Mies haluaa muuttaa

Jotenkin tuntuu että jos ap jää, niin ero tulee joka tapauksessa. Tuossa on miehen ja lapsen kannalta niin paljon hyvää ja positiivista. Jos mies on tällä hetkellä hajalla vuorotyön takia, ja toive paremmasta työstä on jo iskostunut mieleen ja kuvittelee elämänsä jo sinne uudelle paikkakunnalle. 

Kuten joku ehdotti, muuttakaa kaupungin sisällä toiselle alueelle. Olen itse tehnyt tätä sekä Helsingin sisällä että Tampereen sisällä, ja tuntuu kuin olisi eri kaupungissa. 

Ethän sä nyt noin isoa tossa ajassa voi päättää jos et ole varma.Se päätös pohjautuu kaikkea muuta kuin järkeen silloin,esim.ahdistus,stressi tai painostus voi vaikuttaa.Mun näkökulma on,että itse sanoisin miehelle että en pysty itse vielä asiaa päättämään että yksin joudut nyt miettimään otatko työn vastaan vai et.Eli en muuttaisi ilman kunnom harkintaa.

Mieheni sanoi juuri että on ajatellut asiaa meidän kannalta, koska jos asuisimme kotipaikkakunnalla jossa hän saisi paljon töitä, me saisimme äkkiä säästettyä rahaa omaan kotiin. Kotiin, jonka ei kuulemma tarvitse olla kotipaikkakunnallamme. Mutta hän ei halua kituuttaa korkeilla vuokrilla ja huonossa työpaikassa nykyisessä kaupungissa. Ymmärrän häntä. Hänellä on muitakin suunnitelmia tulevaisuuden ja ammatin suhteen, joten tämä olisi yksi etappi jossa hän saisi toisenlaista ammattitaitoa kartutettua ja tämä näyttäisi tietysti hyvältä tulevaisuuden cv:ssä.

Hän haluaisi että lapsella olisi lähipiiri ja meillä joskus myös yhteistä aikaa yhdessä, siksi tukiverkko kotipaikkakunnalla on tärkeä. Hän haluaisi myös ettei työt väsyttäisi häntä (stressi ja kiire nykyisessä työssä) jotta hän jaksaisi olla parempi isä lapsellemme ja läsnä kun ei ole joka toinen viikko iltoja poissa. (vuorotyö) Hän tarjosi minulle kotiäitiyttä vaihtoehtona sen aikaa kunnes löydän töitä koska halusi etten stressaa rahasta vaan voisin rauhassa keskittyä lapsemme kasvattamiseen.

Mies on kyllä miettinyt PALJON. Hän sanoi myös että ahdistukseeni on oltava joku syy? Joku asia joka minua kotipaikkakunnalla vaivaa ja joka ennemmin pitäisi käsitellä kuin paeta?

Teidän näkemykset asiaan ovat olleet todella silmiä avaavia, olen saanut paljon pohdittavaa, mielipiteitä ja kokemuksia. Kiitos niistä! :) Tilanne on kieltämättä vaikea. 

Ap

En luopuisi hyvästä työpaikasta ja muuttaisi toisen armoille kökkimään kotiin lasten kanssa, en vaikka toinen olisi miten ihana, VARSINKIN jos tämä on vain yksi etappi hänen urallaan. Mihin hän seuraavaksi keksisi teidät viedä? Hommatkaa miehelle uudelta paikkakunnalta asunto työviikkoja varten, hän asuu siellä sitten viikot ja viikonloput teidän kanssanne.

Ei meillä ole varaa kaksiin asuntoihin, täällä missä nykyään asutaan on vuokrat todella korkealla, hyvä että varaa pitää tämä yksi. :D Kiitos kuitenkin nro 44!

Ap 

Vierailija kirjoitti:

Mieheni sanoi juuri että on ajatellut asiaa meidän kannalta, koska jos asuisimme kotipaikkakunnalla jossa hän saisi paljon töitä, me saisimme äkkiä säästettyä rahaa omaan kotiin. Kotiin, jonka ei kuulemma tarvitse olla kotipaikkakunnallamme. Mutta hän ei halua kituuttaa korkeilla vuokrilla ja huonossa työpaikassa nykyisessä kaupungissa. Ymmärrän häntä. Hänellä on muitakin suunnitelmia tulevaisuuden ja ammatin suhteen, joten tämä olisi yksi etappi jossa hän saisi toisenlaista ammattitaitoa kartutettua ja tämä näyttäisi tietysti hyvältä tulevaisuuden cv:ssä.

Hän haluaisi että lapsella olisi lähipiiri ja meillä joskus myös yhteistä aikaa yhdessä, siksi tukiverkko kotipaikkakunnalla on tärkeä. Hän haluaisi myös ettei työt väsyttäisi häntä (stressi ja kiire nykyisessä työssä) jotta hän jaksaisi olla parempi isä lapsellemme ja läsnä kun ei ole joka toinen viikko iltoja poissa. (vuorotyö) Hän tarjosi minulle kotiäitiyttä vaihtoehtona sen aikaa kunnes löydän töitä koska halusi etten stressaa rahasta vaan voisin rauhassa keskittyä lapsemme kasvattamiseen.

Mies on kyllä miettinyt PALJON. Hän sanoi myös että ahdistukseeni on oltava joku syy? Joku asia joka minua kotipaikkakunnalla vaivaa ja joka ennemmin pitäisi käsitellä kuin paeta?

Teidän näkemykset asiaan ovat olleet todella silmiä avaavia, olen saanut paljon pohdittavaa, mielipiteitä ja kokemuksia. Kiitos niistä! :) Tilanne on kieltämättä vaikea. 

Ap

Ap miehesi on oikeassa siinä, että sinun ahdistukseen on jokin syy. Ahdistuksesta pääsee eroon, jos sitä syytä alkaa käsitellä vaikka psykoterapiassa ja miettii keinoja suhtautua uudella tavalla siihen ahdistusta aiheuttavaan tekijään. Onko sinua ehkä koulukiusattu lapsuuspaikkakunnalla? Oletko joutunut pitkäaikaisen vähättelyn kohteeksi siellä? Edustaako väki siellä jotain ahdasmielistä uskontokuntaa, josta olet irrottautunut? Koetko että muutut "nuoruuden kaltaiseksi minäksesi" kun joudut vanhoihin kuvioihin? Tms. Vaikka et muuttaisikaan, niin sinun kannattaa asiaa käsitellä psykologin kanssa, koska se keventää oloasi paljon. Jos muutat, niin varaa aika sieltä uudelta paikkakunnalta terapia-psykologilta ja ala käsittelemään sitä mikä sinua ahdistaa. Monia ahdistaa kotipaikkakunta, koska on kokenut siellä ikäviä juttuja. Psykologi ymmärtää tilanteen, sitä ei tarvitse hävetä tai ajatella että kyse on liian pikkujutusta. 

Vierailija kirjoitti:

Ap sinun pitää ajatella noin kymmennen vuotta eteenpäin, jos aiotte ostaa sieltä talon ja asettua sinne pysyvästi. Oletan että se on muuttotappiokunta, jonka muuttotappio tulee ehkä kiihtymään tiettyjen poliittisten tulossa olevien päätösten ja isojen muutosten vuoksi. Te saatte sieltä halvalla omakotitalon, mutta ette enää saa sitä itse kaupaksi jos joskus haluaisitte myydä. Eli jämähdätte talon takia sinne. Et varmaan halua olla viittä tai kymmentä vuotta kotiäitinä? Minä ainakin tulisin hulluksi. Ihminen tarvitsee mielekästä tekemistä päiviinsä. Voitko sinä saada sieltä työtä vuoden tai parin päästä? Haluatko koulutustasi vastaavaa työtä vai riittäisikö sinulle olla lähikaupan kassa? Onko vieressä iso kaupunki, josta saisit mielekästä työtä? Minkä ikäisiä lapset on, löytyykö sieltä heille lukiota? Jos sinulle ei ole tiedossa järkevän matkan päästä työtä edes parin vuoden päästä, ette voi muuttaa. 

Mitä tulee niihin ahdistuksiin, niin tosi monia ahdistaa oma lapsuuden paikkakunta. Itse en muuttaisi todellakaan sinne mistä olin lähtöisin, vaikka se on haluttua asuinaluetta pk-seudulla. Onneksi mieheni ei hinkua sinne niin en joudu edes keskustelemaan asiasta kotona :) . Mutta, en muuttaisi, jos ahdistaa paljon.  Koska tulisin liian onnettomaksi. Ja mitä iloa olisi perheelle masentuneesta ahdistuneesta kotiäidistä?

Tähän on pakko sanoa, että jotkut viihtyyvät kyllä kotona sen viisikin vuotta. Itse esim olin juuri tuon ajan. Sain päiviini enemmän mielekästä tekemistä kuin töissä ollessa. Töissä ei ole mitään mielekästä, mutta pakkohan se on jotain tehdä. Itselleni mieleistä oli juurikin lasten kanssa touhuilu, retket, leipomiset ym. Ja olen muutenkin aikamoinen nyhrääjä, tekisin vaikka mitä käsitöitä ym. Niillä vain ei valitettavasti elä, en halua menettää iloa tuosta tekemällä niitä liukuhihnameiningillä ainainen kiire niskassa painaen.

Mutta muuten olen samaa mieltä kanssasi. Kannattaa miettiä tarkkaan muuttotappiopaikkakunnalta talon ostoa. Ja jos ahdistaa muuttaa tuonne, en suosittelisi. Itsekään en muuttaisi mistään hinnasta entiselle kotipaikkakunnalle. Hirveä ajatuskin! Mies haaveili tuonne kaupunkiin lähtemisestä joskus ja sanoin, että sitten on tilanteena vain lusikat jakoon, sillä ympärillä on vain vielä pienempiä kaupunkeja, joissa en halua asua. Ajokortittomana menisi tuhottomasti aikaa aina käydä asioilla ja töissä.

Mies ei ikinä luopuisi omasta hyvästä työpaikastaan, jos sinä haluaisit muuttaa

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ikinä luopuisi omasta hyvästä työpaikastaan, jos sinä haluaisit muuttaa

Vaan luopuisi. Mies teki sen jo kerran vuokseni muuttaessa tänne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ikinä luopuisi omasta hyvästä työpaikastaan, jos sinä haluaisit muuttaa

Vaan luopuisi. Mies teki sen jo kerran vuokseni muuttaessa tänne.

Ap

Reiluuden nimissä sinun vuorosi olisi tehdä sama nyt. Ja hakea sitten terapia-apua siihen ahdistukseen. Edellyttäen, että teillä on hyvä liitto jonka uskot ja haluat jatkuvan pitkään.

Luojan kiitos teillä on perheenlisäys ollut vasta suunnitteilla. Nimittäin oletko sinä ihan sinut sen asian kanssa, että sinun työllä ei miehesi mielestä ole mitään väliä? Se on ainoa millä saat esimerkiksi eläkettä. Se on ainoa millä elätät itsesi jos vaikka mies lähtee tai kuolee. Sitä paitsi sinulla on oikeus tehdä työtä ja saada siitä rahaa.

Minusta et ole itsekäs, sinulla on oikeus sanoa miten haluat elää. Mies on selvästi valinnut oman suuntansa sinulta yhtään kysymättä, ei onnistunut meillä. Meillä mies keskusteli kanssani että kannattaako hakea toisella paikkakunnalta töitä. Sanoin, että joo jos jaksat kulkea sitä matkaa. Vuoden päästä siellä aukesi minulle työ. Keskusteltiin, haluanko muuttaa vanhalle kotipaikkakunnalle jos saan sen. Mutta siis minulle myös vakipaikka ennen muuttoa.

Päätimme muuttaa, mutta eri puolelle kaupunkia kun missä olin lapsuuden. Olihan aikuisena siellä erilaista. Silti pienellä paikkakunnalla ilmapiiri on välillä ahdistavan ahdas, pikkumainen ja rajoittunut.

Älä suostu, älä muuta. Mies käyköön siellä töissä. Jos teidän haaveet on noin erilaiset, et tule ikinä viihtymään, ja teille tulee ero kuitenkin, paitsi että sinulla ei sitten ole työtä ja on pieni lapsi

Niin siis hän väittää sinulle että voisitte ostaa talon myöhemmin muualtakin? Se on potaskaa. Lapsenne juurtuvat sinne eivätkä halua enää muuttaa.

Sanot että mies on miettinyt asiaa paljon. Niin, hän on miettinyt, nimittäin asioita joilla saisi sinut vakuuttuneeksi. Perusasia on että hän haluaa sen työn ja haluaa muuttaa sinne.

Hän ei voi ajatella asiaa sinun puolesta. Hän ottaa vastuun siitä mitä hänen elämälle tapahtuu, siitä mitä sinun elämälle tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos teillä on perheenlisäys ollut vasta suunnitteilla. Nimittäin oletko sinä ihan sinut sen asian kanssa, että sinun työllä ei miehesi mielestä ole mitään väliä? Se on ainoa millä saat esimerkiksi eläkettä. Se on ainoa millä elätät itsesi jos vaikka mies lähtee tai kuolee. Sitä paitsi sinulla on oikeus tehdä työtä ja saada siitä rahaa.

Minusta et ole itsekäs, sinulla on oikeus sanoa miten haluat elää. Mies on selvästi valinnut oman suuntansa sinulta yhtään kysymättä, ei onnistunut meillä. Meillä mies keskusteli kanssani että kannattaako hakea toisella paikkakunnalta töitä. Sanoin, että joo jos jaksat kulkea sitä matkaa. Vuoden päästä siellä aukesi minulle työ. Keskusteltiin, haluanko muuttaa vanhalle kotipaikkakunnalle jos saan sen. Mutta siis minulle myös vakipaikka ennen muuttoa.

Päätimme muuttaa, mutta eri puolelle kaupunkia kun missä olin lapsuuden. Olihan aikuisena siellä erilaista. Silti pienellä paikkakunnalla ilmapiiri on välillä ahdistavan ahdas, pikkumainen ja rajoittunut.

Älä suostu, älä muuta. Mies käyköön siellä töissä. Jos teidän haaveet on noin erilaiset, et tule ikinä viihtymään, ja teille tulee ero kuitenkin, paitsi että sinulla ei sitten ole työtä ja on pieni lapsi

Meillä on jo pieni lapsi. :) Toista ollaan yritetty! 

Kiva kuulla että teilläkin on ollut vähän samanlainen tilanne ja että lopulta kuitenkin kaikki meni hyvin. 

Tuohon työasiaan, niin mies toki ymmärtää että työni on tärkeä mutta hän on miettinyt sitä siltä kannalta että jos olen lasten kanssa kotona kun ovat vielä pieniä. Olisin varmasti joka tapauksessa kun tämän esikoisenkin kanssa lähemmäs 2v. Tämä ratkaisuhan on väliaikainen että asuisimme tuolla, joitain vuosia jotta saataisiin säästettyä omaan taloon kun vuokrat ovat paljon pienemmät ja miehellä paremmat tulot. 

Ap

Siinä tapauksessa, miksi irtisanoudut lainkaan. Lapsi tuloilleen, muutat kun jäät äitiyslomalle, sitten hoitovapaa ja takaisin omaan vakityöhön.

Tää kuulostaa ihan kauhealta, mutta minä eroaisin ja etsisin uuden miehen jonka kanssa perustaa perhe. Mun ystävä nimittäin alistui muuttamaan miehensä pieneen kotikylään, jossa ystävälleni ei ollut mitään ja nyt hän on onnettomana kotiäitinä jumissa tilanteessa, josta hän ei koskaan pääse pois. Mun oma mielenterveys on tärkeämpi kuin väkisin perustettu perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos teillä on perheenlisäys ollut vasta suunnitteilla. Nimittäin oletko sinä ihan sinut sen asian kanssa, että sinun työllä ei miehesi mielestä ole mitään väliä? Se on ainoa millä saat esimerkiksi eläkettä. Se on ainoa millä elätät itsesi jos vaikka mies lähtee tai kuolee. Sitä paitsi sinulla on oikeus tehdä työtä ja saada siitä rahaa.

Minusta et ole itsekäs, sinulla on oikeus sanoa miten haluat elää. Mies on selvästi valinnut oman suuntansa sinulta yhtään kysymättä, ei onnistunut meillä. Meillä mies keskusteli kanssani että kannattaako hakea toisella paikkakunnalta töitä. Sanoin, että joo jos jaksat kulkea sitä matkaa. Vuoden päästä siellä aukesi minulle työ. Keskusteltiin, haluanko muuttaa vanhalle kotipaikkakunnalle jos saan sen. Mutta siis minulle myös vakipaikka ennen muuttoa.

Päätimme muuttaa, mutta eri puolelle kaupunkia kun missä olin lapsuuden. Olihan aikuisena siellä erilaista. Silti pienellä paikkakunnalla ilmapiiri on välillä ahdistavan ahdas, pikkumainen ja rajoittunut.

Älä suostu, älä muuta. Mies käyköön siellä töissä. Jos teidän haaveet on noin erilaiset, et tule ikinä viihtymään, ja teille tulee ero kuitenkin, paitsi että sinulla ei sitten ole työtä ja on pieni lapsi

Meillä on jo pieni lapsi. :) Toista ollaan yritetty! 

Kiva kuulla että teilläkin on ollut vähän samanlainen tilanne ja että lopulta kuitenkin kaikki meni hyvin. 

Tuohon työasiaan, niin mies toki ymmärtää että työni on tärkeä mutta hän on miettinyt sitä siltä kannalta että jos olen lasten kanssa kotona kun ovat vielä pieniä. Olisin varmasti joka tapauksessa kun tämän esikoisenkin kanssa lähemmäs 2v. Tämä ratkaisuhan on väliaikainen että asuisimme tuolla, joitain vuosia jotta saataisiin säästettyä omaan taloon kun vuokrat ovat paljon pienemmät ja miehellä paremmat tulot. 

Ap

Siis onko pieni lapsi niin pieni, että saisit töistä jotain hoitovapaata tms? Ota sitä, äläkä irtisanoudu. Ette osta asuntoa sieltä toiselta paikkakunnalta, vaan sovitte että olette siellä pari vuotta ja muutatte takaisin kun ennen kuin esikoinen menee kouluun. Palaat samalla sinne omaan työpaikkaan.

Hei ap ja muut.

Monenlaisia kommentteja on jo tullutkin puolesta, vastaan ja siltä väliltä.

Haluaisin tässä korostaa asennetta 'sekä että' mustavalkoisen 'joko tai' -ajattelun rinnalla. Lähes kaikissa tämäntyyppisissä valinnoissa on molemmissa valintavaihtoehdoissa SEKÄ hyviä ETTÄ huonoja puolia. 

Jos muutatte miehesi haluamalle paikkakunnalla, on mahdollista, että ahdistut liikaa etkä kykene sopeutumaan, tai sitten on mahdollista, että huomaatkin lapsuusajan ahdinkojen väistyneet ja pystyt pääsemään niiden yli.

Jos jäätte tähän nykyiseen asuntoon, on mahdollista että kaikki jatkuu hienosti tai sitten, että käy jotain yllättävää ja tuleekin ongelmia. Tällä kaikella pyrin sanomaan, että valitsittepa niin tai näin, aina on mahdollisuuksia hyvään sekä huonoon. Omalla asennoitumisellaan voi vaikuttaa aika paljon, muttei kaikkea.

Ehkä voisit luopua siitä pakosta, että on osattava tehdä juuri se oikea ratkaisu. Ratkaisun oikeutta ei voi vaan etukäteen tietää. Mikä valintahetkellä tuntuu oikealta, voikin jollain toisella hetkellä muuttua vastakohdakseen. Tästä huolimatta tai oikeastaan juuri tämän takia elämässä on vaan valittava, sitten sopeuduttava siihen valintaan ja seuraavassa tilanteessa taas valittava uudelleen. Valitseminen tarkoittaa aina myös poisvalintaa; yhden vaihtoehdon priorisoinnilla vedetään muiden vaihtoehtojen edutkin pois. Valinta siis on myös luopumista jostain hyvästä. Tämä saattaa auttaa suhteuttamaan. Mikä on sitä, mitä en tahdo valita pois? Mistä hyvästä en oikeasti voi luopua. Monille se on nimenomaan perhe ja ihmiset se ykkönen mutta tämän joutuu jokainen itse työstämään.

Olen pitänyt lapsesta jo kaksi hoitovapaa jaksoa joten ei ole mahdollista. :/ Tietysti jos toinen nyt siunaantuisi lyhyellä ajalla niin töissä ei tarvitsisi käydä kuin muutama kuukaus junalla ja sitten voisin olla hoitovapaalla kunnes pääsisin takaisin palaamaan töihin. 

Ap

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei ap ja muut.

Monenlaisia kommentteja on jo tullutkin puolesta, vastaan ja siltä väliltä.

Haluaisin tässä korostaa asennetta 'sekä että' mustavalkoisen 'joko tai' -ajattelun rinnalla. Lähes kaikissa tämäntyyppisissä valinnoissa on molemmissa valintavaihtoehdoissa SEKÄ hyviä ETTÄ huonoja puolia. 

Jos muutatte miehesi haluamalle paikkakunnalla, on mahdollista, että ahdistut liikaa etkä kykene sopeutumaan, tai sitten on mahdollista, että huomaatkin lapsuusajan ahdinkojen väistyneet ja pystyt pääsemään niiden yli.

Jos jäätte tähän nykyiseen asuntoon, on mahdollista että kaikki jatkuu hienosti tai sitten, että käy jotain yllättävää ja tuleekin ongelmia. Tällä kaikella pyrin sanomaan, että valitsittepa niin tai näin, aina on mahdollisuuksia hyvään sekä huonoon. Omalla asennoitumisellaan voi vaikuttaa aika paljon, muttei kaikkea.

Ehkä voisit luopua siitä pakosta, että on osattava tehdä juuri se oikea ratkaisu. Ratkaisun oikeutta ei voi vaan etukäteen tietää. Mikä valintahetkellä tuntuu oikealta, voikin jollain toisella hetkellä muuttua vastakohdakseen. Tästä huolimatta tai oikeastaan juuri tämän takia elämässä on vaan valittava, sitten sopeuduttava siihen valintaan ja seuraavassa tilanteessa taas valittava uudelleen. Valitseminen tarkoittaa aina myös poisvalintaa; yhden vaihtoehdon priorisoinnilla vedetään muiden vaihtoehtojen edutkin pois. Valinta siis on myös luopumista jostain hyvästä. Tämä saattaa auttaa suhteuttamaan. Mikä on sitä, mitä en tahdo valita pois? Mistä hyvästä en oikeasti voi luopua. Monille se on nimenomaan perhe ja ihmiset se ykkönen mutta tämän joutuu jokainen itse työstämään.

Kiitos, tämä oli hienosti kirjoitettu ja ymmärrän täysin mitä ajat takaa!

Ap