Mies haluaa muuttaa

Kukapa sitä nyt kalliilta alueelta pois haluaisi? Sadekin tulee varmaan kultahileinä siellä.

Nyt kun näin tekstini vielä kirjoitettanu niin kuulostanpa itsekkäältä. :(

Työtilanne vain kun nykyään on mitä on niin pelottaa että jos en yhtä hyvää työtä löydäkkään..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Asumme pk-seudulla jossa vuokrat ovat kalliit. Meillä on perheenlisäystä suunnitteilla. Miehen nykyinen työ muuttaa toiselle paikkakunnalle, huonojen kulkuyhteyksien varrella ja hän on muutenkin ollut loppu huonosti palkatusta työssä.

Nyt hän sai työpaikan vanhalta kotipaikkakunnaltamme jossa kaikki kaverit, sukulaiset asuu. Työajat paranisi jolloin hän kerkiäisi myös harrastaa kun ei ole vuorotyötä. Lasta ei tarvitsisi viedä vuoropäiväkotiin, olisi tukiverkostoa, halpa vuokra ja rahaa säästää omaa taloa varten. Paljon plussia, myönnän.

Minä olen niin kotiutunut tänne kalliille alueelle. Meillä on kaunis koti, kaikkien kulkuyhteyksin varrella ja kaikki palvelut 500m päässä. Minulla on täällä ystäviä ja omia harrastuksia. Lisäksi minulla on HYVÄ VAKITUINEN TYÖ, josta en haluaisi luopua. Tämä on se tärkein syy vaikka mies sanoi että minun ei tarvitsisi töitä edes miettiä kun voisin olla lasten kanssa kotona.

Lapsen ja miehen kannalta itsekin ymmärrän että muutossa olisi paljon järkeä, mies kun ajattelee moniakin asioita järjellä, taloudellisesti ja käytännöllisesti. Vanhalla kotipaikkakunnallamme on vain paljon asioita jotka minua ahdistavat. Olin onnellinen ja tunsin taas hengittäväni kun muutimme pois sieltä.

Auttakaa minua ja antakaa tähän asiaan nyt jotain perspektiiviä, mielipiteitä, onko teillä ollut vastaavaa ja mihin lopputulokseen päädyitte, kokemuksia ihan mitä tahansa? :(

Vaikea kommentoida, kun en teitä tunne. Ensilukemalta valitettavasti tuli ensimmäiseksi mieleen se, että sinä kuulostat itsekkäältä ja laitat oman etusi lasten, miehen ja perheen edun edelle. Mutta tosiaan, kun en kaikkea tiedä, niin en noin jyrkkää kantaa oikeasti ota.

Paljon riippuu siitäkin, että mikä siellä vanhassa asuinpaikassa ahdistaa? Onko siellä vastassa tyyliin sinun nuoruusvuosien raiskaajasi tai jotain vastaavaa, vai onko kyse enemmänkin siitä, että teillä on nyt niin kivat kulissit, ettet tahtoisi niistä luopua ja "alentaa tasoa"?

Aikamoinen työpaikka olisi kyllä miehellä siellä odottamassa (pienellä paikkakunnalla, josta olette lähteneet töiden perässä), jos sinun ei ollenkaan tarvisi edes käydä töissä (miehen mielestä). Silti päiväkotikin olisi jo katsottuna... 

Kyllä mulle tuli mieleen että miksi mies on hakenut kaukaa työtä ennen teidän keskustelua.

Ei olisi meillä mahdollista, vaikka itsenäisiä ollaan

Lasten koulut, minut työ. Ei olla muuttamassa mihinkään

Minä antaisin miehen muuttaa ja jäisin itse. En ikimaailmassa luopuisi vakituisesta työstä tässä työtilanteessa enkä todellakaan muuttaisi paikkakunnalle, joka ahdistaa jo ajatuksena. 

Ajattelepa missä olet vuoden päästä. Oletko onnellinen vai ahdistunut oltuasi vuoden lasten kanssa kotona paikkakunnalla, josta sinulla on ikäviä muistoja, poissa töistä ja harrastuksista joissa olet viihtynyt? Älä anna järkipuheen tukahduttaa tunteitasi, vaan mieti tosissasi millaista henkinen elämäsi silloin todennäköisesti on.

Lähinnä nuoruusvuoteni olivat aika masennuksen sumuiset ja siellä on kyllä tapahtunut paljon pahaa, joten väkisinkin tulee mieleen. En osaa sitä muuten selittää kuin että paikka ahdistaa minua paljon, vaikka siellä myös omaa perhettäni/sukulaisia asuukin. Heihinkin olen tykännyt pitää hieman etäisyyttä.

Eikä ole meillä mitään kulisseja, tekstistäni saa hieman väärän kuvan. Halusin tuoda esiin vain sen hintaeron mikä tässä on.. Että monta sataa halvemmalla saisimme paljon isomman asunnon kotipaikkakunnalta. 

Tuntuu että siellä kotikaupungissa ei ole enää minulle mitään, koska olen rakentanut elämäni tänne. Ja mies taas kokee että siellä olisi kaikki hänelle ja myös lapselle. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ajattelepa missä olet vuoden päästä. Oletko onnellinen vai ahdistunut oltuasi vuoden lasten kanssa kotona paikkakunnalla, josta sinulla on ikäviä muistoja, poissa töistä ja harrastuksista joissa olet viihtynyt? Älä anna järkipuheen tukahduttaa tunteitasi, vaan mieti tosissasi millaista henkinen elämäsi silloin todennäköisesti on.

Tätä olen paljon miettinyt ja pelkäänpä etten olisi kovin onnellinen. :( 

Mutta enhän voi sitä varmaksikaan sanoa?

Ap

Ette pakosti saa lasta tai siihen voi mennä vuosia. Muuttakaa lähelle vanhaa, mutta eri kuntaan/kaupunkii? Millä alalla itse olet töissä? Haluatko jäädä kotiin lasten kanssa?

Se ei sitten ole sinun paikkasi. Ikävää miehellesi, mutta miettikää nyt yhdessä kolmas vaihtoehto. Ei hänkään halua sinun uhrautuvan ahdistavaan elämään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulle tuli mieleen että miksi mies on hakenut kaukaa työtä ennen teidän keskustelua.

Ei olisi meillä mahdollista, vaikka itsenäisiä ollaan

Lasten koulut, minut työ. Ei olla muuttamassa mihinkään

Mies haki töitä myös kotipaikkakunnaltamme, ei suinkaan selkäni takana, vaan lähinnä siksi että sillä ajatuksella on joskus leikitty. Mutta emme ajatelleet että sieltä töitä todella saisi, ei miehenikään, kun on niin huono työtilanne. Nyt kun jouduimme oikeasti muuttoa pohtimaan se sai aivan erilaiset mitat.

Ap

Pakko sanoa, että vakituinen ja hyvä työpaikka on oikeasti aika kiven alla nykyään. Olisiko sinun mahdollista kulkea töissä pk-seudulla, vai onko työmatka ihan kohtuuton? Kun omalle kohdalle ajattelee tuollaista tilannetta, niin en kyllä itsekään kovin mielelläni lähtisi takaisin vanhalle kotipaikkakunnalle.

En muuttaisi ellei olisi varmaa työpaikkaa tiedossa. Se että olet kotona mahdollisesti vuosia vaikuttaa eläkkeeseesi. Aikooko mies elättää teidät silloinkin? Kinkkinen tilanne toki, jos mies taas ei ole nykyisessä tilanteessa onnellinen.

Onko välimatka kuinka pitkä, kotipaikkakunnan ja nykyisen paikan välillä? Muuttakaa puoleenväliin niin molemmilla sama työmatka eikä sinunkaan tarvitse luopua työstäsi.

Miehesi huonosti palkattu työ muuttaa, mutta silti hänellä olisi varaa elättää koko perhe ja maksaa sinulle yksityistä eläkevakuutusta (et kai ilman sitä edes harkitsisi kotiin jäämistä)? Vaikka vuokra olisikin halvempi, niin ei siitä kyllä niin suurta säästöä syntyisi, että tuo olisi mahdollista. Jokin tässä yhtälössä nyt mättää.

Vierailija kirjoitti:

Onko välimatka kuinka pitkä, kotipaikkakunnan ja nykyisen paikan välillä? Muuttakaa puoleenväliin niin molemmilla sama työmatka eikä sinunkaan tarvitse luopua työstäsi.

Meillä ei ole autoa ja aika hankalalta yhtälöltä kuulostaa meidän lasta ajatellen, että menisi vielä työmatkoihin kummaltakin aikaa päivästä. 

Vierailija kirjoitti:

Miehesi huonosti palkattu työ muuttaa, mutta silti hänellä olisi varaa elättää koko perhe ja maksaa sinulle yksityistä eläkevakuutusta (et kai ilman sitä edes harkitsisi kotiin jäämistä)? Vaikka vuokra olisikin halvempi, niin ei siitä kyllä niin suurta säästöä syntyisi, että tuo olisi mahdollista. Jokin tässä yhtälössä nyt mättää.

Sori, luin väärin, kyse on siis uudesta työpaikasta. Mutta onko siinä siis noin merkittävästi parempi palkka? Onko miehesi siis alihinnoitellut työpanoksensa tähän saakka?

You raise me up.

Ap sinun pitää ajatella noin kymmennen vuotta eteenpäin, jos aiotte ostaa sieltä talon ja asettua sinne pysyvästi. Oletan että se on muuttotappiokunta, jonka muuttotappio tulee ehkä kiihtymään tiettyjen poliittisten tulossa olevien päätösten ja isojen muutosten vuoksi. Te saatte sieltä halvalla omakotitalon, mutta ette enää saa sitä itse kaupaksi jos joskus haluaisitte myydä. Eli jämähdätte talon takia sinne. Et varmaan halua olla viittä tai kymmentä vuotta kotiäitinä? Minä ainakin tulisin hulluksi. Ihminen tarvitsee mielekästä tekemistä päiviinsä. Voitko sinä saada sieltä työtä vuoden tai parin päästä? Haluatko koulutustasi vastaavaa työtä vai riittäisikö sinulle olla lähikaupan kassa? Onko vieressä iso kaupunki, josta saisit mielekästä työtä? Minkä ikäisiä lapset on, löytyykö sieltä heille lukiota? Jos sinulle ei ole tiedossa järkevän matkan päästä työtä edes parin vuoden päästä, ette voi muuttaa. 

Mitä tulee niihin ahdistuksiin, niin tosi monia ahdistaa oma lapsuuden paikkakunta. Itse en muuttaisi todellakaan sinne mistä olin lähtöisin, vaikka se on haluttua asuinaluetta pk-seudulla. Onneksi mieheni ei hinkua sinne niin en joudu edes keskustelemaan asiasta kotona :) . Mutta, en muuttaisi, jos ahdistaa paljon.  Koska tulisin liian onnettomaksi. Ja mitä iloa olisi perheelle masentuneesta ahdistuneesta kotiäidistä?