Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että olen pelkkä "haittatekijä" ja ärsytyksen aiheuttaja teinilapselleni :´(
20.01.2017 |
9-lk poika ollut viimeaikoina, ehkä n.2kk ajan, enemmän tai vähemmän ärtynyt, pahantuulinen, hiljaisempikin kuin yleensä (toki ei ole koskaan ollut mikään puhelias tapaus), ilkeämpikin ja ylipäätään naama norsunveenä.
Erään fyysisen vaivan vuoksi ravattu nyt useissa tutkimuksissa, tai itseasiassa kys vaiva ei suoranaisesti ole ollut syynä tutkimuksiin, vaan lääkäri tarttui sydämen sivuääneen ja sitä tutkittu vaikka ja miten. Ilm kaikki kuitenkin kunnossa sen suhteen vaikkakin osaa tuloksista vielä odotellaan, sen sijaan tuo varsinainen fyysinen juttu, sen "syy" on vieläkin epäselvä koska nämä sydänjutut, labrat yms on kuulema tutkittava ensin. No joo, eksyin hieman asiasta.
En tajua yhtään mikä pojalla on, jos mikään, mutta olen hälle sanonut, että jatkuessaan voisi olla aihetta mennä vaikka koulupsykologille tai terkalle puhumaan tai sitten puhuisi täällä kotona. Mutta kun ei kuulema ole mitään erityistä eikä ns vaivaa mikään. Milllaisena ja miten pitkään jatkuvana tällainen hapannaamaisuus, äkäisyys ym ei enää mene ns teini-iän/angstin piikkiin?
Koulussa on kavereita ja koulu sujuu hienosti joten niissä ei pitäisi syytä olla. On vain ihan hemmetin ikävä tunne, kun koen että en "uskalla" hälle paljoakaan sanoa etten vain ärsytä lisää tai aiheuta ärtymystä, saa silmien pyörittelyä ja tuiskaisua vastaukseksi.
Kommentit (63)
15, hän on minun lapseni vaikka ikää olisi 75v. Eli kys termin käyttämisestä kirjoituksessani et voi päätellä, että tituleeraan häntä lapseksi muuten elämässä, huokaus.
Mitä peruskoulun jälkeen on jo selville, sitä ei siis sen kummemmin enää mieti, ei ainakaan ole puhunut mitään sen suuntaista. Mutta sepä se, kun ei paljoa puhele. Tänäaamunakin totesi vain isällensä, että "en tiedä", kun isänsä kysyi olosta ja että mikä sen voisi aiheuttaa.
Kokemuksia koulupsykologillä käymisestä, jonkin aikaa tässä jo miettinyt josko pojalle olisi siitä jotain hyötyä/apua, hän itse ei siihen sano juuta eikä jaata, tietenkään, sehän olisikin ihan liian helpottavaa äidille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ihan hirveästi 21 tuosta viimeisestä lauseestasi, voi jumalauta sanon minä!!!
ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ihan hirveästi 21 tuosta viimeisestä lauseestasi, voi jumalauta sanon minä!!!
ap
Jaa missä mielessä?
Ymmärrän että olet huolesta kippurassa, mutta niin on varmasti potilaskin. Omalla kohdallani stressaavimpia aikoja elämässäni oli kasvaimen poisto ja tulosten odottelu, vaikka valtaosalle kai, ja minullekin kävi sittemmin hyvin.
Luottakaa sen nuoren arvostelukykyyn edes siinä asiassa, haluaako hän puhua psykologille. Tuskinpa asiasta jankuttaminen saa häntä avautumaan tilanteessa, jossa ei huvita puhua kenellekään (normaalilta teiniltä kuulostaa). Hyysääminen ärsyttää, rajoita sitä.
Rento olo ja huumori auttaa aika paljon. Ei elämässä tarvitse niin pilkuntarkasti nipottaa ja vahtia tekeekö teini kaiken niin sääntöjen mukaisesti. Höllää vähän niitä ohjaksia ja luota teiniisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnistut heittäytymään ivalliseksi ja huokailla marttyyrina samassa vastauksessa ihmiselle, josta et tiedä mitään. Eli reagoit nyt itsekin aika teinimäisesti. Veikkaan, että poikasi pyörittää silmiä osaksi siksi, että sinulla rivit rakoilee etkä pysy aikuisen roolissasi. Hän joutuu kantamaan vastuuta ettet hajoa vielä enempää, ja kokee syyllisyyttä ja kiukkua samaan aikaan. Se on vaikeaa teiniaivoilla, kun sekään ei suju aikuisiltakaan mitenkään tyylikkäästi.
Huolehdi että itselläsi on muuta elämää, jotta saat muuta ajateltavaa. Mutta jos nojaudut muihin, etsi sellaista seuraa, joka ei ole liian samanhenkistä kanssasi. Toisin sanoen, älä etsi tukea taivastelullesi muilta, vaan etsi tukea jaksamiseen. Ja keksi tekemistä, jossa sielu lepää ja ruumis raataa.
Kestä, kestä. Muutaman vuoden päästä sinulla on järkevä aikuinen. Sillä välin, anna siimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Polttaa kannabista?
No ei tod. Ja kyllähän sen haistaisi.
ap
Suloista<3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Polttaa kannabista?
No ei tod. Ja kyllähän sen haistaisi.
ap
Ja miehesi ei katso koskaan pornoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika ikävää yksinkertaistamista ja vanhemman mitätöimistä tässä ketjussa. Tuskin yksikään teinin vanhempi on niin toope ettei tajua sen teinin tarvetta kiukuttelulle ja ties mille tai että se johtuu itsenäistymisestä ymv ja kuuluu asiaan. Mutta jos se tietynlainen huolta aiheuttava käytös on tyystin erilaista kuin aiemmin ollut ja lapsen olemuskin puhuu muutoksesta ja lisäksi jatkuvaa (otsikossa luki sana "pelkkä", kertonee jotain..) niin tottakai siitä herää jokaisella kunnon vanhemmalla huoli ja ihmetys. Ja mitä tällä palstalla vastataan sellaiseen huoleen ja ihmetykseen, vittuillaan, kuittaillaan ja esitetään jotain teiniajan besserwisseriä josta kukaan muu ei tajua tai tiedä mitään.
Voisiko olla masennus kyseessä?
Vierailija kirjoitti:
Polttaa kannabista?
"Kannabista poltetaan savukkeena tai piipussa ja lisätään myös ruokaan. Kannabiksen polton aikana aineen imelä tuoksu tarttuu useiksi tunneiksi käyttäjän hengitykseen, vaatteisiin ja hiuksiin. Tuoksu muistuttaa poltettua hamppuköyttä, poltettua vanhaa heinää tai sinettivahaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä hieman nuorempi tyttö ja hänelläkin teiniangstit painaa päälle. Pahimman tiuskinnan ja naamanvääntelyn kohdalla ohimennen halaan ja sanon, että äitin lapsonen. Huomaan, että kun luulee etten näe niin pieni hymy käy kasvoilla.
Ei ne aina tahallaan ole naama norsunveellä, kun kysyn tyttäreltä monesti, että mikä sua ärsyttää ja miksi tiuskit niin hän vastaa, että ei mikään ole vialla ja ei tiedä, että miksi tiuskii, tuntuu vaan siltä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Polttaa kannabista?
"Kannabista poltetaan savukkeena tai piipussa ja lisätään myös ruokaan. Kannabiksen polton aikana aineen imelä tuoksu tarttuu useiksi tunneiksi käyttäjän hengitykseen, vaatteisiin ja hiuksiin. Tuoksu muistuttaa poltettua hamppuköyttä, poltettua vanhaa heinää tai sinettivahaa".
Syötynä se ei haise. Tulkaa nyt pois sieltä ysäreiden huumevalistustunneilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa, meillä sama tilanne on kuin miinakentällä kävelisi, koskaan ei tiedä milloin räjähtää. Tuttavapiirissä on muutama, joiden lapsi käy psykologilla ja syö mielialalääkkeitä, onko se nyt sitten se tie, en tiedä. Vastatkaa joku jolla enemmän kokemusta
Mulla kokemusta yhdestä "normiteini-iästä" ja toisesta hoitoa vaativasta. Kaikki teinit kiukkuaa, jos eivät tekisi olisi enemmän vaarallista. Kai se ainut neuvo on yrittää pitää jonkinlainen keskusteluyhteys. Ei aina vaan sitä negatiivista palautetta mitä usein saa antaa (näille jotka uhmaavat kaikkia sääntöjä), vaan niiden kanssakin jotain kivaa mistä innostuvat, puhuvat jutuista. Olen katsellut koneelta sopivia rippijuhlamekkoja vaikkei yhtään kiinnostanut, yrittänyt olla mukana ymmärtämässä pelimaailmaa jne. Kuunnellut silloin harvoin kun teini suunsa haluaa aukaista. Pyytänyt anteeksi kun olen itse räjähtänyt raivostuttavalle teinikäytökselle, puhunut rauhallisesti jälkeenpäin asiasta.
Mutta sen toisen kanssa ei mennyt näillä konsteillakaan. Hänellä omat juttunsa jonka vuoksi masentui. Haettiin ammattiapua (jälkikäteen ajatellen olisi voinut reagoida nopeamminkin). Nyt alkaa hänelläkin helpottaa. Kaksi ihan erilaista murrosikää, eri ikäisinä, erilaiset oireet, mutta nyt molemmat tolpillaan nuorina aikuisina. Raskasta kyllä, mutta todella hienoa, että tuosta selvittiin niin, että nykyään molempiin hyvät, läheiset välit.
Kuuluu teini-ikään. Jos koulussa menee hyvin, on kavereita, eikä poika tartu tarjoamaasi apuun, suosittelen uskomaan häntä. Ole läsnä ja aikuinen, anna hänen tuittuilla ja itsenäistyä. Jatkuva kysely ja holhoaminen vaan aiheuttaa lisää ärtymystä.
Minun äitini olisi ollut kiitollisuudesta sykkyrällä jos murrosikäni olisi oireillut ärtyneisyytenä ja tiuskimisena. Minä valehtelin, lintsasin, jäin kiinni alkoholista, karkasin ruotsinlaivalle ilman lupaa ja aiheutin kasiluokasta alkaen monenmoista huolta. Näiden lisäksi olin vihainen ja vittuuntunut äitiäni kohtaan ainakin pari vuotta yhtäjaksoisesti. Olin normaalista perheestä ja saanut tavallisen välittävän kasvatuksen, eli oireluni aiheutui vain ja ainoastaan murrosiästä. Kaikesta hölmöilystä huolimatta pääsin hyvään lukioon, sieltä jatko-opintoihin ja mieluisaan työpaikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä hieman nuorempi tyttö ja hänelläkin teiniangstit painaa päälle. Pahimman tiuskinnan ja naamanvääntelyn kohdalla ohimennen halaan ja sanon, että äitin lapsonen. Huomaan, että kun luulee etten näe niin pieni hymy käy kasvoilla.
Ei ne aina tahallaan ole naama norsunveellä, kun kysyn tyttäreltä monesti, että mikä sua ärsyttää ja miksi tiuskit niin hän vastaa, että ei mikään ole vialla ja ei tiedä, että miksi tiuskii, tuntuu vaan siltä...
Mun 16-v tyttäreni analysoi taannoin tilannetta yksinpuheluna peilin edessä seuraavasti:
"Mua ÄRSYTTÄÄ!!!!"
"Enkä mä edes tiedä miks mua ärsyttää!!!"
"Itse asiassa mua ärsyttää se, kun mua ärsyttää koko ajan!!"
Yritän muistaa tämän, ei se ole helppoa tuo kasvaminen :)
Kolmen teinipojan äitinä totean vain että anna nuorelle tilaa. Tuo on ihan normaalia, varsinkin jos kokee ettet anna tarpeeksi tilaa. Jos koulu sujuu, kavereita on jne. Niin perusasiat on kunnossa. Napanuora on revittävä irti, sen jälkeen voi taas lähentyä äidin kanssa. Mutta sen aika ei ole vielä lähelläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Polttaa kannabista?
"Kannabista poltetaan savukkeena tai piipussa ja lisätään myös ruokaan. Kannabiksen polton aikana aineen imelä tuoksu tarttuu useiksi tunneiksi käyttäjän hengitykseen, vaatteisiin ja hiuksiin. Tuoksu muistuttaa poltettua hamppuköyttä, poltettua vanhaa heinää tai sinettivahaa".
Syötynä se ei haise. Tulkaa nyt pois sieltä ysäreiden huumevalistustunneilta.
Vanhemmat ei tunnu ymmärtävän miten yleistä kannabiksen käyttö on nuorten keskuudessa ja miten sitä on tarjolla yllin kyllin. Vaaleanpunaisten sydämenmuotoisten lasien läpi katsotaa kuinka meillä on kaikkien aikojen fiksuin nuoriso, kun tupakan ja alkoholin käyttö on kääntynyt laskuun.
Pää pensaaseen vaan ja eihän minun lapseni...ihmetellään vaan käytöksen yms muutosta ja pistetään iän piikkiin.
AP vaikuttaa nokittelussaan teiniltä itse.
Kannattaa ymmärtää että se teini operoi keskeneräisillä aivoilla jotka kylpevät puberteettihormonikuohussa.
Jos sulle AP on valmiine aivoinesi vaikeaa ottaa toisen huonoa asennetta vastaan, niin mieti miten vaikeaa se on teinillesi.
Olet varmasti huolestunut lapsesi terveydestä, mutta niin on sun lapseskin, omasta terveydestään.
Tilanne saattaa laueta kun tiedätte syyt sydänoireisiin tarkemmin, nyt kannattaa miettiä sitä että onko lyhyen aikavälin sopiva käytös teiniltä sen arvoista että kannattaa hirveästi vaatia siltä lapselta juuri nyt.
Sitä vaan meinaan että jos kyseessä on jotain vakavaa, niin voi harmittaa että meni viimeiset "terveet" ajat tapellessa.