Seurustelisitko/asuisitko miehen kanssa, joka ei koskaan auta taloudellisesti?

Vierailija kirjoitti:

Pitäisin tuota käytöstä hieman outona ja todennäköisesti en itse olisi tyypin kanssa. Ei edes tarvitse ajatella kovinkaan vanhanaikaisesti tyyliin "miehen kuuluu ostella lahjoja ja hemmotella naista". Vaan voisi olettaa että jos toinen rakastaa toista ja on oikeasti hyvä taloudellinen tilanne, niin sillä haluais tuoda pientä iloa tai helpotustakin toiselle. Rakkaus on kuitenkin sitä että otetaan toinen huomioon. Varsinkin jos on itse tuonut esiin, ettei ole varaa ollut ostaa vaikka pientä tiettyä juttua niin outoa että toinen ei halua mitenkään tarttua siihen. Vaikka yhteistä pankkitiliä ei olisikaan, niin voi koitua ongelmaksi että toinen ei halua millään tavalla jakaa taloutta toisen kanssa.

Saako rakkaus ihmisen haluamaan noin hirveästi asioita, joihin ei ole varaa? Eli sinkkuna ei ole varaa huulipunaan ja hyvin voi elää ilmankin. Mutta kun onkin varakas kumppani, hupsista vaan, se huulipuna onkin suhteen onnellisuuden mittari. Jota ilman tulee ero.

Jaa-a , ap. Minusta on ihan selkeästi parasta, että ette muuta yhteen. Tuo mies ei tuosta paremmaksi muutu, se on ihan varma.

Seurustella voitte toki, mutta pidä oma kotisi.

Äläkä lähde sen kanssa enää shoppailemaan, säästyt mielipahalta.

Älä vain oleta, että se muuttuu, ei muutu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua. Miksi sen miehen pitäisi mitään maksaa, edes sitä huulipunaa? Miten joku kehtaa sellaista kerjätä ja eroa miettiä? Siksi, kun toinen ei kustanna kumppanin hankintoja? Siis mitä ihmettä?

Pitäisi olla itsestään selvää, että sen mukaan ostaa mitä tienaa. Jos ei ole varaa johonkin, sitä ei osteta eikä varsinkaan kerjätä muilta. Ja kyllä, kerjäämistä tuo on vaikka ei ole ääneen kerjännyt.

Kaikki eivät halua elää kylmässä liitossa, missä ei ikinä huomioida toista mitenkään.

Tässä ei ollut kyse huomioimisesta, vaan yksipuolisesta lahjojen ostelusta. Aloittajalla ei ollut mitään merkkipäivää. Hän muuten vain halusi miehen ostavan sen mitä hänellä ei ole varaa / on liian pihi ostamaan itse.

Kyllä oli nimenomaan kyse huomioimisesta. Ap ihasteli kaupassa huulipunaa ja huokaisi ettei hänellä ole siihen kuitenkaan varaa.. Miehen olisi kuulunut ostaa huulipuna ap:lle tai jos hänelläkin on tiukkaa niin sanoa jotain tyyliin "noo ehkä saat tuollaisen synttäreinä / joululahjaksi" joka olisi myös ollut huomiointia. Minä olin ensitreffeillä mieheni kanssa ja eräässä kioskissa myytiin lempikonvehtejani, sanoin miehelle ohimennen että ne ovat lemppareitani, en olettanut että hän niitä minulle ostaa, mies kävi kuitenkin ostamassa yhden minulle joka maksoi 50 cent. Luuletko ettei minulla olisi ollut tuota viittäkymmenttä senttiä? Olisi tietenkin, mutta tuolla mies osoitti että kuuntelee minua ja haluaa tehdä minut onnelliseksi, kyse ei todellakaan ollut rahasta.

Ei ollut kyse huomioimisesta, vaan siitä että aloittaja halusi maksattaa muilla ostoksensa. Häpeäsin silmät päästäni, jos joku luulisi minun kerjäävän häntä ostamaan jotain itselleni kun totean että minulla ei ole siihen varaa.

Eli minäkin kerjäsin miestäni ostamaan sen konvehdin, koska sanoin että pidän niistä? Okei.. Sinulla on jotenkin vääristynyt ajatusmaailma.

Ihanasti sanottu. Ajatusmaailmani on siis vääristynyt, kun en tykkää että minun luullaan kerjäävän. OK.

Ja totta kai kerjäät konvehtia (?) jos toisella niitä on ja sinä tulet viereen selittämään miten niistä tykkäät. Jos nyt haluat tuon mihinkään liittymättömän esimerkin tähän kiskoa.

Sitä huulipunaa miehen ei edelleenkään tarvtse ostaa.

Etkö sinä ikinä elämässäsi sano sitten esim. Miehellesi jotain tyyliin "onpa ihana mekko!" tai "minä niin pidän suklaasta." tai vast? Koska kaikki tämä on sinusta kerjäämistä?

Et sitten vaivautunut lukemaan kommenttejani ennen kuin sekaannuit keskusteluun.

Ovatko kaikki "vierailijan" kommentit sinun? Vai.. Mistä erotan sinun kommenttisi?

Jos kerran et erota kuka sanoo mitäkin, miksi hyppäät sekaan kommentoimaan kun sinulla ei ole mitään käsitystä keskustelun kulusta? En ala raapustaa referaattia kaikille, jotka alkavat riehua luettuaan yhden kommenttini joiden asiayhteyttä eivät käsitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua. Miksi sen miehen pitäisi mitään maksaa, edes sitä huulipunaa? Miten joku kehtaa sellaista kerjätä ja eroa miettiä? Siksi, kun toinen ei kustanna kumppanin hankintoja? Siis mitä ihmettä?

Pitäisi olla itsestään selvää, että sen mukaan ostaa mitä tienaa. Jos ei ole varaa johonkin, sitä ei osteta eikä varsinkaan kerjätä muilta. Ja kyllä, kerjäämistä tuo on vaikka ei ole ääneen kerjännyt.

Kaikki eivät halua elää kylmässä liitossa, missä ei ikinä huomioida toista mitenkään.

Tässä ei ollut kyse huomioimisesta, vaan yksipuolisesta lahjojen ostelusta. Aloittajalla ei ollut mitään merkkipäivää. Hän muuten vain halusi miehen ostavan sen mitä hänellä ei ole varaa / on liian pihi ostamaan itse.

Kyllä oli nimenomaan kyse huomioimisesta. Ap ihasteli kaupassa huulipunaa ja huokaisi ettei hänellä ole siihen kuitenkaan varaa.. Miehen olisi kuulunut ostaa huulipuna ap:lle tai jos hänelläkin on tiukkaa niin sanoa jotain tyyliin "noo ehkä saat tuollaisen synttäreinä / joululahjaksi" joka olisi myös ollut huomiointia. Minä olin ensitreffeillä mieheni kanssa ja eräässä kioskissa myytiin lempikonvehtejani, sanoin miehelle ohimennen että ne ovat lemppareitani, en olettanut että hän niitä minulle ostaa, mies kävi kuitenkin ostamassa yhden minulle joka maksoi 50 cent. Luuletko ettei minulla olisi ollut tuota viittäkymmenttä senttiä? Olisi tietenkin, mutta tuolla mies osoitti että kuuntelee minua ja haluaa tehdä minut onnelliseksi, kyse ei todellakaan ollut rahasta.

Ei ollut kyse huomioimisesta, vaan siitä että aloittaja halusi maksattaa muilla ostoksensa. Häpeäsin silmät päästäni, jos joku luulisi minun kerjäävän häntä ostamaan jotain itselleni kun totean että minulla ei ole siihen varaa.

Eli minäkin kerjäsin miestäni ostamaan sen konvehdin, koska sanoin että pidän niistä? Okei.. Sinulla on jotenkin vääristynyt ajatusmaailma.

Ihanasti sanottu. Ajatusmaailmani on siis vääristynyt, kun en tykkää että minun luullaan kerjäävän. OK.

Ja totta kai kerjäät konvehtia (?) jos toisella niitä on ja sinä tulet viereen selittämään miten niistä tykkäät. Jos nyt haluat tuon mihinkään liittymättömän esimerkin tähän kiskoa.

Sitä huulipunaa miehen ei edelleenkään tarvtse ostaa.

Etkö sinä ikinä elämässäsi sano sitten esim. Miehellesi jotain tyyliin "onpa ihana mekko!" tai "minä niin pidän suklaasta." tai vast? Koska kaikki tämä on sinusta kerjäämistä?

Et sitten vaivautunut lukemaan kommenttejani ennen kuin sekaannuit keskusteluun.

Ovatko kaikki "vierailijan" kommentit sinun? Vai.. Mistä erotan sinun kommenttisi?

Jos kerran et erota kuka sanoo mitäkin, miksi hyppäät sekaan kommentoimaan kun sinulla ei ole mitään käsitystä keskustelun kulusta? En ala raapustaa referaattia kaikille, jotka alkavat riehua luettuaan yhden kommenttini joiden asiayhteyttä eivät käsitä.

:D got you too. Im on fire today!

Vierailija kirjoitti:

Pitäisin tuota käytöstä hieman outona ja todennäköisesti en itse olisi tyypin kanssa. Ei edes tarvitse ajatella kovinkaan vanhanaikaisesti tyyliin "miehen kuuluu ostella lahjoja ja hemmotella naista". Vaan voisi olettaa että jos toinen rakastaa toista ja on oikeasti hyvä taloudellinen tilanne, niin sillä haluais tuoda pientä iloa tai helpotustakin toiselle. Rakkaus on kuitenkin sitä että otetaan toinen huomioon. Varsinkin jos on itse tuonut esiin, ettei ole varaa ollut ostaa vaikka pientä tiettyä juttua niin outoa että toinen ei halua mitenkään tarttua siihen. Vaikka yhteistä pankkitiliä ei olisikaan, niin voi koitua ongelmaksi että toinen ei halua millään tavalla jakaa taloutta toisen kanssa.

Aloittajalla olisi varaa ostaa uusi huulipuna vaikka joka ainoa päivä, jos hän olisi ostanut omakotitalon sijasta kerrostaloasunnon. Tai vaikka omakotitalonkin, mutta ei Helsingistä vaan esim Tuusulasta tai Klaukkalasta. Ehkäpä mies ei juuri siksi halunnut ostaa edes yhtä huulipunaa, koska aloittajan tapa käyttää rahojaan ei ole kovinkaan järkevä.

Vierailija kirjoitti:

No mä oon naimisissa tuommoisen kanssa. Oon itse aikaisemmin tienannut hyvin, mutta tällä hetkellä  rahat on todella tiukassa. Hoidan kuitenkin oman osuuteni tavalla tai toisella miten kykenen (eli 50% menoista), koska tähän mies on tottunut ja hänen mielestä oon itse ryssinyt tilanteeni. 

Itselle en pysty edes sukkahousuja tai puuteria ostamaan tällä hetkellä, koska kaikki rahat menevät lapsiin ja kodin juokseviin kuluihin + asumisen ja elämän kiinteisiin kuluihin. 

Ihan kiva tilanne joo. Mies itse keikkuu verotulojen nettilistoilla.

Minäkin olin pitkään suhteessa miehen kanssa, kyllä siinä katkeroitui miehen asenteesta. Kun mies jäi työttömäksi, totesin että voi voi. Jos tarvitsi buranaa krapulan aiheuttamaan päänsärkyyn, sanoin että olen juuri sopinut muuta, harmi. Vaikka en ollut sopinut. Erosimme lopulta, kamalaa vittuilunokittelua muutama viimeinen vuosi. Mielestäsi sinunkin miehesi on täysin itsekäs sika.

Tee sopimus. Pillua ja kotitöitä vastaan miehesi osallistuu rahallisesti ylläpitoosi.

Voi kun nämä sairaalloisen pihit miehet tietäisivät, miten Keski-Euroopassa toimitaan. Elatusvelvollisuus lasta ja jopa vaimoa kohtaan on päivänselvyys. Mulla on sveitsiläisen kanssa aikoinaan avioitunut tuttu, joka toimi myös nk. edustusrouvana ja 4 lapsen äitinä. Kun ero tuli (mies petti, ehkä tällä oli tekemistä) niin sai lähteä valtavasta omakotitalosta pieneen kaksioon ja maksaa lasten elatukset ja vaimon (eläkekertymä). Mutta koska suomalainen vaimo niin äkkiä hommasi töitä, mutta se ei vaikuttanut elatusmaksujen määrään.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun nämä sairaalloisen pihit miehet tietäisivät, miten Keski-Euroopassa toimitaan. Elatusvelvollisuus lasta ja jopa vaimoa kohtaan on päivänselvyys. Mulla on sveitsiläisen kanssa aikoinaan avioitunut tuttu, joka toimi myös nk. edustusrouvana ja 4 lapsen äitinä. Kun ero tuli (mies petti, ehkä tällä oli tekemistä) niin sai lähteä valtavasta omakotitalosta pieneen kaksioon ja maksaa lasten elatukset ja vaimon (eläkekertymä). Mutta koska suomalainen vaimo niin äkkiä hommasi töitä, mutta se ei vaikuttanut elatusmaksujen määrään.

Siellä siis laki, jonka mukaan lasten ei tule kärsiä ja ovat oikeutettuja samaan elintasoon kuin ennen eroa eli tämän takia mies muutti pois ja joutui maksamaan omakotitalon kustannuksista osan sen lisäksi , että maksoi elatuksen osaltaan lapsille. Mutta tämähän on takapajuista mm. demarimiehillä.

En asuisi koska mitä ilmeisemmin arvomme olisivat liian erilaiset. Tuo kuulostaa meinaan aika välinpitämättömältä ihmiseltä. En tarkoita, että miehen täytyisi olla koko ajan ostelemassa lahjoja mutta jos ei koskaan suostu mitään maksamaan. Itselläni ei ole ongelmaa ostaa miehelleni välillä kalliiitakin lahjoja vaikka tienaan monin kerroin vähemmän. Jos tiedän, että hän siitä ilahtuisi niin miksi en.

En seurustelisi. Minulle on tärkeää, että kumppani ainakin tarjoutuisi auttamaan, jos huomaisi, että minulla on taloudellisesti tiukkaa. Sen voi tehdä hienollakin tavalla, muka lahjana, jos haluaa antaa toisen säilyttää kasvonsa. Ja ylpeähän minä olen, en ikinä voisi ottaa isompaa apua vastaan miesystävältä, koska en halua tuntea, että olen sitten sidottu häneen niin kauan kunnes olen korvannut takaisin. Mutta autolla jonnekin heittäminen tai baarissa, ravintolassa tarjoaminen - sellaisia kykenen ottamaan vastaan.

Te jotka olette sitä mieltä, että on ihan oikein ettei mies osta aloittajalle huulipunaa, koska jokainen pitäköön huolen itsestään, niin että jos olette kipeänä, pyydättekö miestä käymään apteekissa vai menettekö itse? Miksi / miksi ei? Entä jos mies on kipeänä?

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette sitä mieltä, että on ihan oikein ettei mies osta aloittajalle huulipunaa, koska jokainen pitäköön huolen itsestään, niin että jos olette kipeänä, pyydättekö miestä käymään apteekissa vai menettekö itse? Miksi / miksi ei? Entä jos mies on kipeänä?

Jos tarvitsee tällaista vielä joskus miettiä, niin aloitan (jälleen) irtautumistoimet suhteen osalta. Mutta jos mies lähtee itsekkäälle linjalle niin kyllä minäkin osaan. Mies saa pestä itse pyykkinsä, ottaa taksin lääkäriin, lentoasemalle tms. (en kuljeta), ostaa omat ruokansa, lähteä apteekkiin jos kipeänä, hoitaa autonsa huoltoon viemiset ja oikeastaan kaikki muutkin asiat parhaaksi katsomallaan tavalla, minua ei kiinnosta(nut). Ja minun ex mieheni reissasi muiden varakkaiden miesten kanssa, käytti rahansa itseensä, valitti mihin käytin omat vähemmät rahani ja SILTI minun piti kompensoida huonompia tulojani tekemällä kaikki kotityöt, hoitamalla koirat täysin jne. Vaikka kulut oli jo puolitettu eikä minulla ollut varaa ylimääräiseen. Autostakin riideltiin kumpi oli ajanut enemmän ja kuluttanut bensaa.

Itse ostan toiselle mielelläni jotakin pientä mitä pystyn, esim. matkoilla toinen on mielessä ja jos näen jotakin hänelle mieluista, ostan sen. Sama kauppareissuilla. Voin kuitenkin toimia itsekkäästi kuten jotkut miehet. En kuitenkaan parisuhteeksi kutsuisi, oma käsitykseni parisuhteesta on se, että ajatellaan sen toisen parasta ja että halutaan hänellä asiat olevan parhaalla mahdollisella tavalla. Tuollainen itsekkyys ei sovi minun ajattelumaailmaani.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette sitä mieltä, että on ihan oikein ettei mies osta aloittajalle huulipunaa, koska jokainen pitäköön huolen itsestään, niin että jos olette kipeänä, pyydättekö miestä käymään apteekissa vai menettekö itse? Miksi / miksi ei? Entä jos mies on kipeänä?

Menen itse. Lääkäriasema on samassa rakennuksessa kuin apteekkikin. Hölmö ajatuskin, että tulisin kotiin ja  mies lähtisi hakemaan lääkkeitäni apteekista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette sitä mieltä, että on ihan oikein ettei mies osta aloittajalle huulipunaa, koska jokainen pitäköön huolen itsestään, niin että jos olette kipeänä, pyydättekö miestä käymään apteekissa vai menettekö itse? Miksi / miksi ei? Entä jos mies on kipeänä?

Menen itse. Lääkäriasema on samassa rakennuksessa kuin apteekkikin. Hölmö ajatuskin, että tulisin kotiin ja  mies lähtisi hakemaan lääkkeitäni apteekista.

Olen pahoillani puolestasi. Selvästi ette kumpikaan ymmärrä mitä rakkaus on :( toivottavasti kuitenkaan lapset eivät joudu kipeänä apteekkiin lähtemään.. Tai oikeastaan, toivottavasti teillä ei ole lapsia ollenkaan.

Niin välinpitämättömältä tuo minustakin tuntuu. Kyllä minäkin ostan miehelle aina välillä juttuja ja en todella ymmärrä miten joku ei rakkaalleen koskaan halua mitään tarjota, vaan kehtaa vieressä vaan ostaa kaupat tyhjäksi itselleen,

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette sitä mieltä, että on ihan oikein ettei mies osta aloittajalle huulipunaa, koska jokainen pitäköön huolen itsestään, niin että jos olette kipeänä, pyydättekö miestä käymään apteekissa vai menettekö itse? Miksi / miksi ei? Entä jos mies on kipeänä?

Menen itse. Lääkäriasema on samassa rakennuksessa kuin apteekkikin. Hölmö ajatuskin, että tulisin kotiin ja  mies lähtisi hakemaan lääkkeitäni apteekista.

Olen pahoillani puolestasi. Selvästi ette kumpikaan ymmärrä mitä rakkaus on :( toivottavasti kuitenkaan lapset eivät joudu kipeänä apteekkiin lähtemään.. Tai oikeastaan, toivottavasti teillä ei ole lapsia ollenkaan.

Älä suotta ole pahoillasi. Sen verran koominen asia, että seuraavalla kerralla on ihan pakko kokeilla. Siis vain nähdäkseni miehen ilmeen, kun tulen lääkäristä kotiin, annan hänelle Kela-korttini ja sanon, että voisitko ajaa sinne mistä juuri tulin ja hakea antibioottini. Ja ei, ei meillä lasten tarvitse käydä itse apteekissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette sitä mieltä, että on ihan oikein ettei mies osta aloittajalle huulipunaa, koska jokainen pitäköön huolen itsestään, niin että jos olette kipeänä, pyydättekö miestä käymään apteekissa vai menettekö itse? Miksi / miksi ei? Entä jos mies on kipeänä?

Menen itse. Lääkäriasema on samassa rakennuksessa kuin apteekkikin. Hölmö ajatuskin, että tulisin kotiin ja  mies lähtisi hakemaan lääkkeitäni apteekista.

Olen pahoillani puolestasi. Selvästi ette kumpikaan ymmärrä mitä rakkaus on :( toivottavasti kuitenkaan lapset eivät joudu kipeänä apteekkiin lähtemään.. Tai oikeastaan, toivottavasti teillä ei ole lapsia ollenkaan.

Älä suotta ole pahoillasi. Sen verran koominen asia, että seuraavalla kerralla on ihan pakko kokeilla. Siis vain nähdäkseni miehen ilmeen, kun tulen lääkäristä kotiin, annan hänelle Kela-korttini ja sanon, että voisitko ajaa sinne mistä juuri tulin ja hakea antibioottini. Ja ei, ei meillä lasten tarvitse käydä itse apteekissa. 

Ei, en kirjoittanut että sattumalta kävelet apteekin ohi ja blabla. Vaan että olette kotona ja sinä tulet kipeäksi, esim kurkkukipu ja yskä, pientä lämpöä, ei vaadi lääkärissä käyntiä, mutta lääkkeitä. Lähdetkö itse kipeänä apteekkiin vai käykö miehesi puolestasi?

Miksi niin monet nyt takertuvat tuohon huulipunaan. Sehän on vaan esimerkki huomioimisesta. Ap on kirjoittanut tänne monta aloitusta samasta aiheesta. Ongelma on se, että haluaisivat muuttaa miehen kanssa yhteen, mutta mies ei ole valmis tinkimään elintasostaan ja ap:lla taas ei ole varaa elää miehen elintason mukaan. Eli miehen pitäisi tulla jonkin verran vastaan, että se onnistuisi. Mutta kyseessä on ihminen, joka ei huomioi toista muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette sitä mieltä, että on ihan oikein ettei mies osta aloittajalle huulipunaa, koska jokainen pitäköön huolen itsestään, niin että jos olette kipeänä, pyydättekö miestä käymään apteekissa vai menettekö itse? Miksi / miksi ei? Entä jos mies on kipeänä?

Menen itse. Lääkäriasema on samassa rakennuksessa kuin apteekkikin. Hölmö ajatuskin, että tulisin kotiin ja  mies lähtisi hakemaan lääkkeitäni apteekista.

Olen pahoillani puolestasi. Selvästi ette kumpikaan ymmärrä mitä rakkaus on :( toivottavasti kuitenkaan lapset eivät joudu kipeänä apteekkiin lähtemään.. Tai oikeastaan, toivottavasti teillä ei ole lapsia ollenkaan.

Älä suotta ole pahoillasi. Sen verran koominen asia, että seuraavalla kerralla on ihan pakko kokeilla. Siis vain nähdäkseni miehen ilmeen, kun tulen lääkäristä kotiin, annan hänelle Kela-korttini ja sanon, että voisitko ajaa sinne mistä juuri tulin ja hakea antibioottini. Ja ei, ei meillä lasten tarvitse käydä itse apteekissa. 

Ei, en kirjoittanut että sattumalta kävelet apteekin ohi ja blabla. Vaan että olette kotona ja sinä tulet kipeäksi, esim kurkkukipu ja yskä, pientä lämpöä, ei vaadi lääkärissä käyntiä, mutta lääkkeitä. Lähdetkö itse kipeänä apteekkiin vai käykö miehesi puolestasi?

Mainitsemasi oireet eivät vaadi lääkkeitä. Tutkimustenkin mukaan reseptivapaista yskänlääkkeistä ei juurikaan ole hyötyä. Hunajalla makeutettu tee auttaa ihan yhtä hyvin. Kurkkukipu hoituu tilanteen mukaan joko kylmällä tai kuumalla juomalla tai kurlaamalla suolavedellä. Pientä lämpöä ei ole tarpeen laskea millään, se on elimistön luonnollinen torjuntakeino. Eli ei, en lähde tuossa tilanteessa apteekkiin eikä lähde mieskään. Särkyyn mulla on kroonisen sairauteni vuoksi aina kipulääkkeitä.