Lue keskustelun säännöt.
Muita joita tekemättä jääneet asiat kaduttavat?
25.01.2017 |
Olenkohan astumassa kolmenkympin kriisiin (ikää 28v) tai jotain vastaavaa, kun yhtäkkiä tunnen itseni niin tyytymättömäksi omaan elämääni...
Suurimpia katumuksen aiheita ovat se, etten ole matkustanut tarpeeksi, ja se, etten hakenut opiskelemaan alaa, joka on erittäin haastava ja josta olen salaa aina haaveillut. Tuon alan sijaan lähdin eräälle humanistiselle linjalle, josta kyllä olen kiinnostunut, mutta joka ei ole intohimoni eikä tarjoa tarpeeksi haastetta. Lisäksi käytin opiskeliaikani tunnolliseen opiskeluun ja työntekoon sen sivussa, enkä muistanut elää ollenkaan. En lähtenyt ystävien mukaan matkoille, enkä uskaltanut lähteä vaihto-opiskelemaan.
Olen sisarussarjan vanhin, ja nuoremmat sisarukseni ovat tehneet päinvastoin kuin minä. He valitsivat minun näkökulmastani oikeat opiskelualat, ja ovat kaikki käyneet vaihdossa, reilaamassa jne. Voin täällä myöntää, että kadehdin heidän rohkeuttaan aivan hirveästi. Tätä en ikinä sanoisi missään ääneen, mutta tämä on totuus. Jokainen kertomus hyvin menneestä tentistä ja jokainen somessa julkaistu reissukuva on ollut minulle isku, vaikka olen samalla myös onnellinen heidän puolestaan.
On surullista, että nyt kun minulla olisi rohkeutta tehdä erilaisia valintoja, ei se käytännössä olisi yhtä helppoa kuin ennen. Jos olisin vielä nuori opiskelija, lähtisin salamana maailmalle ja vaihtaisin alaa. Sen sijaan olen nyt vakaassa parisuhteessa, häät suunnitteilla (lapsi mahdollisesti parin vuoden sisään), ja onnekseni olen saanut vakituisen työpaikan alalla, jolla työllistyminen ei todellakaan ole nykyään helppoa. Näistä kuvioista irrottautuminen ei siis olisi mikään pikku juttu.
Siispä suren ajoittain sitä kaikkea, mitä en uskaltanut aikoinaan tehdä, ja toivon että tulevaisuudella olisi minulle tarjota edes jotain elämyksiä. Ja toivon, että oppisin olemaan onnellinen elämääni sellaisena kuin se on.
Muita elämänkulkuunsa tyytymättömiä?
Kommentit (3)
Aina ei saa ihan kaikkea. Jos olisit matkustellut paljon, sinulla ei ehkä olisi nyt parisuhdetta, ja tulisit av:lle kertomaan siitä.
Oletko mielestäsi pessimisti? Kirjoitat, että toivot tulevaisuuden tuovan sinulle "edes jotain elämyksiä". Kuulostaa siltä, ettet arvosta sitä mitä sinulla on (parisuhde, työpaikka, ja oletan että ihan kiva kotikin), koska keskityt miettimään niitä asioita, joita sinulla ei ole. Sorrun usein itsekin ajattelemaan niin, joten ymmärrän kyllä sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina ei saa ihan kaikkea. Jos olisit matkustellut paljon, sinulla ei ehkä olisi nyt parisuhdetta, ja tulisit av:lle kertomaan siitä.
Oletko mielestäsi pessimisti? Kirjoitat, että toivot tulevaisuuden tuovan sinulle "edes jotain elämyksiä". Kuulostaa siltä, ettet arvosta sitä mitä sinulla on (parisuhde, työpaikka, ja oletan että ihan kiva kotikin), koska keskityt miettimään niitä asioita, joita sinulla ei ole. Sorrun usein itsekin ajattelemaan niin, joten ymmärrän kyllä sinua.
Olen kyllä perusluonteeltani aika negatiivinen. Siksi en uskaltanutkaan nuorena tehdä mitään rohkeaa. Pelkäsin aina, etten pärjää. Aikuistuttuani olen ymmärtänyt, ettei sillä ole väliä miten suoriutuu, kunhan uskaltaa yrittää. Mutta se peruspessimistisyys ei ole ajatustavastani kadonnut.
ap
Kuulostaa siltä kuitenkin että sinulla on kaikki hyvin, on työ ja parisuhde. En sinuna jaksaisi olla liian tyytymätön. Ehdit vielä matkustella ja elää.