Mieheni haluaa väkisin ottaa koiran yhteiseen asuntoomme

Koira siinä eniten kärsii kun ei saa tarvittavaa huolenpitoa kun ap ei hoida ja mies on töissä tai omissa menoissa. Pentu pissii ja kakkaa lattialle niin siinäkö ne on koko päivän kunnes mies tulee ja siivoaa ym.

Mies ja koira voi muuttaa johonkin yksiöön keskenään.

Älkää vielä hankkiko mitää koiraa, voin sanoa kokemuksesta, että rankkaa tulee olemaan. Mietippä vaikka normi rytmiä. Pentukoiraa pitäisi käyttää noin tunnin välein ulkona että oppisi siistiksi, vauva pukea....jos viel valvotte vauvan kanssa öisin, aamulla pitääkin olla koiraa pissittämässä aikaisin. Pentu koira odota , se kyllä pissii/kakkii sisälle... sitten tuohon päälle koiran koulutus, lapsen rytmi....

Vierailija kirjoitti:

Koira ei koskaan voi olla vain toisen, sillä ihan varmasti mies vaatii sua hoitamaan sitä, kun joskus lähtee vaikka kavereiden kanssa johonkin reissuun. Tai ei se edes vaadi, vaan olettaa automaattisesti. Tai edes illaksi pois, kohonkin pikkujouluihin. Kysy onko mies valmis luopumaan kaikista omista menoistaan, vai maksaako koiralle ulkopuolisen houtajan, kun haluaa lähteä johonkin.

Kyllä voi, meillä meidän koira on vaan mun. Minä ulkoilutan, ruokin, hoidan ja maksan kaiken koiraan liittyvän, miehen ei tarvitse osallistua yhtään mihinkään jos ei itse halua, eikä hän halua. Minä halusin koiran, mies ei joten en oleta että miehen pitäisi hoitaa koiraa, pystyn ja haluan hoitaa koirani ihan itse. Noin kahden ja puolen vuoden aikana mies on käyttänyt koiraa ulkona ehkä kaksi kertaa. Koira pärjää kyllä kotona illalla muutaman tunnin yksin jos omistaja lähtee ulos, pärjäähän se työpäivätkin yksin kotona. Ja onhan sinkuillakin koiria, meinaatko että he eivät voi koskaan käydä esim niissä pikkujouluissa?

Minusta tämä on jopa parempi näin, jos tulisi ero, jota ei kyllä ole tulossa :D mutta jos tulisi niin ei tarvitse tapella koirasta. Ex.n kanssa meillä oli yhteinen koira, oltiin sovittu jo valmiiksi, että jos ero tulee koira on vuorotellen molempien luona. No ero tuli ja koira oli ensin luonani viikon, sitten mies halusi koiran luokseen. Halusin olla reilu ja pitää kiinni sopimuksesta ja annoin koiran miehelle. Erosta on nyt noin kuusi vuotta eikä mies ole vieläkään tuonut koiraa takaisin. Tämän jälkeen päätin, että en enää ikinä ota yhteistä koiraa kenenkään kanssa.

Sano miehelle, että voitte ottaa koiran heti, kun hän jää kotiin hoitamaan vauvaa ja koiraa.

Kuinka kova koiraihminen miehesi on? Paljonko hän on ottanut selvää rodusta minkä itselleen haluaa? Montako koirakirjaa hän on lukenut? Tietääkö hän miten kouluttaa koiraa jos tämä vetää hihnassa, haukkuu tai vinkuu jatkuvasti, on aggressiivinen muita koiria tai jopa ihmisiä kohtaan? Entä tietääkö miten opettaa koira sisäsiistiksi tai miten opettaa koira olemaan kotona yksin? Entä jos tulee eroahdistusta ja koira tuhoaa paikkoja yksinollessaan? Näihin asioihin löytyy monia keinoja jotka kannattaa selvittää ENNEN sitä koiran hankkimista.

Ennen kaikkea, miten opettaa koira tulemaan toimeen lapsen kanssa ja miten opettaa lapsi käyttäytymään koiran seurassa? Entä miten hän varautuu pentuaikaan kun pentu tekee tarpeensa sisälle, syö kaikkea mikä eteen tulee ja suurella todennäköisyydellä hereilläoloaikanaan ei pysy hetkeäkään paikallaan, vaan etsii jatkuvasti uutta tekemistä ja pureskeltavaa?

Entä kuinka paljon koiraa pitää hoitaa eli lenkkeilyt, kynnet, turkki, rokotukset jne? Entä jos koiralla on allergioita tai muita terveydellisiä ongelmia, onko valmis ostamaan kalliita ruokia ja kiikuttamaan eläinlääkärillä? Mitkä ruuat ovat koirille myrkyllisiä? Mitä tehdä jos koira syö jotain myrkyllistä?

Kysele häneltä erilaisista tilanteista. Kun te tai mies lähtee jonnekin reissuun, mihin koira siksi aikaa? Kun mies lähtee illanviettoon, kuka käyttää koiran iltalenkillä? Koirasta pitää pitää huolta vaikka olisi ollut pitkä ja rankka päivä. Aamulla pitää nousta pissattamaan vaikka olisi tullut nukuttua vain muutama tunti. Entä kun mies sairastuu, kuka hoitaa koiran?

Jos ette ole aiemmin puhuneet koiran hankinnasta niin näyttää että miehesi on vain saanut jonkin päähänpiston. Silloin ei IKINÄ pitäisi hankkia koiraa! Ajatelkaa koirankin parasta, kuinka onnellinen koira voi olla jos joku sen perheeseen kuuluva vihaa sitä?

Ei koiraa teille kärsimään sun tunnekylmän ihmisen lähelle.

Hoitaako mies vauvaa tarpeeksi.. eikö mies voisi käyttää vauvaa ulkona ja vaihtaa jokaisen vaipan ja leikittää vauvaa niin että saisi purettua siinä tarpeeksi energiaa?

Mies ottaa koiran ja  se lähtee miehen mukana töihin. Hän on luvannut siitä huolehtia, joten tietenkin hän myös huolehtii eikä oleta, että koira olisi sinun kanssasi. Jos koiraa ei voi ottaa töihin, niin sitten se pitää viedä "päivähoitoon". Kaikki pissitykset, lenkitykset ja oksennustensiivoamiset olisivat miehen vastuulla, sinä opettelisit siihen, että et edes säälistä vie koiraa ulos. Jostain syystä koirahuuma haihtuu, kun sateisena ja loskaisena päivänä pitää aamulla mennä ½ tunnin lenkille ja sen jälkeen puhdistaa koiran tassut ja kuivata turkki. Todelliselle koiraihmiselle tuo on OK, mutta jos on "koiran yksinhuoltajana" perheessä, niin saattaa olla, että sitä vaimoa patistaa aina välillä ulkoilemaan.

Koiralle tuo tilanne olisi ihan painajainen - toinen perheenjäsenistä kokisi sen kauheaksi taakaksi ja vauva/taapero kiskoisi koko ajan karvoista, vetäisi hännästä jne. Ihan rääkkäystä koiraparalle. Sano nämä asiat miehellesi. Että ei hän voi olla niin itsekäs, ettei ajattele sen koiran parasta.

Jos voit joskus myöhemmin harkita koiran ottoa, niin sanot, että vasta sitten voidaan harkita asiaa, kun lapsi on jo kouluikäinen.

 

Vierailija kirjoitti:

Et varmaan olisi suostunut elämään lapsetonta elämää ....

Ap taitaa myös itse hoitaa lapsensa? Ja mistä tiedät, että on kenties mieheltä salassa hankittu? Vai mitä tarkoitat? Oletan, että yhdessä ja sovitusti ovat lapsen hankkineet? Miten voi yleensä verrata eläintä ja ihmistä keskenään? Luonnotonta.

Ja oletan myös, että jos mies ei olisi lasta halunnut, ap olisi jo toisen miehen kanssa?

Ap korjatkoon oletukseni, jos väärin ymmärsin...

Tämä oli loistoesimerkki vastauksesta, jossa ei ole mitään järkeä eikä loogisuutta, vaan sen ainoa tarkoitus on vain jänkätä jotain jotakuta vastaan.

Teillä on siis pieni vauva? Mikäli kyllä, tilanne ei mielestäni ole otollinen vain puoliksi halutulle koiralle. Tuntuisi järkevältä siirtää koirahaavetta ainakin siihen asti, että olette yhdessä selvinneet pikkulapsiajan vanhemmuuden velvoitteista tasapuolisesti.

Koiran ulkoilutarve on kuitenkin pois esim. siitä ajasta, jona mies muuten toivottavasti osallistuisi lapsiperhearjen jakamiseen toisena vanhempana. Hänellä saattaisi pää tuulettua, mutta sinulla todennäköisemmin kihistä, mikäli pitkän iltalenkin tarve tulisi järjestelmällisesti sellaiseen aikaan, jolloin ylimääräinen käsipari olisi kotonakin tarpeen.

Saatteko molemmat mielestänne riittävästi vapaa-aikaa?

Minäkin kannustaisin ottamaan kokeeksi koiran pariksi viikoksi. Näkisi mieskin, miten iso homma siitä on.

Jos mies on päivät töissä, sinunhan sitä koiraa pitäisi ulkoiluttaa, pennut varsinkin tarvitsevat ulkoilua tiheästi. Olisiko mies valmis ottamaan aikuisen koiran?

Sitä paitsi, mikä ihmeen ajankohta tuo on hankkia koira? Olette asuneet yhdessä jo aiemminkin, miksi JUURI NYT pitäisi se koira ihan väkisin saada? Ei suinkaan mies koe jääneensä huomiotta vauvan takia? Kannattaisi vähän jutella niistä tuntemuksista siellä koiratoiveen takana, jos niille voisi tehdä jotakin.

33:lla oli musta hyvä pointti, joku syy sille on, miksi mies haluaa koiran just nyt kun sinun aika menee vauvan hoivaamiseen. Mies vois vähän työstää tota mustasukkaisuuttaan, ei ole kauheen aikuista.

No onhan se epäreilua että ap on saanut vauvatoiveensa läpi mutta mies ei saisi toteuttaa omaa toivettaan.

Jos mies on tosiaan haaveillut koirasta lapsesta saakka eikä teillä ole hoidon lisäksi mitään hyvää syytä olla ottamatta koiraa, mielestäni miehen pitäisi saada ottaa koira joko siinä tapauksessa, että hän jää kotiin hoitamaan vauvaa ja koiraa, tai joskus myöhemmin jos hän saa järjestettyä työasiansa niin, että pystyy oikeasti huolehtimaan pennusta (ja lapsi on mielellään sen verran isompi, ettei ole ihan energiaa vaativimmassa vaiheessa, että miehellä riittää varmasti jaksaminen molemmille työssäkäyvänäkin.)

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata. Pentuaika on rankkaa, sisäsiisteysopetteluvaihe siivoamista ja jatkuvaa ravaamista ulkona.

En usko, että mies oikeasti jaksaa hoitaa, meillä kuului samat lupaukset, mutta..

Miks aina pitää ottaa pentu?

Jos olet vauvan kanssa kotona ja mies päivän töissä, niin kyllä se pentu aika monet pissat ja isommatkin hädät ehtii sen päivän aikana tekemään ensimmäisten kuukausien aikana... Tuskin siis tuossa tilanteessa käytännössä onnistuu että sinun ei tarvisi tehdä mitään koiran eteen, ellet aio vauvan kanssa oleilla siellä koirankusien keskellä. Lisäksi mies tietysti joutuu nyt ja aina vastaisuudessakin ulkoiluttamaan koiran juuri ennen töihinlähtöään ja heti töistä tultuaan plus vielä illalla ennen nukkumaanmenoa, tuotakin aikaa varmaan voisi käyttää vauvan kanssa auttamiseen, perheen kanssa olemiseen tai vaikka lepäämiseen. Pennun kasvattamisessa ja kouluttamisessa on myös ihan oikeasti melkoinen työ, mitä mies ei ehkä sisäistä. Ei siis missään nimessä koiraa hankkimaan yhden vastuulle silloin kun on vauva talossa... Vaikka molemmat olisivat messissä niin silti siinä olisi paljon hommaa, tuosta asetelmasta taas ihan älytöntä. Harkitkaa jos mies voisi sen koiran hankkia sitten kiireisimmän pikkulapsiajan jälkeen. 

Ap tuskin enää saa miehen suostumaan toiseen lapseen

Älä sano ei koskaan vaan ei tällä hetkellä. Sitten kun vauva- ja taaperoaika on ohi, voi harkita koiran ottamista uudelleen. Tämä aika on pahin mahdollinen aika hankkia koira, usko pois. Onko miehellä edes koskaan ollut koiraa tai onko nähnyt, millaista se ekat puoli vuotta - vuosi koiranpennun kanssa on? Sehän on toinen vauva, joka vaan pissaa ja kakkaa lattialle, jos ei pääse tunnin välein pihalle, vaatii huomiota ja koulutusta, paljon aikaa ja vaivaa. Se ei ole mikään pehmolelu, jota on kiva silitellä sohvalla ja muuta vaivaa ei olekaan. Pehmolelut on erikseen.

Mitä koiraa mies on suunnitellut, miten hyvin selvittänyt kyseisen rodun tarpeet, miten valmistellut ajankäyttöä jne? Mulla itsellä on koirakuume ja olen ottamassa koiraa perheeseen loppukeväästä. Meillä on 12- ja 9-v. lapset. Olen järjestänyt töistä palkatonta vapaata ja jämävuosilomaa sinne toukokuulle, sitten on oma kesäloma, loppukesällä on miehen lomaa ja etätyötä kotona, lapset lomalla koulusta. Toki opetetaan koiraa olemaan yksin mutta ei sitä pentua voi heti jättää omilleen koko työpäivän ajaksi, alussa sitä pitää ruokkia neljästi päivässä ja pissattaa ulos kerran tunnissa jne. Miten miehesi on tämän valmistellut vai onko hoito oikeasti sinun varassa, kun olet kerran vauvan kanssa kotona? Selvitä nyt miehen kanssa nämä asiat.

Vuh vuh!