Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa mielipiteenne minun arjestani; kuulostaako liian hektiseltä arjelta 23-vuotiaalle
26.01.2017 |
Olen siis 23-vuotias nainen, opiskelen ja teen oikeastaan kolmea työtä tällä hetkellä sen lisäksi. Kuulostaa hullulta, mutta ovat niin keikkapainotteisia että yhdellä ei pärjäisi, haluan opiskeluista huolimatta elää niin että ei tarvitse kokoajan kituuttaa, plus haluan työkokemusta. Noniin, itse aiheeseen: olen pohtinut, onko näin nuoreksi, lapsettomaksi sinkuksi, elämäni jotenkin liian täyteen tupattua. Välillä tuntuu että on ihan kamala kiire kokoajan; mutta sitten mietin niitä, joilla on lapsia, parisuhde, töitä ja/tai parisuhde. Minulla on itseni lisäksi huolehdittavana vain kissa. Olen pohtinut, pitäisikö nyt vähän "rauhoittua" ja nauttia elämästä, kun vielä voi. Nautin kovasti sinkkuudesta ja en välttämättä halua lapsia, mutta jos nämä tilanteet joskus muuttuvat, kerkeän silloin juosta paikasta toiseen ihan tarpeeksi.
Kysymykseni teille onkin enemmänkin se, että mitä mieltä olette arjestani, onko ihan älytöntä tai kuulostaako teidän korvaanne kiireiseltä? Voi olla että luon itse itselleni illuusion kiireestä, vaikka tämä olisi muidenkin ihmisten ihan perusarkea. Kertokaa vähän esimerkkejä omista päivistänne, verrattuna minun? Tässä siis esimerkki viikko minulta:
Ma: koulupäivä 9-15, iltavuoro töissä 16-21.00
Ti: töitä 11-18, matkustamisiin parisen tuntia
Ke: koulupäivä 9-15
To: yleistä asioiden hoitoa ja kouluhommien tekemistä (ryhmätöitä, läksyjä) aamupäivän, töitä 14-18
Pe: Koulupäivä 9-14, iltavuoro töissä 17-20.00
La: töitä 9-14, ilta kouluhommia
Su: ehkä hyvällä tsägällä vapaapäivä, tai vaihtoehtoisesti töissä muutaman tunnin
Noiden päälle käyn kuntosalilla n. 3 kertaa viikossa, ja hoidan koulutehtäviä sen mukaan mitä niitä on, välillä päivittäinkin. Kavereita en meinaa millään jaksaa nähdä enää tuohon päälle. Puhumattakaan siitä, jos olisi vielä vaikka parisuhteessa.. ajatuskin huippaa.
Kommentit (76)
Eläinrääkkäystä pitää kissaa tuollaisia aikoja yksinään. Anna kissa pois jollekin joka sen hoitaa kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oma jaksaminen huolestuttaa, hiljennä tahtia. Totta kai se voi olla taloudellisesti huonompi ratkaisu, mutta kyllä ainakin itse tulen loistavasti toimeen opintotuella lainoineen. En käy töissä opintojen ohella ja teen päivässä kouluhommia about 4 h itsenäisesti, toisinaan vähän enemmän jos innostun. En halua käydä töissä opintojen ohella, siihen menisi liikaa aikaa ja haluan myös ylläpitää parisuhdetta ja tykätä elämästä. Tykkään siitä, että on oikeasti aikaa myös tehdä kaikkea muuta minkä kokee itse elämässä tärkeäksi. Ja mulle rentouminen ja oma jaksaminen sekä kodin siisteydestä ja vaatehuollosta huolehtiminen on paljon tärkeämpää kuin kauhea raataminen koulun eteen. Jos siis tuntuu että et elä arvojesi mukaan, vaihda suuntaa. Jos tykkäät kiireisestä arjesta niin mikäs siinä, siis jos itse pidät siitä. Tärkeintä on olla tyytyväinen ja onnellinen eikä kuluttaa itseään loppuun vain esimerkiksi taloudellisista syistä :)
Olen 24-vuotias ja ihan tutulta kuullostaa, toki kuukausi sitten valmistuin niin on helpottanut. Viime syksy:
Ma-pe töitä klo 9-17
Osa illoista ja viikonloput meni opinnäytetyöhön.
Usein kotona vasta 20-21 liikunnan harrastamisen takia, yhtenä iltana viikossa klo 22 kielikurssien takia.
Viime kevät myös töitä arkisin joka päivä 8 h, työmatkoihin 2 h 20 min yhteensä ja muutamana iltana viikossa iltaluento. Pari vuotta sitten lähdin kotona 7-8 välillä ja takaw klo 21, oli sekä ilta- että päiväkursseja ja jos töitä niin joskus 22-23. Silloin meni joka lauantai töissä ja su kouluhommiin.
En oikein missään vaiheessa elänyt mitään jee ryypätään joka viikko -opiskelijaelämää. 🤔
Se on aika jännä, että joillain opiskelijoille (sinä ja minä) on paljon töitä ja sitä myötä vähemmän vapaa-aikaa, mutta joillakin aika rentoa sekä mukavaa tai käyttävät ison (isomman) osan ajasta kouluhommiin.
Liiketalouden kanditason opinnot meni ihan muikeasti vaikka vikan vuoden kesää lukuunottamatta olin alan töissä 8 h joka päivä arkisin.
Jotenkin se työkokemus on tärkeämpää ja priorisoin sen (onneksi), kun taas lääkäriopiskelijat tai vastaaavat keskittyy niihin opintoihin enemmän, koska eipä kai sillä työkokemuksella valmistuessa niin väliä? Ainakin yksi tuttu opiskelee jotain öh kemia fysiikla tekujuttua ja tuskin ehtii/pääsee alan hommiin kolmantena vuotena.
Se on outoa et keksitään kaiken maailman teknologiaa elämän helpottamiseksi mutta silti tuntuu siltä että nykyään kilpaillaan enemmän ja enemmän siitä kuka tekee eniten töitä. Sellainen ihminen joka on saanut asiansa järjestettyä niin että tulee toimeen vähemmällä työnteolla on muka laiska. Samoin helposti stressaantuvia tai uupuvia pilkataan. On kyl ihmiset hulluja :D en mä ainakaan haluu kuluttaa koko elämääni töiden tekemiseen vaan haluun maksimoida nimenomaan vapaa-ajan. Ihmettelen aina tarinoita uratykeistä jotka 60-vuotiaaks asti työskentelivät 60-70 h viikossa ja sitten kuolivat sydänkohtaukseen vähän ennen eläkeikää. Toiko on ihailtava ja kiva elämä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten moni onkin jo sanonut, on hyvin yksilöllistä että mikä on liian hektistä kenellekin. Minusta se kertoo jo aika paljon että edes mietit asiaa, sekä se että et ehdi nähdä kavereitasi.
Turha täällä kysyä. Täällähän mammat heräävät tunnin yöunien jälkeen viideltä aamulla, valmistelevat lapset ja vie ne hoitoon. Sitten aloittavat 12h työpäivän sairaanhoitajana. Sitten hakevat lapset, tekevät ruoan, auttavat lapsia läksyissä, hoitaa kodin kun ei se saakelin ukko tee muuta kuin makaa työpäivän jälkeen. Koliikkivauva valvottaa koko yön samalla kun toisella kädellä koittaa kirjoittaa esseetä opiskelupaikkaan.
Oikeasti, täältä on ihan turha nuoren lapsettoman ihmisen hakea sääliä. Kerran koitin otse saada apua ongelmaani täältä ja sain vain haukkuja. Jos olisin aloituksessa sanonut olevani 4-kymppinen olisin saanut haluamaani apua.
T. Nainen 20v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normi työ+opiskelu, been there done that ja hengissä ilman masennusta ja muuta. Toiset kestää, toiset ei.
Vierailija kirjoitti:
Turha täällä kysyä. Täällähän mammat heräävät tunnin yöunien jälkeen viideltä aamulla, valmistelevat lapset ja vie ne hoitoon. Sitten aloittavat 12h työpäivän sairaanhoitajana. Sitten hakevat lapset, tekevät ruoan, auttavat lapsia läksyissä, hoitaa kodin kun ei se saakelin ukko tee muuta kuin makaa työpäivän jälkeen. Koliikkivauva valvottaa koko yön samalla kun toisella kädellä koittaa kirjoittaa esseetä opiskelupaikkaan.
Oikeasti, täältä on ihan turha nuoren lapsettoman ihmisen hakea sääliä. Kerran koitin otse saada apua ongelmaani täältä ja sain vain haukkuja. Jos olisin aloituksessa sanonut olevani 4-kymppinen olisin saanut haluamaani apua.
T. Nainen 20v
No en yhtään ihmettele, ettei tukee herunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minusta ei vaikuta erityisen hektiseltä elämältä kun ottaa huomioon että olet vähän päälle parikymppinen ja lapseton. Itsellä oli huomattavasti "hektisempää" ja hyvä niin, koska mitä itua on kasvattaa juuria sohvaan tai sänkyyn, kyllä töitä ja opiskeluja ja kuntoilua kannattaa tehdä silloin kun jaksaa ja kykenee.
Omat päiväni:
maanantaina kuntosali ja uinti, kodin siivous (130 neliön omakotitalo), tulevan viikon ruoat kaupasta ja aterioiden valmistelu. Usein meillä tänä päivänä myös aikuisia lapsia ja lapsenlapsia oleilemassa ja syömässä.
tiistaina työpäivä matkoineen klo 7 - 16, jumppa 16.30 - 18
keskiviikkona työpäivä matkoineen 7.30 - 16.30, harrastus/opiskelu 17 - 19
torstaina hoidan iäkkäiden vanhempieni asioita, asuvat kaukana joten siihen menee yleensä matkoineen aamusta iltapäivään. Illalla käyn uimassa parin lapsenlapsen kanssa.
perjantaina työ matkoineen 7.30 - 16.30. Yleensä perjantai-iltana meillä lapsia ja lapsenlapsia syömässä ja saunomassa.
lauantaina aamulla jumppa klo 10 - 12. Sitten lapsia ja lapsenlapsia vaihtelevasti.
sunnuntaina hyvässä lykyssä lepoa, mutta yleensä meillä on silloinkin porukkaa.
Olen 55 - vuotias, kolme lasta, lapsenlapsia neljä. Minusta tää ei ole erityisen hektistä, mutta saahan tässä aika paljon tota ruokataloutta pyörittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän monta, jotka tekee saman verran, mutta on myös perhe + lasten harrastukset ja omiakin.
Esim minun silmiin sinun 'kiireesiä näyttää lomalta.
Minusta näyttää siltä, että työ, opinnot ja vapaa-aika ovat ihan hyvässä tasapainossa. Sinkkuna sinulla ei mene ruuanlaittoon, siivoamiseen ja pyykkäämiseen niin paljon aikaa kuin perheellisellä, joten nähdäkseni tuolla aikataululla ehtii kotityötkin hoitamaan. Ja ehdit käydä salillakin, mikä auttaa jaksamaan arjessa.
Tuo, että käyt töissä, on hyvä juttu, varsinkin jos kyseessä on oman alan työt. Työkokemuksen saaminen on ihan ehdottoman tärkeää, Suomessa ei pelkällä tutkintotodistuksella mihinkään töihin pääse, vaan työkokemusta opintojen ajalta pitää olla.
Ennen kaikkea kannattaa kuulostella omaa oloa. Jos tuntuu siltä, että vauhtia on liikaa ja kone alkaa piiputtaa, niin relaa vähän. Tuo kotona oleva kissakin saattaa auttaa siinä rentoutumisessa ja rauhoittumisessa, joten ehkä sinulla on nyt elämä hyvässä balanssissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat päiväni:
maanantaina kuntosali ja uinti, kodin siivous (130 neliön omakotitalo), tulevan viikon ruoat kaupasta ja aterioiden valmistelu. Usein meillä tänä päivänä myös aikuisia lapsia ja lapsenlapsia oleilemassa ja syömässä.
tiistaina työpäivä matkoineen klo 7 - 16, jumppa 16.30 - 18
keskiviikkona työpäivä matkoineen 7.30 - 16.30, harrastus/opiskelu 17 - 19
torstaina hoidan iäkkäiden vanhempieni asioita, asuvat kaukana joten siihen menee yleensä matkoineen aamusta iltapäivään. Illalla käyn uimassa parin lapsenlapsen kanssa.
perjantaina työ matkoineen 7.30 - 16.30. Yleensä perjantai-iltana meillä lapsia ja lapsenlapsia syömässä ja saunomassa.
lauantaina aamulla jumppa klo 10 - 12. Sitten lapsia ja lapsenlapsia vaihtelevasti.
sunnuntaina hyvässä lykyssä lepoa, mutta yleensä meillä on silloinkin porukkaa.
Olen 55 - vuotias, kolme lasta, lapsenlapsia neljä. Minusta tää ei ole erityisen hektistä, mutta saahan tässä aika paljon tota ruokataloutta pyörittää.
No ei tosiaan ole hektistä. Vähän kotihommia, muutamia harrastuksia ja pari päivää työtä viikossa. Perus työssäkäyvä tekee jo paljon enemmä pelkästään työssään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat päiväni:
maanantaina kuntosali ja uinti, kodin siivous (130 neliön omakotitalo), tulevan viikon ruoat kaupasta ja aterioiden valmistelu. Usein meillä tänä päivänä myös aikuisia lapsia ja lapsenlapsia oleilemassa ja syömässä.
tiistaina työpäivä matkoineen klo 7 - 16, jumppa 16.30 - 18
keskiviikkona työpäivä matkoineen 7.30 - 16.30, harrastus/opiskelu 17 - 19
torstaina hoidan iäkkäiden vanhempieni asioita, asuvat kaukana joten siihen menee yleensä matkoineen aamusta iltapäivään. Illalla käyn uimassa parin lapsenlapsen kanssa.
perjantaina työ matkoineen 7.30 - 16.30. Yleensä perjantai-iltana meillä lapsia ja lapsenlapsia syömässä ja saunomassa.
lauantaina aamulla jumppa klo 10 - 12. Sitten lapsia ja lapsenlapsia vaihtelevasti.
sunnuntaina hyvässä lykyssä lepoa, mutta yleensä meillä on silloinkin porukkaa.
Olen 55 - vuotias, kolme lasta, lapsenlapsia neljä. Minusta tää ei ole erityisen hektistä, mutta saahan tässä aika paljon tota ruokataloutta pyörittää.
No ei tosiaan ole hektistä. Vähän kotihommia, muutamia harrastuksia ja pari päivää työtä viikossa. Perus työssäkäyvä tekee jo paljon enemmä pelkästään työssään.
Kolme päivää töitä, jos osasit laskea.
Olen osa-aikaisena, koska vanhempani tarvitsevat hoitoa. Ja se kyllä käy työstä, vaikka tapahtuukin vain kerran viikossa.
En nyt tullut maininneeksi, että sairastan myös tuki- ja liikuntaelimistön pitkäaikaista sairautta, minkä vuoksi nuo jumpat ovat perusedellytys jaksamiselleni.
Sitä varten tämän rotlan tähän laitoin, että ap voisi vähän miettiä ovatko hänen päivänsä oikeasti mitenkä "hektiset" ja tiiviit, kun ilmeisesti voi kuitenkin keskittyä pelkästään ja vain ja ainoastaan omasta itsestään huolehtimiseen.
Tuommoista se oli mullakin opiskeluaikana, Aina töissä tai koulussa. Kesällä sitten tein vielä töitä tuplaten. Eipä tarvinut ottaa opintolainaa, ja valmistumisen jälkeen sai valita työpaikan, kun oli niin paljon työkokemusta.
Meidän perheessä tää on jotenkin normi. 18-vuotias poika käy jo lukion ohella töissä pari vuoroa viikossa.
Missä välissä elätte ja rakastatte??
Vain rakkaus ja mielen hyvinvointi on tärkeää.
Suorittaminen on "so last season."
Vanhentaa ennen aikaisesti.
Tuossa kaikki liikenevä aika kuherreltiin tai rakasteltiin.
Minulle ei ap:n kuvaama arki sopisi ollenkaan. Olen yrittänyt käydä töissä opintojen ohella, mutta opintoni kärsivät siitä joten nostan mielummin lainaa. Lisäksi omalla alallani ei ole osa-aikatyötä yleisesti ottaen tarjolla lainkaan, joten töiden tekemisestä (esim siivoustyö jota olen välillä tehnyt) opintojen ohella ei ole uraani ajatellen hyötyä. Kesäisin sitten neljä kuukautta aina oman alan töissä.
Itse uupuisin tuollaiseen tahtiin, mutta toisaalta minulla on koira, saliharrastus ja parisuhde jotka kaikki myös vievät aikaa. Sinänsä omaa tilannetta on turha verrata muihin koska jokaisen voimavarat ovat erilaiset. Itse en esimerkiksi lapsia aio hankkia koska en usko voimavarojeni riittävän töiden jälkeen lasten hoitoon. Toisille tämä ei taas ole mikään ongelma.
T.24 v.
Tämä on kaksipiippuinen asia. Minun arkeni oli iässäsi hyvin samanlaista. Yliopisto-opinnot, 1-2 osa-aikatyötä ja vapaaehtoistoimintaa. Nyt on tarhaikäiset lapset, työ nousujohdanteessa ja pienimuotoista yhdistystoimintaa. Elämäni on aina ollut hektistä ja suorittamista, eikä kokonaisuus itselle kovin helppo. Toisaalta on pakko sanoa, että tiedän monia jotka "vain" opiskelivat ilman osa-aikatöitä ja niitä, jotka keskittyvät vain kotiin lastensa ollessa pieniä. Heistä valtaosa on edelleen työelämän ulkopuolella, vaikka osa vimmatusti töitä etsiikin. Keskittymällä moneen et laita kaikkia munia samaan koriin. Toisaalta moni kaipaa sitä, että voisi elää yhden elämänvaiheen kerralla, eikä multitaskata kaikkia samalla.
Päivätöissä niinkuin puolisokin, mutta elämä usean lapsen kanssa, joilla jokaisella nippu harrastuksia. Lisäksi lapset yöheräilevät. Sanoisin, että hyvin paljon helpommalla pääsisin sinun aikataulullasi. Ei paha, sinulla sentään teoriassa on edes yhtenä päivänä viikossa vapaapäivä, minulla pari päivää vuodessa.