Miten nämä 30-40v ikisinkut pärjäävät ensimmäisessä parisuhteessaan?
Onkohan tällaisesta tietoa? Onko odotukset liian kovat ja tulee joka tapauksessa pettymus? Vai onko rimaa laskettu, jolloin mikä vaan on parempaa kuin yksinäisyys?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Mikä ensimmäinen parisuhde?!?
No sellainen hypoteettinen tilanne, että he sellaiseen päätyisivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ensimmäinen parisuhde?!?
No sellainen hypoteettinen tilanne, että he sellaiseen päätyisivät.
No sehän on aika monelle ikisinkulle utopia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ensimmäinen parisuhde?!?
No sellainen hypoteettinen tilanne, että he sellaiseen päätyisivät.
No sehän on aika monelle ikisinkulle utopia.
No tämän aloituksen idea oli juuri se, että jos se ikisinkkuus sittenkin päättyisi, niin miten parisuhde sujuu. Eli jos pysytään tässä ??
Voi luoja, miten joku jaksaa miettiä tällaista lauantaiaamuna?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ensimmäinen parisuhde?!?
No sellainen hypoteettinen tilanne, että he sellaiseen päätyisivät.
No sehän on aika monelle ikisinkulle utopia.
No tämän aloituksen idea oli juuri se, että jos se ikisinkkuus sittenkin päättyisi, niin miten parisuhde sujuu. Eli jos pysytään tässä ??
Miten voi olla ikisinkku jos onkin parisuhteessa? En vaan tajua aloitustasi.
No ihan miten kaikki muutkin, toiset sopeutuvat parisuhteeseen toiset ovat mulkkuja, ihan riippumatta onko suhteita takana vai ei.
Oma tuttuni aloitti ensimmäisen suhteen 28 vuotiaana, naisen mukana tuli kaksi lasta. Ihan samanlaista arkea ja suhdetta kuin pidempään yhdessä olleilla.
Ei kai ne mitään parisuhdetta edes halua. Ovat koko aikuisikänsä "tapailleet" mahdollisia kumppaneita, mutta kyllästyvät samaan naamaan niin nopeasti, ettei parisuhdetta pysty syntymään.
30v ikäluokka on usein kasvatettu sellaisiksi itseriittoisiksi individuaaleiksi, ettei kelvollista puolisoa ole olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ensimmäinen parisuhde?!?
No sellainen hypoteettinen tilanne, että he sellaiseen päätyisivät.
No sehän on aika monelle ikisinkulle utopia.
No tämän aloituksen idea oli juuri se, että jos se ikisinkkuus sittenkin päättyisi, niin miten parisuhde sujuu. Eli jos pysytään tässä ??
Miten voi olla ikisinkku jos onkin parisuhteessa? En vaan tajua aloitustasi.
Mikä sun ymmärrystä vaivaa?? Siis aloitus varmaankin tarkoitti että jos ihminen päätyy parisuhteeseen kolme-neljäkymppisenä ensimmäistä kertaa oltuaan ns.ikisinkku, miten mahtaa sujua. Oliko vaikeaa? En ole ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ensimmäinen parisuhde?!?
No sellainen hypoteettinen tilanne, että he sellaiseen päätyisivät.
No sehän on aika monelle ikisinkulle utopia.
No tämän aloituksen idea oli juuri se, että jos se ikisinkkuus sittenkin päättyisi, niin miten parisuhde sujuu. Eli jos pysytään tässä ??
Miten voi olla ikisinkku jos onkin parisuhteessa? En vaan tajua aloitustasi.
Urpo. Mene johonkin toiseen aloitukseen jankuttamaan.
Varmaan riippuu sinkusta. Kumpi on pahempi se, että on valmis oletus siitä, että kaikki toimivat niikuin Ex Vai se, että ei ole ketään Ex:ää johon verrata? - - - Jos on siivolla elänyt itsekseen, niin ainakin jotenkin osaa suurimman osan arkisista askareista yksin olematta riippuvainen toisesta. Kun taas pitkässä parisuhteessa, jossa toinen on aina hoitanut jonkun asian niin voi olla, että toinen on "unohtanut" tai ehkä ei ole edes koskaan oppinutkaan, kuinka jokin askare tehdään. Toisaalta monia asioita voi tehdä eritavoin ns. oikein. Parisuhde onkin aina enemmän ja vähemmän kompromissi.
Sehän riippuu täysin yksilöstä ja tästä kumppanista.
Hyvin ainakin itse. 38-vuotiaana tavattiin, nyt yhdessä 10 onnellista vuotta.
Mulla ratkaisu oli, että korotin rimaa ja jätin vähänkin epäilyttävät ilman toisia treffejä. Näin päädyin tähän oikeaan nopeammin. Riittävän kauan siinä silti kesti.
Jos haluat ap vinkkejä aikuiseen parisuhteeseen, kysy vaan.
Suhde voi sujua tai sitten olla sujumatta, riippuu ihmisestä ja tietenkin myös siitä vastakappaleesta.
Parisuhde varmaan sujuu yhtä hyvin tai paremmin kuin kymmenissä pedeissä ja suhteissa pyörineillä. Itse en arvosta ihmisiä, jotka suorastaan roikkuvat parisuhteissa, jotka eivät ole kummoisia. Sellaisia ihmisiä ohjaa pelko, ei rakkaus. Sinkkuna kauan ollut sen sijaan tietää, että yksin pärjää hyvin. Siten on aikaa odottaa ihmistä, josta välittää.
Deittasin erästä 40+ ikisinkkumiestä. Hän oli fiksu, siisti, mukava, mutta hänen kanssa ollessa ei oikein tullut huomioiduksi. Molemmat hoiti oman hommansa, vaikea selittää. Olimme rinnakkain, emme yhdessä. Hän oli seurassani, mutta ei parini. Ei tullut sen vakavampaa.
Oon 26 vuotias mies, ja kokemus naisista pyöreä 0. Oon ollut kuntouttavassa työtoiminnassa yli 4 vuotta. Viimeksi olin palkkatyössä kesällä 2011. Muutin yksin asumaan heinäkuun viimenen päivä 2015. Parisuhteeseen päätyminen on utopiaa mulle.
Parisuhde on aina muutos aiempaan elämään, olitpa sitten 20 v tai 40 v. Parisuhde on muutos elämään myös silloin, kun vaihtaa puolisoa. Aina pitää sovittaa yhteen omat ja toisen tavat ja tottumukset. Joskus onnistuu, joskus ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tällaisesta tietoa? Onko odotukset liian kovat ja tulee joka tapauksessa pettymus? Vai onko rimaa laskettu, jolloin mikä vaan on parempaa kuin yksinäisyys?
Veikkaisin että noita molempia. Täysin epärealistiset odotukset, joten ei ehkä koskaan edes pääse avoliittoonkaan asti, tai sitten sopeutuu mihin vaan kunhan saa oman perheen. Molemmista tunnen esimerkkejä.
Haistan ilmassa oletusta, että ikisinkku on sosiaalisesti kyvytön ja/tai kaavoihin kangistunut.
Ei sen todellakaan tarvitse olla niin. Ihan normaalitkin ihmiset voivat olla sinkkuina pitkään.
Mikä ensimmäinen parisuhde?!?