Lue keskustelun säännöt.
Alhainen syntyvyys herättää huolta: "Vanhemmat, kysykää lapsiltanne, missä jälkikasvu viipyy"
19.01.2017 |
"Puhukaa heidän kanssaan kerrankin vakavasta asiasta. Ilman lapsenlapsia suku sammuu ja suomalaiset tulevat häviämään tästä maasta.
Jos ette pian ala hankkia lapsia, tulette kauhuksenne huomaamaan, että aikanne on mennyt ohi ja olette liian vanhoja niitä saamaan. Edessä on lapseton vanhuus, jonka täyttää yksinäinen, lähestyvän kuoleman odottelu, jota yritätte ehkä täyttää harrastuksilla ja muulla mielekkäällä peittääksenne järkyttävän totuuden ajattelun." http://www.imatralainen.fi/artikkeli/476253-alhainen-syntyvyys-herattaa…
Hirveä syyllistävä kirjoitus ja voi apua kun mua nyt odottaa yksinäinen vanhuus kun en halua lapsia hankkia :D
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Söpöä miten naudat taas ampaisivat kuin herhiläisen pistosta. Älkää huoliko, teidän kanssa kukaan halua lisääntyä.
No miks mä oon sitten törmännyt vaan miehiin, jotka haluaisi perustaa perheen mun kanssa? Yhtään vela-miestä en oo vielä tavannut, sillä vedän puoleeni ainoastaan näitä isäksi haluavia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmästyttää tällaisten (yleensä vanhempien) ihmisten vajaus.. tai siis, jos joku haluaa lapsia niin kai se sitten hankkii niitä (poislukien ne, jotka ei pysty). Jos joku taas ei halua lapsia, niin sitten se ei hanki niitä. Hyvin yksinkertaista! Mitähän tällaiset ihmiset kuvittelee että tapahtuu, jos he sanoo että "missäs ne lapset viipyy?!?!" - Aa joo, hyvä kun muistutit, ihan pääsi unohtumaan että piti ne tekaista tossa aikani kuluksi, kiitos muistutuksesta!
----------------
Ja sitten sivuhuomautuksena myös sekin, että kun pelotellaan "yksinäisellä vanhuudella" niin eikö näillä lapsellisilla ihmisillä ole mitään muuta elämää kuin ne lapset, jos kerran ne on ainoa piristys vanhuudessa? Eikö niillä ole ystäviä ja tuttavia tai muita sukulaisia? Eikö niillä ole harrastuksia tai omia mielenkiinnonkohteita? Odottaako ne joka kuukausi kuin kuuta nousevaa että joku heidän lapsistaan tulee kylään muutamaksi tunniksi? Onko tämä kyläilyhetki heidän kuukautensa kohokohta? Minusta tuo kuulostaa ihan kamalan surulliselta..
Tosiasia on vaan se että 80 vuotiaiden ylivoimaisesti suurimman osan lähipiiri koostuu sukulaisista. Ei tuon iäiset juoksentele missään kavereillaan.
Asun talossa, missä on paljon vanhuksia. Tuolla ne istuvat kerhohuoneessa ja kesäisin pihalla joka päivä mm. juoruamassa nuorista naapureista. Omaiset vierailevat muutaman kerran vuodessa jos silloinkaan.
Vanhainkodeissa suurimmalla osalla yksinäiseksi itsensä tuntevilla vanhuksilla ON lapsia. Lapsettomat vanhukset taas ovat koko elämänsä tottuneet siihen, että seura on hankittava muualta kuin omista lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moukkamaista udella kenenkään lisääntymisaikeista. Lapsettomuuteen on monia syitä, mutta yhtenä merkittävänä tekijänä pidän sitä, että pätkätyökierteessä ja työttömyysjaksojen välissä sinnittelevät lapsenteko ikäiset näkevät tulevaisuuden niin epävarmana, että lapsia ei uskalleta hankkia. Yhteiskuntamme tilanne on muutenkin surkea, kun koulutuksesta ja sote-palveluista on leikattu, eläminen kallistunut eikä lapsiperheitä tueta kunnolla.
Miten lapsiperheitä tuettiin 50-60 vuotta sitten? Lapsia tehtiin paljon enemmän kuin nyt.
Jep. kyllä taustalla on ihan muut syyt, lähinnä naisten asemassa tapahtunut murros. Nykyään suomalaiset naiset ovat lähes kaikki työelämässä ja kouluttautuvat pitkälle, keskimäärin pitemmälle kuin miehet. Yliopisto-opiskelijoista lähes 2/3 on jo naisia. Valmistumisen jälkeen luodaan 25-35-vuotiaana uraa, koska sen ikäisenä se on luotava jos hyvään asemaan mielii. Perhemallit on muuttuneet, nykyään on ihan ok elää yksin ja lapsettomana, elää avoimesti parisuhteessa saman sukupuolen edustajan kanssa, tehdä vain 1 lapsi, ottaa ero jos liitto ei toimi...
Tuo kaikki on ajanut yhteiskunnan surkeimpaan tilaan sitten 1800 luvun.
Yhteiskunta joka on taantuva yhteiskunta. Joka joutuu ottamaan muualta maailmasta ihmisiä jotta tämä maa pysyy edes joten kuten pystyssä. Yhteiskunta joka on ajautunut rakenteelliseen talousongelmaan johon ei ole ratkaisua.
Työtä tehdään vähemmän kuin koskaan ja ihmisillä on rahaa enemmän kuin koskaan mutta ihmiset voi huonommin kuin koko Suomen itsenäisyyden aikana.
Ihmiset on masentuneita, sairaita ja huonovointisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmästyttää tällaisten (yleensä vanhempien) ihmisten vajaus.. tai siis, jos joku haluaa lapsia niin kai se sitten hankkii niitä (poislukien ne, jotka ei pysty). Jos joku taas ei halua lapsia, niin sitten se ei hanki niitä. Hyvin yksinkertaista! Mitähän tällaiset ihmiset kuvittelee että tapahtuu, jos he sanoo että "missäs ne lapset viipyy?!?!" - Aa joo, hyvä kun muistutit, ihan pääsi unohtumaan että piti ne tekaista tossa aikani kuluksi, kiitos muistutuksesta!
----------------
Ja sitten sivuhuomautuksena myös sekin, että kun pelotellaan "yksinäisellä vanhuudella" niin eikö näillä lapsellisilla ihmisillä ole mitään muuta elämää kuin ne lapset, jos kerran ne on ainoa piristys vanhuudessa? Eikö niillä ole ystäviä ja tuttavia tai muita sukulaisia? Eikö niillä ole harrastuksia tai omia mielenkiinnonkohteita? Odottaako ne joka kuukausi kuin kuuta nousevaa että joku heidän lapsistaan tulee kylään muutamaksi tunniksi? Onko tämä kyläilyhetki heidän kuukautensa kohokohta? Minusta tuo kuulostaa ihan kamalan surulliselta..
Tosiasia on vaan se että 80 vuotiaiden ylivoimaisesti suurimman osan lähipiiri koostuu sukulaisista. Ei tuon iäiset juoksentele missään kavereillaan.
Asun talossa, missä on paljon vanhuksia. Tuolla ne istuvat kerhohuoneessa ja kesäisin pihalla joka päivä mm. juoruamassa nuorista naapureista. Omaiset vierailevat muutaman kerran vuodessa jos silloinkaan.
Harva asuu tuollaisissa vanhustaloissa. Suurin osa asuu normaaleissa taloyhtiöissä missä on nuoria ja keski-ikäisiä ihmisiä suurin osa. Siellä ei paljon seuraa ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moukkamaista udella kenenkään lisääntymisaikeista. Lapsettomuuteen on monia syitä, mutta yhtenä merkittävänä tekijänä pidän sitä, että pätkätyökierteessä ja työttömyysjaksojen välissä sinnittelevät lapsenteko ikäiset näkevät tulevaisuuden niin epävarmana, että lapsia ei uskalleta hankkia. Yhteiskuntamme tilanne on muutenkin surkea, kun koulutuksesta ja sote-palveluista on leikattu, eläminen kallistunut eikä lapsiperheitä tueta kunnolla.
Miten lapsiperheitä tuettiin 50-60 vuotta sitten? Lapsia tehtiin paljon enemmän kuin nyt.
Jep. kyllä taustalla on ihan muut syyt, lähinnä naisten asemassa tapahtunut murros. Nykyään suomalaiset naiset ovat lähes kaikki työelämässä ja kouluttautuvat pitkälle, keskimäärin pitemmälle kuin miehet. Yliopisto-opiskelijoista lähes 2/3 on jo naisia. Valmistumisen jälkeen luodaan 25-35-vuotiaana uraa, koska sen ikäisenä se on luotava jos hyvään asemaan mielii. Perhemallit on muuttuneet, nykyään on ihan ok elää yksin ja lapsettomana, elää avoimesti parisuhteessa saman sukupuolen edustajan kanssa, tehdä vain 1 lapsi, ottaa ero jos liitto ei toimi...
Tuo kaikki on ajanut yhteiskunnan surkeimpaan tilaan sitten 1800 luvun.
Yhteiskunta joka on taantuva yhteiskunta. Joka joutuu ottamaan muualta maailmasta ihmisiä jotta tämä maa pysyy edes joten kuten pystyssä. Yhteiskunta joka on ajautunut rakenteelliseen talousongelmaan johon ei ole ratkaisua.
Työtä tehdään vähemmän kuin koskaan ja ihmisillä on rahaa enemmän kuin koskaan mutta ihmiset voi huonommin kuin koko Suomen itsenäisyyden aikana.
Ihmiset on masentuneita, sairaita ja huonovointisia.
Työtä tehdään tosiaan vähemmän kuin ennen, suuri osa lisääntymisikäisistä ei lainkaan tai ainakin lyhyitä pätkiä tai 0-tuntisopimuksilla. Rahaakin on enemmän kuin koskaan, mutta ei lisääntymisikäisillä. Heillä taas rahaa on huomattavasti vähemmän kuin vanhemmillaan samassa iässä.
Minusta on lohdullista että karma toimii ja maailman hirvein nainen, suomalaismamma, jää ilman jälkikasvua.
Kyllähän se hoitajakin lohduttaa kun henki korisee jos osuu kierroksella oikeaan aikaan paikalle ja ainakin pappi on hautajaisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmästyttää tällaisten (yleensä vanhempien) ihmisten vajaus.. tai siis, jos joku haluaa lapsia niin kai se sitten hankkii niitä (poislukien ne, jotka ei pysty). Jos joku taas ei halua lapsia, niin sitten se ei hanki niitä. Hyvin yksinkertaista! Mitähän tällaiset ihmiset kuvittelee että tapahtuu, jos he sanoo että "missäs ne lapset viipyy?!?!" - Aa joo, hyvä kun muistutit, ihan pääsi unohtumaan että piti ne tekaista tossa aikani kuluksi, kiitos muistutuksesta!
----------------
Ja sitten sivuhuomautuksena myös sekin, että kun pelotellaan "yksinäisellä vanhuudella" niin eikö näillä lapsellisilla ihmisillä ole mitään muuta elämää kuin ne lapset, jos kerran ne on ainoa piristys vanhuudessa? Eikö niillä ole ystäviä ja tuttavia tai muita sukulaisia? Eikö niillä ole harrastuksia tai omia mielenkiinnonkohteita? Odottaako ne joka kuukausi kuin kuuta nousevaa että joku heidän lapsistaan tulee kylään muutamaksi tunniksi? Onko tämä kyläilyhetki heidän kuukautensa kohokohta? Minusta tuo kuulostaa ihan kamalan surulliselta..
Tosiasia on vaan se että 80 vuotiaiden ylivoimaisesti suurimman osan lähipiiri koostuu sukulaisista. Ei tuon iäiset juoksentele missään kavereillaan.
Asun talossa, missä on paljon vanhuksia. Tuolla ne istuvat kerhohuoneessa ja kesäisin pihalla joka päivä mm. juoruamassa nuorista naapureista. Omaiset vierailevat muutaman kerran vuodessa jos silloinkaan.
Harva asuu tuollaisissa vanhustaloissa. Suurin osa asuu normaaleissa taloyhtiöissä missä on nuoria ja keski-ikäisiä ihmisiä suurin osa. Siellä ei paljon seuraa ole
Ainakin pääkaupunkiseudun ulkopuolella monissa kaupungeissa on useita vanhusvaltaisia kerrostaloalueita. Oma isoäitinikin asui sellaisessa jo 80-luvulla, lapsiperheethän hakeutuvat kerrostaloista pois. En ole koskaan 40 vuoden aikana asunut taloyhtiössä, jossa ei olisi ainakin niissä pienemmissä asunnoissa ollut useita vanhuksia.
Vierailija kirjoitti:
Inhoan tuollaisia painostavia ihmisiä. Itse en ikinä voisi kysyä "miks teillä ei ole lapsia vielä?" kyseessä saattaa olla lapsettomuutta.
Kyllä meillä on perheiden, sekä mun että miehen, kesken niin avoimet välit, että myös (tahattomasta) lapsettomuudesta voidaan puhua. Kaikki mm. tietää, ettei miehen veli vaimoineen tule koskaan saamaan (biologista) lasta ja sekin on tiedossa, että miehen sisko olis halunnu vielä lapsen, mutta eipä oo kuulunu..
Kummallisia perheitä ne, joissa ei voi puhua näinkin isoista asioista ääneen. Tehdään siitä omasta tilanteesta SUURI SALAISUUS ja sit loukkaannutaan jokaisesta hienovaraisesta, jopa kuvitellusta vihjeestä. Ja ku asia olis kaikille valmiiks selvä, ni ei tarvis vihjailla eikä udella, toisaalta ei myöskään kuvitella jokaista sanaa vihjailuks.
Muuten mulle on ihan sama miten kukakin parisuhteensa ja perhe-elämänsä hoitelee. Meidän lapset ei oo muilta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmästyttää tällaisten (yleensä vanhempien) ihmisten vajaus.. tai siis, jos joku haluaa lapsia niin kai se sitten hankkii niitä (poislukien ne, jotka ei pysty). Jos joku taas ei halua lapsia, niin sitten se ei hanki niitä. Hyvin yksinkertaista! Mitähän tällaiset ihmiset kuvittelee että tapahtuu, jos he sanoo että "missäs ne lapset viipyy?!?!" - Aa joo, hyvä kun muistutit, ihan pääsi unohtumaan että piti ne tekaista tossa aikani kuluksi, kiitos muistutuksesta!
----------------
Ja sitten sivuhuomautuksena myös sekin, että kun pelotellaan "yksinäisellä vanhuudella" niin eikö näillä lapsellisilla ihmisillä ole mitään muuta elämää kuin ne lapset, jos kerran ne on ainoa piristys vanhuudessa? Eikö niillä ole ystäviä ja tuttavia tai muita sukulaisia? Eikö niillä ole harrastuksia tai omia mielenkiinnonkohteita? Odottaako ne joka kuukausi kuin kuuta nousevaa että joku heidän lapsistaan tulee kylään muutamaksi tunniksi? Onko tämä kyläilyhetki heidän kuukautensa kohokohta? Minusta tuo kuulostaa ihan kamalan surulliselta..
Tosiasia on vaan se että 80 vuotiaiden ylivoimaisesti suurimman osan lähipiiri koostuu sukulaisista. Ei tuon iäiset juoksentele missään kavereillaan.
Asun talossa, missä on paljon vanhuksia. Tuolla ne istuvat kerhohuoneessa ja kesäisin pihalla joka päivä mm. juoruamassa nuorista naapureista. Omaiset vierailevat muutaman kerran vuodessa jos silloinkaan.
Harva asuu tuollaisissa vanhustaloissa. Suurin osa asuu normaaleissa taloyhtiöissä missä on nuoria ja keski-ikäisiä ihmisiä suurin osa. Siellä ei paljon seuraa ole
Tämän päivän 25-35 -vuotiaat todennäköisesti pitävät yhteyttä ystäviinsä ja muihin ihmisiin ympäri maapalloa tietotekniikan avulla sitten, kun eivät vanhuuden vaivojensa vuoksi pääse enää poistumaan kotoaan.
Olenpa nyt tyytyväinen nuori nainen, olen kantanut korteni kekoon. Nyt on hyvä vanhuus taattu ja yhteiskunta iloinen!
Nainen 26v yhden lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmästyttää tällaisten (yleensä vanhempien) ihmisten vajaus.. tai siis, jos joku haluaa lapsia niin kai se sitten hankkii niitä (poislukien ne, jotka ei pysty). Jos joku taas ei halua lapsia, niin sitten se ei hanki niitä. Hyvin yksinkertaista! Mitähän tällaiset ihmiset kuvittelee että tapahtuu, jos he sanoo että "missäs ne lapset viipyy?!?!" - Aa joo, hyvä kun muistutit, ihan pääsi unohtumaan että piti ne tekaista tossa aikani kuluksi, kiitos muistutuksesta!
----------------
Ja sitten sivuhuomautuksena myös sekin, että kun pelotellaan "yksinäisellä vanhuudella" niin eikö näillä lapsellisilla ihmisillä ole mitään muuta elämää kuin ne lapset, jos kerran ne on ainoa piristys vanhuudessa? Eikö niillä ole ystäviä ja tuttavia tai muita sukulaisia? Eikö niillä ole harrastuksia tai omia mielenkiinnonkohteita? Odottaako ne joka kuukausi kuin kuuta nousevaa että joku heidän lapsistaan tulee kylään muutamaksi tunniksi? Onko tämä kyläilyhetki heidän kuukautensa kohokohta? Minusta tuo kuulostaa ihan kamalan surulliselta..
Tosiasia on vaan se että 80 vuotiaiden ylivoimaisesti suurimman osan lähipiiri koostuu sukulaisista. Ei tuon iäiset juoksentele missään kavereillaan.
Asun talossa, missä on paljon vanhuksia. Tuolla ne istuvat kerhohuoneessa ja kesäisin pihalla joka päivä mm. juoruamassa nuorista naapureista. Omaiset vierailevat muutaman kerran vuodessa jos silloinkaan.
Harva asuu tuollaisissa vanhustaloissa. Suurin osa asuu normaaleissa taloyhtiöissä missä on nuoria ja keski-ikäisiä ihmisiä suurin osa. Siellä ei paljon seuraa ole
No kannattaisiko sitten muuttaa sellaiseen "vanhustaloon", jos kerran tuntee itsensä yksinäiseksi? Eihän niistä lapsistakaan nyt iloa hirveästi ole jos ne käy 1-2 kk välein moikkaamassa. Mitä se vanhus tekee kaikki ne muut päivät? Voivottelee kuinka yksinäinen hän on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmästyttää tällaisten (yleensä vanhempien) ihmisten vajaus.. tai siis, jos joku haluaa lapsia niin kai se sitten hankkii niitä (poislukien ne, jotka ei pysty). Jos joku taas ei halua lapsia, niin sitten se ei hanki niitä. Hyvin yksinkertaista! Mitähän tällaiset ihmiset kuvittelee että tapahtuu, jos he sanoo että "missäs ne lapset viipyy?!?!" - Aa joo, hyvä kun muistutit, ihan pääsi unohtumaan että piti ne tekaista tossa aikani kuluksi, kiitos muistutuksesta!
----------------
Ja sitten sivuhuomautuksena myös sekin, että kun pelotellaan "yksinäisellä vanhuudella" niin eikö näillä lapsellisilla ihmisillä ole mitään muuta elämää kuin ne lapset, jos kerran ne on ainoa piristys vanhuudessa? Eikö niillä ole ystäviä ja tuttavia tai muita sukulaisia? Eikö niillä ole harrastuksia tai omia mielenkiinnonkohteita? Odottaako ne joka kuukausi kuin kuuta nousevaa että joku heidän lapsistaan tulee kylään muutamaksi tunniksi? Onko tämä kyläilyhetki heidän kuukautensa kohokohta? Minusta tuo kuulostaa ihan kamalan surulliselta..
Tosiasia on vaan se että 80 vuotiaiden ylivoimaisesti suurimman osan lähipiiri koostuu sukulaisista. Ei tuon iäiset juoksentele missään kavereillaan.
Asun talossa, missä on paljon vanhuksia. Tuolla ne istuvat kerhohuoneessa ja kesäisin pihalla joka päivä mm. juoruamassa nuorista naapureista. Omaiset vierailevat muutaman kerran vuodessa jos silloinkaan.
Harva asuu tuollaisissa vanhustaloissa. Suurin osa asuu normaaleissa taloyhtiöissä missä on nuoria ja keski-ikäisiä ihmisiä suurin osa. Siellä ei paljon seuraa ole
Tämän päivän 25-35 -vuotiaat todennäköisesti pitävät yhteyttä ystäviinsä ja muihin ihmisiin ympäri maapalloa tietotekniikan avulla sitten, kun eivät vanhuuden vaivojensa vuoksi pääse enää poistumaan kotoaan.
Totta. Vanhuus 2070-80-luvuilla tulee olemaan erilaista kuin nyt vuonna 2017. Toki tietotekniikkakin kehittyy enkä minä varmasti osaa käyttää tulevaisuuden tekniikkaa yhtä hyvin kuin tämän päivän whatsappia ja videopuheluita, mutta uskon, että samankaltaista tekniikkaa on silloinkin tarjolla ettei tarvitse katkaista välejä ystäviini ympäri maailmaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en koskaan kantanut korttani kekoon tässä asiassa. Olen mies, vanhempieni ainoa lapsi, eikä minua kukaan painostanut lapsentekoon. Vaimoni kanssa olemme olleet ihan omasta tahdosta lapseton pari, ja nyt ikää on jo sen verran että lapsettomiksi myös jäämme. Olen sitä mieltä, että pelkästä velvollisuudentunteesta ei kenenkään kannata sukuaan tai geenejään jatkaa.
En kirjoita lisääntymään vielä vasta 20 vie yliopisto opiskelija ja poika.
Vierailija kirjoitti:
En kirjoita lisääntymään vielä vasta 20 vie yliopisto opiskelija ja poika.
kehoita
Ei ihminen voi kohtaloaan väistää eikä kierää eikä kukaan voi myöskään valita, että saako hän lapsia ja jos saa, niin kuinka monta. Joku voi saada vain 1 lapsen ja joku toinen vaikka 15, eikä sitä etukäteen voi millään estää. Vaikka yrittäisi mitä tahansa keinoja, niin ne eivät tepsi, jokaisen naisen on synnytettävä ne lapset, jotka on hänen synnytettäväkseen määrätty. Niin kuin vaikka naapurini, joka meni naimisiin vasta 50-vuotiaana, että hän ei saisi lapsia, mutta hän kuitenkin tuli raskaaksi melkein heti hääyön jälkeen ja synnytti kerralla kokonaista 12 lasta, jotka kuitenkin kuolivat kaikki. Ne olisivat syntyneet elävänä, jos hän olisi normaaliin aikaan naimisiin mennyt ja synnyttänyt lapset yksittäin. Lasten kuolema oli meidän herramme rangaistus hänelle siitä, että hän viivyttelemällä tahallaan naimisiin menoa ja aviollisen yhdyselämän alkua yritti päästä synnyttämästä hänen synnyttämäkseen määrättyjä lapsia. Nykyään hän itkee itsensä joka ilta uneen miettiessään niitä lapsiraukkojaan, että kuinka monta niitä oli ja että ne olisivat kaikki menestyneet hyvin elämässä jos hän olisi antanut niiden aikanaan syntyä. Esikoisesta kun olisi esimerkiksi tullut Suomen seuraava kuningas.
Enpä olekaan vähään aikaan tuntenut näin syvää myötähäpeää kuin mitä tunnen tuon kirjoittajan kohdalla. Siinähän tuli oikein koko bingo-arsenaali lueteltua, todellinen jättipotti lisänumeroineen.
Oma sukuni sammuu minuun, itselläni ei ole sisaruksia, eikä setäni koskaan hankkinut lapsia, kumpikaan serkuistani ei myöskään lisäänny, niin että tässä sitä ollaan, tämän suvun päätepysäkki. Äitini oli päätöksestämme hieman haikeana mutta ymmärsi sen kyllä hyvin, mummuni taas on niitä jotka eivät koskaan olisi hankkineet lapsia jos aikoinaan ei olisi ollut pakko, joten hän antoi täyden tukensa minulle, ukkia ei moinen kiinnosta. Siinä se suku sitten olikin.
Teen töitä lasten kanssa ja voi pojat, jos tuo kirjoittaja pääsisi edes viikoksi asemaani, hän ei koskaan kehtaisi väittää, että lapset ovat aina vanhemmille iloksi. Niin järkyttävän paljon löytyy tavallisia, suomalaisia perheitä, joissa hakataan pientä lasta tai tämä on raiskattu isän toimesta tai äiti vaatii hoikkaa tytärtä laihduttamaan, ja niin paljon on alkoholismia, väkivaltaa, uhkailua, pelottelua, ulos ajamista, hylkäämistä, heitteille jättöä, halveksuntaa ja häpäisemistä, että kukaan ei voi sitä ymmärtää, miten yleistä se ahdinko perheissä on. Ja näille vanhemmille se lapsi ei ole aurinko, eikä ilo, eikä valo.
Minä kohtelisin lastani hyvin, olen etevä nuorten ja lasten kanssa. Mutta minä keskityn hoitamaan näitä em. lapsien olosuhteita, enkä millään tavalla ole kiinnostunut omista jälkeläisistä. Minulle elämä suunnitteli aivan erilaiset syyt elää.
Ei se nyt mistään pillereistä johtunut