Onko pitkästä matematiikasta ollut sinulle hyötyä?

Kannattaa rämpiä läpi, pitkä matikka kuitenkin kehittää paljon ongelmanratkaisutaitoja, pitkäjänteisyyttä ja ajattelua. Ja ei ainakaan tule suljettua mitään ovia tulevaisuudessa.

Itse olen opiskellut matikkaa yliopistossa, eli luonnollisesti lukion matikasta on ollut hyötyä.

Jos nyt aivan rehellisiä ollaan, niin pidän ihmisiä, jotka eivät selviä tai ole suorittaneet lukion pitkää matematiikkaa kyvyttöminä päätöksentekoon, joka koskee muita kuin heitä itseään. Se on jonkinlainen mittari kuitenkin siitä, osaako ihminen ajatella loogisesti mutta yksinkertaistaen.

Kyllä pitkä matikka on ollut ehdottoman hyvä valinta. Olen tarvinnut logiikkaa, joukko-oppia ja monenmoista lukujen pyörittelyä koko työikäni. Sekin hyvä puoli on, että pystyy nopeasti arvioimaan eri asioiden suuruusluokkia - varastointi- ja tuotantomääriä, toimituksia sun muuta, kun on paljon laskurutiinia.  Tilastomatikkaa olen tarvinnut ja se sujuu, ja tietysti talouteen liittyvät laskelmat.

t. DI

Vierailija kirjoitti:

Kehittää kaikkea loogista ajattelua.

En esim. lottoa kuin harvoin pikkuhiluilla, koska koulussa oli todennäköisyyslaskentaa.

#16 sanoopi tähän seuraavasti:

Pystyn kyllä ihan hyvällä omatunnolla sanomaan, että jo 11-vuotiaasta asti harrasteltu koodaaminen (ensin basic, sitten Pascal, C, C++, muutaman prosarin/mikrokontrollerin assembler, vähän Javaakin) on kehittänyt loogista ajattelukykyäni _HUOMATTAVASTI_ enemmän kuin yhdenkään koulun matematiikan kurssi.

Inhoan suorastaan matematiikkaa, mutta se on ollut jossain vaiheessa välttämätön paha ymmärtää, ainakin sen verran ja sen aikaa että pääsi kurssit läpi.

(enkä muuten ole edes koodaaja ollut oikeastaan koskaan duunissa, vaikka tarvittaessa sitäkin tehnyt...)

Pitkä matikkahan sinällään ei mitään ajattelua kehitä se on vaan mekaanista temppujen opettelua,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehittää kaikkea loogista ajattelua.

En esim. lottoa kuin harvoin pikkuhiluilla, koska koulussa oli todennäköisyyslaskentaa.

#16 sanoopi tähän seuraavasti:

Pystyn kyllä ihan hyvällä omatunnolla sanomaan, että jo 11-vuotiaasta asti harrasteltu koodaaminen (ensin basic, sitten Pascal, C, C++, muutaman prosarin/mikrokontrollerin assembler, vähän Javaakin) on kehittänyt loogista ajattelukykyäni _HUOMATTAVASTI_ enemmän kuin yhdenkään koulun matematiikan kurssi.

Inhoan suorastaan matematiikkaa, mutta se on ollut jossain vaiheessa välttämätön paha ymmärtää, ainakin sen verran ja sen aikaa että pääsi kurssit läpi.

(enkä muuten ole edes koodaaja ollut oikeastaan koskaan duunissa, vaikka tarvittaessa sitäkin tehnyt...)

Älä ny viitti. Niin minäkin olen harrastellu, mutta etenkin ohjelmoijalle on matematiikasta paljonkin iloa. Sinulla on asenne vamma. Ehdotan, että tästä lähin ajattelet matematiikkaa sillä mielellä, että mitä tästä voisi ohjemoimalla saada aikaan ja mihin sitä voisi käyttää!

Mä luin pitkää matikkaa koska en olisi päässyt pitkää englantia läpi (huono kielipää) ja joku pitkä piti kirjoittaa.

Ei ol nyt osoittanut yhtään mitään muuta hyötyä kuin ylioppilaaksi pääseminen :D

Vierailija kirjoitti:

Mietin vain, että kuinka paljon kyseisestä aineesta on ollut sinulle iloa lukion jälkeen. Itse en ole onnistunut löytämään motivaatiota matematiikan opiskeluun ja vaihto lyhyeen olisi edessä. Pelkään kuitenkin menettäväni jotain, esimerkiksi mahdollisuuksia päästä opiskelemaan tiettyjä aloja (mm lukemaan psykologiaa). Tilanne ahdistaa kovasti, koska matematiikassa en kuitenkaan kovinkaan hyvin pärjäile.

On, ilman sitä olisin tuskin päässyt opiskelemaan kahta alaa joista molemmista pidän. (Fysiikka ja lääketiede.) Lukiotason pitkällä matematiikalla on mielestäni sovelluksia paitsi työssä myös monissa harrastuksissa. Toisaalta väkisin ei ehkä kannata opiskella jos asia ei tunnu omalta.

Olen humanisti, enkä ole ikinä töissä tarvinnut pitkää matikkaa - ja neropateille tiedoksi, että töitä on piisannut.

Mutta uskon, että ajattelua se on kehittänyt. Yhtälön pyörittelyhän on ihan sudokuun verrattavissa. Ehkä eläkkeellä alan opiskella yliopistomatematiikkaa.

Eikös koodaus kysy enemmänkin kielipäätä?

Keskimäärin tuntemani pitkän matematiikan lukijat ovat sijoittuneet työelämässä lyhyttä matematiikkaa lukeneihin verrattuna paremmin. Tienaavat myös tietysti paremmin.

Terveisin: empiirinen tutkija

Vierailija kirjoitti:

Kehittää kaikkea loogista ajattelua.

En esim. lottoa kuin harvoin pikkuhiluilla, koska koulussa oli todennäköisyyslaskentaa.

Juuri näin, looginen ajattelu ei ole koskaan, eikä missään pahasta. Matematiikka tutkitusti kehittää aivojen loogisuusalueita, aivotkin on lihasrykelmä ja on hyvä treenata monipuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehittää kaikkea loogista ajattelua.

En esim. lottoa kuin harvoin pikkuhiluilla, koska koulussa oli todennäköisyyslaskentaa.

#16 sanoopi tähän seuraavasti:

Pystyn kyllä ihan hyvällä omatunnolla sanomaan, että jo 11-vuotiaasta asti harrasteltu koodaaminen (ensin basic, sitten Pascal, C, C++, muutaman prosarin/mikrokontrollerin assembler, vähän Javaakin) on kehittänyt loogista ajattelukykyäni _HUOMATTAVASTI_ enemmän kuin yhdenkään koulun matematiikan kurssi.

Inhoan suorastaan matematiikkaa, mutta se on ollut jossain vaiheessa välttämätön paha ymmärtää, ainakin sen verran ja sen aikaa että pääsi kurssit läpi.

(enkä muuten ole edes koodaaja ollut oikeastaan koskaan duunissa, vaikka tarvittaessa sitäkin tehnyt...)

Jotain C++:ssaa kannattaakin alkaa tuputtaa jollein, joka on sitä mieltä, että pitkä matematiikka on vaikeaa ja epämotivoivaa koulussa...

Ennen vanhaan, kun opeteltiin koodaamaan erinäisiä demoja, niin matematiikka, eritoten geometria sekä analyyttinen geometria olivat aika keskiössä sen tajuamisen suhteen, että ohjelmointikielet ovat vain työkaluja, jotka eivät tarjoa mitään kovin voimallista uutta tapaa ajatella tai tehdä asioita. Toisin kuin matematiikka.

Sinänsä huvittavaa että Einstein joka oli matemaattisesti lahjakas, inhosi erityisesti mekaanista matematiikkaa. Hän katsoi olevansa fyysikko jolle matematiikka on vain työkalu ("Hyvä fyysikko tarvitsee vain matemaattisen perusymmärryksen, ei muuta") ja mitä hän itse osannut laskea, hän pisti jonkun paremman matemaatikon laskemaan - häntä ei kiinnostanut "nysvääminen" isompana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehittää kaikkea loogista ajattelua.

En esim. lottoa kuin harvoin pikkuhiluilla, koska koulussa oli todennäköisyyslaskentaa.

#16 sanoopi tähän seuraavasti:

Pystyn kyllä ihan hyvällä omatunnolla sanomaan, että jo 11-vuotiaasta asti harrasteltu koodaaminen (ensin basic, sitten Pascal, C, C++, muutaman prosarin/mikrokontrollerin assembler, vähän Javaakin) on kehittänyt loogista ajattelukykyäni _HUOMATTAVASTI_ enemmän kuin yhdenkään koulun matematiikan kurssi.

Inhoan suorastaan matematiikkaa, mutta se on ollut jossain vaiheessa välttämätön paha ymmärtää, ainakin sen verran ja sen aikaa että pääsi kurssit läpi.

(enkä muuten ole edes koodaaja ollut oikeastaan koskaan duunissa, vaikka tarvittaessa sitäkin tehnyt...)

Jotain C++:ssaa kannattaakin alkaa tuputtaa jollein, joka on sitä mieltä, että pitkä matematiikka on vaikeaa ja epämotivoivaa koulussa...

Ennen vanhaan, kun opeteltiin koodaamaan erinäisiä demoja, niin matematiikka, eritoten geometria sekä analyyttinen geometria olivat aika keskiössä sen tajuamisen suhteen, että ohjelmointikielet ovat vain työkaluja, jotka eivät tarjoa mitään kovin voimallista uutta tapaa ajatella tai tehdä asioita. Toisin kuin matematiikka.

Niin, kun kasilla opettelin koodaamaan Amigan asemmeblerilla 3D-grafiikkaa, siinähän ei tarvinnut ymmärtää miten Sin/Cos-kulmat suhtautuvat toisiinsa perspektiivin vaihtuessa? Tuon asian teoriaa opetettiin vasta teknillisessä korkeakoulussa, asian jonka minä ymmärsin siis jo kasin keväällä...mutta se ei todellakaan tarkoittanut sitä että olisin pitänyt kyseisestä matematiikassa sen enempää kuin sen, että sain esim kuution pysymään "etäisyydestä" huolimatta ruudulla täsmälleen oikeassa muodossa ilman yhdenkään kulman venymistä.

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä huvittavaa että Einstein joka oli matemaattisesti lahjakas, inhosi erityisesti mekaanista matematiikkaa. Hän katsoi olevansa fyysikko jolle matematiikka on vain työkalu ("Hyvä fyysikko tarvitsee vain matemaattisen perusymmärryksen, ei muuta") ja mitä hän itse osannut laskea, hän pisti jonkun paremman matemaatikon laskemaan - häntä ei kiinnostanut "nysvääminen" isompana.

Nykyään matematiikkaa soveltavilla aloilla tietokone laitetaan nysväämään ne laskut. Mutta jotta ne laskut sinne osaa syöttää, ja jotta niiden tulokset ymmärtää, pitää myös ymmärtää, mitä on oikein tekemässä ja mitä se tietokone tekee.

Mekaaninen yhtälöidenpyöritys on epä-älyllistä toimintaa, mutta se kenties saattaa opettaa tarkkuutta ja kurinalaisuutta suorittaa tietyt asiat pikkutarkasti oikein. Sinne päin ei riitä: pitää olla tismalleen oikein.

Toki. Opiskelin matematiikkaa, tilastotiedettä ja tietojenkäsittelyoppia yliopistossa. Nyt ansaitsen vuodessa noin 100 000 euroa. Jos olisin mies, ansaitsisin varmaan 120 000 euroa. Mutta hyvä näinkin.

Matikka on rutiinia. Laske siis paljon ja tutki matikkaa esim etsi youtube videoita joissa asiaa opetetaan.

Ei siitä haittaakaan ole. Toisaalta, jos ei aio suuntautua matemaattisille aloille tai matemaattisia taitoja vaativille aloille, ei välttämättä ole järkeä pitkää jatkaa, jos se tuntuu turhan vaikealta.

On ollut apua taloustieteen opinnoissa.

Ja ihan arkielämän tilanteissakin. Ensimmäisessä työharjoittelupaikassa henkilöstösihteeri oli pähkäillyt viikon miettien, että miten työtunnit syötetään taulukkoon, jos taulukkoon pitää syöttää minuutit sadasosina (työaikaa seurataan vartin tarkkuudella). Myös taloyhtiön pihatalkoissa joukko miehiä ei saanut ratkaistua sitä, että miten piha-aidan laudat pitäisi asentaa vanhojen aitatolppien väliin, niin että lautojen väli olisi tasainen.

Muutenkin luulen pitkän matikan antaneen ongelmanratkaisukykyä ja pitkäjännitteisyyttä.