olen menossa uudestaan naimisiin - ex hermostui nimiasiasta

Jos ap:n nimi on Anna-Maria ja eksä on se Cronhjelm af Hakunge ja nyksä on Gallen-Kallela, niin ap:sta tulee sitten "Anna-Maria Cronhjelm af Hakunge-Gallen-Kallela". 

Tai jos eksän nimi olikin Ala-Talo ja nyksä on Ylä-Talo niin ap:sta tulee "Anna-Maria Ala-Talo-Ylä-Talo".

Kr. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun eroat ja menet taas uusiin naimisiin, niin onko nimi sitten kolmioisainen. Hiltunen-möttönen-saarinen linjaa?

Ei millään pahalla, mutta musta on aikamoisen jäätävää esittäytyä tollasella yhdistelmänimellä.. varsinkin kun se kertoo ex ukkojen nimihistorian.

:D No en ajatellut enää kolmatta kertaa naimisiin mennä. Lähinnä haluan vain ne nimet joilla mahdolliset tulevat lapsenikin ovat. Ja nykyiset, sekä oma että puolison lapset. Ja mistä sitä kukaan ulkopuolinen tietää, mistä nimet ovat peräisin?

Uusioperheiden ongelmat. Lapsia sinne ja tänne eri miesten kanssa ja suurin pulma on oma sukunimi... Ota se tyttönimesi takaisin, kun et kerran osaa päättää kenen ukon kanssa seuraavat kersat tehtailet.

Kr. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun eroat ja menet taas uusiin naimisiin, niin onko nimi sitten kolmioisainen. Hiltunen-möttönen-saarinen linjaa?

Ei millään pahalla, mutta musta on aikamoisen jäätävää esittäytyä tollasella yhdistelmänimellä.. varsinkin kun se kertoo ex ukkojen nimihistorian.

:D No en ajatellut enää kolmatta kertaa naimisiin mennä. Lähinnä haluan vain ne nimet joilla mahdolliset tulevat lapsenikin ovat. Ja nykyiset, sekä oma että puolison lapset. Ja mistä sitä kukaan ulkopuolinen tietää, mistä nimet ovat peräisin?

Ok. Ihan looginen perustelu. Ensimmäisen avioliiton lapset ovat Sipilöitä, uusi mies ja yhteiset lapset Soinia ja sinusta tulee Sipilä-Soini.

Vierailija kirjoitti:

Kr. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun eroat ja menet taas uusiin naimisiin, niin onko nimi sitten kolmioisainen. Hiltunen-möttönen-saarinen linjaa?

Ei millään pahalla, mutta musta on aikamoisen jäätävää esittäytyä tollasella yhdistelmänimellä.. varsinkin kun se kertoo ex ukkojen nimihistorian.

:D No en ajatellut enää kolmatta kertaa naimisiin mennä. Lähinnä haluan vain ne nimet joilla mahdolliset tulevat lapsenikin ovat. Ja nykyiset, sekä oma että puolison lapset. Ja mistä sitä kukaan ulkopuolinen tietää, mistä nimet ovat peräisin?

Uusioperheiden ongelmat. Lapsia sinne ja tänne eri miesten kanssa ja suurin pulma on oma sukunimi... Ota se tyttönimesi takaisin, kun et kerran osaa päättää kenen ukon kanssa seuraavat kersat tehtailet.

Joo, itse tunnen viisihenkisen perheen jossa kaikilla perheenjäsenillä on eri sukunimi.

Vierailija kirjoitti:

Sinä et ole enää kuulu ex-miehesi sukuun, miksi siis käyttäisit uuden miehen naimisiin mennessäsi ex-miehen sukunimeä ja vielä uuden miehen sukunimen yhdistelmänimenä? Eikö uusi miehesi pistä hanttiin suunnitelmaasi nimien yhdistämisestä? Minä ainakin ihmettelisin suuresti jos olisin tuleva uusi aviomiehesi.

No mielestäni kuulun, ja hekin kuuluvat minun sukuuni - lapsemme kautta. Eikä tämä asia mielestäni liity mitenkään nimeen eikä tule tämän avioliitonkaan myötä muuttumaan.

No eipä tuo ihmettele, ymmärtää minua, etten halua olla lapseni ENKÄ mieheni ja hänen lastensa kanssa eriniminen.

Eksä meni eromme jälkeen naimisiin uuden miehen kanssa ja meinasi pitää minun sukunimeni. Ok, onhan se nimi myös lapsillamme, mutta minusta siinä on jotain irvokasta että ollaan uudessa liitossa edellisen miehen nimellä. Jos inhoaa omaa tyttönimeään niin paljon, miksei sitten voi ottaa uuden puolison nimeä? Sen ymmärrän jos eronnut nainen haluaa pitää miehen nimen kun lapsilla on sama nimi, mutta sitten jos sitoudutaan uuteen puolisoon niin pitäisi vähän miettiä.

No eksäni taipui sitten nimensä vaihtamiseen kun olin lähettänyt muutaman rakentavan kyselyn siitä, että mikähän hänen nimensä mahtaa olla avioliiton solmimisen jälkeen.

Yksi tuttava sai lapsen yh:na, lapsella äidin sukunimi. Myöhemmin tapasi uuden miehen, sai lapsen, tällä lapsella uuden miehen sukunimi. Sittemmin menivät naimisiin ja nainen otti miehen sukunimen ja myös naisen ensimmäisen lapsen sukunimi vaihdettiin. Eikä mennyt aikaakaan kun erosivat.

En tiedä paljonko niillä nimillä on väliä, oikeasti.. nykymaailmassahan niitä saisi olla vaihtamassa vähän väliä kun trendi on erota muutaman vuoden välein.

Voit tehdä asian kanssa juuri kuten haluat.

Mullakin exä ihmetteli, miksi pidin "hänen" sukunimensä kun erosimme. No siksi, että lapset. Siksi, että nimi oli nyt minun nimeni. Siksi että ei käynyt mielessäkään vaihtaa enää tyttönimeeni, koska vaiva.

Kun menin uusiin naimisiin, otin uuden mieheni sukunimen. Lapset vanhasta liitosta pitivät oman nimensä, tästä toki keskusteltiin heidän kanssaan. Olivat jo niin isoja, että heille ei ollut merkitystä sillä, että meillä olisi eri sukunimet. Mietin tätä jonkin aikaa - olisin saattanut pitää exäni nimen - sitten kuitenkin ajattelin, etten halua olla uudessa liitossani exäni niminen, joten vaihdoin nimen. Yhdistelmänimeä en edes miettinyt, koska etunimeni on yhdistelmä nimi. Olisi tullut hankalaa.

Hyvin on kaikki mennyt näin.

En ole koskaan ymmärtänyt naisia jotka vaihtavat oman nimensä, jotain iänikuisa miesten suvunpalvomista. Hyi Yök.

Eikös laki mene niin, että ex:n nimeä ei voi pitää jos menee uudelleen naimisiin. Voi valita nimekseen vain joko tyttönimensä tai ottaa puolison nimen, tai tietysti yhdistellä näitä viivoilla.

Vierailija kirjoitti:

Eksä meni eromme jälkeen naimisiin uuden miehen kanssa ja meinasi pitää minun sukunimeni. Ok, onhan se nimi myös lapsillamme, mutta minusta siinä on jotain irvokasta että ollaan uudessa liitossa edellisen miehen nimellä. Jos inhoaa omaa tyttönimeään niin paljon, miksei sitten voi ottaa uuden puolison nimeä? Sen ymmärrän jos eronnut nainen haluaa pitää miehen nimen kun lapsilla on sama nimi, mutta sitten jos sitoudutaan uuteen puolisoon niin pitäisi vähän miettiä.

No eksäni taipui sitten nimensä vaihtamiseen kun olin lähettänyt muutaman rakentavan kyselyn siitä, että mikähän hänen nimensä mahtaa olla avioliiton solmimisen jälkeen.

Juuri näin. Jotenkin pervoa pitää ex-miehen sukunimi, jos uuden kanssa ollaan menossa naimisiin. Joko tyttönimi, uuden siipan nimi tai joku ihan uusi yhteinen nimi, mutta koska exällä ei ole uuden liiton kanssa mitään tekemistä, ei hänen siinä liitossa kuulu kummitella mukana nimineen. Lapsella isän nimi voi hyvin olla vaikka äidillä on eri nimi.

eiköhän yksinkertaisinta ole, että otat alkuperäisen sukunimen käyttöön. sinulla ei tarvitse olla sama sukunimi kuin lapsillasi. he tietävät että olet heitän äitinsä, vaikka sinulla olisi toinen sukunimi käytössä. uuden miehen lapset eivät ole sinun, joten sinulla ja uuden miehen lapsila ei tarvitse olla samaa sukunimeä. muuten, oletko keskustellut tulevan miehesi kanssa nimiasiasta? on mahdollista, että hän ajattelee sinun takertuneen entiseen mieheesi, kun pitän ex-miehen sukunimen. tuoltakin kanalta alkuperäinen sukunimi olisi parempi.

Vierailija kirjoitti:

Jos se olisi vaan joku Hakkarainen niin et siihen takertuisi kiinni.

Ei pidä paikkaansa. tekisin näin vaikka nimi olisi Hakkarainen. Luulen että se olisi exäni joka suhtautuisi toisin jos nimi olisi Hakkarainen. Toisaalta en ymmärrä häntä: tällähän nimenvaihdoksella vaan todistan, etten ole hänen vaimonsa, vaan tyyliin voisin olla hänen siskonsa, tai joku muu sukulainen, mitä pahaa siinä olisi? Minusta on paljon kiusallisempaa ajatella että moni nimen perusteella saattaisi luulla meitä pariskunnaksi.

en ymmärrä naisia, jotka pitää exän kautta saadun sukunimen, vaikka ovat eronneet. Ei se lapsia vahingoita, vaikka ottaa tyttönimen takaisin. Miksi et ota uuden miehesi sukunimeä, simple as that?

Minä en ymmärrä miehiä, jotka naimisiin mennessä vaativat, että nainen ottaa hänen sukunimensä, mutta erotessa vaativat, että nainen vaihtaa nimensä. Ihan sama asia, jos annat toiselle lahjan ja vaadit sen myöhemmin takaisin.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt naisia jotka vaihtavat oman nimensä, jotain iänikuisa miesten suvunpalvomista. Hyi Yök.

En palvonut mieheni sukua tai miestä enempää kuin nyt terveessä parisuhdetta kumppania "palvotaan", mutta pidin hänen sukunimestään enemmän kuin omastani. Omani on pitkä, -läinen, -lainen, -rainen -tyyppinen, hänen nimensä tavallinen, mutta lyhyt ja ytimekäs. Siksi vaihdoin. :) Erottukin on ehditty, mutta en ole nimeä vaihtanut, eikä ole käynyt  mielessäkään. En edelleenkään vihaa miestä tai hänen sukuaan, että pitäisi oikein numeroa tehdä nimen vaihtamisesta, kaikki se härdelli, ei kiitos. 

Sä et kyllä saa uudelleen avioituessasi säilyttää enää eksän nimeä saati antaa sitä uudessa liitossa syntyville lapsille. Ymmärrän eksääsi.

Vierailija kirjoitti:

eiköhän yksinkertaisinta ole, että otat alkuperäisen sukunimen käyttöön. sinulla ei tarvitse olla sama sukunimi kuin lapsillasi. he tietävät että olet heitän äitinsä, vaikka sinulla olisi toinen sukunimi käytössä. uuden miehen lapset eivät ole sinun, joten sinulla ja uuden miehen lapsila ei tarvitse olla samaa sukunimeä. muuten, oletko keskustellut tulevan miehesi kanssa nimiasiasta? on mahdollista, että hän ajattelee sinun takertuneen entiseen mieheesi, kun pitän ex-miehen sukunimen. tuoltakin kanalta alkuperäinen sukunimi olisi parempi.

Miksi perheessämme pitäisi olla kolme sukunimeä, kun perheessä on vain kahdennimisiä ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Eikös laki mene niin, että ex:n nimeä ei voi pitää jos menee uudelleen naimisiin. Voi valita nimekseen vain joko tyttönimensä tai ottaa puolison nimen, tai tietysti yhdistellä näitä viivoilla.

Ihmettelen miksi tää saa näin paljon alapeukkuja koska noin se lain mukaan menee.😁

Vierailija kirjoitti:

en ymmärrä naisia, jotka pitää exän kautta saadun sukunimen, vaikka ovat eronneet. Ei se lapsia vahingoita, vaikka ottaa tyttönimen takaisin. Miksi et ota uuden miehesi sukunimeä, simple as that?

Miehen sukunimi on hienompi kuin oma tyttönimeni. Jos eroaisimme, niin todennäköisesti pitäisin naimisissa saadun nimen, tai sitten vaihtaisin suoraan äitini tyttönimeen. Oma tyttönimeni on kamala.

Eikä kyseessä ole mitkään harvinaiset tai erityisen hienot nimet. Tyttönimeni ei vain soinnu niin kivasti etunimeni kanssa. Enkä koe sen olevan osaa identiteettiäni, vaikka se osa historiaani onkin.