Kerro noloin "Miksi sanoin sen" hetkesi
Eli kertokaa tänne niitä tilanteita, jolloin olet päästellyt suustasi sammakoita tai jotain aivan älyvapaata ja sen jälkeen halunnut vajota maan alle häpeissäsi. Voit halutessasi myös kertoa miten vastapuoli reagoi lipsahdukseesi.
Kommentit (422)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Blöök kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
joko taas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Blöök kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran keskustelin r-vikaisen vastatapaamani henkilön kanssa. En tiedä, mitkä peilisolut aktivoituivat, mutta sanoin hänelle kuuluvasti sanan tismalleen samanlaisella ärrällä, jota hän käytti. Oh no...
Ääh, tämä kävi minullekin. En varmasti kummastele ihmisiä, joilla on s-tai r-"vika", koska se ei ole mikään vika.
Eikä omakaan puheeni ole niin täydellisesti artikuloitua.
Eräässä pubiväittelyssä vastasin kuitenkin r-"vikaiselle" tutulle miehelle käyttäen monesti samanlaista ärrää.
Kuuntelin kuin ulkopuolelta omaa pöpötystäni ja yritin saada itseäni lakkaamaan :"Turpa kiini nyt...hiljaa, etkö jo älyä..." Mies loukkaantui ja syystä.
Lopulta älyä lorahti aivoihini ja menin baarin vessaan lyömään itseäni nyrkillä otsaan. Monesti.
Lisäksi tällainen järjen esiinluiskahdus kävi: Oli puhe tyttönimistä. Eräs rouva kertoi tyttönimekseen Hinttilä. Remahdin rä-kä-kä-kä-kä- käkätysnauruun ja löinpä kämmenillä polviinikin."..voi mikä nimi...jumaliste".
Nauru kyllä tyrehtyi lopulta, kun tajusin, että seurueessa kukaan muu ei nauranut.
Painoin leuan rintaan, jolkottelin kotiin sivuilleni katsomatta, kyyristyin sängyn alle sikiöasentoon ja mietin miten paljon mahtaakaan äkkilähtö maksaa jonnekin kauas, hyvin kauas.
Suomessa ei ole eikä ole ollut Hinttilä nimeä. Typerää osallistua ketjuun keksityllä jutulla.
No niin munasin taas, siis rouvan nimi oli Hintikkä. Ei Hinttilä eikä Hintikka." Hinttilä," voi kääk minua.
No ei ole Hintikkääkään, yritäs vielä kerran!
Vinkki, ennen seuraavaa ehdotustani tarkista sukunimihausta, joohan.
Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä seuraavaksi keksit.Googlella kyllä löytyy useampikin Hintikkä, kun ny ihan mielenkiinnosta katsoin. En osaa sanoa, miksei nimeä sitten löydy hausta. En siis ole tämän tarinan kertoja.
Olen jutun kertoja. Ja Hintikkä kyllä on ihan oikea sukunimi. Harvinainen, en osaa sanoa? Jos se olisi kovin yleinen, en olisi ehkä nauranut sille nimelle. Mutta tuo "Hinttilä", jonka kirjoitin vahingossa ensin...kai ajattelin että voi kunpa en kirjoittaisi Hinttilä, voi kunpa en kirjoittaisi Hint...Ja :Pam!
No niin, se siitä. Nyt vanhempana olen jo tottunut erikoisiin sukunimiin. Ei sitä tosin tiedä vaikka jossain olisi joku Hinttiläkin...:)
Pam, minä nyt en osta vieläkään ja peruste alla.
Toki itse voit juttuusi uskoa.Sukunimitilasto 31.1.2017
Hintikkä
Lkm Miehet Naiset Suomessa Ulkomailla
Nykyisenä nimenä 0 0 0 0 0
Entisenä nimenä 0 0 0 0 0
Kuolleilla 0 0 0 0 0
Yhteensä 0 0 0 0 0Väestötietojärjestelmässä ei ole hakemaasi sukunimeä
Nimipalvelussa etu- ja sukunimitietojen lukumäärät löytyvät kaikista henkilöistä, jotka on rekisteröity Suomen väestötietojärjestelmään. Rekisteröinnin yhteydessä he ovat saaneet suomalaisen henkilötunnuksen. Henkilötunnukset annettiin elossa oleville henkilöille vuosien 1964-1968 välisenä aikana. Tämän ajankohdan jälkeen henkilötunnus on annettu lapselle syntymäilmoituksen perusteella ja ulkomaalaiselle erillisen rekisteröinnin perusteella.
Hain siis nimeä Hintikkä.
Älä pöljä jankuta. Julkaistussa tilastossa on vain sukunimet, jotka on yli 20 henkilöllä.
Älä itse puhu paskaa, jos nimeä löytyy vain muutama, tilasto ilmoittaa että nimeä löytyy alle viisi, siis viisi. Tarkista, ennenkuin tulet pätemään, ääliö.
Huvittaa seurata, kun jankkaatte vastaan ihmistä, joka ilmiselvästi tietää mistä puhuu. Jopa minä tiedän ja osaan tarkistaa asian.
Tokihan voi kirjoittaa keskityn tapahtuman, ja suurin osahan täällä niitä ovat, ja faktat on myös oikeus tuoda esiin.
Hintikät ja Huorulit ja Idiootit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerro mistä löytyy.
Googlella löytyi Marja Hintikkä, tekstissä puhutaan Hintakan Marjasta, ja Väinö Hintikkä, joka on kirjoitusvirhe. Pöytäkirja on niin uusi, että nimen pitäisi löytyä sukunimihausta, jos se olemassa on. Tai Väinö on totaalisesti pudonnut systeemin ulkopuolelle, mikä taas ei tule kyseeseen, kun kokouksessa on ollut läsnä, saa siis kokouspalkkiota, ja, 👊🏻 PAM, henkilötunnus on.
Jos nimi on harvinainen, haku ilmoittaa että nimeä on alle viisi (5).
Testaa vaikkapa nimellä Sumupuu, joka on käytössä oleva nimi.Kuinka tyhmiä lukutaitoiset ihmiset voikaan olla? Hyvin, näköjään.
Etkö kestä, kun sinun todistetaan puhuneen palturia?
Eikö tästä aiheesta voisi päästä pikkuhiljaa yli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Blöök kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
joko taas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Blöök kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran keskustelin r-vikaisen vastatapaamani henkilön kanssa. En tiedä, mitkä peilisolut aktivoituivat, mutta sanoin hänelle kuuluvasti sanan tismalleen samanlaisella ärrällä, jota hän käytti. Oh no...
Ääh, tämä kävi minullekin. En varmasti kummastele ihmisiä, joilla on s-tai r-"vika", koska se ei ole mikään vika.
Eikä omakaan puheeni ole niin täydellisesti artikuloitua.
Eräässä pubiväittelyssä vastasin kuitenkin r-"vikaiselle" tutulle miehelle käyttäen monesti samanlaista ärrää.
Kuuntelin kuin ulkopuolelta omaa pöpötystäni ja yritin saada itseäni lakkaamaan :"Turpa kiini nyt...hiljaa, etkö jo älyä..." Mies loukkaantui ja syystä.
Lopulta älyä lorahti aivoihini ja menin baarin vessaan lyömään itseäni nyrkillä otsaan. Monesti.
Lisäksi tällainen järjen esiinluiskahdus kävi: Oli puhe tyttönimistä. Eräs rouva kertoi tyttönimekseen Hinttilä. Remahdin rä-kä-kä-kä-kä- käkätysnauruun ja löinpä kämmenillä polviinikin."..voi mikä nimi...jumaliste".
Nauru kyllä tyrehtyi lopulta, kun tajusin, että seurueessa kukaan muu ei nauranut.
Painoin leuan rintaan, jolkottelin kotiin sivuilleni katsomatta, kyyristyin sängyn alle sikiöasentoon ja mietin miten paljon mahtaakaan äkkilähtö maksaa jonnekin kauas, hyvin kauas.
Suomessa ei ole eikä ole ollut Hinttilä nimeä. Typerää osallistua ketjuun keksityllä jutulla.
No niin munasin taas, siis rouvan nimi oli Hintikkä. Ei Hinttilä eikä Hintikka." Hinttilä," voi kääk minua.
No ei ole Hintikkääkään, yritäs vielä kerran!
Vinkki, ennen seuraavaa ehdotustani tarkista sukunimihausta, joohan.
Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä seuraavaksi keksit.Googlella kyllä löytyy useampikin Hintikkä, kun ny ihan mielenkiinnosta katsoin. En osaa sanoa, miksei nimeä sitten löydy hausta. En siis ole tämän tarinan kertoja.
Olen jutun kertoja. Ja Hintikkä kyllä on ihan oikea sukunimi. Harvinainen, en osaa sanoa? Jos se olisi kovin yleinen, en olisi ehkä nauranut sille nimelle. Mutta tuo "Hinttilä", jonka kirjoitin vahingossa ensin...kai ajattelin että voi kunpa en kirjoittaisi Hinttilä, voi kunpa en kirjoittaisi Hint...Ja :Pam!
No niin, se siitä. Nyt vanhempana olen jo tottunut erikoisiin sukunimiin. Ei sitä tosin tiedä vaikka jossain olisi joku Hinttiläkin...:)
Pam, minä nyt en osta vieläkään ja peruste alla.
Toki itse voit juttuusi uskoa.Sukunimitilasto 31.1.2017
Hintikkä
Lkm Miehet Naiset Suomessa Ulkomailla
Nykyisenä nimenä 0 0 0 0 0
Entisenä nimenä 0 0 0 0 0
Kuolleilla 0 0 0 0 0
Yhteensä 0 0 0 0 0Väestötietojärjestelmässä ei ole hakemaasi sukunimeä
Nimipalvelussa etu- ja sukunimitietojen lukumäärät löytyvät kaikista henkilöistä, jotka on rekisteröity Suomen väestötietojärjestelmään. Rekisteröinnin yhteydessä he ovat saaneet suomalaisen henkilötunnuksen. Henkilötunnukset annettiin elossa oleville henkilöille vuosien 1964-1968 välisenä aikana. Tämän ajankohdan jälkeen henkilötunnus on annettu lapselle syntymäilmoituksen perusteella ja ulkomaalaiselle erillisen rekisteröinnin perusteella.
Hain siis nimeä Hintikkä.
Älä pöljä jankuta. Julkaistussa tilastossa on vain sukunimet, jotka on yli 20 henkilöllä.
Olet väärässä, tarkista sukunimihausta. Jos nimeä on käytössä vähän, tulee ilmoitus, että nimeä on käytössä alle viisi.
Vierailija kirjoitti:
Oltiin kaveriporukalla (kaikki parikymppisiä tyttöjä) istumassa kesäiltana puistossa, ja meille tuli juttelemaan pari englantia puhuvaa poikaa. Toisella oli kitara, ja hän sanoi: "i'm going to play a song to you girls... It's You're beautiful".
Minä hihitin "ooh, thank you!" ja tajusin virheeni sekunnin liian myöhään. Jätkä tokaisi "no, I meant the song". Kaverit hirnuivat ja muistuttelevat tuosta nyt vuosia myöhemminkin, varsinkin kun radiosta tulee James Bluntia.
Ihan hyvin olisit voinut sanoa tuon "ooh, thank you" siihen, kun kundit lupasivat esittää biisin.
eekäkö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://www.svd.se/nya-profiler-i-elitserien
On niitä Hintiköitä olemassa.
Useampikin löytyi.
Tietysti löytyy mutta
kun joku on päättänyt, että nimeä Hintikkä ei ole, niin sitä ei sitten ole....
Tosiaan Hintikkä on sukunimi ja varmaan alun perin tarkoittanut jotain perinnesanaa.
On ollut myös suomalainen sukunimi Homoska. Näillä sukunimillä ei ole mitään tekemistä homoseksuaalisuuden kanssa. Kun homoseksuaalisuuteen liittyvät nimet ja nimitykset lisääntyivät, voi olla , että tämän nimiset vaihtoivat sukunimensä. Esim. vaikka se nainen joka sanoi että tyttönimi on Hintikkä. Ei hän varmasti tahtonut, että sille nauretaan vaikka olisi pitäny tyttönimensä.
No kun ei ole Homoskaa ollut. Huh, huh.
Keksikää lisää 👊🏻
Sukunimitilasto 31.1.2017
Homoska
Lkm Miehet Naiset Suomessa Ulkomailla
Nykyisenä nimenä 0 0 0 0 0
Entisenä nimenä 0 0 0 0 0
Kuolleilla 0 0 0 0 0
Yhteensä 0 0 0 0 0
Väestötietojärjestelmässä ei ole hakemaasi sukunimeä
Nimipalvelussa etu- ja sukunimitietojen lukumäärät löytyvät kaikista henkilöistä, jotka on rekisteröity Suomen väestötietojärjestelmään. Rekisteröinnin yhteydessä he ovat saaneet suomalaisen henkilötunnuksen. Henkilötunnukset annettiin elossa oleville henkilöille vuosien 1964-1968 välisenä aikana. Tämän ajankohdan jälkeen henkilötunnus on annettu lapselle syntymäilmoituksen perusteella ja ulkomaalaiselle erillisen rekisteröinnin perusteella.
No tämä oli minun poikaystävä, mutta voi luoja kun häpesin. Illanvietossa heitti kuollut vauva -vitsin, vaikka ystävällä oli juuri ollut keskenmeno. Ja todellakin tiesimme tästä, ystävä oli kertonut edellisellä viikolla.
Mustakin huumori voi olla mielestä hauskaa, mutta en ikinä kertoisi sellaisia juttuja ihmisille joita aihe läheisesti koskettaa.
Minua kosittiin, ja yllättyin siitä totaalisesti. Keskustelu meni näin:
Mies: Tuutko mulle vaimoksi?
Minä: EN! Tai siis joo...........
Asuinpaikkakunnallani oli sattunut jokin aika sitten omakotitalon tulipalo, jossa oli kuollut kaksi nuorta miestä. Juteltiin työkavereiden kanssa tapahtuneesta. Pienellä paikkakunnalla kun oltiin, niin kaikki tunsivat uhrit jollain tapaa. Toinen pojista oli yhden työkaverin serkku ja tämä työkaveri oli tietenkin
tapahtuneesta erityisen murheissaan.
Mentiin jatkamaan työhommia ja jossain vaiheessa työkaveri seisoi avoimen ikkunan edessä ihmetellen outoa hajua. Minä siihen ihan mitään ajattelematta möläytin: "Siellä on varmaan joku talo tulessa"
Ikkunan edessä seisonut parahti lievästi järkytteneen kuuloisena: "Älä edes puhu tuollaista!" Ja serkkunsa menettänyt oli tietenkin myös kuuloetäisyydellä. Minäkin pikkuhiljaa tajusin, mitä olin mennyt möläyttämään ja häpesin rajusti koko lopputyövuoron ja loppupäivän. Että sitä pitääkin olla joskus tyhmä...
Tiedän henkilön jolle pappi sanoi ettei voi alkaa kummiksi koska ei kuulu kirkkoon. Hän vastasi käyvänsä melko säännöllisesti kirkossa ja huomattavasti useammin kuin suomalaiset keskimäärin. Hän pääsi kummiksi vaikkei kuulukkaan kirkkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sattui rakkaalle veljelleni, mutta olin osasyyllinen, joten menköön. Olimme ristiäisissä erään sukulaisemme luona.
Tulevan kummityttöni pappi kysyi minulta ennen nimenantoa, että voinko siunata (?) lapsen kättä pään päällä pitämällä, vaikka en kuulu kirkkoon. Suostuin.
Hetken päästä kerroin tästä veljelleni, kun olimme "kahdestaan" keittiössä. Veljeni toteaa "vitsikkäästi":
- Kai sanoit, että siihen lapseen menee sitä kautta sitten samantien Saatana?
Kuului yskäisy. Pappi olikin kuuloetäisyydellä. Sain siunata silti. :D
Kirkkoon kuulumaton ei käsittääkseni voi olla kummi.
Alapeukuttajat, voiko siis olla?
Minulle pappi sanoi, ettei voi.
Vierailija kirjoitti:
No tämä oli minun poikaystävä, mutta voi luoja kun häpesin. Illanvietossa heitti kuollut vauva -vitsin, vaikka ystävällä oli juuri ollut keskenmeno. Ja todellakin tiesimme tästä, ystävä oli kertonut edellisellä viikolla.
Mustakin huumori voi olla mielestä hauskaa, mutta en ikinä kertoisi sellaisia juttuja ihmisille joita aihe läheisesti koskettaa.
Kuollut vauva -vitsi? Vain äärimmäinen idiootti ja tunteeton moukka kertoo moisen vitsin. Huh, huh.
Kerran kassajonossa kiinnitin huomiota nuoren myyjätytön erittäin övereihin ja tuhruisiin tekoripsiin. Myyjän tervehtiessä sen sijaan, että olisin vastannut siihen asiallisesti, suustani tuli "Onpa rumat tekoripset". Punastuimme molemmat, sopersin jotain anteeksipyynnön tapaista ja nolona maksoin ja pakenin paikalta.
En tiedä yhtään miksi sanoin sen ääneen, olen oikeasti kiltti ihminen eikä tapoihini kuulu olla ilkeä tai arvostella toisia. En ole sen jälkeen asioinut siinä kaupassa.
Olimme tuttujen luona istuskelemassa ja alkoi soida joku biisi jossa laulajalla oli r-vika. Sanoin kovaan ääneen että "toi ärrävika miehellä on kyllä kauhee turnoff!"
Tajusin vasta tämän sanottuani, että seurueestamme ainakin kahdella miehellä on ärrävika.
Olin muutama vuosi sitten mukana kuvaamassa erästä tv-sarjaa ulkomailla, ohjaajana oli Tuomas Kytömäki (minulle aiemmin tuttu salattujen elämien Aleksina). Noh kävimme porukalla kuvausten jälkeen syömässä eräässä ravintolassa. Lähdin yhden toisen vanhemman naishenkilön kanssa käymään vessassa. Jäimme asiointimme jälkeen ehostamaan meikkiämme ja tämä nainen sanoi Tuomaksen olevan aika söötti mies, johon meikä vastasi: "nojoo oli se silloin salkkareitten aikaan ihan ok mutta nyt on kyllä aika ukottunut". Hetki tästä niin yksi vessan kopeista aukeaa ja Tuomas paukkaa ovesta ulos, tervehtii ja häippäisee. Olimmekin unisex vessassa ja hän kuuli kaiken mitä puhuimme. :D ei jessus että HÄVETTI mennä takaisin samaan pöytään istumaan ja kuvaukset jatkui vielä seuraavan päivän..
Tää on sellainen mikä jälkeenpäin on ollut asia, mitä ei ois kannattanut sanoa. Aloin seurustella uuden poikaystävän kanssa ja sanoin, että seksi on mulle tosi vaikea asia, koska mun ex raiskasi mut monta kertaa. Mies suhtautui asiaan tosi hyvin, tuki ja kannusti, mutta veti sitten vastaan tullutta exääni baarissa turpaan, kun se koetti tulla jutteleen mulle ja juttu tietysti levisi niin että mun nykyinen on joku väkivaltainen hullu. Siinä kohta mulle tuli olo, että miksi mä avasin suuni.
Minun on todella vaikea arvioida ihmisen ikää. On aina ollut ja on edelleen. Tämä johti todella noloon tilanteeseen, kun olin aloittanut uutena työntekijänä yrityksessä, jossa työskentelen edelleen. Yksi kollegani on vähän ylipainoinen, kaljuuntunut mies jonka ajattelin olevan jotain 50 v hujakoilla, ehkä 55 v. Juteltiin jotain eläkkeelle jäämisestä, ja sen enempää ajattelematta heitin että "Mikko, sulla on varmaan ekana meistä autuisat eläkepäivät edessä, joku 15 vuotta vielä työelämää jäljellä?" Tämä "Mikko" katsoi minua hitusen hitaasti, ja totesti että "Onhan tässä vähän enemmän vielä, täytin just 31-v..." Tajusin heti että olin mokannut ja arvioinut totaalisen pieleen taas kerran iän, avannut suuni ajattelematta asiaa yhtään. Koitin seivailla möläytystäni sanomalla että olin tarkoittanut 35 v enkä 15, menin numerot sekaisin...
Tämän jälkeen oonkin pitänyt suuni kiinni mitä tulee ihmisten ikään tai sen arvioimiseen.
Työpaikkamme remontti oli ohi ja osa toimiston väestä oli lupautunut tulemaan paikalle myös lauantaina järjestelemään tavaroita paikalleen. Olin uusi työntekijä, enkä tuntenut vielä kovin hyvin työtovereitani. Eräs miespuolinen, arvioini mukaan n. 60-vuotias kollegani oli tuonut mukanaan nelivuotiaan pojan, jonka oletin olevan hänen lapsenlapsensa. Kysäisinkin pojalta hymyillen, että oletkos päässyt vaarin mukana töihin. Kollegani katsahti minua ja totesi, että piti ottaa poika mukaan, kun äidilläkin oli töitä lauantaina. Mielessäni tulkitsin, että hän tarkoittaa "äidillä" tytärtään tai miniäänsä, kunnes poika avasi suunsa: "Isi, saanko mä piirtää vielä tietokoneella?". Voi sitä häpeää, kun tajusin että kollegani olikin pojan isä, eikä isoisä! Nykyään en enää tee johtopäätöksiä ihmisten iän perusteella, koska pieniä lapsia voi olla hyvinkin eri ikäisillä vanhemmilla.
Tyttäreni jumppatunnin jälkeen aloin pukukopissa juttelemaan minulle entuudestaan tuntemattoman äidin kanssa. Kävi ilmi, että hänen alle kouluikäisten tyttäriensä nimet olivat "epätrendikkään" klassiset tyyliin Kristiina, Maria ja Pauliina. Olen itse kiinnostunut nimistä ja siitä mitkä nimet milloinkin ovat suosittuja, joten kehaisin että hauska kuulla noinkin perinteisiä nimiä, kun nykyisin tuntuu että vanhemmat suorastaan kilpailevat siitä, kenen lapsella on omituisin nimi. Taisinpa heittää muutaman esimerkinkin ilmoille tyyliin "Adeliana Safina Jadebella" ja naurahdin päälle. Samalla hetkellä huomasin puolitutun äidin, joka katseli minua pitkään pukukopin toisesta päästä ja muistin, että hänen suomalais-afrikkalaisilla lapsillaan oli hyvin erikoiset etunimet. Aloin kiireesti kovaan ääneen korjaamaan, että on tietysti ymmärrettävää, että monikulttuurisissa perheissä halutaan antaa toisen vanhemman kulttuurin mukainen etunimi lapselle tms. Paikkailuni ei tuntunut pelastavan tilannetta laisinkaan, olisi ollut parempi olla vain hiljaa...
Palvelin kesätyttönä töissä vanhempaa rouvaa, jolla oli mukanaan aikuisia lapsiaan avustamassa/makutuomaroimassa. Yhdestä seurueen jäsenestä en päässyt selvyyteen, oliko hän mies vai nainen. Pukeutuminen oli resuinen "unisex", hällä oli rinnat sekä mustat viikset. Kun saatiin rouvan tilaus pakettiin, kysyin, että mihin numeroon voimme ilmoittaa kun on valmista. Tämä "unisex"-tyyppi avasi suunsa, kuulosti mieheltä ja antoi numeronsa, johon voi soittaa. Meillä oli tapana kirjata ylös kenen numero (tyyliin "asiakkaan poika/tytär/mies") on kyseessä, mikäli puhelinnumero ei ole asiakkaan itsensä. Niinpä muotoilun kysymyksen: "ja te olette hänen....?" ja kun ei hän itse tähän mitään ymmärtänyt sanoa, niin jatkoin: "...poikansa?". Johon vastaus oli hämmentynyt "EI! Vaan tytär!"
Kauheaa! Hävetti niin ettei ikinä missään!!! Ja joo, olisinhan voinut kysyä, että "ja sinun nimesi on...?" mutku ei!!!
Nuorena parikymppisenä olin töissä myymälässä, jossa minulla oli kollega, joka oli minua ehkä 2-3 vuotta vanhempi. Hän oli kertonut miesystävästään, että tämä on vähän vanhempi jne. Kun miesystävä sitten tuli käymään työpaikallamme, unohdin täysin puheet vanhemmasta poikaystävästä, ja miehen lähdettyä kysyin kollegalta, että oliko toi sun isä. Ei ollut.
Se mies näytti silmiini vähintään 50v, jota hän toki saattoi ollakin, mutta nuorena kaikki vähänkin vanhemmat näyttävät vanhoilta. Nolotti ihan järjettömästi mutta kollegani ei ollut moksiskaan, ehkä hän oli tottunut ihmettelyihin ilmeisen ikäeron vuoksi.
Hyvästelin ulkomaalaisen ystäväni, hän sanoi "Goodbye" johon vastasin "you too!" 😫