Miten saisi 8-vuotiaan tytön kiinnostumaan urheilusta?
Ollaan melko aktiivinen perhe, vanhemmat lapset pelaavat joukkuelajeja 3-5 kertaa viikossa, minä ja mieheni, siis lasten isä, lenkkeillään ja trenataan, minä käyn jumpalla pari kertaa viikossa. Nuorimmainen on siis saanut mallia, ollut mukana treeni- ja pelireissuilla, tykkää uida (siis hyppiä ja laskea vesiliukkaria hallissa) ja saattaa pyöräillä pari kilometriä kauppaan noin kerran viikossa. Tyttö myös käy kerran viikossa tanssimassa, muuten ei liikkuminen kiinnosta.
Ollaan yritetty houkutella esim yleisurheiluun, luisteluun jne. Mutta se on kuulemma niin rankkaa... neitiä kiinnostaa enemmän kynsilakat ja kampaukset.
Vinkkejä, miten vältettäisiin tyttären tulevaisuus sohvaperunana?
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Ap miksi sen liikunnan pitää olla just urheilua tai ohjattua maksullista liikuntaa? Eikö riitä että lapsi elinpiirinsä lisääntyessä liikkuu paikasta toiseen lähinnä lihasvoimalla eli jalan, pyörällä tai talvella hiihtäen? Mikä pakko on ryhmäliikunnassa jos lasta ei vaan kiinnosta?
Itse voin pyöräillä omaehtoisesti kymmeniä kilometrejä päivässä tai tehdä 2h kävelylenkin mutta ohjattuun ryhmäliikuntaan mua ei saa edes aseella uhaten.
Ei mikään pakko olla ryhmäliikunta, kuten olen maininnut useampaan otteeseen. Se mikä sinua kiinnostaa, omaehtoinen pyöräily ja kävely, ei taas voisi tytärtäni vähemmää kiinnostaa. Edes aseella uhaten (tai en ole kyllä kokeillut).
Ap
Suosittelen suunnistusta!
Se on laji, jota voi aina harrastaa pelkästään harrastusmielessä ja kesäisin on iltarasteja ainakin täällä pain viikoittain. Ei ole pakko kilpailla! Silti haastavaa. Siihen voi myös innostaa geokätköilyn tai pokemon gon kautta. Siis verrata, että lajina on samantyylinen. Meillä saatiin tällä tavalla yksi sohvaperuna liikkeelle.
Itse olin aika samanlainen kuin sun tyttäresi. Pikkulapsena tuli tietty riehuttua ja leikittyä ulkona, talvisin möyrittyä lumessa jne, mutta kouluikäisenä alkoi kiinnostaa enemmän piirtely ja kirjojen lukeminen. Onneksi arjessa sai tarpeeksi hyötyliikuntaa, ja kouluun, kavereille ja kaupungille menin pyörällä. Nämäkin ovat tietty asioita, jotka eivät onnistu ihan joka elinympäristössä (esim. nykyään asun pk-seudulla, missä töihin pyöräily ei välimatkojen vuoksi tulisi kuuloonkaan, talviurheilukin jää tosi vähälle kun talvet ovat pääosin niin lumettomia).
Miksi sitä uimista ja tanssia ei voi järjestää useammin, jos tyttäresi kerran tykkää niistä? Onko muiden lasten harrastukset asetettu prioriteettilistassa tyttären harrastusten edelle, koska hän ei ole yhtä liikunnallinen kuin muut? Kaikki eivät vain ole sillä tavalla liikunnallisia, että tykkäisivät mistä tahansa liikunnasta/urheilusta. Niitä mieluisia juttuja löytyy, panostakaa niihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä nyt vinkkejä kaipaisin siihen, miten tytön saisi innostumaan näistä yhteisistä jutuista, joihin muu perhe yrittää innostaa ja esimerkkiä antaa. Niin paljon on kirjoituksia ollut siitä, että vanhempien esimerkistähän se kaikki on kiinni . No meillä ei ole. Kaksi vanhempaa lasta on aina innolla lähteneet mukaan ulkoilemaan, luistelemaan, retkelle, pyöräilemään...you name it.
Ja samaa esimerkkiä on tarjottu kolmoselle. Mutta kun ei niin ei. Tytär liikkuu vähän, mutta on luonteeltaan mukavuudenhaluinen ja monenlaisista esimerkeistä huolimatta ei siitä arkiliikunnastakaan innostu.Ap
Ymmärrän täysin mitä ap ajaa takaa. Oma lapseni on samanlainen. Liikkuu pakon edessä ja on mieluiten sisällä.
Kyllä joskus pitää vanhempienkin voida sanoa että nyt on aika mennä pihalle. Ei mun lapsuudessa vanhemmat ollu meidän kanssa ulkoleikeissä ku tekivät töitään.
Jos aina vain enemmän painotetaan että lapsella pitää olla kivaa niin arvatkaa lähteekö ulos vai onko sisällä?
Mutta ap:n lapsihan liikkuu, käy tanssissa ja uimassa, arvaisin olleen mukana myös ap:n mainitsemilla laskettelureissuilla yms, mutta tämä ei vaan jostain syystä ap:lle riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap miksi sen liikunnan pitää olla just urheilua tai ohjattua maksullista liikuntaa? Eikö riitä että lapsi elinpiirinsä lisääntyessä liikkuu paikasta toiseen lähinnä lihasvoimalla eli jalan, pyörällä tai talvella hiihtäen? Mikä pakko on ryhmäliikunnassa jos lasta ei vaan kiinnosta?
Itse voin pyöräillä omaehtoisesti kymmeniä kilometrejä päivässä tai tehdä 2h kävelylenkin mutta ohjattuun ryhmäliikuntaan mua ei saa edes aseella uhaten.
Ei mikään pakko olla ryhmäliikunta, kuten olen maininnut useampaan otteeseen. Se mikä sinua kiinnostaa, omaehtoinen pyöräily ja kävely, ei taas voisi tytärtäni vähemmää kiinnostaa. Edes aseella uhaten (tai en ole kyllä kokeillut).
Ap
Eipä sitä tyttöä ilmeisesti kiinnosta mikään muukaan, joten tilanne on se, että joko sinä luovutat tai siirryt klassiseen uhkailu-lahjonta-kiristys-metodeihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä nyt vinkkejä kaipaisin siihen, miten tytön saisi innostumaan näistä yhteisistä jutuista, joihin muu perhe yrittää innostaa ja esimerkkiä antaa. Niin paljon on kirjoituksia ollut siitä, että vanhempien esimerkistähän se kaikki on kiinni . No meillä ei ole. Kaksi vanhempaa lasta on aina innolla lähteneet mukaan ulkoilemaan, luistelemaan, retkelle, pyöräilemään...you name it.
Ja samaa esimerkkiä on tarjottu kolmoselle. Mutta kun ei niin ei. Tytär liikkuu vähän, mutta on luonteeltaan mukavuudenhaluinen ja monenlaisista esimerkeistä huolimatta ei siitä arkiliikunnastakaan innostu.Ap
Ymmärrän täysin mitä ap ajaa takaa. Oma lapseni on samanlainen. Liikkuu pakon edessä ja on mieluiten sisällä.
Kyllä joskus pitää vanhempienkin voida sanoa että nyt on aika mennä pihalle. Ei mun lapsuudessa vanhemmat ollu meidän kanssa ulkoleikeissä ku tekivät töitään.
Jos aina vain enemmän painotetaan että lapsella pitää olla kivaa niin arvatkaa lähteekö ulos vai onko sisällä?
Mutta ap:n lapsihan liikkuu, käy tanssissa ja uimassa, arvaisin olleen mukana myös ap:n mainitsemilla laskettelureissuilla yms, mutta tämä ei vaan jostain syystä ap:lle riitä.
Öö, lasketkohan viikon aikana liikutut tunnit yhteen?
Tanssi max 1h, uinti 45min-1h jos ohjattua. Liikkumista on monenlaista. Jos tuudittautuu siihen että ohjatut riittää niin ollaan pahasti metsässä.
En tarkoita että ohjattu liikunta on huono asia mutta kehon kannalta pitäisi olla enemmän sitä höntsäilyä ja arjessa liikkumista.
Olen itse liikkunut lapsena paljon. Harrastuksiin pyörällä, koulumatkat pyörällä (3km) ja päälle hiihtoa, juoksua ym. Enkä aina ollut innokas menemään ulos.
Älä kuitenkaan käsitä väärin. Meidän lapsi saa pelata ja koodata. Ja käy myös kerran viikossa uimassa. Pyöräilee koulumatkat. Mutta tykkää erittäin paljon sisälläolosta.
Kertoisitko ap kuinka paljon konkreettisesti lapsesi liikkuu viikossa/päivässä?
Tanssi 45 min viikossa, pyöräily kauppaan n 2 km kerran viikossa, kävelee koulubussille ja takaisin 2x 150 m viitenä pvänä (n 1500 m viikossa). Hakee postia, vie roskia.
Uinti (tavallinen uimahallipuljaaminen, ei mitenkään matkaa treenaten) 2 krt kuussa , silloin 1,5 tuntia eli noin 45 min viikossa.
Leikkii pari kertaa viikossa kavereiden kanssa ulkona koulun jälkeen ja on mukana jumppatunneilla ( jossa siis leikitään 20-25 minuuttia, koska muu aika kuluu vaatteiden vaihtoon ja suihkussa käyntiin). Välitunneilla on toki ulkona, mutta hengailu kavereiden kanssa ei tapahdu nykyisin muodossa hyppynaru-kirkonrotta, vaan seisoskelevat, juttelevat, keinuvat.
Nämä ne laskettavissa olevat viikkoliikkumiset. Leikkii kavereiden kanssa, on mukana kauppareissuilla (myös autoillen), ja muuten aktiivinen, tekee ja touhuaa. Mutta siis ei kuntoa kohottavaa, fyysistä aktiivista tekemistä.
Satunnaisesti pyörälenkki, retki, laskettelu, keilailu, kävely kauppaan ja kirjastoon ( yleensä käy siellä kouluaikana). Ehkä jotain jäi pois.
Ap
Outo tulkinta sulla. Toki niitä Aku Ankkoja saa lukea, kun mahdollisuus on mutta Ankkalinnaa en pysty naapuriin taikomaan. Kotoa on tarjottu myös Aku Ankkoja, heppakirjoja, Neiti Etsivää ja Risto Räppääjääkin. Mutta kun Aku Ankka kiinnostaa sekin vain vähän. Muut ei lainkaan.
Ap