Odotan eläkkeellepääsyä ja olen vasta 45

Mä olen 42 v ja odotan eläkkeellepääsyä, tai vaikka potkuja yt:issä. Olen it-alalla, ja ihan loppu ainaiseen stressiin ja paineeseen. Mieluummin olisin köyhä ja työtönkin.

Vierailija kirjoitti:

Eläkkeelle pääsyä moni odottaa, jotta saisi tuntea olevansa  ns. vapaa. Ihmettelen, miksi monikaan työpaikka ei osaa luoda edes hieman tällaista vapauden ja arvostuksen  tunnetta ihmisille. Itse työskentelen nyt yrityksessä,jossa johto on aivan mahtavasti tuottanut rentoa ja mukavaa fiilistä meille työntekijöille, silti tulostavoitteet ovat melkoiset.

 Tulemme liki jokainen aamu ilolla tänne töihin. En haluaisi jäädä kotiin oleilemaan, vaikka olenkin jo niitä työn senioreita. Kiitos, asiansa osaavat esimiehet ja johtajat!

Miten sitä vapauden tunnetta tuotetaan, jos tulostavoitteet on melkoiset? Usein yritys päätyy siihen, että kaikkia vaaditaan teeskentelemään että on rentoa ja kivaa, vaikka oikeasti ollaan uupumusloman partaalla niiden tehokkuusvaatimusten alla. Näin ainakin entisellä työnantajallani, it-alan firmassa jossa oikesti porukkaa tipahteli burnout-saikuille vähän väliä, mutta pienenkään negatiivisuuden näyttäminen oli täysin kiellettyä, piti esittää että on tosi kivaa töissä ja täällä hengaillaan ihan huvikseenkin. Ne jotka ei osallistuneet näyttelemiseen vapaaehtoisesti saivat kenkää tai hiillostettiin lähtemään vapaaehtoisesti.

Minäkin tänä vuonna 48. Nyt olen tajunnut, että on aika säästää tehokkaasti sijoituksiin sen minkä pystyy, jos aikoo päästä vapaaksi toimintakykyisenä. Itse tähtään työstä pois viimeistään 60- vuotiaana. Haave on yhteinen mieheni kanssa. Jos emme tuolloin elä sijoitusten tuotolla, myymme asunnon ja muutamme halvempaan.

Sama täällä! En ymmärrä niitä eläkeikäisiä ketkä pelkäävät eläkkeelle jäämistä eivätkä millään tahtoisi lähteä. Oma työ on periaatteessa kivaa, mutta se joka kuinen pohdinta mistä työntekijöille maksaa palkat (en ole yrittäjä) ottaa niin hermoon.  Ja toisaalta työntekijöiden ainainen kitinä miten pitäisi saada sitä ja tätä vaikka varsin hyvin tietävät, että juuri juuri on palkkoihin ja perustoimintaan rahaa. Heti lähtisin jos olisi mahdollista kohtuullisesti elää.....no todennäköisesti rahat puljusta loppuu jo ensi vuonna.

Jos palkka on kerran hyvä niin mikään ei estä ylijäämän sijoittamista ja sen eläkkeen varhaistamista itselleen. Eläke ei ole mitään muuta kuin sinulle pakkosäästettyä rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläkkeelle pääsyä moni odottaa, jotta saisi tuntea olevansa  ns. vapaa. Ihmettelen, miksi monikaan työpaikka ei osaa luoda edes hieman tällaista vapauden ja arvostuksen  tunnetta ihmisille. Itse työskentelen nyt yrityksessä,jossa johto on aivan mahtavasti tuottanut rentoa ja mukavaa fiilistä meille työntekijöille, silti tulostavoitteet ovat melkoiset.

 Tulemme liki jokainen aamu ilolla tänne töihin. En haluaisi jäädä kotiin oleilemaan, vaikka olenkin jo niitä työn senioreita. Kiitos, asiansa osaavat esimiehet ja johtajat!

Hyvä pointti. Moni työ vain on sellainen, että sen tekemiseen liittyy riskejä ja vastuita, joita ei voi hauskanpitoon ja kivaan meininkiin peitellä. Oma työni on sellaista ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tiedostan sen, että jokainen päivä voi olla se, jolloin osuu omalle kohdalle se iso paha juttu, onnettomuus, suuri virhe tai joudun mukaan tapahtumiin, joilla on kohtalokkaat seuraukset. Etenkin kun tähän asti olen ollut sekä onnekas, että riittävän taitava, ettei ole osunut kohdalle. Iän myötä on pakko myöntää että ammatillinen osaaminen perustuu nyt rutiiniin ja kokemukseen, ei enää nopeuteen ja uuden oppimisen helppouteen kuten uran alussa. Minulle eläke tulee olemaan vapautus. Vaikka pidänkin työstäni, arvostan kollegoita ja moni heistä on hyviä ystäviäni. 

Varmaan näin onkin. Hauskapidolla en nyt tarkoita sitä, että unohdetaan ne tärkeimmät asiat, vastuut ja työn raskaus. On kuitenkin todettu, että kun työilmapiiri ja arvostus sekä kommunikointi ovat kunnossa, jää ihmisillä enemmän aikaa ja energiaa juuri siihen omaan työhönsä, koska ei tarvitse samalla käydä läpi vaikka omaa mielipahaansa tai kokemiaan loukkauksia . Kun ihminen on oikealla tavalla rentoutunut ja  suhtautuu jotakuinkin positiivisesti työhönsä, itseensä ja muihin, hän havainnoi paremmin tekemisiään, on innovatiivisempi, näkee "laajemmin" ja pystyy keskittymään paremmin työhönsä - ja ennen kaikkea on vähemmän sairaana. Johdon ja työkavereiden osoittama arvostus ja luottamus ovat siksi tärkeitä. Moni kantaa erilaisia pelkoja, näkee edessään mahdollisia epäonistumisia yms., mikä syö ihmistä todella nopeasti. Mielikuvitus kun on rajaton. Kuten tuttavani sanoi, ei läheskään aina se työn sisältö aja loppuunpalamiseen vaan ilmapiiri ja ihmissuhteet töissä.

Sopeuta menosi ja ala tekemään jotain itseäsi kiinnostavaa. Ei aina tarvitse olla tuottamassa lisäarvoa tai elättämässä paskaa byrokratiaa verorahoilla. Olet osasi jo tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Kuten tuttavani sanoi, ei läheskään aina se työn sisältö aja loppuunpalamiseen vaan ilmapiiri ja ihmissuhteet töissä.

Näin varmaankin on monessa paikassa, omalla alallakin joissakin toimipisteissä, meillä onneksemme on todella hyvä ilmapiiri ja suhteet lähimpiin esimiehiin mainiot. Mutta silti se, että työ on riskialtista eikä ns. tule koskaan valmiiksi on stressaavaa. Vaikka tänään saisi kaikki tehtyä hyvin, sama alkaa huomenna uudestaan, joka kerta yhtä suurin riskein. Nuorena sellaista ei ajatellut ollenkaan, mikä on varmaan ihan hyvä. Tai kyllä ne tiesi, muttei niitä ajatellut. Nyt uran viimeisinä vuosina on koko ajan sormet ristissä, että kun vaan pääsisi pois ehjin nahoin ketään vahingoittamatta. Se, että porukka on mahtava ja töissä on usein kivaakin, on kyllä se mikä siinä saa jaksamaan. Kaikenikäiset.

Vierailija kirjoitti:

Jos palkka on kerran hyvä niin mikään ei estä ylijäämän sijoittamista ja sen eläkkeen varhaistamista itselleen. Eläke ei ole mitään muuta kuin sinulle pakkosäästettyä rahaa. 

Elämme sosialistivaltiossa: emme edes säästä omia eläkerahoja, vaan maksamme nykyisten eläkeläisten eläkkeitä! Mikäli delaat, eivät sukulaisesi tai jälkeläisesi peri säästyneitä eläkerahoja siten kuin sivistyneissä maissa, joissa jokaisella on pakollinen eläketili.

Voi herranjestas. Mä täytän just 53 ja olen valmistumassa ensi jouluksi uuteen ammattiin- töitä varmasti, tulot kasvavat noin puolella jos ryhdyn yksityiseksi ammatinharjoittajaksi kuten nyt suunnittelen.

Edessä myös muutto ulkomaille kahdeksi-kolmeksi vuodeksi.

Mäkin odotan ja oon vasta 30. Ja hoitoalalla niin pääsen eläkkeelle ehkä 40 vuoden päästä.......miksen lukenut itteeni vaikka siivoojaks......

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos palkka on kerran hyvä niin mikään ei estä ylijäämän sijoittamista ja sen eläkkeen varhaistamista itselleen. Eläke ei ole mitään muuta kuin sinulle pakkosäästettyä rahaa. 

Elämme sosialistivaltiossa: emme edes säästä omia eläkerahoja, vaan maksamme nykyisten eläkeläisten eläkkeitä! Mikäli delaat, eivät sukulaisesi tai jälkeläisesi peri säästyneitä eläkerahoja siten kuin sivistyneissä maissa, joissa jokaisella on pakollinen eläketili.

Tästä syystä kaikkien pitäisikin alkaa säästäämään palkastaan tuon pakollisen maksun lisäksi omaehtoisesti sijoituksiin - enkä puhu nyt  pankkien yms. tahojen tarjoamista eläkevakuutuksista joita käytetään vain tuulihattujen linssiin viilaamiseksi.Sen pakkosäästetyn Tyelin varaan ei kenenkään  pitäisi jäädä vaan kartuttaa eläkekassaa muilla järjestelyillä.

On tää hullua. Me työssäkäyvät ollaan ihan piipussa järkyttävän työmäärän ja vauhdin vuoksi, työtävieroksuvat elää meidän siivellä. Töihin haluavat eivät töitä saa. Epäinhimillinen ja epäreilu yhteiskunta.