasimme ensimmäisen kerran, mutta en osaa kertoa milloin aloimme seurustella. Minusta tapailu ja seurustelu eivät edes juurikaan ero toisistaan. Tai kai tapailun voisi määritellä seurustelun esiasteeksi, jos on pakko määritellä. Tapailu syvenee vähitellen seurusteluksi. En tosin tapailekaan ihmisiä muuten kuin tositarkoituksella, joten ehkä olen siinä mielessä poikkeuksellinen. Minusta ei kuulu tapailla muita, jos jo tapailee yhtä ja toisen tapaamisen sopiminen on jo merkki siitä, että ollaan mukana tosissaan. Tosissaan niin kauan kuin juttua/suhdetta kestää. Jokaisella toki omat rajansa ja näkemyksensä, joten en lähde ketään neuvomaan tai tuomitsemaankaan.