Lue keskustelun säännöt.
Miten läpinäkyvää :D Mies lähtee hakemaan tupakkaa ja pakko käydä suihkussa ennen.
21.01.2017 |
Sekä laittaa hiukset,kahta eri hajustetta. Vaatteet viimisen päälle. Mun kanssa lökövaatteet päällä kulkee ja paskasena. Röökiä hakee 5min päästä mutta aikaa menee aikas kauan. ;) Oi voi mieheni,ojaa kaivat.
Kommentit (138)
Ihme touhua , kun aikuiset ihmiset ei osaa puhua asioista! Onneksi itselläni kaikinpuolin terve ja hyvä suhde. Täällä kun käy lueskelemassa, niin saa olla kiitollinen miten hyvin omat asiat on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme touhua , kun aikuiset ihmiset ei osaa puhua asioista! Onneksi itselläni kaikinpuolin terve ja hyvä suhde. Täällä kun käy lueskelemassa, niin saa olla kiitollinen miten hyvin omat asiat on.
Kirjoitit kuin minun kynästäni - puoli vuotta sitten.
Selvisi, että miehellä oli ollut ihastus ja suhde puolitoista vuotta. En koskaan olisi uskonut. Luotin häneen enemmän kuin itseeni. Kaikki ympärillämme ovat täysin hämmentyneitä. Kukaan ei olisi uskonut.
Puhuimme useasti yhdessä, kuinka onnellisia olemme. Joskus jopa herkistyimme kyyneliin, kun mietimme miten onnekkaita olemme, kun tässä yhdessä vanhenemme. Mieheni tunnusti rakkauttaan minuun jopa useammin kuin minä hänelle.
Kiinni jäätyään, hän ei osannut selittää. Hän katuu enemmän kuin koskaan elämässään mitään muuta. Hän kysyi voinko ymmärtää, että ihminen voi tuntea voimakkaasti kahta naista kohtaan.
En voi. Mutta en edelleenkään, puolen vuoden jälkeen siis, tiedä mitä tekisin.
Mutta toivon siis todella, että teillä on "kaikinpuolin terve ja hyvä suhde". Minä tunnustan suoraan olevani elämän katkeroima.
Vierailija kirjoitti:
Ihme touhua , kun aikuiset ihmiset ei osaa puhua asioista! Onneksi itselläni kaikinpuolin terve ja hyvä suhde. Täällä kun käy lueskelemassa, niin saa olla kiitollinen miten hyvin omat asiat on.
Olen pahoillani, mutta kuulostat todella naiivilta. Minua ei tietääkseni ole koskaan petetty, ja minulla ja miehelläni on erittäin hyvä suhde. Suhde tuntuu olevan miehelleni jopa tärkeämpi kuin minulle. Silti on täysin mahdollista että minua viedään kuin litran mittaa ja miehellä on naisia joka sormelle. En usko että näin on, mutta tunnustan sen mahdollisuuden.
Elämässä tulee eteen mitä moninaisimpia tilanteita, enkä pysty 100% varmasti itsestänikään tietämään, miten mihinkin asiaan tulisin reagoimaan. Miten siis voisin kuvitella tietäväni toisen ihmisen reaktiot, kun en omianikaan varmaksi tiedä? Esimerkiksi jos tulisi tilanne jossa eräs tietty mies alkaisi tosissaan minua vokottelemaan, en pysty sanomaan mitä tapahtuisi, koska pelkästään hänen kuvansa näkeminen vetää suuni kuivaksi ja saa sydämeni hakkaamaan ja mielikuvituksen laukkaamaan. Voin vain toivoa, että selkärankani olisi riittävän vahva.
Vierailija kirjoitti:
Kiinni jäätyään, hän ei osannut selittää. Hän katuu enemmän kuin koskaan elämässään mitään muuta. Hän kysyi voinko ymmärtää, että ihminen voi tuntea voimakkaasti kahta naista kohtaan.
En voi. Mutta en edelleenkään, puolen vuoden jälkeen siis, tiedä mitä tekisin.
Mutta toivon siis todella, että teillä on "kaikinpuolin terve ja hyvä suhde". Minä tunnustan suoraan olevani elämän katkeroima.
Tiedän miltä miehestäsi tuntuu. Minulle kävi samoin. En todellakaan sitä tietoisesti halunnut tai etsinyt, sillä kaikki oli hyvin. Niin vain kuitenkin rakastuin toiseen naiseen. Rakastan kuitenkin vaimoanikin. Ei sitä voi paljoa selittää, mutta tahdoin vain sanoa, että on se nähtävästi mahdollista rakastaa kahta yhtä aikaa.
Jos tilanne todellakin on miehesi kohdalla tämä, niin kannattaa varmastikin työstää asiaa yhdessä. Jos molemmat haluatte jatkaa suhdettanne, on se varmastikin mahdollista. Mutta tee teille molemmille palvelus ja erotkaa, jos ette pysty asiaa käsittelemään ja sinusta tulee katkera, etkä enää voi arvostaa ja rakastaa miestäsi. Tässä vaiheessa kannattaa olla rehellinen ihan jo oman loppuelämän onnellisuutta ajatellen.
Tiedän miltä miehestäsi tuntuu. Minulle kävi samoin. En todellakaan sitä tietoisesti halunnut tai etsinyt, sillä kaikki oli hyvin. Niin vain kuitenkin rakastuin toiseen naiseen. Rakastan kuitenkin vaimoanikin. Ei sitä voi paljoa selittää, mutta tahdoin vain sanoa, että on se nähtävästi mahdollista rakastaa kahta yhtä aikaa.
Jos tilanne todellakin on miehesi kohdalla tämä, niin kannattaa varmastikin työstää asiaa yhdessä. Jos molemmat haluatte jatkaa suhdettanne, on se varmastikin mahdollista. Mutta tee teille molemmille palvelus ja erotkaa, jos ette pysty asiaa käsittelemään ja sinusta tulee katkera, etkä enää voi arvostaa ja rakastaa miestäsi. Tässä vaiheessa kannattaa olla rehellinen ihan jo oman loppuelämän onnellisuutta ajatellen.
[/quote]
Niin mies kuin nainenkin voi tuntea rakkautta samaan aikaan useampaakin ihmistä kohtaan. Kyse on vaan siitä, mitä tekee sillä ns. kielletyllä rakkauden tunteellaan. Johtaako se suhteeseen vai ei? Siinä taas määrääväksi asiaksi tulevat sisäistyneet arvot, moraali jopa etiikka ja miten arvokkaana jopa hyödyllisenä näkee nykyisen suhteen. On otettava huomioon myös lapset. Rakastuminen ei ole vielä rakastamista. Rakastamiseen kuuluu vastuunkantaminen myös toisen tunteista. Kyse on aikuisuudesta.
Tunteella käyvät ihmiset ajatuvat muita helpommin lyhyisiin ja raastaviin suhteisiin. Kannattaa tutkailla omia ja toisenkin arvoja, sillä viime kädessä ne säätelevät käyttäytymistä enemmän kuin tunnehurmiot, jotka tuppaavat jäädä lyhytaikaisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinni jäätyään, hän ei osannut selittää. Hän katuu enemmän kuin koskaan elämässään mitään muuta. Hän kysyi voinko ymmärtää, että ihminen voi tuntea voimakkaasti kahta naista kohtaan.
En voi. Mutta en edelleenkään, puolen vuoden jälkeen siis, tiedä mitä tekisin.
Mutta toivon siis todella, että teillä on "kaikinpuolin terve ja hyvä suhde". Minä tunnustan suoraan olevani elämän katkeroima.
Tiedän miltä miehestäsi tuntuu. Minulle kävi samoin. En todellakaan sitä tietoisesti halunnut tai etsinyt, sillä kaikki oli hyvin. Niin vain kuitenkin rakastuin toiseen naiseen. Rakastan kuitenkin vaimoanikin. Ei sitä voi paljoa selittää, mutta tahdoin vain sanoa, että on se nähtävästi mahdollista rakastaa kahta yhtä aikaa.
Jos tilanne todellakin on miehesi kohdalla tämä, niin kannattaa varmastikin työstää asiaa yhdessä. Jos molemmat haluatte jatkaa suhdettanne, on se varmastikin mahdollista. Mutta tee teille molemmille palvelus ja erotkaa, jos ette pysty asiaa käsittelemään ja sinusta tulee katkera, etkä enää voi arvostaa ja rakastaa miestäsi. Tässä vaiheessa kannattaa olla rehellinen ihan jo oman loppuelämän onnellisuutta ajatellen.
Minä voin ymmärtää miltä tuntuu tuntea voimakkaasti kahta ihmistä kohtaan. Ihmiset tuntevat monenlaisia asioita elämänsä varrella. Minulle kyse on lähinnä siitä, sitoutuuko minuun niin, ettei toimi niiden toista kohtaan olevien tunteidensa mukaisesti. Ainakaan niin, että loukkaa sillä minua. Välittää saa, ja haluta auttaa esimerkiksi, mutta kaikki parisuhteeseen kuuluvat elementit pitää pystyä jättämään kaikesta kanssakäymisestä tämän toisen ihmisen kanssa pois. Ystävyyteen kuuluvat elementit ovat sallittuja. Rakkaus on valinta, ja kyse on omasta tahdosta. Ketä SINÄ haluat rakastaa ja etenkin kunnioittaa? Kenet SINÄ asetat ykköseksi elämässäsi? Joskus valinnat tekevät kipeää. Jos kumppanisi ei ole valmis avoimeen suhteeseen, ei sinulla ole oikeutta sitä valintaa hänen puolestaan tehdä. Ja jos häntä rakastat ja kunnioitat, et edes halua viedä häneltä valinnan mahdollisuutta, pakottaa häntä tilanteeseen jossa hän ei halua olla.
Vierailija kirjoitti:
Minulle kyse on lähinnä siitä, sitoutuuko minuun niin, ettei toimi niiden toista kohtaan olevien tunteidensa mukaisesti. Ainakaan niin, että loukkaa sillä minua. Välittää saa, ja haluta auttaa esimerkiksi, mutta kaikki parisuhteeseen kuuluvat elementit pitää pystyä jättämään kaikesta kanssakäymisestä tämän toisen ihmisen kanssa pois. Ystävyyteen kuuluvat elementit ovat sallittuja. Rakkaus on valinta, ja kyse on omasta tahdosta. Ketä SINÄ haluat rakastaa ja etenkin kunnioittaa? Kenet SINÄ asetat ykköseksi elämässäsi? Joskus valinnat tekevät kipeää. Jos kumppanisi ei ole valmis avoimeen suhteeseen, ei sinulla ole oikeutta sitä valintaa hänen puolestaan tehdä. Ja jos häntä rakastat ja kunnioitat, et edes halua viedä häneltä valinnan mahdollisuutta, pakottaa häntä tilanteeseen jossa hän ei halua olla.
Kaikki mitä kirjoitat on totta, mutta nyt on käynyt niin, että ko. mies on toiminut niin kuin on toiminut. Sitä ei saa tekemättömäksi. Hän on laittanut sinut tähän tilanteeseen ja varmasti tietää, että se on väärin sinua ja parisuhteenne sääntöjä vastaan. Niin ikävää kuin se onkin, niin pallo on tavallaan sinulla. Mies ei voi yksin jatkaa parisuhdettanne. Tämähän pettämiskuvioissa on se epäreiluin osio, petetty on se, jonka pitää tehdä päätös jatkosta. Mutta kuten aiemmin kirjoitin, sinun kannattaa olla rehellinen itsellesi. Mutta vaikeaa se varmasti on, voin kuvitella tilanteen hankaluuden. Ja varmasti ne tunteet vaihtelevat laidasta laitaan.
Itse en ole jäänyt kiinni, enkä ole uskaltanut tunnustaa. Tiedän minkä tuhon se saisi aikaan. OIen ollut aika eksyksissä ja henkisesti tämä on ollut raskasta. Taidan viedä tämän mukanani hautaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle kyse on lähinnä siitä, sitoutuuko minuun niin, ettei toimi niiden toista kohtaan olevien tunteidensa mukaisesti. Ainakaan niin, että loukkaa sillä minua. Välittää saa, ja haluta auttaa esimerkiksi, mutta kaikki parisuhteeseen kuuluvat elementit pitää pystyä jättämään kaikesta kanssakäymisestä tämän toisen ihmisen kanssa pois. Ystävyyteen kuuluvat elementit ovat sallittuja. Rakkaus on valinta, ja kyse on omasta tahdosta. Ketä SINÄ haluat rakastaa ja etenkin kunnioittaa? Kenet SINÄ asetat ykköseksi elämässäsi? Joskus valinnat tekevät kipeää. Jos kumppanisi ei ole valmis avoimeen suhteeseen, ei sinulla ole oikeutta sitä valintaa hänen puolestaan tehdä. Ja jos häntä rakastat ja kunnioitat, et edes halua viedä häneltä valinnan mahdollisuutta, pakottaa häntä tilanteeseen jossa hän ei halua olla.
Kaikki mitä kirjoitat on totta, mutta nyt on käynyt niin, että ko. mies on toiminut niin kuin on toiminut. Sitä ei saa tekemättömäksi. Hän on laittanut sinut tähän tilanteeseen ja varmasti tietää, että se on väärin sinua ja parisuhteenne sääntöjä vastaan. Niin ikävää kuin se onkin, niin pallo on tavallaan sinulla. Mies ei voi yksin jatkaa parisuhdettanne. Tämähän pettämiskuvioissa on se epäreiluin osio, petetty on se, jonka pitää tehdä päätös jatkosta. Mutta kuten aiemmin kirjoitin, sinun kannattaa olla rehellinen itsellesi. Mutta vaikeaa se varmasti on, voin kuvitella tilanteen hankaluuden. Ja varmasti ne tunteet vaihtelevat laidasta laitaan.
Itse en ole jäänyt kiinni, enkä ole uskaltanut tunnustaa. Tiedän minkä tuhon se saisi aikaan. OIen ollut aika eksyksissä ja henkisesti tämä on ollut raskasta. Taidan viedä tämän mukanani hautaan.
Oletpa suoraselkäinen mies! Älä unelmoikaan ettet voisi jäädä kiinni, kaikki vaimot eivät todellakaan ole sinisilmäisiä ja höynäytettäviä, ainakaan pidemmän päälle. Jospa nyt kerrot vaimollesi, otat tuhon? suosiolla vastaan ja jatkat elämääsi uuden rakkautesi kanssa. Vaimo pääsee etsimään todellista rakkautta muualta, sinulta hän ei sitä enää saa. Pelkkiä valheita.
Vierailija kirjoitti:
Oletpa suoraselkäinen mies! Älä unelmoikaan ettet voisi jäädä kiinni, kaikki vaimot eivät todellakaan ole sinisilmäisiä ja höynäytettäviä, ainakaan pidemmän päälle. Jospa nyt kerrot vaimollesi, otat tuhon? suosiolla vastaan ja jatkat elämääsi uuden rakkautesi kanssa. Vaimo pääsee etsimään todellista rakkautta muualta, sinulta hän ei sitä enää saa. Pelkkiä valheita.
Hah, niin väärinymmärretty tilanne... Ainoa asia mistä unelmoin oli, että olisin jäänyt kiinni. Että kännykkäni olisi selattu tai minulla olisi ollut rohkeutta kertoa asiasta. Rakkaus vaimoa kohtaan kuitenkin esti tämän, en halunnut pilata hänen ja lastemme yhteistä perhe-elämää. Luulen, että vaimoni tiesi asiasta, tai ainakin epäili sitä. Ymmärrän täysin, miksi hän ei painostanut asiasta. Hänkin halusi, että selvitän itse sotkuni ja asia jätettiin puhumattomana historiaan. Rakastan edelleen vaimoani751, mutta kerro minulle mikä on tuo todellinen rakkaus? Jos tarkoitat sillä intohimoa, joka sokaisee ja vie kaikki ajatukset vain rakkauden kohteeseen, niin on totta, että en tuolla tavalla rakasta häntä. En ehkä koskaan olekaan niin häntä niin rakastanutkaan. Olemme siitä huolimatta onnellisia ja rakastan häntä paljon.
Olen silti osittain tyytyväinen salasuhteestani. Sain tässä elämässä kokea, mitä on aivan hulluna rakastua toiseen ihmiseen. Totta ihmeessä toivon, että se olisi tapahtunut jo parikymmentä vuotta sitten ja olisin koko elämäni saanut viettää hänen kanssaan. Olen aivan varma, että olisimme olleet täydelliset yhdessä. Mutta elämä ei aina mene kuin prinsessasaduissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpa suoraselkäinen mies! Älä unelmoikaan ettet voisi jäädä kiinni, kaikki vaimot eivät todellakaan ole sinisilmäisiä ja höynäytettäviä, ainakaan pidemmän päälle. Jospa nyt kerrot vaimollesi, otat tuhon? suosiolla vastaan ja jatkat elämääsi uuden rakkautesi kanssa. Vaimo pääsee etsimään todellista rakkautta muualta, sinulta hän ei sitä enää saa. Pelkkiä valheita.
Hah, niin väärinymmärretty tilanne... Ainoa asia mistä unelmoin oli, että olisin jäänyt kiinni. Että kännykkäni olisi selattu tai minulla olisi ollut rohkeutta kertoa asiasta. Rakkaus vaimoa kohtaan kuitenkin esti tämän, en halunnut pilata hänen ja lastemme yhteistä perhe-elämää. Luulen, että vaimoni tiesi asiasta, tai ainakin epäili sitä. Ymmärrän täysin, miksi hän ei painostanut asiasta. Hänkin halusi, että selvitän itse sotkuni ja asia jätettiin puhumattomana historiaan. Rakastan edelleen vaimoani751, mutta kerro minulle mikä on tuo todellinen rakkaus? Jos tarkoitat sillä intohimoa, joka sokaisee ja vie kaikki ajatukset vain rakkauden kohteeseen, niin on totta, että en tuolla tavalla rakasta häntä. En ehkä koskaan olekaan niin häntä niin rakastanutkaan. Olemme siitä huolimatta onnellisia ja rakastan häntä paljon.
Olen silti osittain tyytyväinen salasuhteestani. Sain tässä elämässä kokea, mitä on aivan hulluna rakastua toiseen ihmiseen. Totta ihmeessä toivon, että se olisi tapahtunut jo parikymmentä vuotta sitten ja olisin koko elämäni saanut viettää hänen kanssaan. Olen aivan varma, että olisimme olleet täydelliset yhdessä. Mutta elämä ei aina mene kuin prinsessasaduissa.
Elämä ei todellakaan mene kuin prinsessasaduissa. Minäkään en ole koskaan intohimoisesti rakastanut miestäni. Jos hän tulisi kertomaan minulle että on intohimoisesti rakastunut toiseen, ettei osaa edes muuta ajatella, ymmärtäisin. Minä edellytän parisuhteeltani ennen kaikkea rehellisyyttä, niin minulle kuin itselleen. Valheet satuttavat ja loukkaavat, eli valehtelijaa ei minun tunteeni kiinnosta, eli hän ei rakasta. Minua jäi ainoastaan ihmetyttämään, että miksi et suoraselkäisesti eronnut ja mennyt tämän elämäsi rakkauden kanssa yhteen oikeasti? Näin minä olettaisin mieheni tekevän jos tilanne hänen kohdalleen osuisi, mikäli hän minua tippaakaan kunnioittaa. Jos taas ei kunnioita, ja pettää, ei tarvitsisi kovinkaan pitkään miettiä mitä tekisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle kyse on lähinnä siitä, sitoutuuko minuun niin, ettei toimi niiden toista kohtaan olevien tunteidensa mukaisesti. Ainakaan niin, että loukkaa sillä minua. Välittää saa, ja haluta auttaa esimerkiksi, mutta kaikki parisuhteeseen kuuluvat elementit pitää pystyä jättämään kaikesta kanssakäymisestä tämän toisen ihmisen kanssa pois. Ystävyyteen kuuluvat elementit ovat sallittuja. Rakkaus on valinta, ja kyse on omasta tahdosta. Ketä SINÄ haluat rakastaa ja etenkin kunnioittaa? Kenet SINÄ asetat ykköseksi elämässäsi? Joskus valinnat tekevät kipeää. Jos kumppanisi ei ole valmis avoimeen suhteeseen, ei sinulla ole oikeutta sitä valintaa hänen puolestaan tehdä. Ja jos häntä rakastat ja kunnioitat, et edes halua viedä häneltä valinnan mahdollisuutta, pakottaa häntä tilanteeseen jossa hän ei halua olla.
Kaikki mitä kirjoitat on totta, mutta nyt on käynyt niin, että ko. mies on toiminut niin kuin on toiminut. Sitä ei saa tekemättömäksi. Hän on laittanut sinut tähän tilanteeseen ja varmasti tietää, että se on väärin sinua ja parisuhteenne sääntöjä vastaan. Niin ikävää kuin se onkin, niin pallo on tavallaan sinulla. Mies ei voi yksin jatkaa parisuhdettanne. Tämähän pettämiskuvioissa on se epäreiluin osio, petetty on se, jonka pitää tehdä päätös jatkosta. Mutta kuten aiemmin kirjoitin, sinun kannattaa olla rehellinen itsellesi. Mutta vaikeaa se varmasti on, voin kuvitella tilanteen hankaluuden. Ja varmasti ne tunteet vaihtelevat laidasta laitaan.
Itse en ole jäänyt kiinni, enkä ole uskaltanut tunnustaa. Tiedän minkä tuhon se saisi aikaan. OIen ollut aika eksyksissä ja henkisesti tämä on ollut raskasta. Taidan viedä tämän mukanani hautaan.
Sinä asetat itsesi ykköseksi elämässäsi, et perhettäsi. Jos perheesi olisi sinulle tärkein, olisit rehellinen ja antaisit heidän valita, mutta olet pelkuri. Tilanne todellakin on epäreilu, petetyn pitäisi todellakin saada päättää jatkosta, mutta edes tätä mahdollisuutta et halua hänelle suoda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua jäi ainoastaan ihmetyttämään, että miksi et suoraselkäisesti eronnut ja mennyt tämän elämäsi rakkauden kanssa yhteen oikeasti? Näin minä olettaisin mieheni tekevän jos tilanne hänen kohdalleen osuisi, mikäli hän minua tippaakaan kunnioittaa.
Kuten aiemmin sanoin, olemme onnellisia. Meillä on hyvä ja rakastava suhde, ihanat lapset ja paljon yhteistä kuten ystävät, mielenkiinnon kohteet, harrastukset yms. Viihdymme hyvin yhdessä ja rakastamme toisiamme. Luulen, että vaimoni ei kestäisi eroa ja lapsille tietysti ero olisi pahasta. Enkä minäkään halua erota. Täsmennän vielä, että en ole mikään tyypillinen sarjapettäjä, vaan kyseessä on ainoa tapaus pitkän liittomme aikana. En siis tällä halua väheksyä tekoni vakavuutta, vaan tarkoitan vain sitä, että en kyllä niin helposti tuomitse niitä, joille tällaista tapahtuu. Jos olisi vuosi sitten sanottu, että näin sinulle käy, en todellakaan olisi uskonut.
En tiedä kumpi on sitten suoraselkäisempää, jättää vaimo ja lapset oman onnensa nojaan lähtemällä toisen matkaan, vai huolehtia perheestään ja rakastaa heitä kuten ennenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpa suoraselkäinen mies! Älä unelmoikaan ettet voisi jäädä kiinni, kaikki vaimot eivät todellakaan ole sinisilmäisiä ja höynäytettäviä, ainakaan pidemmän päälle. Jospa nyt kerrot vaimollesi, otat tuhon? suosiolla vastaan ja jatkat elämääsi uuden rakkautesi kanssa. Vaimo pääsee etsimään todellista rakkautta muualta, sinulta hän ei sitä enää saa. Pelkkiä valheita.
Hah, niin väärinymmärretty tilanne... Ainoa asia mistä unelmoin oli, että olisin jäänyt kiinni. Että kännykkäni olisi selattu tai minulla olisi ollut rohkeutta kertoa asiasta. Rakkaus vaimoa kohtaan kuitenkin esti tämän, en halunnut pilata hänen ja lastemme yhteistä perhe-elämää. Luulen, että vaimoni tiesi asiasta, tai ainakin epäili sitä. Ymmärrän täysin, miksi hän ei painostanut asiasta. Hänkin halusi, että selvitän itse sotkuni ja asia jätettiin puhumattomana historiaan. Rakastan edelleen vaimoani751, mutta kerro minulle mikä on tuo todellinen rakkaus? Jos tarkoitat sillä intohimoa, joka sokaisee ja vie kaikki ajatukset vain rakkauden kohteeseen, niin on totta, että en tuolla tavalla rakasta häntä. En ehkä koskaan olekaan niin häntä niin rakastanutkaan. Olemme siitä huolimatta onnellisia ja rakastan häntä paljon.
Olen silti osittain tyytyväinen salasuhteestani. Sain tässä elämässä kokea, mitä on aivan hulluna rakastua toiseen ihmiseen. Totta ihmeessä toivon, että se olisi tapahtunut jo parikymmentä vuotta sitten ja olisin koko elämäni saanut viettää hänen kanssaan. Olen aivan varma, että olisimme olleet täydelliset yhdessä. Mutta elämä ei aina mene kuin prinsessasaduissa.
Todellinen rakkaus on sitä, että toivoo toiselle onnea ja kaikkea hyvää vaikka se itseen sattuisikin. Sitä, että on valmis uhraamaan itsensä ja onnensa toisen onnen edestä. Sitä, että laittaa toisen aina itsensä edelle, toisen tarpeet omiaan tärkeämmiksi. Tämä tietenkin toimii vain, jos se on molemminpuolista, mutta niin sen ideaalitilanteessa pitäisi mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua jäi ainoastaan ihmetyttämään, että miksi et suoraselkäisesti eronnut ja mennyt tämän elämäsi rakkauden kanssa yhteen oikeasti? Näin minä olettaisin mieheni tekevän jos tilanne hänen kohdalleen osuisi, mikäli hän minua tippaakaan kunnioittaa.
Kuten aiemmin sanoin, olemme onnellisia. Meillä on hyvä ja rakastava suhde, ihanat lapset ja paljon yhteistä kuten ystävät, mielenkiinnon kohteet, harrastukset yms. Viihdymme hyvin yhdessä ja rakastamme toisiamme. Luulen, että vaimoni ei kestäisi eroa ja lapsille tietysti ero olisi pahasta. Enkä minäkään halua erota. Täsmennän vielä, että en ole mikään tyypillinen sarjapettäjä, vaan kyseessä on ainoa tapaus pitkän liittomme aikana. En siis tällä halua väheksyä tekoni vakavuutta, vaan tarkoitan vain sitä, että en kyllä niin helposti tuomitse niitä, joille tällaista tapahtuu. Jos olisi vuosi sitten sanottu, että näin sinulle käy, en todellakaan olisi uskonut.
En tiedä kumpi on sitten suoraselkäisempää, jättää vaimo ja lapset oman onnensa nojaan lähtemällä toisen matkaan, vai huolehtia perheestään ja rakastaa heitä kuten ennenkin?
No mitäpä luulet, ilahtuuko lapset kun tilanne jossain vaiheessa kuitenkin levähtää käsiin? Näin tulee käymään kuitenkin. Ovat ylpeitä pettäjäisästään? Lapset, varsinkin teinit, ymmärtävät paljon enemmän mitä sinä kuvittelet. Itsehän vihaan pettäjäisääni edelleen yli 30 vuotta sitten tapahtuneista asioista johtuen. Kaikki tuki menee äidille edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua jäi ainoastaan ihmetyttämään, että miksi et suoraselkäisesti eronnut ja mennyt tämän elämäsi rakkauden kanssa yhteen oikeasti? Näin minä olettaisin mieheni tekevän jos tilanne hänen kohdalleen osuisi, mikäli hän minua tippaakaan kunnioittaa.
Kuten aiemmin sanoin, olemme onnellisia. Meillä on hyvä ja rakastava suhde, ihanat lapset ja paljon yhteistä kuten ystävät, mielenkiinnon kohteet, harrastukset yms. Viihdymme hyvin yhdessä ja rakastamme toisiamme. Luulen, että vaimoni ei kestäisi eroa ja lapsille tietysti ero olisi pahasta. Enkä minäkään halua erota. Täsmennän vielä, että en ole mikään tyypillinen sarjapettäjä, vaan kyseessä on ainoa tapaus pitkän liittomme aikana. En siis tällä halua väheksyä tekoni vakavuutta, vaan tarkoitan vain sitä, että en kyllä niin helposti tuomitse niitä, joille tällaista tapahtuu. Jos olisi vuosi sitten sanottu, että näin sinulle käy, en todellakaan olisi uskonut.
En tiedä kumpi on sitten suoraselkäisempää, jättää vaimo ja lapset oman onnensa nojaan lähtemällä toisen matkaan, vai huolehtia perheestään ja rakastaa heitä kuten ennenkin?
Suoraselkäistä on huolehtia perheestään, PETTÄMÄTTÄ. Toinen suoraselkäinen vaihtoehto olisi ollut kertoa asiasta vaimolle ennen kuin mitään on ehtinyt tapahtua, ja keskustella asia hänen kanssaan ja yrittää selvitä siitä yhdessä, rehellisesti. Nyt kun maito on jo kaatunut, voi enää miettiä mikä olisi suoraselkäisin tapa korjata tekemänsä virheet, kantaa vastuu omista teoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun maito on jo kaatunut, voi enää miettiä mikä olisi suoraselkäisin tapa korjata tekemänsä virheet, kantaa vastuu omista teoistaan.
Niin, tätä juuri tarkoitin. Minullehan tilanne olisi 'helpompi' erotilanteessa kuin vaimolle, kun olisi se toinen olemassa. Luulen, että kertoisin asiasta vaimolleni, jos todella uskoisin, että se olisi paras tai järkevin vaihtoehto hänelle ja lapsillemme, tai että hän siitä tiedosta saisi enemmän hyötyä kuin haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Todellinen rakkaus on sitä, että toivoo toiselle onnea ja kaikkea hyvää vaikka se itseen sattuisikin. Sitä, että on valmis uhraamaan itsensä ja onnensa toisen onnen edestä. Sitä, että laittaa toisen aina itsensä edelle, toisen tarpeet omiaan tärkeämmiksi. Tämä tietenkin toimii vain, jos se on molemminpuolista, mutta niin sen ideaalitilanteessa pitäisi mennä.
Ja kyllä siis rakastan vaimoani aiemmin mainitulla tavalla. Teen asioita arjessa päivittäin, jotka sen osoittavat. Olen saanut sen käsityksen vaimoltani, että näin on. En nyt kuitenkaan mikään superihminen ole, kertoohan tämä syrjähyppynikin siitä. Enkä lähde sitä tapahtumaketjua tänne tarkemmin erittelemään, ei sillä sinänsä mitään merkitystä ole. Ja kuten aiemmin kirjoitin, en minä sitä mitenkään puolustele tai ei minulla ole tarvetta omaa syyllisyydentunnetta palstailemalla prosessoida. Mutta enkö nyt tavallaan tee tämän ohjeen mukaan oikein hautaamalla oman intohimoisen rakkauteni ja keskittymällä perheeseeni?
[/quote]
Niin, tätä juuri tarkoitin. Minullehan tilanne olisi 'helpompi' erotilanteessa kuin vaimolle, kun olisi se toinen olemassa. Luulen, että kertoisin asiasta vaimolleni, jos todella uskoisin, että se olisi paras tai järkevin vaihtoehto hänelle ja lapsillemme, tai että hän siitä tiedosta saisi enemmän hyötyä kuin haittaa.
[/quote]
Niin eli pidät itselläsi oikeuden päättää, mistä vaimollesi on enemmän hyötyä kuin haittaa. Pidät myös itselläsi oikeuden kuvitella, että sinun ajatuksesi parhaasta ja järkevästä on ainoa oikea. Viet vaimoltasi oikeuden ajatella itse asian omalta kantiltaan ja mahdollisuuden päättää mikä on hänelle hänen mielestään parasta, sekä mahdollisuuden esittää oma mielipiteensä siitä, mikä hänen mielestään olisi lapsillenne parasta. Mielipiteelläsi jyräät vaimosi oikeudet päättää omasta elämästään, sekä hänen oikeutensa olla mukana päättämässä lastenne elämästä maantasalle. Tuo ei ole suoraselkäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun maito on jo kaatunut, voi enää miettiä mikä olisi suoraselkäisin tapa korjata tekemänsä virheet, kantaa vastuu omista teoistaan.
Niin, tätä juuri tarkoitin. Minullehan tilanne olisi 'helpompi' erotilanteessa kuin vaimolle, kun olisi se toinen olemassa. Luulen, että kertoisin asiasta vaimolleni, jos todella uskoisin, että se olisi paras tai järkevin vaihtoehto hänelle ja lapsillemme, tai että hän siitä tiedosta saisi enemmän hyötyä kuin haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Todellinen rakkaus on sitä, että toivoo toiselle onnea ja kaikkea hyvää vaikka se itseen sattuisikin. Sitä, että on valmis uhraamaan itsensä ja onnensa toisen onnen edestä. Sitä, että laittaa toisen aina itsensä edelle, toisen tarpeet omiaan tärkeämmiksi. Tämä tietenkin toimii vain, jos se on molemminpuolista, mutta niin sen ideaalitilanteessa pitäisi mennä.
Ja kyllä siis rakastan vaimoani aiemmin mainitulla tavalla. Teen asioita arjessa päivittäin, jotka sen osoittavat. Olen saanut sen käsityksen vaimoltani, että näin on. En nyt kuitenkaan mikään superihminen ole, kertoohan tämä syrjähyppynikin siitä. Enkä lähde sitä tapahtumaketjua tänne tarkemmin erittelemään, ei sillä sinänsä mitään merkitystä ole. Ja kuten aiemmin kirjoitin, en minä sitä mitenkään puolustele tai ei minulla ole tarvetta omaa syyllisyydentunnetta palstailemalla prosessoida. Mutta enkö nyt tavallaan tee tämän ohjeen mukaan oikein hautaamalla oman intohimoisen rakkauteni ja keskittymällä perheeseeni?
Sinä kaadoit sen maidon jo. Nyt sinä vain jätät sen lattialle lojumaan siivoamatta sitä pois. Ennen pitkää joku astuu siihen.
No totta tosiaan, on samat temput kuin aikoinaan omallani. Oli pakko muka mennä kirjakauppaan hakemaan jotain, ja se toistui usein. Änkesin kerran yllättäen mukaan jollain tekosyyllä. Ei uskaltanut kieltäytyäkään... Paikanpäällä oli kyllä naisihminen, joka heti hakeutui mieheni viereen tiskille, mutta mies sanoi hänella pari sanaa ja nainen häipyi aika nopeasti paikalta. Annoin asian olla, koska nainen ei mielestäni ollut erityisen 'vaarallisen' näköinen ja vanhakin, ainakin itseni ikäinen. Ja herrakin rauhoittui kummasti - tai tuli varovaisemmaksi, ehkä.