Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään muuta joka on aidosti niin masentunut ettei pääse sängystä ylös?
26.01.2017 |
Mä itken. En koko ajan, joskus vain tulee päiviä kun se ei lopu. Koti on paskainen. Mikään ei kiinnosta. En tiennyt ihmisen voivan joutua näin huonoon jamaan. Poltan ja juon, olen enää varjo ihmisestä joka olin kaksi vuotta sitten. Olin kaunis, huoliteltu, fiksu, mukava ja energinen. Nyt makaan sohvalla verkkareissa, turvonneena, inhottavana ihmisrauniona. Koiran jaksan viedä ulos, mutta ei ne mitään lenkkejä ole. Haetaan lähikaupasta röökiä. Hävettää, vituttaa, surettaa, pelottaa. Pääseekö tästä jotenkin ylös? Vertaistuki olis paikallaan, tai edes paremmat neuvot kuin "tsemppaa" "ota itteesi niskasta".
On muuten helvetin vaikea selittää tätä olotilaa sellaiselle joka ei ole sitä kokenut. En minäkään uskonut masennuksen olevan edes sairaus ennen kuin kosahti :(
Kommentit (38)
Mulla autto sen puolentoista vuoden sängyssä zombina makoilun jälkeen se, et hyväksy olevansa masentunu eikä voivotellu et miks se tuli just mulle. Löysin hyvän terapeutin ja kävin sillä vaikkei välillä olis huvittanukkaan, mut pikkuhiljaa siitä alko tulla rutiini jonka jakso. Siihen sai sitten pikkuhiljaa lisättyä et näki esimerkiks kerran viikos ystävää ja kun huomas et se on hauskaa niin se jaksamattomuus alko katoon, ja menot lisääntyyn. Muistat vaan ettei toi oo pysyvää, et se menee kyllä ohi kun jaksaa tehdä niin henkistä kun fyysistäki työtä sen eteen sitoutuneesti. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyajan reppanuutta. Odotetaan, että lääkkeet tai yhteiskunta auttaa sinut sängystä ylös. Kukaan muu sinua ei paranna kuin sinä itse! Itse aikasi, ota askel muutokseen ja pikkuhiljaa selätä masennus. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin. Nukuin monta vuorokautta putkeen, mitä nyt välillä hoipertelin vettä juomaan ja veskissä käymään. En käyttänyt alkoholia kuitenkaan.
Mutta se meni ohi. Loppuelämäni toki otan mielialalääkitystä.
Tsemppiä!
Kiitos Sinulle. Minä juon, en syö ollenkaan. Siis ajatuskin ruoasta oksettaa. Ennen söin niin terveellisesti että vituttaa. Ja se näkyy. Ja kun en edes nuku, joka kaksi tuntia yössä tai sitten kun tipun niin 15h putkeen. Normaalia? No ei.
Koetan jotain päivystystä. Jos varaan nyt lääkäriajan, olen täysin rikki tai kuollut ennen kuin se on.
ap
Masentaako sinua joku asia? Haluaisitko kuolla vai etkö jaksa elää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän meitä on muitakin, kämppä on täysin kaaoksessa, häätö tuli myös.
En voi käsittää, miksi sairastuin tähän!
Miten sinulla tuo asia etenee? Itsellä siis sama tilanne päällä ja sain nyt ensin ajan sossuun.
Muutan vanhemmilleni ja etsin uutta kotia, tavarat väliaikaiseen säilöön. Sitten kun saan voimia, otan myös yhteyden sossuun. Alustavasti sieltä ovat luvanneet, että puoltavat että saisin kaupungilta kämpän, sillä luottotiedottomalle se ei ole helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin. Nukuin monta vuorokautta putkeen, mitä nyt välillä hoipertelin vettä juomaan ja veskissä käymään. En käyttänyt alkoholia kuitenkaan.
Mutta se meni ohi. Loppuelämäni toki otan mielialalääkitystä.
Tsemppiä!
Kiitos Sinulle. Minä juon, en syö ollenkaan. Siis ajatuskin ruoasta oksettaa. Ennen söin niin terveellisesti että vituttaa. Ja se näkyy. Ja kun en edes nuku, joka kaksi tuntia yössä tai sitten kun tipun niin 15h putkeen. Normaalia? No ei.
Koetan jotain päivystystä. Jos varaan nyt lääkäriajan, olen täysin rikki tai kuollut ennen kuin se on.
ap
Masentaako sinua joku asia? Haluaisitko kuolla vai etkö jaksa elää?
Kyllä, kyllä ja en. Että näin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan reppanuutta. Odotetaan, että lääkkeet tai yhteiskunta auttaa sinut sängystä ylös. Kukaan muu sinua ei paranna kuin sinä itse! Itse aikasi, ota askel muutokseen ja pikkuhiljaa selätä masennus. Tsemppiä!
Justiinsa juu, entisaikaan kun miehet oli jne.. Joka suvussa oli vakavaa alkoholismia ja tai suikkarin tehneitä alle 30 v enoja ja siskontyttöjä.
Olet sairas, sinä, ei kirjoittaja, perustavanlaatuisesti
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan reppanuutta. Odotetaan, että lääkkeet tai yhteiskunta auttaa sinut sängystä ylös. Kukaan muu sinua ei paranna kuin sinä itse! Itse aikasi, ota askel muutokseen ja pikkuhiljaa selätä masennus. Tsemppiä!
Just, Sen takia hakeuduin lääkäriin koska odotin että yhteiskunta parantaa. Voi kiesus. Jos lääkkeet eivät auttaneet, niin ei. Minkä minä sille voin? Aion toki pyytää uutta.
Mut okei, olen reppana. Maksanut elämässäni niin paljon veroja, että oletan niistä olleen sinullekin hyötyä. Jos noin paljon ärsyttää, miksi olet koko ketjussa?
Mä olen saanut paljon tsemppiä, ymmärrystä ja lämpöä tässä. Kiitos heille. Sua taas en tajua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vuosi sitten. Pahimpina viikkoina ihan käsittämätön väsy, ei voinut muuta kuin käydä töissä tuijottamassa tietokoneen näyttöä, nukkua ja itkeä. Joululomalla ei muuta kuin nukkua ja itkeä. Pääsin kyllä työterveyden kautta lääkäriin, mutta sairaslomaa en saanut. Jälkeenpäin ajateltuna en edes ymmärrä, miten ja miksi jatkoin työssäkäyntiä. Psykiatri jonka piti arvioida hoidon ja lääkityksen tarpeeni kyseli lähinnä lapsuudestani. Mitä hittoa se mihinkään liittyi? Olisi kysynyt mitä oireita minulla oli, miten voin, tai edes viimeisen vuoden tapahtumista! (rankka avoero) Kaikki myös tapahtui todella hitaasti, jouduin tapaamaan eri lääkäreitä, minun oli vaikea muistaa mitä kaikkea minulle oli sanottu ja lopulta en enää jaksanut. Onneksi aloin kuitenkin parantua. Olisin todella tarvinnut enemmän apua, mutta onni onnettomuudessa. Puolisen vuotta myöhemmin jaksoin jo tavata ihmisiä ja ryhtyä muuttamaan työtilannettani. Sittemmin löysin jopa uuden onnellisemman suhteenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin. Nukuin monta vuorokautta putkeen, mitä nyt välillä hoipertelin vettä juomaan ja veskissä käymään. En käyttänyt alkoholia kuitenkaan.
Mutta se meni ohi. Loppuelämäni toki otan mielialalääkitystä.
Tsemppiä!
Kiitos Sinulle. Minä juon, en syö ollenkaan. Siis ajatuskin ruoasta oksettaa. Ennen söin niin terveellisesti että vituttaa. Ja se näkyy. Ja kun en edes nuku, joka kaksi tuntia yössä tai sitten kun tipun niin 15h putkeen. Normaalia? No ei.
Koetan jotain päivystystä. Jos varaan nyt lääkäriajan, olen täysin rikki tai kuollut ennen kuin se on.
ap
Masentaako sinua joku asia? Haluaisitko kuolla vai etkö jaksa elää?
Kyllä, kyllä ja en. Että näin.
ap
Joo, siksi vaan kysyin että monessa muussakin sairaudessa ja tilassa on samankaltaisia oireita (raudanpuute, kilpirauhasen vajaatoiminta jne.).
Kehotan jokaista, jolla on masennusta ja e-pillerit, heittämään ihan ekaksi niillä pillereillä vesilintua. Ne pilasivat elämästäni monta vuotta ja nyttemmin on tutkittu, että e-pillerit vähentävät serotoniinituotantoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut sama. Ja psykoosiin johtanut muutaman kerran. Hyvän lääkityksen ansiosta pääsin takaisin normielämään.
Sinä mikään masentunut ole. Av palstalla kyllä jaksat roikkua näköjään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä mikään masentunut ole. Av palstalla kyllä jaksat roikkua näköjään!
Mee nyt muualle, kun et selvästikään tiedä masennuksesta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Sinä mikään masentunut ole. Av palstalla kyllä jaksat roikkua näköjään!
Varmasti 30% tällä palstalla kirjoittelevista on masentuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Byhyy. Mun kaverilla oli kaikki hyvin ja hän meni ja sairastui FYYSISESTI ja kuoli muutamassa kuukaudessa. Jos mulla on joskus vähän rankkaa niin vertaan elämääni tuohon ja tajuan, että niin kauan kun en ole kuolemansairas niin kaikki on hyvin.
Te oikein vellotte oloissanne. Muutkin masentuneet ovat saaneet apua lääkkeistä ja terapiasta. Menkää sinne, mutta älkää vaan herrajumala jääkö sinne sohvalle surkuttelemaan elämäänne! Meillä on vain tämä yksi elämä, älkää tuhlatko sitä tollaseen.
Täällä myös yksi. Välillä olin jo parempi, nyt taas tässä.
Olin taannoin lääkärissä, ja minulle tehtiin siellä eräs pieni operaatio. Sain siinä opiaattipohjaista kipulääkettä. Sen avulla tuntui hetken ihan helvetin hyvältä. Nyt pelottaa ja "kaduttaa", koska tuntuu että jäin jollain tapaa koukkuun heti.
Vierailija kirjoitti:
Sinä mikään masentunut ole. Av palstalla kyllä jaksat roikkua näköjään!
Onko täällä oikeasti noin idiootteja ihmisiä? Siis meinaat ettei masentunut käy internetissä? Haloo, jos ei jaksa saada itseään liikkeelle niin mitä muuta tekemistä on? Ja ap selvästi haki nimenomaan vertaistukea, mistä muualta sitä saisi helpommin?
Vitun dille.
Tänään taas tuntunut siltä, ettei ole enää ulospääsyä näistä ongelmista, kuolema olisi helpoin vaihtoehto.
Kiitos Sinulle. Minä juon, en syö ollenkaan. Siis ajatuskin ruoasta oksettaa. Ennen söin niin terveellisesti että vituttaa. Ja se näkyy. Ja kun en edes nuku, joka kaksi tuntia yössä tai sitten kun tipun niin 15h putkeen. Normaalia? No ei.
Koetan jotain päivystystä. Jos varaan nyt lääkäriajan, olen täysin rikki tai kuollut ennen kuin se on.
ap