Eronnut 40-vuotias. Loppuelämä yksin??

No kyllähän niitä tuon ikäisiä jatkuvasti pariutuu. Eikä useimmat tunnu mitään nuorempia haluavan edes, vaan ihan oman ikäisiään ottavat.

Mutta paljon on meitäkin, jotka tuon ikäisenä erottuamme toteamme että ei kiitos enää parisuhteita, jotka valitsemme itse loppuelämän yksin. Monelle se juttu vaan on niin nähty ja koettu ja nyt on mukava elellä itsekseen ilman sitoumuksia.

Paljon varmaan riippuu siitä, mitä sinulla on tarjottavaa miehelle. Mutta ei me miehet olla yhtään sen pinnallisempia kuin naisetkaan. - Jos tuttusi ovat löytäneet miehiä itselleen, niin mikset sinäkin voisi löytää - Vaikka minut. Mutta kannatanee edetä mieluummin rauhallisesti ja antaa pölyn ensin laskeutua , eikä suin päin rynnätä "heti" uuteen suhteeseen. Tietysti on kovin vaikea sanoa milloin oikea hetki löytää "Se" kumppani. Mutta ainakin itse saattaisin jopa hieman  säikähtää naista, joka haluaisi saman tein uuteen suhteeseen kanssani. - Saattaisi tulla olo, että olisin hänelle vain pelkkä laastari, jonka nainen dumppaa kun säikähtää itse sitä, että muut kuvittelevat hänen olevan nainen, joka ei olekaan itsenäinen järkevä nainen.       

Jos eroaisin, toivoisin uuden naisystäni olevan ikäiseni. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö silti vilkuilisi kauniita ja kenties nuorempiakin naisia. Ei katselu mikään synti ole, kunhan ei tuijota tai kommentoi. 

Täällä toinen 40 v nainen. Eronnut reilu 5 vuotta sitten, enkä ole oikeastaan edes kaivannut ketään vierelleni. Toki satunnainen seura kelpaa, mutta eipä niitäkään ole ollut kuin kahden miehen kanssa näiden 5 vuoden aikana.

Ihanteellisin parisuhde olisi sellainen, että asuisimme omissa kodeissamme, mutta olisimme kuitenkin sitoutuneita toisiimme. Minä saisin pyörittää omaa arkea lasteni kanssa, samoin mies omaansa. Voisimme viettää yhteisiä viikonloppuja sekä lasten kanssa, että tietysti myös ilman. Lomareissuja tehtäis yhdessä myös. En halua lapsilleni uutta isää, enkä usko, että haluaisin olla uusi äitipuoli kellekkään muulle lapselle (kuulostaa tylyltä, tiedän). Haluaisin, että minulla olisi joku, mutta haluan olla myös yksin välillä.

Lisäksi myös tämän paketin kaupanpäällisenä tulisi ns. rasitteet kiukutteleva alkoholisoitunut eksä, teini-ikäisen haasteet ja muutenkin hankala suku 😁

Kuka tällaista huolisi? Ja vielä sellainen, joka saisi oloni tuntumaan hyvältä ja turvalliselta, mutta ei kuitenkaan olisi mikään tylsä, vaan miehekäs mies. Seksinkin täytyisi olla molempia tyydyttävä, mielellään tajunnanräjäyttävää.

Taidan viettää loppuelämäni yksin 😂

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen 40 v nainen. Eronnut reilu 5 vuotta sitten, enkä ole oikeastaan edes kaivannut ketään vierelleni. Toki satunnainen seura kelpaa, mutta eipä niitäkään ole ollut kuin kahden miehen kanssa näiden 5 vuoden aikana.

Ihanteellisin parisuhde olisi sellainen, että asuisimme omissa kodeissamme, mutta olisimme kuitenkin sitoutuneita toisiimme. Minä saisin pyörittää omaa arkea lasteni kanssa, samoin mies omaansa. Voisimme viettää yhteisiä viikonloppuja sekä lasten kanssa, että tietysti myös ilman. Lomareissuja tehtäis yhdessä myös. En halua lapsilleni uutta isää, enkä usko, että haluaisin olla uusi äitipuoli kellekkään muulle lapselle (kuulostaa tylyltä, tiedän). Haluaisin, että minulla olisi joku, mutta haluan olla myös yksin välillä.

Lisäksi myös tämän paketin kaupanpäällisenä tulisi ns. rasitteet kiukutteleva alkoholisoitunut eksä, teini-ikäisen haasteet ja muutenkin hankala suku 😁

Kuka tällaista huolisi? Ja vielä sellainen, joka saisi oloni tuntumaan hyvältä ja turvalliselta, mutta ei kuitenkaan olisi mikään tylsä, vaan miehekäs mies. Seksinkin täytyisi olla molempia tyydyttävä, mielellään tajunnanräjäyttävää.

Taidan viettää loppuelämäni yksin 😂

Elän sinun unelmaasi, ja täytyy todeta että on erinomainen ratkaisu kaikille osapuolille. Erosin 38, ja uusi suhde alkoi pari vuotta tämän jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen 40 v nainen. Eronnut reilu 5 vuotta sitten, enkä ole oikeastaan edes kaivannut ketään vierelleni. Toki satunnainen seura kelpaa, mutta eipä niitäkään ole ollut kuin kahden miehen kanssa näiden 5 vuoden aikana.

Ihanteellisin parisuhde olisi sellainen, että asuisimme omissa kodeissamme, mutta olisimme kuitenkin sitoutuneita toisiimme. Minä saisin pyörittää omaa arkea lasteni kanssa, samoin mies omaansa. Voisimme viettää yhteisiä viikonloppuja sekä lasten kanssa, että tietysti myös ilman. Lomareissuja tehtäis yhdessä myös. En halua lapsilleni uutta isää, enkä usko, että haluaisin olla uusi äitipuoli kellekkään muulle lapselle (kuulostaa tylyltä, tiedän). Haluaisin, että minulla olisi joku, mutta haluan olla myös yksin välillä.

Lisäksi myös tämän paketin kaupanpäällisenä tulisi ns. rasitteet kiukutteleva alkoholisoitunut eksä, teini-ikäisen haasteet ja muutenkin hankala suku 😁

Kuka tällaista huolisi? Ja vielä sellainen, joka saisi oloni tuntumaan hyvältä ja turvalliselta, mutta ei kuitenkaan olisi mikään tylsä, vaan miehekäs mies. Seksinkin täytyisi olla molempia tyydyttävä, mielellään tajunnanräjäyttävää.

Taidan viettää loppuelämäni yksin 😂

Elän sinun unelmaasi, ja täytyy todeta että on erinomainen ratkaisu kaikille osapuolille. Erosin 38, ja uusi suhde alkoi pari vuotta tämän jälkeen.

Onnea teille :) En ole vielä luopunut toivosta.

Olen tavannut itseäni lähes 10 vuotta vanhemman miehen. Olen ihastunut häneen, mutta en ole ihan varma hänen tunteistaan. Olemme vain jutelleet, useita kertoja jo parin vuoden aikana, mutta muuta meidän välillä ei ole.( Kerran hän halasi minua, halusi onnitella minun 40v kunniaksi). Olen siis tavannut hänet työni kautta (emme ole kollegoita), ja tiedän, että parin viikon päästä näen hänet taas. En malta odottaa. Viimeksi näin hänet syksyllä, ja ikäväkin on jo.

Ajattelin ottaa selvää tästä miehestä, ja tunnustella, olisiko meidän välillä muutakin mahdollista. Kumpikaan ei enää nuorene, joten miksi odottaa enempää.

Sama toinen 40v nainen