Muistan kun tehtiin lasten kanssa kakku, ja vietiin äidille sänkyyn kahvin kera

Että kyllä niitä muitakin pettyneitä on äitienpäivinä kuin äidit!

ap

Niin on! Äitienpäivä on raastavaa aikaa sellaisille, joiden äiti on itsekeskeinen, arvosteleva ja kaikinpuolin lapsellinen tapaus. Teit niin tai näin, se oli aina väärin. Et koskaan riittänyt, aina oli joku asia huonosti. Riitti, että astuit sisään huoneeseen ja silloinkin näet vain sen arvostelevan katseen, joka skannaa ulkomuotosi läpi ja huomaa sekaisen tukan, väärinpäin olevan paidan tai eripariset sukat.

Eikö äitejä oikein innosta tämä ketju. Eikö saa näppäimistö liikettä. Eikö tee mieli sanoa jotain kivaa? Tekeekö mieli lakaista maton alle?

ap

Kai pistit akan vaihtoon?

En mää kyllä halua, että ruokaa kannettisiin sänkyyn. Ensin täytyy saada käydä pissalla ja peseytyä. Tuo tapa on joku kummallinen  ulkomailta lainattu.

Voi perhe kattaa aamiaisen ihan ruokapöytään.

Minä vein kilttinä lapsena aina sen ruusun kun luulin, että kuuluu viedä. Kertaakaan tämä äiti ei sanonut kiitos. Ei kiittänyt mistään 50-vuotislahjastakaan, se oli tungettu laatikon pohjalle. Huomasin vahingossa kun etsin laatikosta tavaraa.

Tälle samalle äidille ostin jonain (synttärit, äitienpäivä?) juhlapäivänä lahjan.

Hän suuttui ja perusteluna oli se että kun miksi en ollut ostanut aiempina juhlapäivinä. Miksi nyt ostin?

:( 

Miksi olette näiden hirviöiden kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi olette näiden hirviöiden kanssa?

Ystävänsä voi valita, sukulaisiaan ja varsinkin äitiään ei voi. Kyllä välien katkaiseminen omaan äitiin on niin kova paikka, että ymmärrän hyvin miksei sitä saa tehdyksi vaikka tulisi pahastikin kuraa niskaan.

Teillä on hulluja vanhempia.

Niin.

Halusin yllättää äidin kermakakulla. Ostin kuohukerman jo hyvissä ajoin ja piilotin kaappiini. Juhlapäivän aamuna pettymys oli suuri kun kerma olikin pilaantunut. Taisi minua kuitenkin harmittaa enemmän.