13v uhkaa viiltää vanhan reppunsa halki, jos en osta samanlaista reppua mikä ns. kaikilla muillakin on

Mä en ymmärrä tätä. Reppu on nuoren jokapäiväinen asuste ja tarvike. Miksi se ei voi olla sellainen kuin nuori haluaa? Tuo on ihan lapsen kiusaamista. Ja ei, meillä on kaksi teiniä jotka eivät saa kaikkea mitä haluavat mutta koulureppunsa ovat saaneet itse valita. Hinnasta viis. Molemmilla on muuten Kipling ei Kånken 😂

Sano, että sinulla on antaa uuteen reppuun summa x (vaikkapa 15€) ja loput teini saa säästää itse. Ja jos rikkoo tahallaan reppunsa, saa kantaa kirjansa vaikka muovipussissa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä. Reppu on nuoren jokapäiväinen asuste ja tarvike. Miksi se ei voi olla sellainen kuin nuori haluaa? Tuo on ihan lapsen kiusaamista. Ja ei, meillä on kaksi teiniä jotka eivät saa kaikkea mitä haluavat mutta koulureppunsa ovat saaneet itse valita. Hinnasta viis. Molemmilla on muuten Kipling ei Kånken 😂

No jos ei ole rahaa siihen lapsen haluamaan reppuun...

No mä en ymmärrä, että ei voi olla rahaa. 80 e ja ei tarvii ees joka vuosi uusia. Se on 6,67 kuukaudessa. Sitten ei kyll oo varaa varmaan muuhunkaan? Lapsia hankitaan kun ei ne mitään kuluta ja kirpparilta saa?! Teinit kuluttaa ja tietynlainen laumaan kuuluminen on niille tärkeää, näin se vain on. Tässäkin ketjussa halutaan vaan alistaa ja näyttää teinille kaapin paikka. Ap on juuri saanut tammikuun lapsilisän, sillä voi repun ostaa. Se on tarkoitettu lapsen kuluihin. Vai ostanko minä sen repun jos on noin vaikeeta?

Ja mä en usko, että tässä on rahasta kyse vaan halusta.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä. Reppu on nuoren jokapäiväinen asuste ja tarvike. Miksi se ei voi olla sellainen kuin nuori haluaa? Tuo on ihan lapsen kiusaamista. Ja ei, meillä on kaksi teiniä jotka eivät saa kaikkea mitä haluavat mutta koulureppunsa ovat saaneet itse valita. Hinnasta viis. Molemmilla on muuten Kipling ei Kånken 😂

Ehkä se oli juuri sellainen jonka nuori halusi syksyllä koulun alkaessa. Siitähän on pian puoli vuotta, tuonikäisen mieli muuttuu siinä ajassa 7 kertaa. Tai on huomannut että tuli haluttua jotain muuta mitä kaverit on halunneet... tai jotain.... mistä me voidaan tietää.

Kyse on siitä saako haluamansa rikkomalla toimivan tai saako haluamansa aina kun keksii haluta. Niihin yksiselitteinen vastaus on EI.

Niin mistä me voidaam tietää, silti tunnut tietävän. Ap vois kertoa miten tää oikeen menee.

Kuule. Se samanlainen reppu on oikeasti todella tärkeä lapselle, etenkin yläkoulussa. Muistele omaa nuoruuttasi. Ymmärrän, että taloudellisesti on iso juttu ostaa kallis reppu (oletan sen olevan kånken). Mutta jos suinkin sinun on jotenkin mahdollista se lapselle hankkia - niin tee niin. Lainaa vaikka sukulaiselta, tuttavalta se raha. Olen samaa mieltä toisen kirjoittajan kanssa: juttele rauhassa lapsesi kanssa, kysy miksi se reppu on niin tärkeä. Voi olla, että lapsesi vaistoaa perheen rahatilanteen, on ahdistunut, etc. Mutta kyseessä on vielä lapsi!

On väärin vaatia lasta ymmärtämään taloudellisen tilanteen syy-seuraussuhteita samoin kuin aikuisen. Toki taloudellista ajattelua pitää opettaa kaikin keinoin, mutta elintärkeän repun ostamisen evääminen on väärin. Mieti, mihin teillä rahat kuluvat. Tee säästösuunnitelma, ja osta reppu ensi kuun tilistä. Usein on niin, että vanhemmat ostavat itselleen kivoja juttuja - mutta eväävät kaiken lapsiltaan juuri taloudellisen kasvatuksen nimissä. (En kyllä syytä aloittajaa tästä).

Minä olen erittäin vähätuloinen. Mutta lainasin rahaa, että sain hankittua erään tosi tärkeän asian teinilleni. Sitä ilon päivää. Sitä onnea. Sitä huolta ja arvostusta, millä esinettä pidetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä. Reppu on nuoren jokapäiväinen asuste ja tarvike. Miksi se ei voi olla sellainen kuin nuori haluaa? Tuo on ihan lapsen kiusaamista. Ja ei, meillä on kaksi teiniä jotka eivät saa kaikkea mitä haluavat mutta koulureppunsa ovat saaneet itse valita. Hinnasta viis. Molemmilla on muuten Kipling ei Kånken 😂

Ehkä se oli juuri sellainen jonka nuori halusi syksyllä koulun alkaessa. Siitähän on pian puoli vuotta, tuonikäisen mieli muuttuu siinä ajassa 7 kertaa. Tai on huomannut että tuli haluttua jotain muuta mitä kaverit on halunneet... tai jotain.... mistä me voidaan tietää.

Kyse on siitä saako haluamansa rikkomalla toimivan tai saako haluamansa aina kun keksii haluta. Niihin yksiselitteinen vastaus on EI.

Tämä on malliesimerkki siitä, miten kasvatetaan luottohäiriöinen nuori aikuinen. Kun vastaus on aina se sama Ei ilman selittelyjä, syntyy vähitellen malli siitä, että aikuinen ei vain halua toteuttaa mitään toivetta. Jos ei keskustella repun hinnasta, käyttöiästä, ergonomiasta jne. vaan ainoastaan teilataan toive, niin lopputuloksena ei ole raha-asioitaan kunnolla hoitava nuori vaan sellainen nuori, joka vihdoinkin pikavippien maailmaan päästessään toteuttaa toiveitaan.

Vanhemmille tuntuu olevan tärkeää, että nuoret eivät tiedä talousasioista yhtään mitään. Helpompi kieltää kuin neuvoa.

Miksi kukaan haluaa samanlaisen repun kuin kaikilla muilla. Ole yksilö ja erotu joukosta! Lampaita ovat kaikki, jotka eivät uskalla olla erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Kuule. Se samanlainen reppu on oikeasti todella tärkeä lapselle, etenkin yläkoulussa. Muistele omaa nuoruuttasi. Ymmärrän, että taloudellisesti on iso juttu ostaa kallis reppu (oletan sen olevan kånken). Mutta jos suinkin sinun on jotenkin mahdollista se lapselle hankkia - niin tee niin. Lainaa vaikka sukulaiselta, tuttavalta se raha. Olen samaa mieltä toisen kirjoittajan kanssa: juttele rauhassa lapsesi kanssa, kysy miksi se reppu on niin tärkeä. Voi olla, että lapsesi vaistoaa perheen rahatilanteen, on ahdistunut, etc. Mutta kyseessä on vielä lapsi!

On väärin vaatia lasta ymmärtämään taloudellisen tilanteen syy-seuraussuhteita samoin kuin aikuisen. Toki taloudellista ajattelua pitää opettaa kaikin keinoin, mutta elintärkeän repun ostamisen evääminen on väärin. Mieti, mihin teillä rahat kuluvat. Tee säästösuunnitelma, ja osta reppu ensi kuun tilistä. Usein on niin, että vanhemmat ostavat itselleen kivoja juttuja - mutta eväävät kaiken lapsiltaan juuri taloudellisen kasvatuksen nimissä. (En kyllä syytä aloittajaa tästä).

Minä olen erittäin vähätuloinen. Mutta lainasin rahaa, että sain hankittua erään tosi tärkeän asian teinilleni. Sitä ilon päivää. Sitä onnea. Sitä huolta ja arvostusta, millä esinettä pidetään.

En ole AP, mutta mulla oli teininä ainakin aivot päässä ja mua piut paut kiinnosti onko "kaikilla muilla" jotain. Se ei ole mikään perustelu millekään. Pyrkiä keinolla millä hyvänsä olemaan samanlainen kuin muut (lue: ostaa samoja tavaroita kuin muut) ei ole tavoiteltava piirre. Toivottavasti onnistun kasvatustehtävässäni ja mun lapset ei hiki otsalla kalastele teineinä muiden hyväksyntää omistamansa materian kautta. 

Huoh itse ainakin tuon ikäisenä jo paistettiin kesätöihin tienaamaan itse rahat jos halusin jotain ostaa. Ja tämä 2000 -luvun puolella. Esim. teineille sillon ainakin oli mahdollisuus työelämääntutustumispaikat joissa sai muutaman satasen kun oli pari viikkoa töissä. Toisin sanoen jos jotain haluaa niin ansaitkoon rahat siihen itse.

Saako ap lapsesi vaikuttaa mihinkään hankintoihin itse?

13 vuotiaalle täytyy antaa hieman siimaa itsenäisten päätöksien tekemiseen.

Meillä teini vinkui kyseistä 80€ reppua ja annoin reppurahaa 50€.

Halvempi ei kelvannut koska piti olla osa sitä mitä kaveritkin (joka on teinille tärkeää).

Sovimme että kotitöitä tekemällä voi tienata sen tarvitsemansa 30€ ja sen teini tienasi.

Nykyään kyselee kotitöitä jotta voi säästää itse haluamaansa takkiin tai kenkiin.

Meillä tämä toimii vaikka rikkauksissa emme asu. Siinä varmaan tuleekin se ero miksi meillä vaaditaan tekoja rahan eteen.

Teinille täytyy antaa mahdollisuuksia omiin päätöksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä. Reppu on nuoren jokapäiväinen asuste ja tarvike. Miksi se ei voi olla sellainen kuin nuori haluaa? Tuo on ihan lapsen kiusaamista. Ja ei, meillä on kaksi teiniä jotka eivät saa kaikkea mitä haluavat mutta koulureppunsa ovat saaneet itse valita. Hinnasta viis. Molemmilla on muuten Kipling ei Kånken 😂

Ehkä se oli juuri sellainen jonka nuori halusi syksyllä koulun alkaessa. Siitähän on pian puoli vuotta, tuonikäisen mieli muuttuu siinä ajassa 7 kertaa. Tai on huomannut että tuli haluttua jotain muuta mitä kaverit on halunneet... tai jotain.... mistä me voidaan tietää.

Kyse on siitä saako haluamansa rikkomalla toimivan tai saako haluamansa aina kun keksii haluta. Niihin yksiselitteinen vastaus on EI.

Tämä on malliesimerkki siitä, miten kasvatetaan luottohäiriöinen nuori aikuinen. Kun vastaus on aina se sama Ei ilman selittelyjä, syntyy vähitellen malli siitä, että aikuinen ei vain halua toteuttaa mitään toivetta. Jos ei keskustella repun hinnasta, käyttöiästä, ergonomiasta jne. vaan ainoastaan teilataan toive, niin lopputuloksena ei ole raha-asioitaan kunnolla hoitava nuori vaan sellainen nuori, joka vihdoinkin pikavippien maailmaan päästessään toteuttaa toiveitaan.

Vanhemmille tuntuu olevan tärkeää, että nuoret eivät tiedä talousasioista yhtään mitään. Helpompi kieltää kuin neuvoa.

Siis luitko sä nyt aloitusta ollenkaan? Tai edes sen OTSIKKOA? Teini uhkaa rikkoa reppunsa jos ei saa samaa reppua kuin muilla.

Eli sun mielestä on hyvää talouskasvatusta, että rikkomalla jotain tahallaan saa uuden ja paremman tilalle? Ensin väännät sun Barbilta jalan irti ja tottakai saat uuden, just sen mikä kaverillakin on. Sitten viillät reppusi rikki, koska haluat Kånkenin. Seuraavaksi rikot kännykkäsi aina kun iPhonelta tulee uusi malli. Sitten voitkin jo rytätä mopoautosi, niin kyllä pappa ostaa uuden.

Olihan tossa monta syytä miksi ei oli ei: 1) ap:lla ei ole varaa 2) uhkailemalla toimivan ja ehjän tavaran hajottamisella ei noin periaatteessa saa.

Vierailija kirjoitti:

Kuule. Se samanlainen reppu on oikeasti todella tärkeä lapselle, etenkin yläkoulussa. Muistele omaa nuoruuttasi. Ymmärrän, että taloudellisesti on iso juttu ostaa kallis reppu (oletan sen olevan kånken). Mutta jos suinkin sinun on jotenkin mahdollista se lapselle hankkia - niin tee niin. Lainaa vaikka sukulaiselta, tuttavalta se raha. Olen samaa mieltä toisen kirjoittajan kanssa: juttele rauhassa lapsesi kanssa, kysy miksi se reppu on niin tärkeä. Voi olla, että lapsesi vaistoaa perheen rahatilanteen, on ahdistunut, etc. Mutta kyseessä on vielä lapsi!

On väärin vaatia lasta ymmärtämään taloudellisen tilanteen syy-seuraussuhteita samoin kuin aikuisen. Toki taloudellista ajattelua pitää opettaa kaikin keinoin, mutta elintärkeän repun ostamisen evääminen on väärin. Mieti, mihin teillä rahat kuluvat. Tee säästösuunnitelma, ja osta reppu ensi kuun tilistä. Usein on niin, että vanhemmat ostavat itselleen kivoja juttuja - mutta eväävät kaiken lapsiltaan juuri taloudellisen kasvatuksen nimissä. (En kyllä syytä aloittajaa tästä).

Minä olen erittäin vähätuloinen. Mutta lainasin rahaa, että sain hankittua erään tosi tärkeän asian teinilleni. Sitä ilon päivää. Sitä onnea. Sitä huolta ja arvostusta, millä esinettä pidetään.

Eli sit kun sun lapsen "kaikilla kavereilla" on uusimmat puhelimet, niin lainaat taas rahaa, että saa just sen puhelimen mikä "kaikilla muillakin" on? Entäs kun kaverit saa mopoautot? Kyllähän se on tärkeetä että pääsee kulkemaan kavereiden kanssa.

Lukio tulee, investoit varmasti mielelläsi MacBookiin, koska "kaikilla kavereilla on".

Aika huolestuttavalla tiellä olet, jos se, että teini haluaa kun kaikilla muillakin on ja siksi pitää saada just se. Jos et siis kylve rahassa ja ole valmis aina toteuttamaan oikkuja. Kun ensi syksynä on uusi muoti, niin ostatko taas seuraavan muotirepun/muotikännykän/muoti what ever ja lainaat siihen joltain kaverilta rahaa? En ole ikinä lainannut mihinkään rahaa kavereilta ja ihan viimeksi lainaisin sitä johonkin reppuun tai muuhun sopulijuttuun.

Luojan kiitos meillä noi just EI halua sitä, mitä kaikilla muilla on. Enkä nyt sano, että reput olisivat jotain halpiksia verrattuna Kånkeniin, varmaan aika samoissa hinnoissa. Rahasta ei ole tiukkaa. Mutta eivät vaan kertakaikkiaan halua Jopoa eikä Kånkenia/Nike -pussia.

Katsos, nuoret kyllä osaa todella mainiosti ton "kaikilla muilla on. Ihan kaikilla".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä. Reppu on nuoren jokapäiväinen asuste ja tarvike. Miksi se ei voi olla sellainen kuin nuori haluaa? Tuo on ihan lapsen kiusaamista. Ja ei, meillä on kaksi teiniä jotka eivät saa kaikkea mitä haluavat mutta koulureppunsa ovat saaneet itse valita. Hinnasta viis. Molemmilla on muuten Kipling ei Kånken 😂

Ehkä se oli juuri sellainen jonka nuori halusi syksyllä koulun alkaessa. Siitähän on pian puoli vuotta, tuonikäisen mieli muuttuu siinä ajassa 7 kertaa. Tai on huomannut että tuli haluttua jotain muuta mitä kaverit on halunneet... tai jotain.... mistä me voidaan tietää.

Kyse on siitä saako haluamansa rikkomalla toimivan tai saako haluamansa aina kun keksii haluta. Niihin yksiselitteinen vastaus on EI.

Tämä on malliesimerkki siitä, miten kasvatetaan luottohäiriöinen nuori aikuinen. Kun vastaus on aina se sama Ei ilman selittelyjä, syntyy vähitellen malli siitä, että aikuinen ei vain halua toteuttaa mitään toivetta. Jos ei keskustella repun hinnasta, käyttöiästä, ergonomiasta jne. vaan ainoastaan teilataan toive, niin lopputuloksena ei ole raha-asioitaan kunnolla hoitava nuori vaan sellainen nuori, joka vihdoinkin pikavippien maailmaan päästessään toteuttaa toiveitaan.

Vanhemmille tuntuu olevan tärkeää, että nuoret eivät tiedä talousasioista yhtään mitään. Helpompi kieltää kuin neuvoa.

Juurihan nuo asiat o käyty läpi kun se edellinen reppu ostettiin ja teini sai valita?

Tosta massateinistä. Mulla on kaksi teiniä, toinen on massateini ja toinen oman tien kulkija. Sama kasvatus, samat vanhemmat.

Mulla on tarpeeton kånken, antaisin sen mielelläni sitä tarvitsevalle. En tykkää tollasesta teinin kiusaamisesta, sain omassa teini-iässäni kokea sitä ihan tarpeeksi. Mun toiveiden yli käveltiin aina - vanhemmat teki sen ihan tahallaan nöyryyttääkseen mua.

Omien lasteni toiveita olen aina kuunnellut ja pyrkinyt toteuttamaan ne - mahdollisuuksien rajoissa tietenkin. Mut mistään koulurepusta ei olla ikinä tapeltu, lapsihan käyttää sitä joka päivä ja mielestäni on oikein antaa sellainen kuin itse haluaa.

Vierailija kirjoitti:

No mä en ymmärrä, että ei voi olla rahaa. 80 e ja ei tarvii ees joka vuosi uusia. Se on 6,67 kuukaudessa. Sitten ei kyll oo varaa varmaan muuhunkaan? Lapsia hankitaan kun ei ne mitään kuluta ja kirpparilta saa?! Teinit kuluttaa ja tietynlainen laumaan kuuluminen on niille tärkeää, näin se vain on. Tässäkin ketjussa halutaan vaan alistaa ja näyttää teinille kaapin paikka. Ap on juuri saanut tammikuun lapsilisän, sillä voi repun ostaa. Se on tarkoitettu lapsen kuluihin. Vai ostanko minä sen repun jos on noin vaikeeta?

Puhut nyt ilmeisesti Kånkenista tässä? Ikään kuin monivuotisena investointina?

Kauankohan villitys vielä kestää? Jos katsot yläkoululaisia, heillä alkaa todellakin roikkua selässä enemmän noita Niken/Adidaksen pussukoita kuin Kånkeneita. Eiköhän se muotibuumi ala kohta olla tiensä päässä. Ja jumppapussimuoti ei VOI olla kovin pitkäaikainen, sen verran epämukavaksi sen kuvittelisin painavien kirjojen kanssa.

Edellinen, 80-luvulla ollut Kånkenbuumi kesti 2-3 vuotta. Itselläni (Kuten 90 % luokasta) oli silloin Kånken alakoulussa. Yläkoulussa paria vuotta myöhemmin niitä ei enää juurikaan näkynyt. Muotiin tulivat urheilumerkkien reput ja olkalaukut (Marimekko).

En sano, etteikö Kånken olisi kestävä reppu, mulla on omanikin vielä ihan ehjänä tallessa. Mutta tässä oli nyt kyse siitä, että teini haluaa just saman kuin kavereilla. Suurella todennäköisyydellä se on ensi syksynä jo taas jotain muuta ja sitten taas keväällä ihan jotain muuta. 

Toki jos sitoutuu sitten käyttämään sitä Kånkenia niin kauan kuin se kestää, niin sijoitushan on ihan hyvä. Ellei sitten viillä sitä rikki kun muoti muuttuu.

Tää ei olis av jos joku ei vääntäis tätä näin mustavalkoiseksi. Kiitos että pidit tason totutun alhaalla!