Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun mies ei vaan siivoa (ja tajua miten se väsyttää ja turhauttaa)
19.01.2017 |
Pohjustuksena; suhteen alussa mies siivosi itsenäisesti, mutta se vaan "jäi" yhden työttömyyspätkäni aikana pois. Meillä on muuten rakastava suhde (mies kannustaa ja tukee minua, ymmärtää enimpiä oikkujani ja ongelmiani yms), mutta tämä jäytää pahasti. Tilannetta on jatkunut jo useamman vuoden eikä vaikuta olenko ollut työttömänä vai töissä tai sairaana.
Olen kertakaikkiaan kyllästynyt siihen että saan jatkuvasti patistaa miestä siivoamaan. Aina tulee lupaus että hän hoitaa, ja aina saan pettyä. Esimerkki tältä kuulta; mies lupasi kaksi viikkoa sitten että seuraavan kerran kun lämmitetään sauna, niin hän pesee sen. Mutta aina on tullut jokin painava este (oho meni näin myöhään, väsyttää, no huomenna, nyt heikottaa) miksi sitä ei ole nyt voinut hoitaa. Sama homma imuroinnissa, lupasi että hoitaa maanantaina. No kaivoi imurin esiin tiistaina ja imuroi yhden huoneen, tuli puhelu ja imuri on yhä tuossa odottamassa loppukämpän imurointia.
Ja tämä on kuitenkin jo edistystä, kun aiemmin hän vaan lupasi että joskus hoitaa eikä koskaan hoitanut. Sitten tajusin että pitää sopia päivämäärät milloin asiat hoidetaan (ja siltikin venkoillaan eikä mies edes tajua hävetä).
Mies hokee että ei jaksa viikolla siivota. No joo, on fyysinen työ, mutta kun ei hoida hommia edes viikonloppuna! Sovittiin että pyritään siivoamaan yhdessä lauantaisin aamupalan jälkeen. Aina tulee jotain "tärkeää" miksei voi hoitaa. Käytännössä minä hoidan viikkosiivoukset. Ollaan saatu sovittua tiski- ja pyykkivuorot jotka sentään on pitäneet.
Olen kokeillut jättää täysin siivoamatta. Ei toimi ja minua vaan alkaa oksettaa kun vessa haisee pistävälle virtsalle kuukauden jälkeen eikä mies herää. Joten olen siirtynyt takaisin omaan viikkosiivousrutiiniini ettei kämppä mene ihan paskaksi siivoamattomuuden takia. Olen kokeillut listoja, mutta mies ei niitä käytä ja katso. Ja nyt vähitellen sopinut vuoroja, mutta luistelee niistäkin tosiaan pois. Olen yrittänyt että yhdessä päätetään säännöt (kun valitti listojen kohdalla että yksin ne päätin), vaan ei ala keskustelemaan asiasta (koska aina on jotain "tärkeämpää").
Olen monet kerrat jutellut tästä miehelle, ja ei vaan näytä ymmärtävän miten turhautunut olen jatkuvasti patistamaan ja miten se loukkaa kun tuntuu että mies ei vaan välitä. Jos suutun, niin nalkutan. Jos itken niin silloin mies lupailee tyhjiä. Jos masennun taas siitä kun siivoan yksin niin käskee minun piristyä kun hänelle tulee huono omatunto.
Sentään tekee ruokaa puolet ajasta ja kesäisin ajaa pienen nurmikkomme. Mutta olen kyllästynyt olemaan se joka on päävastuussa ja orkesterinjohtaja siivouksessa. Olen hokenut että jos jotain haluaa lahjaksi antaa niin siivoaa spontaanisti kodin. Ei ole tapahtunut. Olen sanonut että lapsia en ala tehdä, ennenkuin näen että osaa olla omatoiminen siivouksen kanssa. Toteaa vaan että kyllä hän silloin kun lapsi on niin muuttaa tavat (joo niin varmaan). Joten mitä voin enää tehdä?
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mennyt jakeluun: kahden(kaan) ihmisen kotityöt (kerrostalo/rivari) eivät ole niin raskaita, että niistä kannattaa tehdä maailmaa suurempaa ongelmaa. Jos on muuten kuitenkin hyvä parisuhde.
En näe nyt suurtakaan eroa yksinasuvan ja kaksinasuvan kotitöissä.
Sen roskapussin viemiseen ei tarvita sen enempää voimaa. Roskia ei kerry kaksi kertaa enempää.
Ihmisellä, joka jaksaa vääntää (lyödä päätään) kotitöistä kahden ihmisen taloudessa on aika suppea elämänkatsomus.
Mitenkähän he kestävät ne todelliset parisuhdeongelmat?
Joita ei ratkaista pölynimurilla.
Eli jokaisen kotitöistään raskautuvan kannattaa muuttaa rivariin niin ei enää ole kotitöitä rasittamassa? Ne jäljelle jäävät muuttuivat kivaksi puuhasteluksi, joka hoituu kädenkäänteessä?
Kahden hengen huushollissa ei ole paljon kotitöitä, usko jo! Täällä on ihmisiä, joilla on vertailukohtaa. Hanki elämä , niin tiedät, mikä se on ja mitä se on. Äläkä marmata vauva- palstalla naurettavia "ongelmiasi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mennyt jakeluun: kahden(kaan) ihmisen kotityöt (kerrostalo/rivari) eivät ole niin raskaita, että niistä kannattaa tehdä maailmaa suurempaa ongelmaa. Jos on muuten kuitenkin hyvä parisuhde.
En näe nyt suurtakaan eroa yksinasuvan ja kaksinasuvan kotitöissä.
Sen roskapussin viemiseen ei tarvita sen enempää voimaa. Roskia ei kerry kaksi kertaa enempää.
Ihmisellä, joka jaksaa vääntää (lyödä päätään) kotitöistä kahden ihmisen taloudessa on aika suppea elämänkatsomus.
Mitenkähän he kestävät ne todelliset parisuhdeongelmat?
Joita ei ratkaista pölynimurilla.
Eli jokaisen kotitöistään raskautuvan kannattaa muuttaa rivariin niin ei enää ole kotitöitä rasittamassa? Ne jäljelle jäävät muuttuivat kivaksi puuhasteluksi, joka hoituu kädenkäänteessä?
Kahden hengen huushollissa ei ole paljon kotitöitä, usko jo! Täällä on ihmisiä, joilla on vertailukohtaa. Hanki elämä , niin tiedät, mikä se on ja mitä se on. Äläkä marmata vauva- palstalla naurettavia "ongelmiasi".
???? Olet haalinut itse itsellesi ison määrän pakollista hoidettavaa ja koet nyt olevasi joku superihminen. Joku sen sijaan yrittää minimoida sen vähänkin. Itse en ikinä sinkkuna muuttaisi omakotitaloon, vaikka kivahan se saattaisi olla asua omakotitalossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mennyt jakeluun: kahden(kaan) ihmisen kotityöt (kerrostalo/rivari) eivät ole niin raskaita, että niistä kannattaa tehdä maailmaa suurempaa ongelmaa. Jos on muuten kuitenkin hyvä parisuhde.
En näe nyt suurtakaan eroa yksinasuvan ja kaksinasuvan kotitöissä.
Sen roskapussin viemiseen ei tarvita sen enempää voimaa. Roskia ei kerry kaksi kertaa enempää.
Ihmisellä, joka jaksaa vääntää (lyödä päätään) kotitöistä kahden ihmisen taloudessa on aika suppea elämänkatsomus.
Mitenkähän he kestävät ne todelliset parisuhdeongelmat?
Joita ei ratkaista pölynimurilla.
Eli jokaisen kotitöistään raskautuvan kannattaa muuttaa rivariin niin ei enää ole kotitöitä rasittamassa? Ne jäljelle jäävät muuttuivat kivaksi puuhasteluksi, joka hoituu kädenkäänteessä?
Kahden hengen huushollissa ei ole paljon kotitöitä, usko jo! Täällä on ihmisiä, joilla on vertailukohtaa. Hanki elämä , niin tiedät, mikä se on ja mitä se on. Äläkä marmata vauva- palstalla naurettavia "ongelmiasi".
Vaikkei olekaan, niin miksi vain sen toisen pitää ne tehdä? Jos tuohon suhteeseen syntyy lapsia, niin luuletko, että se vapaamatkustaja tekee yhtään sen enempää kuin aiemmin?
Olisi kyllä kiva istua ap:n kanssa kasvotuksin ja jutella vähän naisena elämisestä ja elämästä ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mennyt jakeluun: kahden(kaan) ihmisen kotityöt (kerrostalo/rivari) eivät ole niin raskaita, että niistä kannattaa tehdä maailmaa suurempaa ongelmaa. Jos on muuten kuitenkin hyvä parisuhde.
En näe nyt suurtakaan eroa yksinasuvan ja kaksinasuvan kotitöissä.
Sen roskapussin viemiseen ei tarvita sen enempää voimaa. Roskia ei kerry kaksi kertaa enempää.
Ihmisellä, joka jaksaa vääntää (lyödä päätään) kotitöistä kahden ihmisen taloudessa on aika suppea elämänkatsomus.
Mitenkähän he kestävät ne todelliset parisuhdeongelmat?
Joita ei ratkaista pölynimurilla.
Eli jokaisen kotitöistään raskautuvan kannattaa muuttaa rivariin niin ei enää ole kotitöitä rasittamassa? Ne jäljelle jäävät muuttuivat kivaksi puuhasteluksi, joka hoituu kädenkäänteessä?
Kahden hengen huushollissa ei ole paljon kotitöitä, usko jo! Täällä on ihmisiä, joilla on vertailukohtaa. Hanki elämä , niin tiedät, mikä se on ja mitä se on. Äläkä marmata vauva- palstalla naurettavia "ongelmiasi".
Aivan juuri näin. Hyvin sanottu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa tämän palstan naisista on kyllä pahasti hukassa.
terv. onnellinen nainen
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä kiva istua ap:n kanssa kasvotuksin ja jutella vähän naisena elämisestä ja elämästä ylipäätään.
"Kuules, Pirkko, nyt sinä olet kyllä kohtuuton. Miehelläsi on raskas työ, hän ansaitsee leponsa työpäivän jälkeen. Miehet rentoutuu sohvalla telkkaria katsellen, meillä naisilla on eri keinot. Mikään ei irrota paremmin ajatuksia työstä kuin rivakka siivous, se hoituu siinä samalla, kun teet ruokaa.
Ja lapset, lapset ovat elämän suurin rikkaus! Mies ansaitsee silloinkin leponsa, mutta sinulle lastenhoito on pelkkää lepoa työpäivän jälkeen. Siinä sivussa ne siivouksetkin hoituvat ja samalla muidenkin pyykit peseytyvät, kun peset omiasi. Muista kuitenkin olla seksikäs nainen äläkä muutu pelkästään äidiksi, mies täytyy pitää tyytyväisenä.
Ajattele menneiden sukupolvien naisia, miten he ovat raataneet! Ei minullakaan ole tiskikonetta. Pirkko, naisen osa on palvella toisia, se on elämän paras onnen antaja. Kyllä sinä sitten eläkkeellä saat arvostusta tai äitienpäivinä, jos mies muistaa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Y
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mennyt jakeluun: kahden(kaan) ihmisen kotityöt (kerrostalo/rivari) eivät ole niin raskaita, että niistä kannattaa tehdä maailmaa suurempaa ongelmaa. Jos on muuten kuitenkin hyvä parisuhde.
En näe nyt suurtakaan eroa yksinasuvan ja kaksinasuvan kotitöissä.
Sen roskapussin viemiseen ei tarvita sen enempää voimaa. Roskia ei kerry kaksi kertaa enempää.
Ihmisellä, joka jaksaa vääntää (lyödä päätään) kotitöistä kahden ihmisen taloudessa on aika suppea elämänkatsomus.
Mitenkähän he kestävät ne todelliset parisuhdeongelmat?
Joita ei ratkaista pölynimurilla.
Eli jokaisen kotitöistään raskautuvan kannattaa muuttaa rivariin niin ei enää ole kotitöitä rasittamassa? Ne jäljelle jäävät muuttuivat kivaksi puuhasteluksi, joka hoituu kädenkäänteessä?
Kahden hengen huushollissa ei ole paljon kotitöitä, usko jo! Täällä on ihmisiä, joilla on vertailukohtaa. Hanki elämä , niin tiedät, mikä se on ja mitä se on. Äläkä marmata vauva- palstalla naurettavia "ongelmiasi".
???? Olet haalinut itse itsellesi ison määrän pakollista hoidettavaa ja koet nyt olevasi joku superihminen. Joku sen sijaan yrittää minimoida sen vähänkin. Itse en ikinä sinkkuna muuttaisi omakotitaloon, vaikka kivahan se saattaisi olla asua omakotitalossa.
Vaikka kuinka yrittäisi minimoida elämäänsä, niin sittenkin elämä saattaa tuoda eteen suunniteltua ja suunnittelematontakin. Sen elämä on kuitenkin opettanut, että pienistä asioista voi tehdä mammutteja, jos niin haluaa ja taas toisinpäin. Mutta ihan hyvä, jos sinun elämän suurimmat ongelmat ovat "kumpi siivoaa" -tasoisia. Silloinhan elämäsi on suorastaan ruusuilla tanssimista.
Miehet ovat laiskoja. Minunkin mieheni on laiska kuin mikä (siis tekemään kotitaloustöitä. Ehtii kyllä harrastaa, tehdä töitä jne., mitä vain mistä itse hyötyy 😊). Viime vuonna siivosi KAKSI (✌🏻)kertaa!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä kiva istua ap:n kanssa kasvotuksin ja jutella vähän naisena elämisestä ja elämästä ylipäätään.
"Kuules, Pirkko, nyt sinä olet kyllä kohtuuton. Miehelläsi on raskas työ, hän ansaitsee leponsa työpäivän jälkeen. Miehet rentoutuu sohvalla telkkaria katsellen, meillä naisilla on eri keinot. Mikään ei irrota paremmin ajatuksia työstä kuin rivakka siivous, se hoituu siinä samalla, kun teet ruokaa.
Ja lapset, lapset ovat elämän suurin rikkaus! Mies ansaitsee silloinkin leponsa, mutta sinulle lastenhoito on pelkkää lepoa työpäivän jälkeen. Siinä sivussa ne siivouksetkin hoituvat ja samalla muidenkin pyykit peseytyvät, kun peset omiasi. Muista kuitenkin olla seksikäs nainen äläkä muutu pelkästään äidiksi, mies täytyy pitää tyytyväisenä.
Ajattele menneiden sukupolvien naisia, miten he ovat raataneet! Ei minullakaan ole tiskikonetta. Pirkko, naisen osa on palvella toisia, se on elämän paras onnen antaja. Kyllä sinä sitten eläkkeellä saat arvostusta tai äitienpäivinä, jos mies muistaa."
En kyllä ole tuo Pirkko, mutta itse olen perheen hankkinut, sen myös kasvattanut, siivouksineen, pyykkeineen, ruokineen, synnytyksineen, vaipanvaihtoineen, neuvoloineen, hammaslääkäreineen, korvatulehduksineen, aivokasvaimineen, lasten läksyineen, vanhempieniltoineen, rippikouluineen, kihlajaisineen, häineen....yms lista on loputon. Mutta olen äiti ja tärkeä ihminen perheelleni. Työtunteja ei ole tullut laskettua koskaan. Mies on tuonut leivän perheelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä kiva istua ap:n kanssa kasvotuksin ja jutella vähän naisena elämisestä ja elämästä ylipäätään.
"Kuules, Pirkko, nyt sinä olet kyllä kohtuuton. Miehelläsi on raskas työ, hän ansaitsee leponsa työpäivän jälkeen. Miehet rentoutuu sohvalla telkkaria katsellen, meillä naisilla on eri keinot. Mikään ei irrota paremmin ajatuksia työstä kuin rivakka siivous, se hoituu siinä samalla, kun teet ruokaa.
Ja lapset, lapset ovat elämän suurin rikkaus! Mies ansaitsee silloinkin leponsa, mutta sinulle lastenhoito on pelkkää lepoa työpäivän jälkeen. Siinä sivussa ne siivouksetkin hoituvat ja samalla muidenkin pyykit peseytyvät, kun peset omiasi. Muista kuitenkin olla seksikäs nainen äläkä muutu pelkästään äidiksi, mies täytyy pitää tyytyväisenä.
Ajattele menneiden sukupolvien naisia, miten he ovat raataneet! Ei minullakaan ole tiskikonetta. Pirkko, naisen osa on palvella toisia, se on elämän paras onnen antaja. Kyllä sinä sitten eläkkeellä saat arvostusta tai äitienpäivinä, jos mies muistaa."
En kyllä ole tuo Pirkko, mutta itse olen perheen hankkinut, sen myös kasvattanut, siivouksineen, pyykkeineen, ruokineen, synnytyksineen, vaipanvaihtoineen, neuvoloineen, hammaslääkäreineen, korvatulehduksineen, aivokasvaimineen, lasten läksyineen, vanhempieniltoineen, rippikouluineen, kihlajaisineen, häineen....yms lista on loputon. Mutta olen äiti ja tärkeä ihminen perheelleni. Työtunteja ei ole tullut laskettua koskaan. Mies on tuonut leivän perheelle.
No eikös se ole ihan selvä, jos et ole palkkatöissä ollut. Moni nainen tekee kaiken tuon kokopäivätyön ohella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kun nyt joku keksi tuon uhrautumissyndrooman, tosi vitsikästä.
Realiteetti ap:lla on, että mies ei siivoa.
Mutta tekee kait mies jotain?
Ei ole uhrautumista, jos tekee sen mitä se toinen ei suostu, osaa, ymmärrä, jaksa, viitsi tms. Kukaan ei pakota, ap vois varmaan hiukan myös höllätä kriteereitään, edes joskus.
Mutta sitten vastapainoksi se toinen tekee jotain muita asioita. Kunhan ne vain huomaisi ja osaisi arvostaa. Mies ei arvosta kotitöitä, selvä, mutta arvostaako ap sitten niitä miehen tekemiä asioita. Vai onko se ainoa arvostuksen aihe miehessä VAIN ne kotityöt? Kun ne puuttuu, niin puuttuu kaikki?
En ymmärrä miksi ap on yhdessä miehen kanssa jos hän yksin raataa ja mies ei pistä tikkua ristiin mihinkään, jos se noin paljon häntä rasittaa.
Tai sitten hänen on katsottava asioita uudelta kanttilta: elämämme on kuitenkin mukavaa yhdessä enkä halua luopua nykyisestä elämästämme.
Minä en saa miestäni siivoamaan, en lahjonnalla enkä kiristyksellä. Vaikka kuinka vetoan tasa-arvoon, oikeudenmukaisuuteen jne.
Miksi siis tuhlaan voimiani mahdottomaan kun en kuitenkaan ole valmis elämääni muuttamaan.
Vaikka kuinka pitää paikkansa "miehen pitää osallistua kotitöihin", siitä ollaan samaaa mieltä, niin se ei vain teillä nyt toteudu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä kiva istua ap:n kanssa kasvotuksin ja jutella vähän naisena elämisestä ja elämästä ylipäätään.
"Kuules, Pirkko, nyt sinä olet kyllä kohtuuton. Miehelläsi on raskas työ, hän ansaitsee leponsa työpäivän jälkeen. Miehet rentoutuu sohvalla telkkaria katsellen, meillä naisilla on eri keinot. Mikään ei irrota paremmin ajatuksia työstä kuin rivakka siivous, se hoituu siinä samalla, kun teet ruokaa.
Ja lapset, lapset ovat elämän suurin rikkaus! Mies ansaitsee silloinkin leponsa, mutta sinulle lastenhoito on pelkkää lepoa työpäivän jälkeen. Siinä sivussa ne siivouksetkin hoituvat ja samalla muidenkin pyykit peseytyvät, kun peset omiasi. Muista kuitenkin olla seksikäs nainen äläkä muutu pelkästään äidiksi, mies täytyy pitää tyytyväisenä.
Ajattele menneiden sukupolvien naisia, miten he ovat raataneet! Ei minullakaan ole tiskikonetta. Pirkko, naisen osa on palvella toisia, se on elämän paras onnen antaja. Kyllä sinä sitten eläkkeellä saat arvostusta tai äitienpäivinä, jos mies muistaa."
En kyllä ole tuo Pirkko, mutta itse olen perheen hankkinut, sen myös kasvattanut, siivouksineen, pyykkeineen, ruokineen, synnytyksineen, vaipanvaihtoineen, neuvoloineen, hammaslääkäreineen, korvatulehduksineen, aivokasvaimineen, lasten läksyineen, vanhempieniltoineen, rippikouluineen, kihlajaisineen, häineen....yms lista on loputon. Mutta olen äiti ja tärkeä ihminen perheelleni. Työtunteja ei ole tullut laskettua koskaan. Mies on tuonut leivän perheelle.
No eikös se ole ihan selvä, jos et ole palkkatöissä ollut. Moni nainen tekee kaiken tuon kokopäivätyön ohella.
Menin töihin, kun nuorin oli 2v. Että silleen. Siihen asti olin kotona. Mutta oli niitä hommia sittenkin. Mies ei ole koskaan meillä siivonnut. On ollut reissutyössä, niin eipä olisi jaksanutkaan. Hyvin ollaan kuitenkin pärjäilty. Välillä on ollut siistimpää ja välilöä ei niin siistiä. So what.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä kiva istua ap:n kanssa kasvotuksin ja jutella vähän naisena elämisestä ja elämästä ylipäätään.
"Kuules, Pirkko, nyt sinä olet kyllä kohtuuton. Miehelläsi on raskas työ, hän ansaitsee leponsa työpäivän jälkeen. Miehet rentoutuu sohvalla telkkaria katsellen, meillä naisilla on eri keinot. Mikään ei irrota paremmin ajatuksia työstä kuin rivakka siivous, se hoituu siinä samalla, kun teet ruokaa.
Ja lapset, lapset ovat elämän suurin rikkaus! Mies ansaitsee silloinkin leponsa, mutta sinulle lastenhoito on pelkkää lepoa työpäivän jälkeen. Siinä sivussa ne siivouksetkin hoituvat ja samalla muidenkin pyykit peseytyvät, kun peset omiasi. Muista kuitenkin olla seksikäs nainen äläkä muutu pelkästään äidiksi, mies täytyy pitää tyytyväisenä.
Ajattele menneiden sukupolvien naisia, miten he ovat raataneet! Ei minullakaan ole tiskikonetta. Pirkko, naisen osa on palvella toisia, se on elämän paras onnen antaja. Kyllä sinä sitten eläkkeellä saat arvostusta tai äitienpäivinä, jos mies muistaa."
En kyllä ole tuo Pirkko, mutta itse olen perheen hankkinut, sen myös kasvattanut, siivouksineen, pyykkeineen, ruokineen, synnytyksineen, vaipanvaihtoineen, neuvoloineen, hammaslääkäreineen, korvatulehduksineen, aivokasvaimineen, lasten läksyineen, vanhempieniltoineen, rippikouluineen, kihlajaisineen, häineen....yms lista on loputon. Mutta olen äiti ja tärkeä ihminen perheelleni. Työtunteja ei ole tullut laskettua koskaan. Mies on tuonut leivän perheelle.
Miten tämä liittyy kahden työssäkäyvän lapsettoman taloudenpitoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä kiva istua ap:n kanssa kasvotuksin ja jutella vähän naisena elämisestä ja elämästä ylipäätään.
"Kuules, Pirkko, nyt sinä olet kyllä kohtuuton. Miehelläsi on raskas työ, hän ansaitsee leponsa työpäivän jälkeen. Miehet rentoutuu sohvalla telkkaria katsellen, meillä naisilla on eri keinot. Mikään ei irrota paremmin ajatuksia työstä kuin rivakka siivous, se hoituu siinä samalla, kun teet ruokaa.
Ja lapset, lapset ovat elämän suurin rikkaus! Mies ansaitsee silloinkin leponsa, mutta sinulle lastenhoito on pelkkää lepoa työpäivän jälkeen. Siinä sivussa ne siivouksetkin hoituvat ja samalla muidenkin pyykit peseytyvät, kun peset omiasi. Muista kuitenkin olla seksikäs nainen äläkä muutu pelkästään äidiksi, mies täytyy pitää tyytyväisenä.
Ajattele menneiden sukupolvien naisia, miten he ovat raataneet! Ei minullakaan ole tiskikonetta. Pirkko, naisen osa on palvella toisia, se on elämän paras onnen antaja. Kyllä sinä sitten eläkkeellä saat arvostusta tai äitienpäivinä, jos mies muistaa."
En kyllä ole tuo Pirkko, mutta itse olen perheen hankkinut, sen myös kasvattanut, siivouksineen, pyykkeineen, ruokineen, synnytyksineen, vaipanvaihtoineen, neuvoloineen, hammaslääkäreineen, korvatulehduksineen, aivokasvaimineen, lasten läksyineen, vanhempieniltoineen, rippikouluineen, kihlajaisineen, häineen....yms lista on loputon. Mutta olen äiti ja tärkeä ihminen perheelleni. Työtunteja ei ole tullut laskettua koskaan. Mies on tuonut leivän perheelle.
No eikös se ole ihan selvä, jos et ole palkkatöissä ollut. Moni nainen tekee kaiken tuon kokopäivätyön ohella.
Menin töihin, kun nuorin oli 2v. Että silleen. Siihen asti olin kotona. Mutta oli niitä hommia sittenkin. Mies ei ole koskaan meillä siivonnut. On ollut reissutyössä, niin eipä olisi jaksanutkaan. Hyvin ollaan kuitenkin pärjäilty. Välillä on ollut siistimpää ja välilöä ei niin siistiä. So what.
Miksi sitten kirjoitit, että teillä mies on tuonut leivän pöytään? Olet hänestä taloudellisesti riippuvainen ja siksi teet omasta puolestasi kotitöitä. Erittäin tasapainoista ja oikeudenmukaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä kiva istua ap:n kanssa kasvotuksin ja jutella vähän naisena elämisestä ja elämästä ylipäätään.
"Kuules, Pirkko, nyt sinä olet kyllä kohtuuton. Miehelläsi on raskas työ, hän ansaitsee leponsa työpäivän jälkeen. Miehet rentoutuu sohvalla telkkaria katsellen, meillä naisilla on eri keinot. Mikään ei irrota paremmin ajatuksia työstä kuin rivakka siivous, se hoituu siinä samalla, kun teet ruokaa.
Ja lapset, lapset ovat elämän suurin rikkaus! Mies ansaitsee silloinkin leponsa, mutta sinulle lastenhoito on pelkkää lepoa työpäivän jälkeen. Siinä sivussa ne siivouksetkin hoituvat ja samalla muidenkin pyykit peseytyvät, kun peset omiasi. Muista kuitenkin olla seksikäs nainen äläkä muutu pelkästään äidiksi, mies täytyy pitää tyytyväisenä.
Ajattele menneiden sukupolvien naisia, miten he ovat raataneet! Ei minullakaan ole tiskikonetta. Pirkko, naisen osa on palvella toisia, se on elämän paras onnen antaja. Kyllä sinä sitten eläkkeellä saat arvostusta tai äitienpäivinä, jos mies muistaa."
En kyllä ole tuo Pirkko, mutta itse olen perheen hankkinut, sen myös kasvattanut, siivouksineen, pyykkeineen, ruokineen, synnytyksineen, vaipanvaihtoineen, neuvoloineen, hammaslääkäreineen, korvatulehduksineen, aivokasvaimineen, lasten läksyineen, vanhempieniltoineen, rippikouluineen, kihlajaisineen, häineen....yms lista on loputon. Mutta olen äiti ja tärkeä ihminen perheelleni. Työtunteja ei ole tullut laskettua koskaan. Mies on tuonut leivän perheelle.
No eikös se ole ihan selvä, jos et ole palkkatöissä ollut. Moni nainen tekee kaiken tuon kokopäivätyön ohella.
Menin töihin, kun nuorin oli 2v. Että silleen. Siihen asti olin kotona. Mutta oli niitä hommia sittenkin. Mies ei ole koskaan meillä siivonnut. On ollut reissutyössä, niin eipä olisi jaksanutkaan. Hyvin ollaan kuitenkin pärjäilty. Välillä on ollut siistimpää ja välilöä ei niin siistiä. So what.
Miksi sitten kirjoitit, että teillä mies on tuonut leivän pöytään? Olet hänestä taloudellisesti riippuvainen ja siksi teet omasta puolestasi kotitöitä. Erittäin tasapainoista ja oikeudenmukaista.
Näsäviisasta porukkaa täällä. Onko niin vaikea käsittää, että perustimme aikanaan perheen ja huolehdimme siitä yhdessä. Siinä ei ole mitään riippuvuuksia kenelläkään. Kun perhetilanne helpotti, aloin minäkin käymään töissä. Mutta kotityöt on tullut tehtyä siitä huolimatta. Mies ei ole niihin koskaan puuttunut, paitsi poikkeustilanteissa tietysti.
Lapsellista jauhaa ja marista ja märistä täällä kahden aikuisen kotitöiden tekemisistä. Niiin lapsellista, että yököttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä kiva istua ap:n kanssa kasvotuksin ja jutella vähän naisena elämisestä ja elämästä ylipäätään.
"Kuules, Pirkko, nyt sinä olet kyllä kohtuuton. Miehelläsi on raskas työ, hän ansaitsee leponsa työpäivän jälkeen. Miehet rentoutuu sohvalla telkkaria katsellen, meillä naisilla on eri keinot. Mikään ei irrota paremmin ajatuksia työstä kuin rivakka siivous, se hoituu siinä samalla, kun teet ruokaa.
Ja lapset, lapset ovat elämän suurin rikkaus! Mies ansaitsee silloinkin leponsa, mutta sinulle lastenhoito on pelkkää lepoa työpäivän jälkeen. Siinä sivussa ne siivouksetkin hoituvat ja samalla muidenkin pyykit peseytyvät, kun peset omiasi. Muista kuitenkin olla seksikäs nainen äläkä muutu pelkästään äidiksi, mies täytyy pitää tyytyväisenä.
Ajattele menneiden sukupolvien naisia, miten he ovat raataneet! Ei minullakaan ole tiskikonetta. Pirkko, naisen osa on palvella toisia, se on elämän paras onnen antaja. Kyllä sinä sitten eläkkeellä saat arvostusta tai äitienpäivinä, jos mies muistaa."
En kyllä ole tuo Pirkko, mutta itse olen perheen hankkinut, sen myös kasvattanut, siivouksineen, pyykkeineen, ruokineen, synnytyksineen, vaipanvaihtoineen, neuvoloineen, hammaslääkäreineen, korvatulehduksineen, aivokasvaimineen, lasten läksyineen, vanhempieniltoineen, rippikouluineen, kihlajaisineen, häineen....yms lista on loputon. Mutta olen äiti ja tärkeä ihminen perheelleni. Työtunteja ei ole tullut laskettua koskaan. Mies on tuonut leivän perheelle.
No eikös se ole ihan selvä, jos et ole palkkatöissä ollut. Moni nainen tekee kaiken tuon kokopäivätyön ohella.
Menin töihin, kun nuorin oli 2v. Että silleen. Siihen asti olin kotona. Mutta oli niitä hommia sittenkin. Mies ei ole koskaan meillä siivonnut. On ollut reissutyössä, niin eipä olisi jaksanutkaan. Hyvin ollaan kuitenkin pärjäilty. Välillä on ollut siistimpää ja välilöä ei niin siistiä. So what.
Miksi sitten kirjoitit, että teillä mies on tuonut leivän pöytään? Olet hänestä taloudellisesti riippuvainen ja siksi teet omasta puolestasi kotitöitä. Erittäin tasapainoista ja oikeudenmukaista.
Näsäviisasta porukkaa täällä. Onko niin vaikea käsittää, että perustimme aikanaan perheen ja huolehdimme siitä yhdessä. Siinä ei ole mitään riippuvuuksia kenelläkään. Kun perhetilanne helpotti, aloin minäkin käymään töissä. Mutta kotityöt on tullut tehtyä siitä huolimatta. Mies ei ole niihin koskaan puuttunut, paitsi poikkeustilanteissa tietysti.
Lapsellista jauhaa ja marista ja märistä täällä kahden aikuisen kotitöiden tekemisistä. Niiin lapsellista, että yököttää.
Oksenna ihan vapaasti. Haluatko pussin vai vadin?
Jos ukkosi olisi sen matkatyön sijaan pesinyt sohvannurkassa olisitko edelleen samaa mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä kiva istua ap:n kanssa kasvotuksin ja jutella vähän naisena elämisestä ja elämästä ylipäätään.
"Kuules, Pirkko, nyt sinä olet kyllä kohtuuton. Miehelläsi on raskas työ, hän ansaitsee leponsa työpäivän jälkeen. Miehet rentoutuu sohvalla telkkaria katsellen, meillä naisilla on eri keinot. Mikään ei irrota paremmin ajatuksia työstä kuin rivakka siivous, se hoituu siinä samalla, kun teet ruokaa.
Ja lapset, lapset ovat elämän suurin rikkaus! Mies ansaitsee silloinkin leponsa, mutta sinulle lastenhoito on pelkkää lepoa työpäivän jälkeen. Siinä sivussa ne siivouksetkin hoituvat ja samalla muidenkin pyykit peseytyvät, kun peset omiasi. Muista kuitenkin olla seksikäs nainen äläkä muutu pelkästään äidiksi, mies täytyy pitää tyytyväisenä.
Ajattele menneiden sukupolvien naisia, miten he ovat raataneet! Ei minullakaan ole tiskikonetta. Pirkko, naisen osa on palvella toisia, se on elämän paras onnen antaja. Kyllä sinä sitten eläkkeellä saat arvostusta tai äitienpäivinä, jos mies muistaa."
En kyllä ole tuo Pirkko, mutta itse olen perheen hankkinut, sen myös kasvattanut, siivouksineen, pyykkeineen, ruokineen, synnytyksineen, vaipanvaihtoineen, neuvoloineen, hammaslääkäreineen, korvatulehduksineen, aivokasvaimineen, lasten läksyineen, vanhempieniltoineen, rippikouluineen, kihlajaisineen, häineen....yms lista on loputon. Mutta olen äiti ja tärkeä ihminen perheelleni. Työtunteja ei ole tullut laskettua koskaan. Mies on tuonut leivän perheelle.
Miten tämä liittyy kahden työssäkäyvän lapsettoman taloudenpitoon?
Eipä mitenkään, koska kahdella aikuisella ei juuri taloudenpitoa olekaan. Siivouksiakin hyvin vähän. Eipä voi puhua samana päivänäkään lapsellisten perheiden huusholleihin verrattuna.
No älä sinäkään maksa yhteisiä laskuja, sano että tuli este, jos voit hoitaa. Tai ota siivooja ja sano miehelle, että maksaa sen palkan, koska et halua käyttää koko aikaasi molemoien jälkien korjaamiseen.
Alue: Aihe vapaa
Kyse on arvostuksesta. Jos se porsas ei arvosta sitä taloudenhoitajaansa, alkaa oireilu. Sen sijaan nätisti pyytämällä ja työtehtäviä fiksusti jakamalla ja keskinäinen kunnioitus säilyttämällä saadaan varmasti sovittua asiat toimiviksi ja saadaan jopa synergiaetua, kun molemmat tekevät toiselle epämieluisia juttuja toisen hyväksi.