Nukuttaminen 1,5 v taapero päiväunille, ihanko oikeasti noi vinkit...

Uskon ihan hyvin tuon että lapset ne mahdollistaa, mutta siis mitä teen?

Teidän vinkki on mennä pötköttään ja odottaa että lapsi tulee siihen? Jospa koitan torstaina (kun ollaan kotona, huomenna en voi koska kerho päivä ja silloin nukkuu matkalla kerholta kotiin rattaisiin) ja tulen kertomaan miten siinä kävi.

Ja vielä tarkennus, kauanko annan se sitten huutaa ja esitän itse välinpitämättömästi nukkuvaa?

Päiväkodissa lapset ovat väsyneempiä, kun ovat kuunnelleet koko aamun 12-18 taaperon meluamista. Tarvitsisin itsekin päiväunet sellaisen jälkeen! Meillä myös on 1,5v iässä päikkärit menneet kotona ihan mahdottomiksi. Helpotti 2v iässä kun päikkärit jäi kokonaan pois. Mitään poppaskonstia en siinä välissä löytänyt vaikka miten pidettiin kiinni rutiineista ja otettiin lapsi viereen jne.

Googlaa pistäytymisunikoulu. Ei tarvitse huudattaa, voit mennä vaikka parin minuutin välein käymään, kunhan harvennat välejä pikkuhiljaa. Ei huudon kuunteleminen ole kivaa kenestäkään, mutta tässä vaiheessa on varmaan lapsenkin etu, että oppii nukahtamaan itse.

Jos 1-vuotias kiipeää pois pinnasängystä niin miten olisi siirto normisänkyyn, ei putoa korkealta.. Toki se sieltä karkailee mutta sitten vain palautellaan.

Meidän ei siis vielä kiipeä pois pinnaristaan mutat epäilisin että tavissängyllä vielä haastavampaa tuo palauttelu. Kun pinnarissakin pomppaa heti ylös. Niin miten sitä pääsee pois ennen kuin lapsi on pois sangystä jotta voisi palauttaa?

Sama noissa unikouluohjeissa on yleensä aina se pulma, että niissä neuvotaan että parin minuutin (tai jonkin ajan päästä) mennään takaisin huoneeseen ja kunnes lapsi RAUHOITTUNUT niin lähdetään pois. Ja sitten kun itku alkaa niin taas takaisin. Mutta kun EIHÄN SE TOIMI NOIN.

Lapsi alkaa tehdä sitä että se rauhottuu, ja heti kun tekee liikkeen että aikoo mennä pois niin se huuto jatkuu. Ja siitä seuraa se , että et pääse pois huoneesta niin että se olisi rauhoittunut. Kun rauhoittuneisuus jatkuu vaan sen ajan kun on siellä huoneessa. Tai näin siis oli meillä iltaunikoulun kanssa ja näin siinä käynyt myös päiväunikoululla tai kun muutaman kerran olen koittanut sitä sänkyyn nukuttamisat päivällä. Iltaisin nykyisin kyllä siis osaa nukahtaa itse (riittää että pari kertaa käy katsomassa jos sitäkään) koska illalla on niin väsynyt jo muutenkin ja siinä ne rutiinit selkeämmät tms.

ap

Miten siis nukahtaa illalla? Pullolke vai mitenkä, jos sama ei toimi iltapäivällä.

Mun mielestä sun pitää nyt päättää, että miten haluat lapsen nukahtavan. Rattaisiin vai sänkyyn? Ja sit ainakin pari viikkoa koitat sitä samaa, jotta lapsi oppii että tää on nyt se uus juttu. Esim jos haluat sen nukahtavan sänkyyn, niin lykkäät sinne ja kun nousee ylös, asettelet sen takaisin mitään sanomatta (tai korkeintaan että nyt nukutaan) ja sama niin kauan että jää siihen itsekseen. Mun mielestä vieressä voi olla koko ajan. Se huutaa varmasti joo ja ei kai se haittaa jos parina päivänä se nukahtaminen venyy myöhään. Pikku hiljaa se oppii, että huutaminen ei auta ja oppii rauhottumaan. Jos iltanukahtaminen aluksi venyy, niin herätä aamulla kuitenkin normi aikaan, ettei koko aikataulu veny.

Eli päätä mitä teet, ja tee niin pidemmän aikaan. Ei uusia konsteja joka päivä kokeiluun.

Mulla on useampi lapsi ja jokainen kyllä kiivennyt pinnasängystä itse tuossa iässä. Rutiinit on kohdallaan ja yleendä nukkuneet mainiosti, mutta yksi lapsista (kuopus! Eli ei ole äidin vedättämistä, opin kyllä ajat sitten jämäkkyyden:) muita enemmän hereillä (lue:aina...). Ymmärrän ap:n tuskautumisen täysin!

Mutta sen verran haluan sanoa, että taapero joka herää vasta 8-8.30 (nukuttuaan lähes 12h) ei oikeasti ole välttämättä päivällä riittävän väsynyt nukahtaakseen itse. Lisäisin ulkoilua, liikuntaa ja virikettä aivoille aamupäiviin ja aikaistaisin heräämistä hieman (edes7.30) TAI jos ei tunnu itsestä hyvältä niin katsoisin mitä tapahtuu ilman päikkäreitä jos nukkumaan mentäis jo 20.

Ootko lukenut mitään unikouluoppaita? Sellasia mitä öisin käytetään pääasiassa, mutta samalla lailla voi soveltaa päiväunillekin. On olemassa esimerkiks pistäytymisunikoulu, jolloin käyt lapsen luona ennalta päättämäs ajan välein, esim. 2-5min ja sitä aikaa voi pidentää. Laitat makuulle ja peittelet joko puhumatta mitään tai sanot että nyt nukutaan tms. Ja poistut vaikka heti pomppais pystyyn ja huutais. Meet takas sen ajan kuluttua kun oot päättäny, jos siis tarve on vielä. Voi olla että saat tunnin ravata siellä ekan kerran, mutta kun toimit samalla lailla joka kerta johdonmukaisesti, niin yleensä toimii. Meillä tosin 1v, mutta voisin kuvitella että vielä ton ikäselläkin toimis. Kirjastosta kannattaa lainata kirja Unihiekkaa etsimässä, jossa on erikseen mm. vauvan ja taaperon uniongelmia käsitelty.

Musta tärkein että toimit niinku itse koet parhaaks, jos lapsen huudattaminen yksin ei sovi sulle niin oot sitten pinnasängyn vieressä. Mutta milä mulle tosta kirjasta päällimäisenä jäi mieleen, että se huudattaminen ei oo vaarallista vaikka äitinä kamalalta tuntuukin.

Siitä en sitten tiedä mikä unentarve sun lapsella on, kotihoidetuilla lapsilla päikkärit jää aiemmin pois just myöhäisten aamuheräämisten takia. Voisko päikkäriaikaa vähän lykätä ja antaa nukkua vaan vähemmän aikaa? Jos lapsi siis ei vaikuta väsyneeltä. Jos taas on väsynyt niin sit unikoulun kannalla..

Mulla kans lapsi lopetti jo n. tossa samassa iässä päiväunille menon, siis kotona, päiväkodissa kyllä sitten taas mentiin ihan kiltisti unille. Ei auttanut mitkään temput, ainoastaan nukahti pitkillä kävelylenkillä. Mulla menikin kahdet kengät ihan puhki noiden lenkkeilyjen kanssa. Kiipesi jo 1-vuotiaana pinnasängystä pois itse että ei sinnekkään auttanut jättää. Yöt kyllä sitten nukkui hyvin ja heräämättä.

Pidä hereillä väkisin sitten siihen iltatoimiin asti ja laitat lapsen nukkumaan aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan oikeasti niin, että se pötköttely ja esimerkki toimii. Sun täytyy vain rauhoittua itse, hengitellä syvään ja rauhallisesti kuin nukkuva. Älä ajattele niitä hommia, mitä sun täytyisi ehtiä tehdä lapsen nukkuessa, tulet vain itse kireäksi ja lapsi aistii sen, eikä taatusti nukahda. Ole vain just siinä hetkessä läsnä. Itse laittaisin lapsen sinne pinnasänkyyn ja pinnasänky oman sängyn viereen, niin että yllät silittelemään lapsen selkää. Et puhu mitään, vain "nyt nukutaan" ja "hyss", jos lapsi on kovin levoton. Rauhallinen musiikki hiljaisella voi myös auttaa rauhoittumaan.

Meillä yksi lapsista (2v) on vain huono nukkumaan ja hänen on vaikea rauhoittua unille. On ollut tälläinen jo vastasyntyneestä. Jos rutiineissä jokin asia pakosti muuttuu, niin on entistä vaikeampaa ainakin kuukauden. Jos hyvin menee, niin nukahtamiseen kuluu "vain" 30-60min, pahimmillaan yli 2h. Lapsi ei vaan saa rauhoituttua vaikka olisi väsynyt. Pinnasängyssä käveli ja höpötti, leikki unilelulla ja nykyään tavallisessa sängyssä makaa koko ajan juttelee itsekseen ja laulaa, huonona iltana itkeskeleekin. Välillä jätetty päiväunia pois ja silloin on illalla yliväsynyt ja itkee eikä pysty nukahtamaan edelleenkään. Ja siis iltarutiineista ei voi joustaa tämän lapsen kanssa ollenkaan, aina pakko olla iltapala, iltapesu, hampaiden pesu, yöpuku päälle täsmälleen samassa järjestyksessä, jos vaikka tekee iltapesun ennen iltapalaa niin saadaan varmasti kuunnella 2h huutoa sängystä. Jos päiväunet jättää välistä niin on iltapäivällä yliväsynyt, emmekä voi lähteä mihinkään klo 17 jälkeen, koska nukahtaa autoon tai rattaisiin. Isompien sisarusten harrastusten takia on pakko mennä.

Joo. Päivä unia se nukkuu yleensä 2-2,5h joten niiden kokonaan jättäminen poiskin kuulostas vaikealta, koska samaan unimäärään sitten pitäisi nukkumaan mennä jo ennen klo 19 (jos siis heräisi samaan aikaan kun ennenkin) . Ja siis jos ei nuku päivällä niin se miltei nukahtaa pystyyn sillon klo 17 tai on vaan yliväsynyt ja kiukkuaa. Ja se klo 17 nukahtaminen oli se ongelmallinen juttu koska sitten ne yöunet siirtyy ja aamu siirtyy jne.

Tota huutamispistäytymistä voisi tietenkin koittaa taas, kun sitä kovasti suosittelette. Se rimpuilu siellä sängyssä on vaan niin järkyttävää että en olis jaksanut.

Jaa aamupalan jälkeen siis klo 10-12 yleensä ulkoillaan (ellei olla kerhossa tms), klo 12 syödään, leikitään sisällä 13 tai 14 asti ja sitten koitan laittaa nukkumaan.  Ennen nukkui heti ruokailun jälkeen mutta nyt oon alkanut pidentään sitä leikkimistä koska ne nukuttamiset (rattaissa tai missä vaan) vaan pitkittyi ja pitkittyi.

Ja illalla siis nukahtaa siten että juodaan hyvin hämärässä tuttipullosta maitoa sylissä sängyn vieressä jä äiti laulaa samalla ja sitten isä tulee pesemään hampaat. ja sitten sanotaan isälle hei ja isä menee pois. Ja sitten äiti laittaa sänkyyn ja sanoo hei ja menee pois. Ja sitten yleensä pomppailee ylös ja käyn pari kertaa laskemassa sänkyyn, saatan antaa myös vettä jos ei muuten rauhoitu. Mutta päivällä ei ole isää siinä eikä saa niin pimeätä ja hiljaistakaan joten tilanne on erilainen.

ap

Lapsi puolitoista vuotias, ja kysyt nyt?!? Hyvä äiti -palkinto sulle.

Niin kysyn nyt koska reilu vuotiaaksi ei ollut ongelmaa päiväunille nukahtamisessa. Nukahti kun laittoi kärryyn eikä tarvinnut välttis edes lähteä liikkeelle. tai nukahti olohuoneeseen kun laittoi makuupussiin. Ongelma siis on uusi nyt näiden päiväunien kanssa. Iltaisin nukkumisset oli ongelmallista ennen ja sitä kyselin jo silloin. Mutta nyt illat toimii, päivät ei.

ap

Tissittely on niin typerä sana. Yök.

Ja rutiineissa on myös se ongelma että kun viikossa muutamana päivänä käydään lapsen kanssa jossain (kerhossa, kaverilla tms) jolloin ne päiväunet niinä päivinä menee rattaissa, niin se sänkyyn nukuttamisen rutiini ei ehkä jäisi mieleen, kun katkeaa aina näihin ettei nukutakaan sängyssä...

ap

Vierailija kirjoitti:

Meidän ei siis vielä kiipeä pois pinnaristaan mutat epäilisin että tavissängyllä vielä haastavampaa tuo palauttelu. Kun pinnarissakin pomppaa heti ylös. Niin miten sitä pääsee pois ennen kuin lapsi on pois sangystä jotta voisi palauttaa?

Sama noissa unikouluohjeissa on yleensä aina se pulma, että niissä neuvotaan että parin minuutin (tai jonkin ajan päästä) mennään takaisin huoneeseen ja kunnes lapsi RAUHOITTUNUT niin lähdetään pois. Ja sitten kun itku alkaa niin taas takaisin. Mutta kun EIHÄN SE TOIMI NOIN.

Lapsi alkaa tehdä sitä että se rauhottuu, ja heti kun tekee liikkeen että aikoo mennä pois niin se huuto jatkuu. Ja siitä seuraa se , että et pääse pois huoneesta niin että se olisi rauhoittunut. Kun rauhoittuneisuus jatkuu vaan sen ajan kun on siellä huoneessa. Tai näin siis oli meillä iltaunikoulun kanssa ja näin siinä käynyt myös päiväunikoululla tai kun muutaman kerran olen koittanut sitä sänkyyn nukuttamisat päivällä. Iltaisin nykyisin kyllä siis osaa nukahtaa itse (riittää että pari kertaa käy katsomassa jos sitäkään) koska illalla on niin väsynyt jo muutenkin ja siinä ne rutiinit selkeämmät tms.

ap

se lapsi siis käyttää huutamista aseena. Meillä se sitten saa jäädä huutamaan. Peitellään, luetaan iltasadut jne rutiinit. sitten kerrotaan lapselle, että äiti menee nyt ja sinä nukut. Aluksi kyllä pisti vastaan - tottakai - mutta ei ne kauaa jaksa huutaa, kun tajuaa ettei se mitään auta ja aamulla on kuitenkin kaikki ihan hyvin. kuulosuojaimia suosittelen kyllä. Ei siitä tarvitse tämän vaikeampaa tehdä. 

Sitten kun lapsi alkaa karkailla sängystä niin istun läppärin kanssa lapsen huoneessa ja teen omia juttuja. En kiinnitä lapseen MITÄÄN huomiota ja nostan vaikka sata kertaan takaisin sänkyyn. toimin niin, että temppuilusta ei seurannut koskaan mitään positiivista: ei vettä, ei maitoa, ei mitään höpötyksiä, iltasatuja, silityksiä. Lasta ei saa koskaan palkita huonosta käytöksestä. 

Joitakin kestää vaan tosi kauan opettaa. Niitä kun on vähän sitkeämpiäkin vastustajia. Meillä meni kolme vuotta, että alkoi uskomaan, että illalla käydään nukkumaan. Vielä koululaisenakin tuolla on joskus nukahtaminen vaikeaa, mutta sentään ymmärtää jo, että illalla on tapana käydä nukkumaan.

Tiedän tunteen! Meidän poika aloitti 1v 3kk tuon päiväunikiukuttelun. Ei nukahtanut syliin, pinnasänkyyn, viereen, vaunuihin, ei mihinkään. Annettiin sitten vain olla. Ei edes vaikuttanut väsyneeltä. Ja siihen ne päiväunet jäi. Olis varmaan pitänyt tehdä jotain toisin, mutta kun ei nukahtanut enää kertaakaan vaikka toista viikkoa yritettiin.

Nyt on pari kk mennyt päiväunitta ja hyvin menee. Kasvaa ja kehittyy normaalisti, eikä väsähdä kesken päivän. Menee yöunille klo 20-21 ja herää klo 9-11. Ei kaikki vaan nuku päiväunia, äitini kertoi etten minäkään enää yksivuotiaana suostunut nukkumaan. Ja ihan normaali aikuinen minusta on kasvanut. :)

Toki asia on teillä eri jos lapsi on selkeästi väsynyt/väsähtää aikaisin illalla jos ei nuku päiväunia. Mutta halusin vain kertoa meidän kokemuksen.

58 lisää, että yöunille nukahtaa itsekseen nätisti ja nukuttamatta iltarytmien jälkeen ja nukkuu koko yön heräämättä. Samaa rauhoittelua ynm. kokeiltiin päiväunien kanssa, mutta niihin se ei toiminut vaikka yöunien kanssa ongelmaa ei ollutkaan.

Lapsissa on niin isoja eroja nukahtamisen suhteen, toisille se nukahtaminen vaan on vaikeampaa. Meillä lapset 1.5v ja 2.5v. Esikoinen ollut AINA tosi huono nukahtamaan , ei vaan halua nukahtaa vaan taistelee viimeseen asti unta vastaan. Ollut aina sellainen, vauvanakin. Mut kun on unen saanut nii nukkuukin sitte yleensä hyvin. Kuopus on taas hyvä nukahtanaan, ku mennään nukkumaan nii sitte mennään. Nykyään saattaa muutaman minuutin koittaa riehua tai raivota mut yleensä tyytyy ihan rauhassa päikkäreillekin. Minä itse "nukun" lasten kanssa päikkärit. Kuopus siis nukkuu edelleen vieressä, siihen tyytyy parhaiten.

Esikoisen kanssa päikkärit on ollut jonkisortin ongelma, välillä tulee kausia ku nukahtaa tosi hyvin, välillä ei. Nykyään olen pitänyt sääntönä et n. 15-20 min pitää levätä. Jos siinä ajassa ei uni tule nii sitte saa olla. Ei siis pakolti tarvi enää päikkäreitä, mut yleensä päivä sujuu paremmin jos nukkuu. Esikoisella on ollut esimerkiksi sellainen ongelma, et "torkahtaa" jonku puol minuuttia ja sitte pomppaa ylös. Ja sen jälkeen hankala rauhottua uudelleen ku väsymys meni jo ohi. Teki tätä etenkin sillon ku oli vielä tutti käytössä, alle 2 vuotiaana. Välillä tein niin et lapsi nukku unet aina vaunuissa ulkona ku ei vaan jaksa sitä taistelua.

Olin ajatellut ennen et meidän päivärytmissä tms. on jotain häikkää, ku tuntu et ei missään muualla nukahtaminen ole niin vaikeaa. Mut just samaa "rytmiä" ollaan kuopuksen kans noudatettu, ja paljon helpompaa ollut. Kuopus kyllä nukahtikin hyvästi yli vuoden ikäiseksi tissille, koska se vaan oli niin helppoa.