Annan lapseni lintsata koulun liikuntapäivän

Vierailija kirjoitti:

Meillä liikuntapäivät oli käytännössä sitä että liikunnallisesti lahjakkaat (ja hyväosaiset eli kotoa oli varaa varusteisiin) saivat harrastaa omaa lajiaan tai kokeiluluontoisesti jotain muuta jännää. Me muut sitten käveltiin koululta jonnekin viiden kilometrin päähän, jossa opettaja odotti autonsa kanssa ja otti nimet ylös, ja sitten "saimme" kävellä takaisin koululle josta pyöräilimme tai kävelimme kotiin. Ei kovin kehittävää joten mitäpä lintsaus haittaa. Hyvällä tuurilla lintsaaja saattaa vaikkapa lukea kirjan tai tehdä ruokaa, ja sellaisesta tekemisestä voi oppia hyödyllisiä taitoja tulevaisuutta varten. ;)

Kyllä, samaa mieltä, mieluummin tekee sillä aikaa vaikka kotona ruokaa tai leipoo, kuin talsii maantietä pitkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No et ole huono äiti, päinvastoin. Meillä lapsi nykyään inhoaa liikuntatunteja johtuen hitlermäisestä liikunnan opettajasta, mutta minkäs teet, pakko osallistua. Välillä tuntuu, että liikunnan opeihin hakeutuu juuri ne kaikkein ilkeimmät ja epäempaattisimmat. Ne, jotka itse ovat urheilullisia, eivätkä voi mitään muuta ymmärtää, kaikki muu on pelkkää laiskuutta! Kyllä meillä on viimeisetkin liikunnan ilot saanut tämä opettaja pilattua, että kiitos vaan hyvästä liikunnan opetuksesta!!

Jeesus mikä kirjoitus. Sinä taisit kuulua niihin jotka liikuntatunneilla pelatessa vaan seisoivat? Ymmärrän ettei kaikessa voi olla paras, mutta nämä Laiskat lössöt eivät edes yritä! Pesäpallossa seistään kentällä ja katsotaan kun pallo vierii ohi.. "ku mä en tykkää tästä." voivoi! Sit ihmetellään kun opettaja sanoo jotain tai liikunta numero on 6. "oon vaan huono siinä." ei vaan sinä et edes yritä!!! Ap, olet huono äiti tältä osin, kyllä.

Laiskat lössöt? Taidat tosiaan olla mainitsemani opettaja?!

Kaikki lapset eivät ole urheilullisia, heitä ei siis yksinkertaisesti kiinnosta se liikunta. Yhtälailla kun jotain toista oppilasta ei esim. kiinnosta kielten opiskelu, niin meinaatko, että pakottamalla kiinnostus lisääntyy? Ymmärrän kyllä sen, että tunneille pitää osallistua, mutta en ymmärrä miksi se liikunta ei voi olla monipuolisempaa, erilaisia pelejä ja leikkejä esimerkiksi? Helppohan se on liikunnan open opettaa niitä lahjakkaita lapsia, mutta siinä se todellinen osaaminen punnittaisiin, kun saisivat ne liikuntakammoisetkin innostumaan!

Sinusta se ei ole laiskuutta, että joku seisoo ja katsoo kun pallo vierii ohi? 2 askelta ja saisi pallon kiinni.. Muttakun "ei kiinnosta." ei vaadi mitään taitoa, Muttakun "ei kiinnosta."

No oletko itse tarjonnut monipuolisempia mahdollisuuksia? Jos sitä joka tunti täytyy seisoskella hiekkakentällä pallon perässä, niin kyllä siinä motivaatio kärsii useammallakin..

En ole siis liikunnanopettaja, mutta kyllä meillä koulussa ainakin mahdollisuuksien mukaan oli paljon erilaista liikuntaa. Oli luistelua, hiihtoa, juoksua, pelejä, kävelyä, suunnistusta, voimistelua.. Ihan laidasta laitaan. Mutta yksi mikä pysyi samana, niin nämä liikunnallisesti lahjattomat, eivät edes yrittäneet. Samaa seisoskelua aina tai "en osaa, en tee" eikai sitä kuperkeikkaa voi ikinä oppia jos ei ikinä edes yritä. Ja vanhemmat puoltaa tätä "ei tarvitse osallistua." huh.

Tuliko koskaan mieleen, että tuolle, ettei joku voi tehdä esim. kuperkeikkaa voi olla ihan syykin? Ei pelkästään se, ettei nyt huvita. Jos lapsi on kömpelö, niin esim. kuperkeikan tekeminen voi tuntua todella vaikealta ja pelottavalta. Koulun liikuntatunnit, jossa toiset vielä tuijottavat vieressä ja melko varmasti nauravat, ei tee siitä yhtään sen helpompaa...Ihmisiä on erilaisia ja ihmiset toimivat eri ajatuksista käsin, koita edes yrittää ymmärtää se.

Liikuntatunnit ja toisten nauraminen voi olla jollekin kokemus maanpäällisestä helvetistä.

Joo minähän puhuin tässä juurikin fyysisistä rajoituksista, enkä siitä ettei edes yritetä. Luitko tekstiäni ollenkaan? Se ettei joku voi hyppiä koska ei ole jalkoja, on eri asia kun se ettei hypätä kertaakaan vaan sanotaan heti "en osaa en tee." mutta kannusta toki omia lapsiasi siihen, ettei elämässä tarvitse tehdä mitään mitä ei halua, eikä ainakaan kannata yrittää, koska kuitenkin epäonnistuu. Minä kasvatan omani eritavalla.

Jos kouluiässä pitää yrittää, että saa kuperkeikan, niin on pahempaa vikaa. Itse olen motorisesti kömpelö mutta kuperkeikat on aina menneet, eteen ja taakse kuin vettä vaan.

Esimerkki omista koululiikuntatraumoista:

Olen motorisesti todella kömpelö ja tasapainoni on huono. Olen jo aikuinen, mutta en edelleenkään osaa luistella. Luistimet jalassa joudun vain tekemään työn ja tuskan, että pysyn edes paikoillani pystyssä.

Olin 8v kun meillä oli talviliikuntapäivä. Ope tiesi kyllä, etten osaa luistella, mutta veti minut mukaansa ja sanoi, että kohta käynnistyy seuraava luistelukilpailu ja minun pitää osallistua siihen. Itkin peloissani ja rukoilin, mutta ope pisti luistimet väkisin jalkaani ja talutti jäälle. Ja jotta tapaus olisi vielä epäreilumpi, minua vastaan laitettiin kisaamaan 4 vuotta vanhempi poika, joka harrasti koulun ulkopuolelle jääkiekkoa.

Lopputulos? Poika veti kierroksen hetkessä loppuun, kun minä yritin säälittävästi potkia oikealla jalalla vauhtia. Pojan päästyä maaliin käännyin takaisinpäin, kun ope huusi lähtöviivalta, että minunkin pitää kaikesta huolimatta luistella koko kierros, vaikka kisa loppui jo. Oli todella noloa konkata kilpikonnaakin hitaammin jatkuvasti kaatuillen samalla kun koko koulu katseli. Lopulta maaliin päästyäni ope vielä voivotteli, että koska minulla oli kestänyt niin kauan, jää nyt sitten moni kisa ottamatta!

Olisiko kannattanut sitten valita sinne niitä, jotka osaavat?

Koululiikunta on turhaa . Itse inhosin ja pelkäsin tunteja. Ala-asteella ainakin osasin jonkin verran liikunnasta nauttia, yläasteella liikunnasta tuli kamalaa. Arkaa, hiljaista ja kilttiä oppilasta vastaan oli lauma superurheilijoita jotka tietenkin urheilupäissään syyttävät aina sitä yhtä oppilasta koko tiimin häviämisestä. Olin laiha ja pieni, enkä surkea liikunnassa mutten parhainkaan. Aina viimeisenä valittiin tiimiin. Olisipa kerrankin ollut minä valitsemassa kuka tulee ja kuka ei...olisi tiimien jakokin ollut hieman erinlainen. Mutta ei..aina samat oppilaat. Yrittäminen liikunnan tunneilla ei vaikuta. Itse yritin todella paljon...kun sen huomasin ettei sillä vaikutusta ollut liikunnan numeroon...lopetin. (en nyt seisoskellut tunnilla yms... tein silti parhaani mutten yrittänyt tulla paremmaksi) Valinnaisliikunnasta sain numeroksi kasin ja normi liikunnasta seiskan. Sama opettaja, sama oppilas, itse pelkäsin enemmän valinnaisliikuntaa...eli mikä vaikutti numeroon? Liikuntaa en olisi valinnut valinnaisaineeksi, mutta oli viimeisenä varasijalla...

Odotan ensimmäistä lasta, erittäin urheilullisen miehen kanssa. Liikunta tunneista meillä oli niin erit kokemukset, etten uskoisi kyseessä olevan edes sama aine. Liikunnasta pitäisikin tehdä mieluisampaa niille jotka siitä ei nauti. Tai ainakin semmoista joka ei aiheuta unettomia öitä ja ahdistusta jo kahta päivää aiemmin. On hyväksi tehdä asioita joita ei halua tehdä, mutta jos kirjaimellisesti elää pelossa yhden samperin liikuntatunnin takia....missä järki? Ikinä en tuntenut positiivista fiilistä liikunta tunnin jälkeen. Joka kerta sinne meno oli todiste siitä kuinka surkea ihminen olin. Todella hyväksi jo silloin päällä olleelle masennukselle ja ihmisvihalle. Onneksi tapasin myöhemmin elämässä hyviäkin ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No et ole huono äiti, päinvastoin. Meillä lapsi nykyään inhoaa liikuntatunteja johtuen hitlermäisestä liikunnan opettajasta, mutta minkäs teet, pakko osallistua. Välillä tuntuu, että liikunnan opeihin hakeutuu juuri ne kaikkein ilkeimmät ja epäempaattisimmat. Ne, jotka itse ovat urheilullisia, eivätkä voi mitään muuta ymmärtää, kaikki muu on pelkkää laiskuutta! Kyllä meillä on viimeisetkin liikunnan ilot saanut tämä opettaja pilattua, että kiitos vaan hyvästä liikunnan opetuksesta!!

Jeesus mikä kirjoitus. Sinä taisit kuulua niihin jotka liikuntatunneilla pelatessa vaan seisoivat? Ymmärrän ettei kaikessa voi olla paras, mutta nämä Laiskat lössöt eivät edes yritä! Pesäpallossa seistään kentällä ja katsotaan kun pallo vierii ohi.. "ku mä en tykkää tästä." voivoi! Sit ihmetellään kun opettaja sanoo jotain tai liikunta numero on 6. "oon vaan huono siinä." ei vaan sinä et edes yritä!!! Ap, olet huono äiti tältä osin, kyllä.

Laiskat lössöt? Taidat tosiaan olla mainitsemani opettaja?!

Kaikki lapset eivät ole urheilullisia, heitä ei siis yksinkertaisesti kiinnosta se liikunta. Yhtälailla kun jotain toista oppilasta ei esim. kiinnosta kielten opiskelu, niin meinaatko, että pakottamalla kiinnostus lisääntyy? Ymmärrän kyllä sen, että tunneille pitää osallistua, mutta en ymmärrä miksi se liikunta ei voi olla monipuolisempaa, erilaisia pelejä ja leikkejä esimerkiksi? Helppohan se on liikunnan open opettaa niitä lahjakkaita lapsia, mutta siinä se todellinen osaaminen punnittaisiin, kun saisivat ne liikuntakammoisetkin innostumaan!

Sinusta se ei ole laiskuutta, että joku seisoo ja katsoo kun pallo vierii ohi? 2 askelta ja saisi pallon kiinni.. Muttakun "ei kiinnosta." ei vaadi mitään taitoa, Muttakun "ei kiinnosta."

No oletko itse tarjonnut monipuolisempia mahdollisuuksia? Jos sitä joka tunti täytyy seisoskella hiekkakentällä pallon perässä, niin kyllä siinä motivaatio kärsii useammallakin..

En ole siis liikunnanopettaja, mutta kyllä meillä koulussa ainakin mahdollisuuksien mukaan oli paljon erilaista liikuntaa. Oli luistelua, hiihtoa, juoksua, pelejä, kävelyä, suunnistusta, voimistelua.. Ihan laidasta laitaan. Mutta yksi mikä pysyi samana, niin nämä liikunnallisesti lahjattomat, eivät edes yrittäneet. Samaa seisoskelua aina tai "en osaa, en tee" eikai sitä kuperkeikkaa voi ikinä oppia jos ei ikinä edes yritä. Ja vanhemmat puoltaa tätä "ei tarvitse osallistua." huh.

Tuliko koskaan mieleen, että tuolle, ettei joku voi tehdä esim. kuperkeikkaa voi olla ihan syykin? Ei pelkästään se, ettei nyt huvita. Jos lapsi on kömpelö, niin esim. kuperkeikan tekeminen voi tuntua todella vaikealta ja pelottavalta. Koulun liikuntatunnit, jossa toiset vielä tuijottavat vieressä ja melko varmasti nauravat, ei tee siitä yhtään sen helpompaa...Ihmisiä on erilaisia ja ihmiset toimivat eri ajatuksista käsin, koita edes yrittää ymmärtää se.

Liikuntatunnit ja toisten nauraminen voi olla jollekin kokemus maanpäällisestä helvetistä.

Joo minähän puhuin tässä juurikin fyysisistä rajoituksista, enkä siitä ettei edes yritetä. Luitko tekstiäni ollenkaan? Se ettei joku voi hyppiä koska ei ole jalkoja, on eri asia kun se ettei hypätä kertaakaan vaan sanotaan heti "en osaa en tee." mutta kannusta toki omia lapsiasi siihen, ettei elämässä tarvitse tehdä mitään mitä ei halua, eikä ainakaan kannata yrittää, koska kuitenkin epäonnistuu. Minä kasvatan omani eritavalla.

Jos kouluiässä pitää yrittää, että saa kuperkeikan, niin on pahempaa vikaa. Itse olen motorisesti kömpelö mutta kuperkeikat on aina menneet, eteen ja taakse kuin vettä vaan.

Kyllä niitäkin löytyy :D valitettavasti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No et ole huono äiti, päinvastoin. Meillä lapsi nykyään inhoaa liikuntatunteja johtuen hitlermäisestä liikunnan opettajasta, mutta minkäs teet, pakko osallistua. Välillä tuntuu, että liikunnan opeihin hakeutuu juuri ne kaikkein ilkeimmät ja epäempaattisimmat. Ne, jotka itse ovat urheilullisia, eivätkä voi mitään muuta ymmärtää, kaikki muu on pelkkää laiskuutta! Kyllä meillä on viimeisetkin liikunnan ilot saanut tämä opettaja pilattua, että kiitos vaan hyvästä liikunnan opetuksesta!!

Jeesus mikä kirjoitus. Sinä taisit kuulua niihin jotka liikuntatunneilla pelatessa vaan seisoivat? Ymmärrän ettei kaikessa voi olla paras, mutta nämä Laiskat lössöt eivät edes yritä! Pesäpallossa seistään kentällä ja katsotaan kun pallo vierii ohi.. "ku mä en tykkää tästä." voivoi! Sit ihmetellään kun opettaja sanoo jotain tai liikunta numero on 6. "oon vaan huono siinä." ei vaan sinä et edes yritä!!! Ap, olet huono äiti tältä osin, kyllä.

Laiskat lössöt? Taidat tosiaan olla mainitsemani opettaja?!

Kaikki lapset eivät ole urheilullisia, heitä ei siis yksinkertaisesti kiinnosta se liikunta. Yhtälailla kun jotain toista oppilasta ei esim. kiinnosta kielten opiskelu, niin meinaatko, että pakottamalla kiinnostus lisääntyy? Ymmärrän kyllä sen, että tunneille pitää osallistua, mutta en ymmärrä miksi se liikunta ei voi olla monipuolisempaa, erilaisia pelejä ja leikkejä esimerkiksi? Helppohan se on liikunnan open opettaa niitä lahjakkaita lapsia, mutta siinä se todellinen osaaminen punnittaisiin, kun saisivat ne liikuntakammoisetkin innostumaan!

Sinusta se ei ole laiskuutta, että joku seisoo ja katsoo kun pallo vierii ohi? 2 askelta ja saisi pallon kiinni.. Muttakun "ei kiinnosta." ei vaadi mitään taitoa, Muttakun "ei kiinnosta."

No oletko itse tarjonnut monipuolisempia mahdollisuuksia? Jos sitä joka tunti täytyy seisoskella hiekkakentällä pallon perässä, niin kyllä siinä motivaatio kärsii useammallakin..

En ole siis liikunnanopettaja, mutta kyllä meillä koulussa ainakin mahdollisuuksien mukaan oli paljon erilaista liikuntaa. Oli luistelua, hiihtoa, juoksua, pelejä, kävelyä, suunnistusta, voimistelua.. Ihan laidasta laitaan. Mutta yksi mikä pysyi samana, niin nämä liikunnallisesti lahjattomat, eivät edes yrittäneet. Samaa seisoskelua aina tai "en osaa, en tee" eikai sitä kuperkeikkaa voi ikinä oppia jos ei ikinä edes yritä. Ja vanhemmat puoltaa tätä "ei tarvitse osallistua." huh.

Tuliko koskaan mieleen, että tuolle, ettei joku voi tehdä esim. kuperkeikkaa voi olla ihan syykin? Ei pelkästään se, ettei nyt huvita. Jos lapsi on kömpelö, niin esim. kuperkeikan tekeminen voi tuntua todella vaikealta ja pelottavalta. Koulun liikuntatunnit, jossa toiset vielä tuijottavat vieressä ja melko varmasti nauravat, ei tee siitä yhtään sen helpompaa...Ihmisiä on erilaisia ja ihmiset toimivat eri ajatuksista käsin, koita edes yrittää ymmärtää se.

Liikuntatunnit ja toisten nauraminen voi olla jollekin kokemus maanpäällisestä helvetistä.

Joo minähän puhuin tässä juurikin fyysisistä rajoituksista, enkä siitä ettei edes yritetä. Luitko tekstiäni ollenkaan? Se ettei joku voi hyppiä koska ei ole jalkoja, on eri asia kun se ettei hypätä kertaakaan vaan sanotaan heti "en osaa en tee." mutta kannusta toki omia lapsiasi siihen, ettei elämässä tarvitse tehdä mitään mitä ei halua, eikä ainakaan kannata yrittää, koska kuitenkin epäonnistuu. Minä kasvatan omani eritavalla.

Jos kouluiässä pitää yrittää, että saa kuperkeikan, niin on pahempaa vikaa. Itse olen motorisesti kömpelö mutta kuperkeikat on aina menneet, eteen ja taakse kuin vettä vaan.

Enpä ole koskaan saanut kuperkeikkaa eikä ole millään tavalla haitannut

eri

Up

.

Hmmm joku nostanut mun tekemän vanhan aloituksen? no tyttö osallistui sitten kuitenkin liikuntapäivään, mutta ei hän siitä ollut tykännyt. Katsotaan mitä ensi vuonna mahtaa olla liikuntapäivänä.