Minut on kasvatettu "kiltiksi tytöksi" lapsena ja tästä syystä en osaa pitää puoliani tai sanoa ei

En tajua ihmisiä, jotka perustelevat asioita sillä, että on "kasvatettu siihen". Ei ihminen ole mikään tahdoton robotti vaan jokainen voi tehdä mitä haluaa ja omaksua sellaisia arvoja kuin haluaa

Vierailija kirjoitti:

En tajua ihmisiä, jotka perustelevat asioita sillä, että on "kasvatettu siihen". Ei ihminen ole mikään tahdoton robotti vaan jokainen voi tehdä mitä haluaa ja omaksua sellaisia arvoja kuin haluaa

Niin varmaan joo, mietippä vähän tarkemmin.

Mulla sama juttu. Liian kiltti olen ja uskon, että moni 35 + nainen on. Lisäksi minulla on "huijarisyndrooma". Vaikka olisin pätevä johonkin, niin ajattelen aina, että en voi olla. Olen ylikoulutettu ja alisuoriudun ja teen töitä,  jotka ovat oman tasoni ja muodollisen koulutukseni alapuolella. En osaa kehua itseäni enkä usko omiin kykyihini, vaikka kaikki muut sanoisivat muuta. Tästä on paha "uskoa itseensä" vaikka kuka sanoisi mitä. Jos on koko lapsuus toitotettu, että mitä kuvittelet itsestäsi jne, niin kyllä se jää itsetuntoon, vaikka aikuisena tietysti pitäisi ottaa vastuu omasta elämästään. Helpommin kuitenkin sanottu kuin tehty, jos itsetuntoa ei ole ollenkaan. Olen tavannut useita kaltaisiani keski-ikäisiä naisia. Monilla oikeasti olisi taitoa vaika mihin, mutta sitten saatetaan olla todella vaatimattomissa työtehtävissä esim. koulutuksiin nähden. Harvemmin miehillä on tätä ongelmaa.

Teet juuri niin kuin katsot parhaaksi. Jos olet edes suurinpiirtein aikuinen, niin voit hyvin helposti miettiä asioita sekunnin ja sanoa sitten mitä Sinä olet asiasta mieltä. Turha se on kasvatusta ja vanhempia syyttää, sinä ihan itse päätät mikä sana suustasi ulos tulee. Ei ole vaikeaa.

nice, tavataanko ja pannaan :)? Ootkos 16-25? Hyvännäköi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua ihmisiä, jotka perustelevat asioita sillä, että on "kasvatettu siihen". Ei ihminen ole mikään tahdoton robotti vaan jokainen voi tehdä mitä haluaa ja omaksua sellaisia arvoja kuin haluaa

Niin varmaan joo, mietippä vähän tarkemmin.

Mikä sen estää? Kasvatuksella perustelu on laiskaa. Fiksu ja itsetutkiskeleva ihminen osaa tehdä omat ratkaisunsa

Itsetunto rakentuu lapsuudessa. Se on helppo viisastella muille, jos itsellä on eri kokemukset.

Sama mulla. Kaikkein rakkaimmilleni uskallan olla kamala itseni eikä kukaan uskoisi millainen hirviö olen kotona. Vanhempieni kohdatessa olen edelleen kiltti tyttö. Kauhee morkkis, jos joskus sanon vastaa "pahasti".

Sun pitää tietoisesti katkaista tuo toimintamalli.Ei oo helppoo mutta onnistuu.Kysehän on rajojen laitosta.Seur.kerran kun se tilanne tulee niin ajattelet että et ole enää se avuton kiltti lapsi vaan aikuinen ihminen jolla onsekä kyky että vastuu pitää puolensa.Munkin ympärillä olevat ihmiset odottivat multa tietynlaista (alistuvaa) käytöstä ja kun käyttäydyinkin eri tavalla niin suut loksahti auki.

Kiltiksi mutkin kasvatettiin, mutta sitten kerran isä sanoi jotain joka jäi päähän: Ei tässä maailmassa kukaan muu sun puoliasi pidä, kuin sinä itse. Tuo lause muutti mun elämäni.

Ap, kokeile miettiä, että mikä olisi kaikkein pahinta, jos sanoisit ei. Mieti kaikkein pahimmat kauhuskenaariot.

Sen jälkeen mieti, kuinka realistinen tuo pelko on.

Sitten voisit harjoitella pienissä asioissa. Päätä etukäteen, mitä aiot sanoa missäkin tilanteessa. Sitten vaan ihmisten ilmoille ja kokeile sanoa ei johonkin, mitä et halua tehdä. Vaikka sille tyrkyttävälle kaupustelijalle, että ei ole aikaa ja kävelet pois.

Hienoa, samanlaisten nöyristelijöiden mielestä asia on vanhempien vika ja itsellä ei voi olla mitään omaa tahtoa... Tällaiset ihmiset ovat suorastaan pelottavia. He pystyvät muitta mutkitta syyttämään muita omista asioistaan ja koskaan he itse eivät ole syyllisiä mihinkään, koska "heidät on kasvatettu sellaisiksi" ja "he eivät voi asialle mitään" ja "heitä pitää ymmärtää". Huokaus.

Ottakaahan joskus tekemisistänne vastuu ihan itse ja kasvakaa aikuisiksi henkisestikin. Mutta tuskinpa kasvatte. Olette marttyyreitä ja uhreja, aina ja ikuisesti.

Tiedän, että tähän tulee nyt muutamia mielensä pahoittajien kiivaita viestejä, mutta hyvä jos saatte vihaanne purettua edes johonkin, se helpottaa! :)

Kaikkiin tällaisiin "miten ohitan lapsuuden ohjelmointini" -kysymyksiin on pitkälti sama vastaus: tunnista ei-toivottavan käyttäytymisen eri muodot ja tekijät, jotka laukaisevat ne; päätä korvaavasta käyttäytymisen muodosta; huomaa, kun olet valitsemassa ei-toivottavan käyttäytymisen; hengitä pari kertaa syvään; valitse toivottava käyttäytymisen muoto ja tee se. Tapojen uudelleenohjelmoinnista siis kysymys.

Kiitos teille jotka vastasitte tähän, paitsi teille jotka luulette ettei kasvatus vaikuta ihmiseen aikuisena.

Ap

Taidan olla kauhea pahis, kun tarvittaessa ei onnistuu ihan helposti.

Miksi alistua toisten ihmisten hyväksikäyttöön.

Olen miesvaltaisella alalla ja suurin osa kahviporukasta on miehiä, meidän moccamaster on hirveässä kunnossa... en pese vaan juon teetä 🙄

Vierailija kirjoitti:

Kiitos teille jotka vastasitte tähän, paitsi teille jotka luulette ettei kasvatus vaikuta ihmiseen aikuisena.

Ap

Aikuinen pystyy vaikuttamaan omaan käytökseensä, ikuiseksi pikutytöksi ei kannata jäädä.

Vierailija kirjoitti:

Oli kyse sitten utelevista ihmisistä jotka yrittää saada tietoa jostain asiasta ja sitten mulle ollaan vihaisia monelta suunnalta, hyväksikäyttäjistä, ilkeilijöistä yms, niin kaikille olen yhtä reilu ja jälkeenpäin harmittaa. En samperi soikoon osaa sanoa "ei kuulu sulle" tai "ei".

Miten opetella sanomaan ei ja pitää puolensa? :D

Minulla sama ongelma ja olen mies! Kasvatus meni tuossa mielessä pieleen vaikka ajatus oli hyvä. Kyllä voi oppia kun tiedostaa.

Te jotka aina väitätte, ettei kasvatuksella ole kauaskantoisia vaikutuksia ihmisen elämään aikuisena: toivottavasti ette ikinä saa lapsia. Ap:lle paljon tsemppiä. Hienoa että olet tunnistanut ongelmasi, se on jo ensimmäinen askel. Vaatii tosi paljon työtä, että oppii pois lapsena opituista asioista, mutta se on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Hienoa, samanlaisten nöyristelijöiden mielestä asia on vanhempien vika ja itsellä ei voi olla mitään omaa tahtoa... Tällaiset ihmiset ovat suorastaan pelottavia. He pystyvät muitta mutkitta syyttämään muita omista asioistaan ja koskaan he itse eivät ole syyllisiä mihinkään, koska "heidät on kasvatettu sellaisiksi" ja "he eivät voi asialle mitään" ja "heitä pitää ymmärtää". Huokaus.

Ottakaahan joskus tekemisistänne vastuu ihan itse ja kasvakaa aikuisiksi henkisestikin. Mutta tuskinpa kasvatte. Olette marttyyreitä ja uhreja, aina ja ikuisesti.

Tiedän, että tähän tulee nyt muutamia mielensä pahoittajien kiivaita viestejä, mutta hyvä jos saatte vihaanne purettua edes johonkin, se helpottaa! :)

Juurihan tässä henkilö itse tiedosti ongelman ja yrittää korjata sitä eli ottaa vastuun. Lausumasi on aivan epälooginen.

Pieniä askeleita. Muistan jonkun vuoden takaisen jutun, kun ystäväni oli suunnilleen luvannut mut yhteen asiaan, joka on kovasti mun epämukavuusalueella. Sanoin ystävällisesti ei, tästä seurasi syyllistämistä ja painin kauan itsesyytöksissä. Mutta se alkoi vähitellen kirkastua, olin onnellinen etten mennyt. Pääsin myös syyllisyydentunnosta.

Nykyään sanon aina itselleni jesss :) kun saan pidettyä pääni. Kerään "suorituksia". Esim. joulunpyhinä olisi pitänyt lähteä sairaiden lasten kanssa sukuloimaan. Eipä menty, levättiin kotona.