Miten saisi 8-vuotiaan tytön kiinnostumaan urheilusta?

Vierailija kirjoitti:

Siis lapsi harrastaa kerran viikossa ohjattua liikuntaa, jonka lisäksi liikkuu arkisin muutenkin? Eiköhän tuon ikäiselle yksi harrastus ole ihan riittävä. Tuntuu että te vanhemmat liikutte paljon, mitäpä jos liikkuisitte myös yhdessä perheenä, jos kerran lapsen "liikkumattomuus" ahdistaa? Itse rakastin lapsena sitä, kun vanhempien kanssa lähdettiin hiihtämään tai pyöräilemään 10km lenkki, tai jos isä rakensi hyppyreitä mulle ja pulkkailtiin yhdessä koko perhe. Se taas ei kiinnostanut, jos vanhemmat käskivät pihalle tai muuten liikkumaan, eivätkä osallistuneet itse.

Siinäpä se onkin kun ei muuten liiku!

Ap

Joukkuevoimistelu tai muodostelmaluistelu. Molemmissa löytyy tosissaan treenaavia joukkueita ja myös paljon sellaisia joukkueita, jotka harjoittelevat vähemmän eivätkä tähtää huipulle, mutta pääsevät silti kilpailuihin ja esiintymisiin eikä ole niin suuret vaatimukset taitojen suhteen. Siellä saa sitten väkertää tukkaa ja meikkiä ja kynsilakkoja! Ja mikä parasta saa kavereita viettää niiden kanssa aikaa samalla liikkuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän se onkin, ettei tyttö esim lähde mukaan ulkoilemaan/ lenkkeilemään. Jonkun kerran olen saanu hänet mukaan niin, että hän pyöräilee vieressä kun itse kävelen/hölkkään. Mutta hyvin vastentahtoisesti siis tuli mukaan.

Yhteiset pulkkamäkireissut kaatuu lumen puutteeseen. Ja ulkoleikit... hmmm. Ei kiinnosta enää. Vaan niiden kaverieden kanssa kuunnellaan musiikkia ja laitetaan hiuksia. Ryhmäliikuntaa ajattelin juuri sen vuoksi, että sosiaalinen piiri, josta tulee vuosi vuodelta tärkeämpi, innostaisi liikkumaan. Meidän vanhempien seura kun alkaa olla noloa ja veljet vain potkivat palloa...

kesällä heiteltiin kärrynpyöriä pihalla ( mutta tytär kyllästyi heti, koska oli rankkaa), trampalla hyppii, mutta esim perheen yhteiset futisottelut yms ovat rankkoja ja "siinä tulee hiki"= ei viitsi, ei kiinnosta.

Ap

Pakottamalla ei ainakaan hyvä tule.

Edelleen, lapsi harrastaa tanssia, 8-v on ihan hyvä määrä tuo 1-2 harrastuspäivää viikossa. Ei joka päivä tarvitse olla liikkeessä.

Mites koulumatkat? Millä menee ja paljonko matkaa? Saako siinä jo sitä kaipaamaasi liikuntaa?

Eikä se niin mene että kysyt lapselta tulisiko hän mukaan lenkille vaan kysyt, mitä hän haluaisi tehdä. Jos sanoo että haluaa lakata kynsiä niin lakkaa hänen kanssaan kynsiä. Osoita että sinua kiinnostaa hänen juttunsa niin ehkä häntäkin alkaa kiinnostaa sinun juttusi.

Tyttö saa hankalan koulumatkan takia koulukyydin, joten siitäkään sitä arkiliikuntaa ei tule. Kynsiä lakkaan minäkin joten kyllä meillä yhteisiä kiinnostuksia on. Kyse on nyt vain siitä liikunnan lisäämisestä. Ja kun siihen ei esimerkki innosta. Kävelyretki ja kävellen kauppaan ei mielestäni nyt niin kamalan suorituskeskeistä liikuntaa ole. Mutta ei lähde mukaan vapaaehtoisesti, " eikä voitas mennä autolla"... ja yritetty on jos minkäkinlaista retkeä.

Eli ei se esimerkin voima aina riitä ja luonne on vastaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä nyt vinkkejä kaipaisin siihen, miten tytön saisi innostumaan näistä yhteisistä jutuista, joihin muu perhe yrittää innostaa ja esimerkkiä antaa. Niin paljon on kirjoituksia ollut siitä, että vanhempien esimerkistähän se kaikki on kiinni . No meillä ei ole. Kaksi vanhempaa lasta on aina innolla lähteneet mukaan ulkoilemaan, luistelemaan, retkelle, pyöräilemään...you name it.

Ja samaa esimerkkiä on tarjottu kolmoselle. Mutta kun ei niin ei. Tytär liikkuu vähän, mutta on luonteeltaan mukavuudenhaluinen ja monenlaisista esimerkeistä huolimatta ei siitä arkiliikunnastakaan innostu.

Ap

Koita jo päättää haluatko innostaa a) yhteisiin juttuihin, b) urheiluun vai c) arkiseenkin liikuntaa.

Jos a, lakatkaa niitä kynsiä yhdessä. Et toista voi pakottaa kiinnostumaan liikunnasta (tai mistään muustakaan). Voit pakottaa urheilemaan, mutta lapsi voi saada siitä elinikäiset traumat ja vähintään liikunnan ilo ln pilattu.

Miksi sen yhteisen jutun pitää olla juuri liikunta? Siksi koska sinä pidät siitä ja se on se juttu jossa sinä olet hyvä? Jos vetoat joihinkin suosituksiin, joku suosittelikin jo ylempänä lukemista. Itse suosittelen taas taiteita jotka kehittävät aivoja ja auttavat säätelemään tunteita (mm). Miksi mikään muu ei voi olla se yhteinen juttu?

Urheiluun kannustaminen on vaikeinta jos luontaista paloa sellaiseen ei ole. Ainoastaan liikunnan ilon löytäminen arkisesta puuhastelusta ja ehkä jonkun oman lajin löytyminen vaikka jostain liikkakerhosta (jossa kokeillaan eri lajeja) voi siihen auttaa. Siihen et voi pakottaa.

Liikunnan ilon löytymiseen on tässä keskustelussa jo monta ehdotusta.

Oletettavasti lapsi liikkuu koulun liikuntatunneilla? Voisiko sieltä saada ideoita, mistä tykkää= Mites välitunnit, ulkoilee varmasti silloinkin? Tuon ikäisellä painottaisin enemmän sitä ulkoilua kuin liikunnan määrää. 

Mites ne kaverit, joiden kanssa lakkailee kynsiä ja viettää aikaa? Voisiko ne yrittää ottaa mukaan siihen liikuntaan tai ulkoiluun? 

Vierailija kirjoitti:

Joukkuevoimistelu tai muodostelmaluistelu. Molemmissa löytyy tosissaan treenaavia joukkueita ja myös paljon sellaisia joukkueita, jotka harjoittelevat vähemmän eivätkä tähtää huipulle, mutta pääsevät silti kilpailuihin ja esiintymisiin eikä ole niin suuret vaatimukset taitojen suhteen. Siellä saa sitten väkertää tukkaa ja meikkiä ja kynsilakkoja! Ja mikä parasta saa kavereita viettää niiden kanssa aikaa samalla liikkuen.

Näitä olin tulossa vinkkaamaan. On monen sorttisia joukkueita.

Pelkään pahoin, että harrastejoukkueen 2x2 h treenit ei riitä äidille.

Tuo tanssi, uinti ja pyöräily on tarpeeksi. Äidin pitäisi hyväksyä tyttärensä ja tukea lasta hänen mielenkiinnoissaan.

Mä olen itse "liikkumaton" äiti, mutta kumpikin lapsi on kilpaurheilija. Siihen ei tähdätty ja on kaukana mun mukavuusalueelta. Niin vaan liimaan strasseja ja leivon buffettiin ja käyn kisoissa. Jojotan.

Olisi ollut antoisaa, jos lukisivat kirjoja ja nauttisivat musiikista. ;)

Hyi että inhoan liikunnallisia vanhempia. Juuri tästä syystä että lapsien pitäisi myös kaikkien olla liikunnallisia ja kiinnostua niistä lajeista mitä vanhemmat haluaa tehdä. Ei oteta yhtään huomioon sitä että kaikkia ei liikunta kiinnosta. Riittää että liikkuu edes vähän.

Niin, olet ilmeisesti päättänyt sitten pilata lapsesi hallukkuuden liikkua jonain päivänä ihan vapaaehtoisesti tuolla hösötykselläsi! Juttu on kun on tasan niin että lapsille pitää tarjota mahdollisuus, MUTTA niitä ei saa pakottaa.

Toisekseen, teidän on erittäin syytä mennä vanhempina itseenne ja miettiä onko oikein tyrkyttää lapselle omaa aromaailmaa ? Mitä sinun äitisi olisi ollut innokas leipoja ja vaatinut että sinäkin leivot vähintään tunnin päivässä ?

On myös sanottava että joidenkin ihmisten terveys intoilu menee avian överiksi ja sitten lapsista lähdetään väkisin vääntämään jotain kuntoyrttiä  peläten juuri tuolla tavalla " KAUHEAA! Lapsestani tulee pullukka sohvalle!!!!". Todellisuus kun on, että 8v on vielä LAPSI. Se tulee saamaan kasvu pyrähdyksiä joissa paino vaihtelee ja se on normaalia. Painosta ei saa myöskään tehdä lapselle mörköä, ellet välttämättä halua pelata sellaisilla asioilla kuin bulimia ja anokresia jotka voivat pahimillaan iskeä ihmiseen jos oikein teroitettaan liikuntaa, ulkonäköä yms. asioita.

Lopuksi sanon vielä että anna tytölle tilaa tehdä niitä asioita mitä haluaa. Varmasti ajan myötä kun alkaa pojat kiinnostaa, tyttö kiinnittää huomioita myös muihinkin kuin sohvalla makaamiseen.

Laittakaa lapsi ratsastustunneille. Löytää lihaksia paikoista joissa ei tiennyt niitä olevankaan. Lisäksi saa tälläytyä jos koulukisoihin menee. Lisäksi kunto kasvaa paskaa lapatessa ja paaleja kannellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä nyt vinkkejä kaipaisin siihen, miten tytön saisi innostumaan näistä yhteisistä jutuista, joihin muu perhe yrittää innostaa ja esimerkkiä antaa. Niin paljon on kirjoituksia ollut siitä, että vanhempien esimerkistähän se kaikki on kiinni . No meillä ei ole. Kaksi vanhempaa lasta on aina innolla lähteneet mukaan ulkoilemaan, luistelemaan, retkelle, pyöräilemään...you name it.

Ja samaa esimerkkiä on tarjottu kolmoselle. Mutta kun ei niin ei. Tytär liikkuu vähän, mutta on luonteeltaan mukavuudenhaluinen ja monenlaisista esimerkeistä huolimatta ei siitä arkiliikunnastakaan innostu.

Ap

Koita jo päättää haluatko innostaa a) yhteisiin juttuihin, b) urheiluun vai c) arkiseenkin liikuntaa.

Jos a, lakatkaa niitä kynsiä yhdessä. Et toista voi pakottaa kiinnostumaan liikunnasta (tai mistään muustakaan). Voit pakottaa urheilemaan, mutta lapsi voi saada siitä elinikäiset traumat ja vähintään liikunnan ilo ln pilattu.

Miksi sen yhteisen jutun pitää olla juuri liikunta? Siksi koska sinä pidät siitä ja se on se juttu jossa sinä olet hyvä? Jos vetoat joihinkin suosituksiin, joku suosittelikin jo ylempänä lukemista. Itse suosittelen taas taiteita jotka kehittävät aivoja ja auttavat säätelemään tunteita (mm). Miksi mikään muu ei voi olla se yhteinen juttu?

Urheiluun kannustaminen on vaikeinta jos luontaista paloa sellaiseen ei ole. Ainoastaan liikunnan ilon löytäminen arkisesta puuhastelusta ja ehkä jonkun oman lajin löytyminen vaikka jostain liikkakerhosta (jossa kokeillaan eri lajeja) voi siihen auttaa. Siihen et voi pakottaa.

Liikunnan ilon löytymiseen on tässä keskustelussa jo monta ehdotusta.

Siksi siihen liikkumiseen/urheiluun ettei ala ylimääräiset kilot kertymään kun paikallaolomäärä koulussa lisääntyy. Siksi että liikkuminen kaikissa muodoissa on terveydelle hyväksi, siksi että jo lapsena saa siihen esimerkkiä ettei hänestä tulisi 100-kiloinen av-mamma.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, kyllä meillä tehdään yhdessä muutakin, luetaan, leivotasn, lakataan niitä kynsiä, väännetään lettejä, askarrellaan jne. Mutta kun se liikkuminen on ongelma, koska se ei missään muussa muodossa lasta kiinnosta kuin tanssi 45 min vkossa ja uinti pari kertaa kuussa. Muuten jää sisään kun muut ovat ulkona, eikä vapaaehtoisesti pyörän päälle hyppää vaikka koko muu perhe niin tekisi.

Niin paljon puhutaan lasten liikkumattomuudesta ja kun sitä aktiivisesti yrittää lisätä saa vain p...aryöpyn niskaansa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä nyt vinkkejä kaipaisin siihen, miten tytön saisi innostumaan näistä yhteisistä jutuista, joihin muu perhe yrittää innostaa ja esimerkkiä antaa. Niin paljon on kirjoituksia ollut siitä, että vanhempien esimerkistähän se kaikki on kiinni . No meillä ei ole. Kaksi vanhempaa lasta on aina innolla lähteneet mukaan ulkoilemaan, luistelemaan, retkelle, pyöräilemään...you name it.

Ja samaa esimerkkiä on tarjottu kolmoselle. Mutta kun ei niin ei. Tytär liikkuu vähän, mutta on luonteeltaan mukavuudenhaluinen ja monenlaisista esimerkeistä huolimatta ei siitä arkiliikunnastakaan innostu.

Ap

Koita jo päättää haluatko innostaa a) yhteisiin juttuihin, b) urheiluun vai c) arkiseenkin liikuntaa.

Jos a, lakatkaa niitä kynsiä yhdessä. Et toista voi pakottaa kiinnostumaan liikunnasta (tai mistään muustakaan). Voit pakottaa urheilemaan, mutta lapsi voi saada siitä elinikäiset traumat ja vähintään liikunnan ilo ln pilattu.

Miksi sen yhteisen jutun pitää olla juuri liikunta? Siksi koska sinä pidät siitä ja se on se juttu jossa sinä olet hyvä? Jos vetoat joihinkin suosituksiin, joku suosittelikin jo ylempänä lukemista. Itse suosittelen taas taiteita jotka kehittävät aivoja ja auttavat säätelemään tunteita (mm). Miksi mikään muu ei voi olla se yhteinen juttu?

Urheiluun kannustaminen on vaikeinta jos luontaista paloa sellaiseen ei ole. Ainoastaan liikunnan ilon löytäminen arkisesta puuhastelusta ja ehkä jonkun oman lajin löytyminen vaikka jostain liikkakerhosta (jossa kokeillaan eri lajeja) voi siihen auttaa. Siihen et voi pakottaa.

Liikunnan ilon löytymiseen on tässä keskustelussa jo monta ehdotusta.

Siksi siihen liikkumiseen/urheiluun ettei ala ylimääräiset kilot kertymään kun paikallaolomäärä koulussa lisääntyy. Siksi että liikkuminen kaikissa muodoissa on terveydelle hyväksi, siksi että jo lapsena saa siihen esimerkkiä ettei hänestä tulisi 100-kiloinen av-mamma.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, kyllä meillä tehdään yhdessä muutakin, luetaan, leivotasn, lakataan niitä kynsiä, väännetään lettejä, askarrellaan jne. Mutta kun se liikkuminen on ongelma, koska se ei missään muussa muodossa lasta kiinnosta kuin tanssi 45 min vkossa ja uinti pari kertaa kuussa. Muuten jää sisään kun muut ovat ulkona, eikä vapaaehtoisesti pyörän päälle hyppää vaikka koko muu perhe niin tekisi.

Niin paljon puhutaan lasten liikkumattomuudesta ja kun sitä aktiivisesti yrittää lisätä saa vain p...aryöpyn niskaansa.

Ap

On niitä fitnes mammojakin :D Ei se rasvprosentin pienuus auta jos ei elämässä muutenkaan menesty.

Mielummin ottaisin onnelliset ja tasapainoiset lapset kuin hoikat ja hyväkuntoiset lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joukkuevoimistelu tai muodostelmaluistelu. Molemmissa löytyy tosissaan treenaavia joukkueita ja myös paljon sellaisia joukkueita, jotka harjoittelevat vähemmän eivätkä tähtää huipulle, mutta pääsevät silti kilpailuihin ja esiintymisiin eikä ole niin suuret vaatimukset taitojen suhteen. Siellä saa sitten väkertää tukkaa ja meikkiä ja kynsilakkoja! Ja mikä parasta saa kavereita viettää niiden kanssa aikaa samalla liikkuen.

Näitä olin tulossa vinkkaamaan. On monen sorttisia joukkueita.

Pelkään pahoin, että harrastejoukkueen 2x2 h treenit ei riitä äidille.

Tuo tanssi, uinti ja pyöräily on tarpeeksi. Äidin pitäisi hyväksyä tyttärensä ja tukea lasta hänen mielenkiinnoissaan.

Mä olen itse "liikkumaton" äiti, mutta kumpikin lapsi on kilpaurheilija. Siihen ei tähdätty ja on kaukana mun mukavuusalueelta. Niin vaan liimaan strasseja ja leivon buffettiin ja käyn kisoissa. Jojotan.

Olisi ollut antoisaa, jos lukisivat kirjoja ja nauttisivat musiikista. ;)

Anteeksi, mutta missä kohdin olen ilmaissut että tyttärestäni pitäisi tulla kilpaurheilija? Tai että hänen tulisi liikkua kaikki illat?

Yleisten suositustenkaan mukaan n tunti viikossa ei ole riittävästi 8-vuotiaalle.

Ja tuskinpa siellä välitunnilla kamalasti kirmailee. Kun se liikkuminen ei kiinnosta, niin ei se kiinnosta siellä välitunnillakaan.

Mielenkiintoista, että suurin osa vastaajista näyttää olevan sitä mieltä, että sohvaperunatulevaisuus on parempi kuin erilaisten liikuntamahdollisuuksien tarjoaminen. Lasta ei ole pakotettu mihinkään, mutta tarjolla olevista vaihtoehdoista (arkiliikunta, kävely, pyöräily, voimistelu, luistelu, jalkapallo jne) ei lapseni ole kiinnostunut. Ei edes yhdessä äidin ja/tai isän ja sisarusten kanssa. Muita juttuja hän tekee mielellään meidän kanssamme.

Ap

Oletko ajatellut, että "paskamyrskyn" syy on ehkä aloituksesi? Jos sanot vain, että 8-vuotias lapsi ei liiku ja se huolestuttaa, mutta joo kyllähän se tanssii kerran viikossa ja käy uimassakin ja saattaa kauppaankin pyöräillä, mutta huolestuttaa silti kun muuten liikutaan koko perhe niin kauheesti että monta kertaa viikossa jumppaa ja kilpailulajeja niin eipä siinä lukijalle oikein muuta kuvaa jää, että tahtoisit tunkea lapsesi vaan yhteen tiettyyn muottiin. Varsinkin kun lopussa vielä puhut halventavasti lapsen omista kiinnostuksenkohteista. Ilman ajatustenlukutaitoa on aika vaikea ulkopuolisena tietää, että liikutte myös perheenä ja yritätte motivoida lasta liikkumaan ja teette muutakin yhdessä perheenä kuin vain liikutte, jos et näitä asioita aloituksessa kerro.

Geokätköily?

Jos lasta ei mikään tarjottu liikuntamuoto kiinnosta niin sitten ei kiinnosta. Ehkä teidän pitäisi järjestää arki niin että tytär pääsee uimaan kerran viikossa ja tanssimaan sen toisen. Tai sitten etsitte tavan millä saatte tyttärelle lisää tanssitunteja tavalla tai toisella.

Temperamentit ja persoonat on jokaisella erejä. Meillä myös minä olin se ainoa jota ei kiinnostanut liikkua ollenkaan ja inhosin hengästyä. Mielummin luin kirjoja ja taiteilin. Silti en ole muodoton plösö vaan säätelen painoa syömisellä.

On hyvä tarjota lapselle vaihtoehtoja liikkua mutta pakottaa ei saa. Ja jos sieltä sitten löytyykin ne miellyttävät muodot niin on vanhempien vastuulla järjestää mahdollisuus niihin jos he haluavat että lapsi liikkuu

Vierailija kirjoitti:

Oletko ajatellut, että "paskamyrskyn" syy on ehkä aloituksesi? Jos sanot vain, että 8-vuotias lapsi ei liiku ja se huolestuttaa, mutta joo kyllähän se tanssii kerran viikossa ja käy uimassakin ja saattaa kauppaankin pyöräillä, mutta huolestuttaa silti kun muuten liikutaan koko perhe niin kauheesti että monta kertaa viikossa jumppaa ja kilpailulajeja niin eipä siinä lukijalle oikein muuta kuvaa jää, että tahtoisit tunkea lapsesi vaan yhteen tiettyyn muottiin. Varsinkin kun lopussa vielä puhut halventavasti lapsen omista kiinnostuksenkohteista. Ilman ajatustenlukutaitoa on aika vaikea ulkopuolisena tietää, että liikutte myös perheenä ja yritätte motivoida lasta liikkumaan ja teette muutakin yhdessä perheenä kuin vain liikutte, jos et näitä asioita aloituksessa kerro.

En ole missään vaiheessa puhunut halventavasti hänen kiinnostuksenkohteistaan, vaan mainitsin ettei ne määrällisesti riitä ylläpitämään hänen yleiskuntoaan. Ja sen vuoksi liikkumista pitäisi lisätä.

Jos yhtään viitsit lukea muutakin kuin aloituksen, niin pitäisi käydä selväksi että teemme yhdessä paljon muutakin.

Ap

Meillä samanikäinen poika, joka inhoaa kaikkea kilpailemista ja suoritusten kellottamista. Valitettavasti nuo elementit ovat melkein kaikissa ohjatuissa liikuntaharrastuksissa mukana. Olemme päätyneet siihen, että lasta ei kuskata kouluun kuin satunnaisesti eli tulee pakosti vähän arkiliikuntaa. Lähikauppaan, kirjastoon ja muualle mennään pääsääntöisesti jalan, huvitti se lasta tai ei. Käymme sopivilla keleillä pyöräilemässä. Uimassa käydään yhdessä, joskus pyydetään joku pojan kaveri mukaan. Jos tuntuu, että lapsella tai itsellä ei ole tullut vähään aikaan mitään liikuntaa, lähdetään vaikka iltakävelylle tarkastamaan lotto lähikioskille.

Kaikki eivät saa mielihyvää ja onnistumisen kokemuksia liikunnasta. Ollaan yritetty yhdistää yhdessä oleminen ja arkiliikkuminen. Näillä mennään. Onneksi meillä asuinpaikka on sellainen, että mielekästä tekemistä on sopivien matkojen päässä.

PS: esim. koulun pakolliset luistelut on meillä aina keskustelunaiheita. Minustakin aikuiseksi ja hyväksi kansalaiseksi voi kasvaa ilman luistelutaitoa, mutta koska sitä nyt koulussa vaaditaan, ei kun hokkarit jalkaan ne pakolliset 3-4 kertaa vuodessa.

Mitä jos, näin boksin ulkopuolelta, kokeilisit sitä pakottamista, kun kerran suostuttelulla ja houkuttelulla et pääse kaipaamaasi lopputulokseen. Tyttö autoon, ajat parin kymmenen kilsan päähän ja laitat tytön kävelemään sieltä kotiin. Sama toistetaan joka ilta, ellei tyttö sitten keksi jotain muuta liikuntaharrastusta. Johan alkaa vaikka koripallo kiinnostamaan ihan toisella tavalla.

Onko lapsi ollut aina vähän liikkuvaa sorttia, vai onko muutos tapahtunut myöhemmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ajatellut, että "paskamyrskyn" syy on ehkä aloituksesi? Jos sanot vain, että 8-vuotias lapsi ei liiku ja se huolestuttaa, mutta joo kyllähän se tanssii kerran viikossa ja käy uimassakin ja saattaa kauppaankin pyöräillä, mutta huolestuttaa silti kun muuten liikutaan koko perhe niin kauheesti että monta kertaa viikossa jumppaa ja kilpailulajeja niin eipä siinä lukijalle oikein muuta kuvaa jää, että tahtoisit tunkea lapsesi vaan yhteen tiettyyn muottiin. Varsinkin kun lopussa vielä puhut halventavasti lapsen omista kiinnostuksenkohteista. Ilman ajatustenlukutaitoa on aika vaikea ulkopuolisena tietää, että liikutte myös perheenä ja yritätte motivoida lasta liikkumaan ja teette muutakin yhdessä perheenä kuin vain liikutte, jos et näitä asioita aloituksessa kerro.

En ole missään vaiheessa puhunut halventavasti hänen kiinnostuksenkohteistaan, vaan mainitsin ettei ne määrällisesti riitä ylläpitämään hänen yleiskuntoaan. Ja sen vuoksi liikkumista pitäisi lisätä.

Jos yhtään viitsit lukea muutakin kuin aloituksen, niin pitäisi käydä selväksi että teemme yhdessä paljon muutakin.

Ap

Ja jos sinua lisäksi kyrsii se, että muu perhe meillä liikkuu aktiivisesti, niin se on sitten sinun päänsärkysi. Meille muille se tuottaa ainoastaan iloa ja hyvää mieltä. Jos teillä ei jakseta liikkua, niin lukekaa rauhassa kirjaa. Meilläkin luetaan, mutta yleensä vasta iltaisin, kun ollaan ensin liikuttu haluamamme määrä.

Ap