Lue keskustelun säännöt.
Hohhoijaa... Äitini lapsellinen käytös (muutto toiselle paikkakunnalle)
18.01.2017 |
Olemme koko perheen (minä, mies ja lapsi) muuttamassa toiselle paikkakunnalle miehen työn perässä. Tämä uusi paikkakunta on n. 250 km päässä. Tämä tilaisuus on ainutlaatuinen miehelle. Ja minullekin paljon enemmän mahdollisuuksia töiden puolesta. Olemme kaikki todella innoissamme tästä, kaikki ystävämme, mieheni vanhemmat ja isäni on hyvin innoissaan tästä tulevasta, sillä mieheni on ollut työttömänä jo kolmatta vuotta. Olemme minun palkalla sinnitelleet tähän asti. Nyt helpottaa.
Mutta sitten. Äitini. Hän suuttui meille verisesti, viemme häneltä kaiken ilon elämästään viemällä ainoan lapsenlapsen muualle, eikä "hän näe enää häntä aina silloin kuin hän haluaa". Ei ole ollenkaan iloinen puolestamme, vaan syyllistää minua minkä ehtii. Sanoi puhelimessa "oon tosi pettynyt suhun, oon oikeesti VIHANEN !!" Oli kuulemma pelännyt tätä päivää blabla.. nyt minulle tuli vain mitta täyteen. Tällä paikkakunnalla minulla on viimein mahdollisuus hakea ammattikorkeakouluun ja kouluttautua alalle, mikä oikeasti tuntuu omalta. En ymmärrä, miksi äitini ei voi olla onnellinen puolestamme, syyttää vain että nyt häneltä viedään kaikki pois. Soitti vielä ja käski kuunnella kuinka hän nyt itkee, sitäkö halusin. Äääääh, en jaksaisi enää tuota marttyyrikäytöstä, nyt vinkkejä, mitä sanon hänelle???!
Kommentit (38)
Jätä tekemään marttyyrikuolemaansa. Siinäpähän kiukuttelee itsekseen. Sitä paitsi, lapset on lainassa. Ei ketään voi omistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nää siis lasta silloin kun HÄN HALUAA ja HÄNELLE sopii... Just. Kauheaa käytöstä >:c
Taitaa muutenkin olla aikamoinen tinttaperse?
Mutta tuo tilaisuus on siis mahtava, kerta kaikkiaan. Paljon onnea teille!
Surullista. Jos mun lapset muuttaisi 250 km päähän mä varmaan kuolisin. Oikeasti. Ei niinkään sen takia, että mun pitäisi nähdä niitä koko ajan tai päästä määräämään mitään vaan sen takia, että ne on niin tavattoman kaukana. Mä olisin sitten ihan yksin. Kamalaa. Mä ymmärrän sun äitiäs täysin.
Se varmaan muuttaa kohta perässä.
Kyllä minäkin ymmärrän että äidistäsi tuntuu pahalta, mutta tuommoinen syyllistäminen ja puhelimessa itkeminen kuulostaa kyllä tosi ikävältä.
Minusta sinulla on oikeus sanoa, että jos sinä äiti olet pettynyt minun ratkaisuun niin täytyy sanoa että minäkin olen pettynyt sinuun semmoisena äitinä joka voisi lastaan tukea isoissa ratkaisuissa, niin kuin nyt muutossa toiselle paikkakunnalle. Soita äiti mulle sitten kun pystyt taas juttelemaan asiallisesti ja se on moro.
Niin... Mutta kun parastahan tässä on myös se, että äiti on itse sanonut, että sitten jos tarvitsee muuttaa toiselle paikkakunnalle, niin hän tukee meitä siinä. Nyt kun tarvitsisin tukea, niin ei... :( Mua myös harmittaa todella lähteä, sillä täällä on niin rakkaita ystäviä Paljon. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
250km on niin lyhyt matka, että minä en ymmärrä edes noin vahvoja tunteita asian suhteen, saati sitten että kehtaa noin syyllistää.. Äidilläsi on tainnut mennä mummon ja äidin roolit sekaisin aikapäivät sitten, joten muuttonne tekee varmasti ihan hyvää sekä hänelle että teille. Saatte omaa tilaa (plus nuo muutkin asiat mitä mainitsit) ja äitisi tajuaa ettei apsenlapsi ole tehty hänelle vanhuuspäiville iloksi ja lahjaksi. Hän on ihan oikea kasvava ihmisen alku, tunteineen ja ajatuksineen. Hänen elämälleen on ainutlaatuisen tärkeää omien vanhempien hyvinvointi. Mummon kuvitelmat ja toiveet jäävät siinä kakkoseksi, tai eivät edes top 5:een mene, kun mietitään lapsesi hyvinvointia ja elämää. Suku on toki tärkeää, en sitä tarkoita, mutta onhan äitisi nyt aivan naurettava. On mummoja joiden lapsenlapset elävät 1000km päässä, se on elämää.
Minusta tuntuu, että äitisi on ollut turhan lapsenlastaan omiva ja teidän elämään tunkeileva, jos muuton vastaanotto on tuota tasoa. Toki sinä olet voinut havahtua tilanteeseen vasta nyt kun sanat kärjistyvät, mutta ajattele tätä hetkeä napanuoran katkeamisena. Sinun lapset on teidän lapsia, ei äitisi (sikäli kun lapsi voi kenenkään "oma" olla). Te olette vanhempia, ei äitisi. Jos äitisi kehtaa tuollaisia sanoa sinulle suoraan, niin nämä asiat eivät ole olleet tähän asti selviä äidillesi, ja on hyvä että nyt asia kärjistyi tähän pisteeseen. Teidän silmät aukenevat ja avoin keskustelu asiasta alkaa. Varmasti äitisi tulee vielä moneen otteeseen pahoittamaan mielensä, mutta hän on aikuinen ihminen eikä sinun tule tehdä elämän suuria - tai pieniäkään - päätöksiä pohtien loukkaavatko ne äitisi tunteita. Hän on itse vastuussa tunteistaan.
Älä nyt ainakaan mene syyllistymään tai yritä miellyttää äitiäsi asian suhteen.
Meille kävi samoin kun muutettiin noin 200km päähän miehen työn perässä, siitä on jo 5 vuotta. Äiti oli marttyyriä kun lapsenlapset lähti kauas hänen luotaan. Välit oli viileät parin vuoden ajan, ei kuitenkaan riidelty asiasta. Ajan saatossa on oppinut hyväksymään asian ja nyt nykyään menee ihan hyvin. Aika parantaa haavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyseessä on jokin isompi kaupunki, niin junalla pääsee tuon matkan jo alle kahdessa tunnissa.
Anyway, luulisi, että oma äiti olisi ylpeä lapsestaan, kun menestyy, ja on mahdollista menestyä vielä enemmän. Ihme käytöstä, on tämä on äitillesikin kasvun paikka.
Todella ikävää käytöstä äidiltäsi. En antaisi ymmärrystä edes silloin jos olisitte muuttamassa ulkomaille. Eihän 250 km oo mittää!
Ihan aiheen vierestä: Minne olette muuttamassa? Meillä on ollut vähän samanlainen tilanne, ja nyt suunnittelemme muuttoa Turkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella ikävää käytöstä äidiltäsi. En antaisi ymmärrystä edes silloin jos olisitte muuttamassa ulkomaille. Eihän 250 km oo mittää!
Ihan aiheen vierestä: Minne olette muuttamassa? Meillä on ollut vähän samanlainen tilanne, ja nyt suunnittelemme muuttoa Turkuun.
Tampereelle muutto kyseessä. Ja meidän nykyisestä kaupungista lähtee nykyään jopa suoria junia, joten ongelmaa on mitätön. Niin, minunkin mielestä tuo on ihan hirmu pieni matka :D ap
"Kuuntele nyt kun mä itken täällä."
Voi helvetti mitä marttyyritouhua. Seuraavan kerran kun se soittaa, sano että et vastaa puhelimeen ennen kuin oppii olemaan. Mä tein saman äitini kanssa kun mulla oli elämäntilanteen muutos jota äitini ei sulattanut. Reilun viikon olin vastaamatta puhelimeen ja sitten kun vastasin, mäkätys jatkui. Iskin luurin korvaan ja olin pari viikkoa vastaamatta. Auttoi.
Ei sun tarvi syyllistämistä kuunnella, sulla on nyt ihan riittävästi muutakin ajateltavaa muuton keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen puhuin veljeni kanssa puhelimessa, oli laittanut äitille viestiä, että oli kuullut muutosta ja oli innoissaan meidän puolesta. Äitini oli vain laittanut viestiä takaisin "mä oon niin vihainen"
Mä en voi vaan käsittää tuota sen "minä minä"-asennetta. Ei ole soittanut kahteen päivään, en kyllä minäkään moiselle marttyyrille soittele ja ehdoin tahdoin kuuntele syyttelyä ja marinaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
"Kuuntele nyt kun mä itken täällä."
Voi helvetti mitä marttyyritouhua. Seuraavan kerran kun se soittaa, sano että et vastaa puhelimeen ennen kuin oppii olemaan. Mä tein saman äitini kanssa kun mulla oli elämäntilanteen muutos jota äitini ei sulattanut. Reilun viikon olin vastaamatta puhelimeen ja sitten kun vastasin, mäkätys jatkui. Iskin luurin korvaan ja olin pari viikkoa vastaamatta. Auttoi.
Ei sun tarvi syyllistämistä kuunnella, sulla on nyt ihan riittävästi muutakin ajateltavaa muuton keskellä.
Mä lauloin hiukan hallelujaa tuon sun kommentin jälkeen, kiitos! 😁 Tuo jos joku auttaa! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koeaika! Toivottavasti pitkäaikaistyötön mies pystyy tekemään töitä yli 6 kk ajan, ettei palata maitojunalla kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kuuntele nyt kun mä itken täällä."
Voi helvetti mitä marttyyritouhua. Seuraavan kerran kun se soittaa, sano että et vastaa puhelimeen ennen kuin oppii olemaan. Mä tein saman äitini kanssa kun mulla oli elämäntilanteen muutos jota äitini ei sulattanut. Reilun viikon olin vastaamatta puhelimeen ja sitten kun vastasin, mäkätys jatkui. Iskin luurin korvaan ja olin pari viikkoa vastaamatta. Auttoi.
Ei sun tarvi syyllistämistä kuunnella, sulla on nyt ihan riittävästi muutakin ajateltavaa muuton keskellä.
Mä lauloin hiukan hallelujaa tuon sun kommentin jälkeen, kiitos! 😁 Tuo jos joku auttaa! Ap
Ole hyvä vaan. :D
Tähän asti on apu kelvannut, nyt muutetaan niin hienoina pois. Tottahan se on, että varmasti viet äitisi elämän tärkeimmän asian häneltä, miksei olisi asiasta pahoillaan?
Pystyisikö isäsi tai veljesi puhumaan äidillesi järkeä? Vaikka taitaa olla, ettei näille marttyyreille puhuminen auta. Mutta tiedät itsekin, mikä on oikein. Älä anna äitisi syyllistää sinua, älä kuuntele marinaa.
250 km on lyhyt matka, tekee oikeasti kaikille teille hyvää tuo irtiotto, jos nyt käytös on tuota luokkaa.
Sano äidillesi, ettei kukaan nyt kuitenkaan kuollut ole. Monet muuttavat lapsuuden perheen luota jo opiskelemaan kauas ja perustavat perheen alunperinkin siellä kaukana. Äitisi on saanut pitää teidät lähellään näin kauan ja näkee teitä jatkossakin. Ellei omalla käytöksellään pilaa kaikkea.
Älä nyt ainakaan mitään itkupuheluita rupea kuuntelemaan. Voit sanoa lisäksi, että ymmärrät pahan mielen, mutta toivoisit ymmärrystä myös omaan suuntaasi, jos tukeminen on liikaa vaadittu.
Häntä harmittaa kovasti, ja tarvitsee syntipukin.
Kunhan hän aikanaan hyväksyy tilanteen, niin voi olla että hän osaa iloita siitä että on saanut asua lähellänne ja olla tekemisissä tosi paljon.
Tosiasia on että te ette voi oman perheenne elämää ja toimeentuloa järjestää sen mukaan että äitisi näkee lapsenlapsia mahdollisimman paljon - onhan muitakin isovanhempia olemassa ja kaikille ei voi kumartaa yhtä aikaa.
Sano äidillesi että ottaa yhteyttä sitten kun osaa ajatella teidän perhettänne, ja olla syyllistämättä.
Älä sano mitään. Katso vain säälivästi ja silitä päätä. Voit myös halata, jos hän sallii sen.