Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa mielipiteenne minun arjestani; kuulostaako liian hektiseltä arjelta 23-vuotiaalle
26.01.2017 |
Olen siis 23-vuotias nainen, opiskelen ja teen oikeastaan kolmea työtä tällä hetkellä sen lisäksi. Kuulostaa hullulta, mutta ovat niin keikkapainotteisia että yhdellä ei pärjäisi, haluan opiskeluista huolimatta elää niin että ei tarvitse kokoajan kituuttaa, plus haluan työkokemusta. Noniin, itse aiheeseen: olen pohtinut, onko näin nuoreksi, lapsettomaksi sinkuksi, elämäni jotenkin liian täyteen tupattua. Välillä tuntuu että on ihan kamala kiire kokoajan; mutta sitten mietin niitä, joilla on lapsia, parisuhde, töitä ja/tai parisuhde. Minulla on itseni lisäksi huolehdittavana vain kissa. Olen pohtinut, pitäisikö nyt vähän "rauhoittua" ja nauttia elämästä, kun vielä voi. Nautin kovasti sinkkuudesta ja en välttämättä halua lapsia, mutta jos nämä tilanteet joskus muuttuvat, kerkeän silloin juosta paikasta toiseen ihan tarpeeksi.
Kysymykseni teille onkin enemmänkin se, että mitä mieltä olette arjestani, onko ihan älytöntä tai kuulostaako teidän korvaanne kiireiseltä? Voi olla että luon itse itselleni illuusion kiireestä, vaikka tämä olisi muidenkin ihmisten ihan perusarkea. Kertokaa vähän esimerkkejä omista päivistänne, verrattuna minun? Tässä siis esimerkki viikko minulta:
Ma: koulupäivä 9-15, iltavuoro töissä 16-21.00
Ti: töitä 11-18, matkustamisiin parisen tuntia
Ke: koulupäivä 9-15
To: yleistä asioiden hoitoa ja kouluhommien tekemistä (ryhmätöitä, läksyjä) aamupäivän, töitä 14-18
Pe: Koulupäivä 9-14, iltavuoro töissä 17-20.00
La: töitä 9-14, ilta kouluhommia
Su: ehkä hyvällä tsägällä vapaapäivä, tai vaihtoehtoisesti töissä muutaman tunnin
Noiden päälle käyn kuntosalilla n. 3 kertaa viikossa, ja hoidan koulutehtäviä sen mukaan mitä niitä on, välillä päivittäinkin. Kavereita en meinaa millään jaksaa nähdä enää tuohon päälle. Puhumattakaan siitä, jos olisi vielä vaikka parisuhteessa.. ajatuskin huippaa.
Kommentit (76)
Kuten jotkut sanoikin niin kiire on vähän subjektiivistakin, mutta jos haluat vertailla niin mulla on esimerkiksi melkein samanlainen elämäntilanne. En ehdi harrastaa muuta kuin lauantai aamupäivisin ja sunnuntaisin. Seurustelen, joten viikonloput menee usein kyläillessä sukulaisissa tai töissä ja reeneissä. Viikolla oon opiskelujen lisäksi pari työiltaa säännöllisessä osa-aikatyössä ja satunnaisia keikkapäivinä tulee tehtyä myöskin keskimäärin muutaman kerran kk. Lisäksi kuljen joka paikkaan pyörällä, välimatkat 3-7km suuntaansa riippuen vähän mistä mihin. Jeppistä! Pian on tämä paska ohi kun valmistuu! Voin sanoa, että tuntuu aina hyvältä kun kela muistuttaa tulorajoista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun iässä mä olin töissä joka arkipäivä klo 8-16, sen jälkeen koulussa klo 17-21. Lisäksi kerkesin vielä harrastaa ja käydä bilettämässä 2-3 kertaa viikossa. Se oli hektistä aikaa se, monta vuotta. Nuorena sitä jaksaa, nyt kohta nelikymppisenä on jo ihan puhki tavallisen työpäivän jälkeen ja jos juhlimaan lähtee eniin toipumiseen menee kolme päivää.
No, onneksi on elämä on lyhyt.
Se on ohi ennenkuin huomaatkaan
äiti79äiti kirjoitti:
Missä välissä elätte ja rakastatte??
Vain rakkaus ja mielen hyvinvointi on tärkeää.
Suorittaminen on "so last season."
Vanhentaa ennen aikaisesti.
Tuossa kaikki liikenevä aika kuherreltiin tai rakasteltiin.
Tämä on ihana viesti ja niin totta. <3
Ap:n kissalla on ilmeisesti hyvin asiat, mutta jollain toisellakin kirjoittaneella oli kissa ja toisella koira. Ovatko nämä yksin päivät pitkät kotona? Koiraakaan ei paljon lohduta, vaikka pääsisi jonkun kaverin kanssa lenkille päivällä, jos yksinoloa tulee silti yli kellonympärys. Jos eläimiä vastuulleen ottaa, pitää niille myös järjestää hyvä ja mielekäs elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuulostaa kyllä mun mielestä aika hektiseltä. Itse en kyllä löytäisi motivaatiota tuollaiseen elämään. Olen 35-vuotias lapseton sinkku ja teen 30 tuntista viikkoa. Käytännössä usein enemmän, mutta sitten pidän välillä vapaata. Mulla on aikaa harrastuksiin, itseni kehittämiseen, lepäämiseen, sosiaaliseen elämään, matkusteluun jne. En kyllä vaihtaisi pois. Arvostan niin paljon itseäni ja omaa terveyttäni, että esimerkiksi yöunista en suostu tinkimään, en edes lasten vuoksi. Siksi taidan pysyä lapsettomana ja varmaan sinkkunakin aina :D
Ei toi ole vielä mitään!!!
Mä jaan yöt vielä postia.Työnnän rattaita hampaillani enkä ikinä käytä hissiä
Juoksen aamuyöstä about kymmenenteen kerrokseen
Nukun seisaaltani eteisessä muutaman vartin
jos käyn himassa.Säästypähän sänkyrahat uusiin treenipöksyihin ja kissanruokaan.
Muuten kun ei oo kotona,ei mee sähköä ja vettä.Usein en kerkii syödä moneen päivään.
Mä en itseasiassa tiedä mihin mun rahat menee 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat päiväni:
maanantaina kuntosali ja uinti, kodin siivous (130 neliön omakotitalo), tulevan viikon ruoat kaupasta ja aterioiden valmistelu. Usein meillä tänä päivänä myös aikuisia lapsia ja lapsenlapsia oleilemassa ja syömässä.
tiistaina työpäivä matkoineen klo 7 - 16, jumppa 16.30 - 18
keskiviikkona työpäivä matkoineen 7.30 - 16.30, harrastus/opiskelu 17 - 19
torstaina hoidan iäkkäiden vanhempieni asioita, asuvat kaukana joten siihen menee yleensä matkoineen aamusta iltapäivään. Illalla käyn uimassa parin lapsenlapsen kanssa.
perjantaina työ matkoineen 7.30 - 16.30. Yleensä perjantai-iltana meillä lapsia ja lapsenlapsia syömässä ja saunomassa.
lauantaina aamulla jumppa klo 10 - 12. Sitten lapsia ja lapsenlapsia vaihtelevasti.
sunnuntaina hyvässä lykyssä lepoa, mutta yleensä meillä on silloinkin porukkaa.
Olen 55 - vuotias, kolme lasta, lapsenlapsia neljä. Minusta tää ei ole erityisen hektistä, mutta saahan tässä aika paljon tota ruokataloutta pyörittää.
No ei tosiaan ole hektistä. Vähän kotihommia, muutamia harrastuksia ja pari päivää työtä viikossa. Perus työssäkäyvä tekee jo paljon enemmä pelkästään työssään.
Kolme päivää töitä, jos osasit laskea.
Olen osa-aikaisena, koska vanhempani tarvitsevat hoitoa. Ja se kyllä käy työstä, vaikka tapahtuukin vain kerran viikossa.
En nyt tullut maininneeksi, että sairastan myös tuki- ja liikuntaelimistön pitkäaikaista sairautta, minkä vuoksi nuo jumpat ovat perusedellytys jaksamiselleni.
Sitä varten tämän rotlan tähän laitoin, että ap voisi vähän miettiä ovatko hänen päivänsä oikeasti mitenkä "hektiset" ja tiiviit, kun ilmeisesti voi kuitenkin keskittyä pelkästään ja vain ja ainoastaan omasta itsestään huolehtimiseen.
Lapsellista viisastelua, joka on vielä väärin. Häpeäisit!
pari
likimäärää ilmaiseva sana: pieni lukumäärä; noin kaksi; muutama
Otin pari karamellia.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kissalla on ilmeisesti hyvin asiat, mutta jollain toisellakin kirjoittaneella oli kissa ja toisella koira. Ovatko nämä yksin päivät pitkät kotona? Koiraakaan ei paljon lohduta, vaikka pääsisi jonkun kaverin kanssa lenkille päivällä, jos yksinoloa tulee silti yli kellonympärys. Jos eläimiä vastuulleen ottaa, pitää niille myös järjestää hyvä ja mielekäs elämä.
Minä olin se koiranomistaja, johon taidat viitata. Tai vastaan nyt ainakin omasta puolestani. Tosiaan mainitsin viestissäni että en käy töissä opintojen ohella, ja minulla on parisuhde. Tämähän käytännössä meillä tarkoittaa sitä, että käyn luennoilla muutaman tunnin päivässä, ja teen kaikki opintoihin liittyvät tehtävät ja tenttiin luvut kotona. Esimerkiksi tällä viikolla minulla oli kaksi pakollista luentoa plus muutaman kerran kävin salilla. Kaikki muu aika kotona. Lisäksi mieheni tekee vuorotyötä, joten pahimmillaan koirani joutuu olemaan kuusi tuntia päivässä yksin, vaikka minulla olisi 8-18 luentoja. Tällaiset päivät on todella harvinaisia, useimmitan koirani on päivässä 0-4h yksin.
Uskaltaisinkin väittää, että koirani hyvinvointi on taattu paremmin kun useimpien töissäkäyvien ihmisten koirien. Yksi syy siihen miksi en käy opintojen ohella töissä onkin se, että minulla on lemmikkejä. Omien kokemuksieni perusteella opiskelijoilla vaikuttaisi olevan aika hyvä käsitys siitä, mitä lemmikin pito vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikon perusteella luulin, että ehtisit juuri ja juuri käydä kotona nukkumassa. Ihan normaalia elämää tuo on.
Jos itsellä kaikki menee suunnitelmien mukaan alan huhtikuussa tekemään töitä ensin klo 02-06 ja seuraavat hommat olisivat 8-16. Toki viikonloppuisin ehtii rauhassa viettämään aikaa avokin kanssa niin eipä tuo mitenkään kauhean paha ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vähän samoilla linjoilla kuin muut, ei tuo nyt varsinaisesti mitenkään hektistä ole. Omat päiväni näyttivät tältä silloin, kun suoritin kolmoistutkintoa ja tein kolmea eri työtä:
Ma-Pe:
Klo 4.30 herätys, klo 5-7.30 töissä (oli ihan kodin vieressä)
Klo 8-16 koulussa
Klo 17-18.30 toisessa työssä
Kohteen vaihto, n. Klo 19 perillä, töitä klo 20 asti. Taas kohteen vaihto, töissä n.20.30-22.
Kotona n. Klo 22.20, läksyt, iltahommat, nukkumaan.
La-Su:
Herätys klo 3, töissä klo 4. Töitä oli aamu neljästä n. Klo 12 asti, taukoa klo 16 asti, jonka jälkeen töitä taas ilta kymmeneen asti.
Onneksi oli (ja on edelleen) parisuhde, puoliso kerkesi hoitamaan kissan. :D ja ylppäreissä kirjoitin useamman ällän, ja ammatillisesta koulutuksesta valmistuin melkein täyden kolmosen keskiarvolla.
Sanomattakin selvää, että kavereita minulla ei ollut eikä ole vieläkään, ja rahaa kyllä piisasi mutta ei aikaa. Valmistuessani olin ihan puhki, mutta normaali työelämä tuntui lepolomalta tuohon verrattuna.
Mä tein 18-20 vuotiaana täyspäivästen opiskeluiden lisäks kahta osa-aikatyötä ja sijaisuuksia kolmanteen ja keikkaa neljänteen.
23 vuotiaana olin kahden lapsen kotiäiti, vedin perhekahvilaa, opiskelin nettilukiossa ja tein kakkuja tilauksesta.
Kukin elää tyylillään. Turha lähteä vertaileen, kun me kaikki ollaan niin erilaisia. Toiselle sopii hektisempi arki ja toiset tykkää nauttia vapaa-ajastaan.
N27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hyvinkin samanlaiselta kuin oma arkeni, tosin olen pari vuotta vanhempi kuin sinä (25-v), jos sillä on mitään merkitystä. Opiskelen yliopistossa ja teen töitä n. 15-20 h viikossa, ja omasta mielestäni ei ole muuten mitenkään rankkaa, paitsi jos tenttien lähestyessä sattuu olemaan paljon työvuoroja. Nykyään olen kyllä ottanut opikseni ja toivonut vaan suoraan vapaata ennen tenttejä, että saan kerrattua rauhassa. Meillä luentoja on ehkä pari päivässä ja pakollista opetusta vähän, joten ei tunnu pahalta mennä koulun jälkeen iltavuoroon. Jos koulupäivät olisivat 8-16, en jaksaisi mennä sen jälkeen enää töihin.
Mulla ei ole kyllä aikaa viettää opiskelijaelämää sen kummemmin, mutta näin vähän vanhempana en suoraan sanottuna ole siitä niin kiinnostunutkaan kuin nuoremmat opiskelijakaverit :D Silloin tällöin ehdin toki piipahtamaan koulukavereiden kanssa jossain, mutta mihinkään jaostoihin tai toimikuntiin ei olisi aikaa. Itseäni se ei harmitakaan, mutta jos tuollaisista olisi kiinnostunut, niin mielestäni ei kannattaisi työnteon takia jättää opiskelijaelämän viettoa väliin, jos vain muuten tulee taloudellisesti toimeen.
Toi on kyllä huolestuttavaa, jos et kavereitakaan jaksa nähdä. Silloin sulla on liikaa tekemistä. Kavereiden näkeminen kun on kuitenkin tärkeää ihmisen jaksamiselle ja mielenterveydelle. Muista, että itse tunnet itsesi parhaiten ja tiedät, koska sulla on liikaa hommaa :) Jo se, että kirjoitat tällaisen ketjun kielii vähän siitä, että et ehkä tunne jaksavasi tarpeeksi hyvin? Jos opintotuki ja -laina riittävät elämiseesi tai sulla on mahdollisuus vähentää työvuoroja, tee se, koska opiskelu on ehdottomasti tärkeintä ja opintojen viivästyminen työnteon vuoksi ei ole järkevää.
Haha, jotenkin tyypillistä että tänne tuli kaikki vuorotellen kehuskelemaan kellä on rankinta :D En nyt tiedä onko sekään mitenkään hienoa tai osoita kovin hyvää elämänhallintaa, että ei edes ehdi nukkua kuin kuusi tuntia yössä tai pitää itsestään huolta. Tasapainoiseen elämään kuuluu myös sosiaaliset suhteet, harrastukset ja muu hyvinvointia tukeva.
Älä itke, itse olet taakkasi valinnut.