Taas Hesarin sivuilla juttu alle 30v. naisesta, joka ei löydä miestä

Vierailija kirjoitti:

Omassa ystäväpiirissäni on pari tällaista tahtonsa vastaisesti ikisinkkua, jotka ovat avautuneet siitä, miten suurin osa miehistä on paskoja, eikä hyviä tunnu olevan vapaana. Tilanteita on tietysti monia, samaten syitä sinkkuuteen, mutta ainakin heidän kohdallaan peräänkuuluttaisin kärsivällisyyttä. Heillä on korkeat kriteerit miehille, mutta ei ns. perinteisessä mielessä - ei ole pakko olla rikas ja mielettömän komea, kunhan on jollain lailla kunnollinen ja katseenkestävä. Heille ei kuitenkaan kelpaa kukaan, koska "ei synkkaa" tai "eivät kohtaa tunnetasolla". No, siihenhän on aika paha sanoa mitään, jos ei ole fiilistä, ei vaan sytytä. Miehen pitäisi olla valloittavan hurmaava, hauska, rento, mukava, ja yhteyden syntyä heti, tai muuten "ei vaan ole oikea fiilis". Ja he tekevät päätöksen tuosta miehen luonteen soveltuvuudesta todella nopeasti, jo ensi tapaamisella. Kaikki, jotka täyttävät heidän kriteerinsä heti, paljastuvat yleensä monia naisia pyörittäviksi pleijereiksi tai yhden illan juttujen perässä juokseviksi. Kaikki muut miehet ovat heistä jäykkiä ja kankeita, ankean oloisia ihmisiä. Aivan kuin he eivät käsittäisi, että valtaosa ihmisistä on aluksi enemmän tai vähemmän varautuneita, ja niin luonteen parhaat kuin huonoimmatkin puolet selviävät  vasta tutustuessa. Etenkin, jos mies on kiinnostunut naisesta, voi raavastakin miestä vähän ujostuttaa. Eikä moni muutenkaan heittele niitä ronskimpia ja hulluimpia vitsejään heti ensi kättelyssä, ennen kuin on vähän tutustuttu, että ovatko huumorintajut samalla aallonpituudella.  

Heitä molempia yhdistää se, että he ovat töissä naisvaltaisilla aloilla, eivätkä harrastuksissaankaan juuri tapaa miehiä. Miehiin he tutustuvat pääasiassa baareissa tai Tinderissä. Jos he esimerkiksi tapaavat baarissa mukavan ja hauskan miehen, jonka kanssa tuntuu synkkaavan, ja jonka kanssa he sopivat treffit lähipäivinä, niin mies paljastuu aina pettymykseksi, on kylmä ja jäykkä tai muuten vaan eri henkisen oloinen ihminen. Aivan kuin olisi yllätys, että pienessä hiprakassa juhlatuulella oleva mies on erilainen arkena selvinpäin, kun tapaa naisen, johon ehkä ehti jo vähän ihastua, ja yrittää parhaansa vakuuttaakseen olevansa poikaystävämatskua. Minusta pitäisi hetken aikaa tutustua, että saisi paremman käsityksen miehen luonteesta, mutta nämä ystäväni julistavat vain yksien treffien perusteella, että mies ei ole tarpeeksi aito ja lämminhenkinen. Toivoisin heille rohkeutta uskaltaa vähän heittäytyä - se nyt vaan on niin, että täysin uusi ihminen ei yleensä aluksi tunnu täysin tutulta ja turvalliselta, vaan uuteen kumppaniehdokkaaseen tutustuessa on otettava riski ja oltava vähän poissa omalta epämukavuusalueeltaan. 

En oikein tiedä, miksi tuo "oikea tunne" on heille niin mielettömän tärkeä. Vertaavatkohan he ensitapaamista uuden Tinder-miehen kanssa siihen tunteeseen, mikä heillä oli lukioikäisinä, kun pääsi pitkäaikaisen ihastuksen pariksi ruotsin tunnilla? Mikäli tuollaista kutkuttavaa hiljalleen suhteeksi etenevää ihastusta vaatii, niin väitän, että on harvinaista, että sellainen löytyy sattumalta baarista tai Tinderistä. Kannattaa ennemmin hakeutua miesten pariin muissa merkeissä, kuten töissä tai harrastuksissa, tutustua miehiin ja katsoa rauhassa, herättääkö joku itsessä tunteita. Sillä lailla noita jalat alta vieviä ihastuksia parhaiten syntyy. Jos miehiä etsii tositarkoituksella treffipalstoilta, on hyväksyttävä se, että ihastumiselle on annettava aikaa, kun vastassa on tuntematon. Ei kannata vain teilata suoralta kädeltä joka miestä ensitreffien jälkeen, että ei oo mun tyyppiä. Ties vaikka olisivatkin, kun kunnolla tutustuisi, ja molemmat osapuolet rentoutuvat. 

Kuinka moni uskoi tämän naisen kirjoitukseksi? :-DDD Kyllä siellä selvästi on sosiaalisesti kömpelö mies vakuuttamassa, kuinka naisten pitäisi jaksaa tutustua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvattais pitkän tukan nyt ainakin ens alkuun.

Tässä se taas nähdään, kummalla sukupuolella on epärealistisen korkeat kriteerit.

Hah, Tukan kasvattaminen jotenkin liikaa vaadittu? :D Ei tarvii tehdä YHTÄÄN MITÄÄN sen eteen. Kyllä nyt taas naisia sorretaan.

Miksi miehet sitten kaljuuntuvat, vaikka tukan kasvattamiseen ei vaadita yhtään mitään?

okei, aika liki tyhmin argumentti ikinä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selittää, miksi itselläni oli kaikkein parhaiten vientiä silloin kun tukkani oli lyhyt? 

Vaikea sanoa, koska miljoona muutakin asiaa vaikuttaa "vientiin" kuin vain hiusten pituus. On kuitenkin kiistatonta, että miehet preferoivat pitkähiuksisia naisia.

Olen ollut pari-komekymppisenä sekä lyhyt- että pitkätukkainen ja kaikkea siltä väliltä. Tukkani on aina ollut tumma, olen aina ollut hyvinkin hoikka ja monien kommenttien mukaan nätti. Mikään muu ei erityisesti ulkonäössäni muuttunut, ei esim.pukeutumis- tai meikkaustyyli, vain hiusten pituus. Ja enemmän tuli huomiota lyhyellä kuin pitkällä tukalla. Monet miehet tulivat erikseen kehumaan tukkaani kun se oli leikattu.

Minä luulen että asia on näin: iso prosentti miehistä preferoi pitkiä hiuksia. On kuitenkin myös se pienehkö osa miehistä joka tykkää nimenomaan lyhyistä hiuksista. Nuorissa naisissa on niin paljon enemmän pitköhiuksisia, että ne harvat lyhythiuksiset imevät puoleensa niitä lyhyistä hiuksista pitäviä miehiä kuin mesi mehiläisiä. 

Minulle se oli tosi fine. Empiirisen tutkimukseni mukaan nimittäin pitkiin hiuksiin fiksoituneet miehet ovat nimittäin yleensä aika tylsiä, konservatiivisia tapauksia. Lyhyistä hiuksista pitävät (tai ne, joille asialla ei ole suuremmin väliä) ovat noin keskimäärin kiinnostavampia ja hauskempia. Joten lyhythiuksinen nainen voittaa!  

Vierailija kirjoitti:

Jutussa esiintynyt nainen tuli pahalle mielelle keskustelua luettuaan ja alkoi spämmäämään tätä viulunsoijttajajuttua?

Tältä vaikuttaa. Jollakin tarkoituksena spämmätä ketju täyteen että se joko unohdettaisiin tai poistettaisiin kokonaan :D

Ei miehille ole merkitystä hiuksien pituudella! Vain kasvojen kauneudella.

t. pitkähiuksinen ja hyväkroppainen, mutta kasvoiltaan hyvin tavallinen ellen jopa rumahko. Miehiä ei kiinnosta ja jopa baareissa saan olla rauhassa ilman huolta iskijöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tänä vuonna 27 täyttävä ja en ole koskaan seurustellut.

Ottajia ei suhteeseen ole ollut ja kaipa minua voi nirsoksi haukkua koska olen raa'asti rankannut kaikki pelkkää irtoseksiä etsivät miehet pois. Huomaan sen etten kerro taustastani uusille tuttavuuksille (naissinkkuja kohtaan on omakohtaisesti koettuna hirvittäviä stereotypioita), mutta muutoin vuosi vuodelta tunnen kaipaavani vähemmän suhdetta. En usko, että kykenisin enää suhteen vaatimiin kompromisseihin ja toisaalta pelkään, että ikäiseni ikisinkkumiehet ovat katkeroituneita naisvihaajia. En toki varmuudelta tiedä kun en ole vuosiin enää ollut ns. markkinoilla.

Kyllä sinullakin tuntuu olevan stereotypioita...

Olen palstaillut useamman vuoden ja sen perusteella vaikuttaa siltä, että naisettomat miehet ovat henkilöitä joita kannattaa ja pitää vältellä.

Onkohan täällä kaikki Suomen naisettomat miehet, vai vaan muutama äänekäs?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tänä vuonna 27 täyttävä ja en ole koskaan seurustellut.

Ottajia ei suhteeseen ole ollut ja kaipa minua voi nirsoksi haukkua koska olen raa'asti rankannut kaikki pelkkää irtoseksiä etsivät miehet pois. Huomaan sen etten kerro taustastani uusille tuttavuuksille (naissinkkuja kohtaan on omakohtaisesti koettuna hirvittäviä stereotypioita), mutta muutoin vuosi vuodelta tunnen kaipaavani vähemmän suhdetta. En usko, että kykenisin enää suhteen vaatimiin kompromisseihin ja toisaalta pelkään, että ikäiseni ikisinkkumiehet ovat katkeroituneita naisvihaajia. En toki varmuudelta tiedä kun en ole vuosiin enää ollut ns. markkinoilla.

Kyllä sinullakin tuntuu olevan stereotypioita...

Olen palstaillut useamman vuoden ja sen perusteella vaikuttaa siltä, että naisettomat miehet ovat henkilöitä joita kannattaa ja pitää vältellä.

Onkohan täällä kaikki Suomen naisettomat miehet, vai vaan muutama äänekäs?

Kaikki + paljon homoja.

Ainoastaanko miehet saavat kritisoida mahdollisen kumppaniehdokkaan ulkonäköä? Entä me naiset, joille on vaikeaa tai mahdotonta syttyä esim. kaljusta, lyhyestä tai kasvoiltaan rumasta miehestä? Tähän mennessä tänne on tullut varmaan viitisen sivua pelkkää kritiikkiä Saritan ulkonäöstä, kun taas creepy-Erkille löytyy täältä ymmärrystä, vaikka mies ihan omien sanojensa mukaan tavoittelee selkeästi itseään "parempaa"kumppania: itseään selkeästi nuorempaa, lisääntymisikäistä ja hoikkaa (Erkki itse on siinä ja siinä lastenteon suhteen, hän jättää taakseen nuoren lesken ja mahdollinen lapsikin menettää isänsä ennen kuin Erkki ehtii vaariksi, mutta mm.myös mielenterveysongelmia aiheuttavat ja miehen periyttämät mutaatiot lisääntyvät jo miehen ohittaessa 35v. iän, minkä lisäksi Erkki on vielä kalju ja täysin kokematon, todistetusti vielä rumasti töksäyttelevä, eikä mikään saalis lisääntymisikäisille naisille, saati sitten hoikille sellaisille, vaikka nämä eivät omistaisi yhtäkään Erkin paheksumaa eläintä). Palstan perusteella naiset välittävät tulevan kumppaninsa luonteesta, miehille taas kelpaa mikään vaan, mitä voi panna, eli ulkonäkö merkkaa eniten - toki samalla pitäisi kai olla aulis palvelija sille kaljullekin papalle. Samat erkki-miehet varmaan kuvittelevat taivuttavansa sen kauniin, nuoren ja hoikan naisen perinteiseen palvelijan asemaan, mutta sellaisen aika on jo ohi, eikä se koskaan palaa. Kenen pitäisi miellyttää kumpaa ja millä tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tänä vuonna 27 täyttävä ja en ole koskaan seurustellut.

Ottajia ei suhteeseen ole ollut ja kaipa minua voi nirsoksi haukkua koska olen raa'asti rankannut kaikki pelkkää irtoseksiä etsivät miehet pois. Huomaan sen etten kerro taustastani uusille tuttavuuksille (naissinkkuja kohtaan on omakohtaisesti koettuna hirvittäviä stereotypioita), mutta muutoin vuosi vuodelta tunnen kaipaavani vähemmän suhdetta. En usko, että kykenisin enää suhteen vaatimiin kompromisseihin ja toisaalta pelkään, että ikäiseni ikisinkkumiehet ovat katkeroituneita naisvihaajia. En toki varmuudelta tiedä kun en ole vuosiin enää ollut ns. markkinoilla.

Kyllä sinullakin tuntuu olevan stereotypioita...

Olen palstaillut useamman vuoden ja sen perusteella vaikuttaa siltä, että naisettomat miehet ovat henkilöitä joita kannattaa ja pitää vältellä.

Onkohan täällä kaikki Suomen naisettomat miehet, vai vaan muutama äänekäs?

Kyse on turvallisuudestani ja sen puolesta en riskeeraisi.

Sinänsähän sillä ei ole väliä, sillä kuten sanoin aiemmassa kommentissani en ole vuosiin tapaillut miehiä enkä usko tapailevani tulevaisuudessakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 26-vuotias nainen, enkä ole koskaan seurustellut. Tähän on monia syitä, ja tiedostan niitä vuosi vuodelta paremmin.

Ensinnäkin elämäni on ollut melko rankkaa, ja kotoa olen saanut todella huonot eväät rakkauselämään. Vanhempieni suhde oli hyvin kaverillinen, ja äiti jaksoi varoitella miehistä ja heidän seksinnälästään. Ulkonäköäni väheksyttiin jatkuvasti, ja luulinkin vuosia olevani todella ruma, vaikka todellisuudessa olen ihan normaalinnäköinen. Näitä ongelmia on työstetty terapiassa vuosia, mutta ei se helppoa ole ollut.

Kotoa saatujen vaikutteiden seurauksena tiedostamattani kuljin pitkään muurit ylhäällä ja pelkäsin kaikkia miehiä. En uskaltanut antaa kenellekään mahdollisuutta ja häpesin itseäni suuresti. Pahimmat tuskat ovat onneksi helpottaneet, mutta ihastun edelleenkin melko harvoin, koska kaipaan niin paljon turvallisuutta elämässäni ja voimakas ihastuminen heiluttaa paattia aika paljon.

Kuten huomaatte, kohdallani kyse on ollut lähinnä omista sisäisistä kamppailuistani, ei tukan pituudesta, painosta tai jääkiekkoilijamiehistä haaveilemisesta. On siis turha vetää mutkat suoriksi -tyyppisiä ratkaisuja ja vaikka väittää, että kaikki naiset ovat nirsoja, kun todellisuus on paljon monisyisempi.

Täällä toinen samanlainen :) Mullakin on muurit korkealla. Mua on kiusattu koko mun nuoruus ja vasta aikuisiällä joku on ensimmäistä kertaa sanonut mua kauniiksi. Ei sillä, että kauneus olisi mikään naisena olemisen tärkein asia, mutta koska mun ulkonäköä on haukuttu koko mun lapsuus ja nuoruus (olen pieni, hoikka, lautarintainen, isopäinen ja isonenäinen) ja lisää pontta kiusaamiseen on saatu mun hyvästä koulumenestyksestä, niin olen saanut sellaisen vääristyneen kuvan, että yhteiskunta ei välitä älykkyydestä vaan pelkästään ulkonäöstä (siis naisten kohdalla). Siksi mulla on äärettömän huono itsetunto ja välillä ihmisten silmiin katsominen ja ääneen puhuminenkin on vaikeaa. Olen pikkuhiljaa saanut enemmän rohkeutta, mutta silti jos ihastun edes vähänkin, niin menen ihan lukkoon, enkä saa sanottua mitään järkevää ja häpeän itseäni ja ulkonäköäni ja ajattelen ettei tuo voi koskaan minusta kiinnostua. Siksi annan luultavasti aika torjuvia signaaleja, jolloin kukaan mies ei varsinkaan enää lähesty minua koska ajattelevat että olen ylimielinen enkä ole kiinnostunut. Tinder on auttanut siinä, että pystyn keskustelemaan netin välityksellä luontevasti ja hauskasti jolloin live-tapaaminen on helpompaa, mutta valitettavasti liian moni mies etsii siellä vain seksiseuraa ja häipyvät kun en kolmansienkaan treffien jälkeen "anna".

Täällä kolmas, N34. Oli 32-vuotias, kun kuulin joltakulta mieheltä ensimmäisen positiivisen kommentin ulkonäöstäni. Siihen mennessä olin kuullut mm. olevani lihava (bmi 22.5), liian lyhytjalkainen, liian pienipeppuinen, liian kalpea... No, tuolla kivan kommentin sanoneella oli tyttöystävä, joten se siitä.

Mutta onko siis ihme, että miesten tapaaminen saattaa hiukan jännittää? Että koskahan tämä sanoo taas jotain kamalaa? Tai juuri tuo, että jos heti ei hyppää sänkyyn, ei ole minkäänlaisen tutustumisen arvoinen - en kai enää uskallakaan pyytää miehiä treffeille, kun kerran vain sitä odottavat? Sitten haukutaan lihavaksi ja rumaksi, vaikka minuuttia aikaisemmin yritettiin seksiä.

Olisi niin kivaa tavata mukava mies, joka tykkäisi musta tällaisena kuin olen ja malttaisi tutustua rauhassa. Lapsia tuskin tulen saamaan, mutta toivo elää vielä kumppanin löytymisestä.

Katsellaan sitten kun teille alkaa työtön mies kelvata.

Kyllä mulle "kelpaa" työtön mies. Olen itsekin työtön maisteri, koska huonon itsetuntoni takia en saa töitä enkä suoraan sanottuna edes kykenisi työelämään, koska pelkään sitä hetkeä kun minua aletaan taas kiusaamaan. Olen kuullut ihan liikaa työpaikkakiusaamisista. Ja siksi olenkin tehnyt elämästäni mahdollisimman mielekkään ilman töitä; käyn juoksemassa joka päivä, teen hyvää ruokaa, en käytä päihteitä, pidän tarkkaa budjettia (koska rahat on työttömyyden takia tiukilla) ja ylijääneillä rahoilla teen jotain mukavaa :) Pidän myös yhteyttä vanhempiini ja sisaruksiini ja niihin muutamaan ystävään, jotka olen onnistunut saamaan. Eli jos olet samanlainen mies, niin kuulostat aika hyvältä :)

En ole samanlainen, mutta kiva kuulla että työtönkin mies kävisi. Taitaa olla ensimmäinen kerta kun täällä joku ilman selityksiä sanoo, että olisi valmis tustustumaan työttömäänkin miehen, siitä iso plussa sinulle.

No mitä sä sitten teet päivisin, mistä sun elämä koostuu? :) Oon kyllä valmis tutustumaan erilaisiin ihmisiin!

Pistä tänne joku e-mail, niin jutskataan siinä enemmän. En halua tänne kirjoitella mitään asioitani.

Öö okei.. :D no minä en halua pistää sähköpostiani julkiselle palstalle enkä luo feikkisähköpostia vain tätä varten :)

Noh onnea vaan sitten sinulle. :) Etköhän jonkun miehen löydä.

Laita sinä tänne sähköpostiosoite, niin minä kirjoitan sinulle :)

feikkiosoite@hotmail.com

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaanko miehet saavat kritisoida mahdollisen kumppaniehdokkaan ulkonäköä? Entä me naiset, joille on vaikeaa tai mahdotonta syttyä esim. kaljusta, lyhyestä tai kasvoiltaan rumasta miehestä? Tähän mennessä tänne on tullut varmaan viitisen sivua pelkkää kritiikkiä Saritan ulkonäöstä, kun taas creepy-Erkille löytyy täältä ymmärrystä, vaikka mies ihan omien sanojensa mukaan tavoittelee selkeästi itseään "parempaa"kumppania: itseään selkeästi nuorempaa, lisääntymisikäistä ja hoikkaa (Erkki itse on siinä ja siinä lastenteon suhteen, hän jättää taakseen nuoren lesken ja mahdollinen lapsikin menettää isänsä ennen kuin Erkki ehtii vaariksi, mutta mm.myös mielenterveysongelmia aiheuttavat ja miehen periyttämät mutaatiot lisääntyvät jo miehen ohittaessa 35v. iän, minkä lisäksi Erkki on vielä kalju ja täysin kokematon, todistetusti vielä rumasti töksäyttelevä, eikä mikään saalis lisääntymisikäisille naisille, saati sitten hoikille sellaisille, vaikka nämä eivät omistaisi yhtäkään Erkin paheksumaa eläintä). Palstan perusteella naiset välittävät tulevan kumppaninsa luonteesta, miehille taas kelpaa mikään vaan, mitä voi panna, eli ulkonäkö merkkaa eniten - toki samalla pitäisi kai olla aulis palvelija sille kaljullekin papalle. Samat erkki-miehet varmaan kuvittelevat taivuttavansa sen kauniin, nuoren ja hoikan naisen perinteiseen palvelijan asemaan, mutta sellaisen aika on jo ohi, eikä se koskaan palaa. Kenen pitäisi miellyttää kumpaa ja millä tavalla?

Naisesta oli kuva, miehestä ei, ainakaan ilmaisversiossa. Kaikki ymmärtää miksi Erkillä ei natsaa. Melkein kaikki naiset ihmettelevät miksi niin kaunis ja hoikka Sarita ei saa miestä. 

Siksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaanko miehet saavat kritisoida mahdollisen kumppaniehdokkaan ulkonäköä? Entä me naiset, joille on vaikeaa tai mahdotonta syttyä esim. kaljusta, lyhyestä tai kasvoiltaan rumasta miehestä? Tähän mennessä tänne on tullut varmaan viitisen sivua pelkkää kritiikkiä Saritan ulkonäöstä, kun taas creepy-Erkille löytyy täältä ymmärrystä, vaikka mies ihan omien sanojensa mukaan tavoittelee selkeästi itseään "parempaa"kumppania: itseään selkeästi nuorempaa, lisääntymisikäistä ja hoikkaa (Erkki itse on siinä ja siinä lastenteon suhteen, hän jättää taakseen nuoren lesken ja mahdollinen lapsikin menettää isänsä ennen kuin Erkki ehtii vaariksi, mutta mm.myös mielenterveysongelmia aiheuttavat ja miehen periyttämät mutaatiot lisääntyvät jo miehen ohittaessa 35v. iän, minkä lisäksi Erkki on vielä kalju ja täysin kokematon, todistetusti vielä rumasti töksäyttelevä, eikä mikään saalis lisääntymisikäisille naisille, saati sitten hoikille sellaisille, vaikka nämä eivät omistaisi yhtäkään Erkin paheksumaa eläintä). Palstan perusteella naiset välittävät tulevan kumppaninsa luonteesta, miehille taas kelpaa mikään vaan, mitä voi panna, eli ulkonäkö merkkaa eniten - toki samalla pitäisi kai olla aulis palvelija sille kaljullekin papalle. Samat erkki-miehet varmaan kuvittelevat taivuttavansa sen kauniin, nuoren ja hoikan naisen perinteiseen palvelijan asemaan, mutta sellaisen aika on jo ohi, eikä se koskaan palaa. Kenen pitäisi miellyttää kumpaa ja millä tavalla?

Naisesta oli kuva, miehestä ei, ainakaan ilmaisversiossa. Kaikki ymmärtää miksi Erkillä ei natsaa. Melkein kaikki naiset ihmettelevät miksi niin kaunis ja hoikka Sarita ei saa miestä. 

Siksi.

En näe kuin kasvokuvan, mutta ei hän sen perusteella mielestäni hoikalta näytä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvattais pitkän tukan nyt ainakin ens alkuun.

Tässä se taas nähdään, kummalla sukupuolella on epärealistisen korkeat kriteerit.

Hah, Tukan kasvattaminen jotenkin liikaa vaadittu? :D Ei tarvii tehdä YHTÄÄN MITÄÄN sen eteen. Kyllä nyt taas naisia sorretaan.

Miksi miehet sitten kaljuuntuvat, vaikka tukan kasvattamiseen ei vaadita yhtään mitään?

okei, aika liki tyhmin argumentti ikinä

Kerro, miksi on tyhmää väittää, että tukan kasvattaminen on miehille vaikeampaa kuin naisille. Molemmilla on kyse geeneistä, kuten tuolla aiemmin on viestikaupalla kirjoitettu. Jos naisella on ohuet hiukset ja niiden elinkaari lyhyt, niin hän ei voi kasvattaa pitkiä hiuksia - ainakaan hyvännäköisiä pitkiä hiuksia - edes yrittämällä.

Luulevatko jotkut todella, että jos naiset eivät leikkauttaisi hiuksia niin ne kasvaisivat kaikilla pitkiksi? :-o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvattais pitkän tukan nyt ainakin ens alkuun.

Tässä se taas nähdään, kummalla sukupuolella on epärealistisen korkeat kriteerit.

Hah, Tukan kasvattaminen jotenkin liikaa vaadittu? :D Ei tarvii tehdä YHTÄÄN MITÄÄN sen eteen. Kyllä nyt taas naisia sorretaan.

Mikä on seuraava askel, kun on samanikäinen ikisinkku kuin artikkelin nainen ja pitkät hiukset löytyy jo? Syy ei ole saavuttamattoman tavoittelussa.

Parisuhde ei ole mikään jokamiehen(/naisen)oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvattais pitkän tukan nyt ainakin ens alkuun.

Tässä se taas nähdään, kummalla sukupuolella on epärealistisen korkeat kriteerit.

Hah, Tukan kasvattaminen jotenkin liikaa vaadittu? :D Ei tarvii tehdä YHTÄÄN MITÄÄN sen eteen. Kyllä nyt taas naisia sorretaan.

Mikä on seuraava askel, kun on samanikäinen ikisinkku kuin artikkelin nainen ja pitkät hiukset löytyy jo? Syy ei ole saavuttamattoman tavoittelussa.

Muuta tänne pohjoiseen. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kaksikymppinen nainen saa vielä haaveilla ihannemiehensä löytämisestä. Se tuskin on keneltäkään pois ja muutaman vuoden päästä varmasti tarkistaa omia kriteereitään realistisempaan suuntaan, jos kumppania ei ala löytyä. Mutta oikeasti ihmettelen näitä 35-50v. miehiä, joille on ehdoton kriteeri, että nainen on vähintään 10 vuotta heitä nuorempi. Osa näistä miehistä myös ilmoittaa aika pian, että he haluavat lapsia. +40v mies alkaa ihan oikeasti olla aika vanha isäksi, vaikka se biologisesti onkin mahdollista. Myös sperman laatu heikkenee iän myötä ja vanhojen isien lapsilla on korkeampi riski sairastua esimerkiksi autismiin. (https://www.autismspeaks.org/science/science-news/study-ties-dad%E2%80%…) Ei varmaan ole myöskään mukavaa pappaiässä kasvattaa uhmaikäistä tai murrosikäistä lasta. Itse en uskaltaisi tehdä lapsia noin vanhan miehen kanssa juuri näistä syistä.

Aika väsynyttä läppää kun samalla kaikki naiset ajattelevat, että voisi alkaa miettiä niitä lapsia sitten 35+. En näe mitään vikaa siinä, että vanhemmat ovat neljäkymppisiä. Ei se ole mikään väsähtänyt vuosikymmen, ihan hyvin tässä jaksellaan. Syö vaan terveellisesti ja harrastaa liikuntaa.

Minusta tuntuu että näitä 40+ -vanhempia kritisoivat ihmiset ovat itse kauheita läskejä, joilla on masennus, fibromyalgia ja jännityspäänsärky ja sitten subjektiivisesta näkökulmastaan tulevat jeesustelemaan, miten eivät ikinä jaksaisi samalla tavalla olla äitejä ja isiä kuin 10 vuotta sitten, eikä siten muidenkaan pitäisi olla/saada olla.

No ei ole kyse "läpästä", tai masentuneen, pulleron fibromyalgia(?)potilaan katkeruudesta, vaan tieteellisesti moneen kertaan tutkitusta tosiasiasta. Mitä iäkkäämmät vanhemmat, koskee miehiä sekä naisia, sitä suuremmat riskit. Ja jos mies tulee isäksi 45v, niin hän on 60v, kun lapsella on pahin murrosikä päällä. Se vanhempi kun ei pysy nelikymppisenä lapsen kasvaessa, vaikka nelikymppisenä jaksaisi kuinka hyvin tulla vanhemmaksi.

gfdgdgd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvattais pitkän tukan nyt ainakin ens alkuun.

Tässä se taas nähdään, kummalla sukupuolella on epärealistisen korkeat kriteerit.

Hah, Tukan kasvattaminen jotenkin liikaa vaadittu? :D Ei tarvii tehdä YHTÄÄN MITÄÄN sen eteen. Kyllä nyt taas naisia sorretaan.

Niinpä, :D Miehiltä vaaditaan monesti esim. tiettyä pituutta, pikkuisen hankalampi toteuttaa jos ei ole geenilotossa sitä suotu. Nainen voisi nostaa omaa viehättävyyttään noinkin helpolla asialla, mutta ei.

Ystävä hyvä kun se sama geenilotto vaikuttaa naisten hiuksiin. Esim. minun hiukseni eivät kasva kuin vähän korvien alapuolelle. En leikkaa niitä koskaan siinä toivossa, että ne kasvaisivat.

Kuvitteletko sinä että kun kaikki naiset jättävät hiuksensa leikkaamatta niin niistä tulee samanlaiset kuin tähkäpäällä?

Minulle pitkät hiukset ovat samanlainen mahdottomuus kuin sinulle pituus.

Vierailija kirjoitti:

Jutussa esiintynyt nainen tuli pahalle mielelle keskustelua luettuaan ja alkoi spämmäämään tätä viulunsoijttajajuttua?

Eiköhän se ole todennäköisempää, että jos jompi kumpi noista olisi spämmääjä, niin se olisi artikkelin "Erkki".

Täällä 31v. ei-koskaan-seurustellut.

On ollu lyhyet hiukset ja pitkät hiukset, ei vaikutusta miehiin.

On ollu alipainoinen, normaalipainoinen ja nyt normaalin ylärajalla. Ei vaikutusta miehiin.

Oon ollut aloitteen tekijä, olen yrittänyt tehdä tilanteen mahdollisimman mukavaksi toiselle, olen se joka järjestää ne treffit, kun mies ei saa aikaiseksi. Ei vaikutusta.

Olen ollut sosiaalinen ja olen lakannut yrittämästä, ei vaikutusta.

Olen laittanut useamman tonnin ulkonäkööni, ei vaikutusta.

En ole istunut kotona. Ei vaikutusta.

En ole pitänyt rimaa korkealla, koska miehet, joiden kanssa olen ollut tekemisissä, ovat työttömiä, osa ylipainoisia, polttavat tupakkaa. Usein heillä on päihdeongelmia. Elämänhallintaongelmia. Osa on kuollut niihin.

Minut on raiskattu kaverini toimesta, joten miehiin ja ylipäänsä ihmisiin luottaminen on vaikeaa. Suurin osa seksikerroista on nimenomaan ollut hyväksikäyttöäni, koska olen ollut niin rikkinäinen enkä osannut pitää puoliani.

Minä luulin kerran, että eräs mies oli minusta kiinnostunut. Juteltiin netissä 24/7, hän järjesti oman heräämisensä ja nukkumaanmenonsa minun rytmini mukaan. Pari vuotta meni näin. Nähtiin myös. Hän oli aina mustasukkainen, jos edes mainitsin jostain miespuolisesta ihmisestä. Hän ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa kiinnostunut, kunhan tappoi ilmeisesti aikaa juttelemalla kanssani.

Eräs ulkomaalainen mies väittää olevansa kiinnostunut, mutta hän haluaa vain että annan hänelle rahaa. Ylipäänsä suurin osa tapaamistani miehistä tuntuu haluavan, että maksan heille jotain heidän menojaan.

Ei vaan oikein jaksa enää.