Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Seurustelisitko/asuisitko miehen kanssa, joka ei koskaan auta taloudellisesti?
17.01.2017 |
Kysymys tulikin jo otsikossa. Eli olen seurustellut vuosia mieheni kanssa ja nyt hän haluaisi muuttaa yhteen. Mieheni tienaa moninkertaisesti sen mitä minä, mutta siitä huolimatta hän ei koskaan osta minulle edes huulipunaa tms. Ku n käymme ostoksilla hän ostelee itselleen kassitolkulla ja ihmettelee sitten enkö minä löydä mitään. Kun totean ettei ole varaa, hän vain katsoo vieressä ja jatkamme matkaa. En oleta hänen ostelevan minulle mitään isompia juttuja, mutta kyllä minua kieltämättä painaa, että edes huulipunaa tai hajuvettä hän ei osta minulle. Nyt olen alkanut miettimään jo eroakin. Minkä ihmeen vuoksi muuttaisin hänen kanssaan yhteen, kun en saisi kuin lisää siivottavaa ja kaksi eri elintasoa saman katon alla elävää tyyppiä.
Kommentit (194)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua. Miksi sen miehen pitäisi mitään maksaa, edes sitä huulipunaa? Miten joku kehtaa sellaista kerjätä ja eroa miettiä? Siksi, kun toinen ei kustanna kumppanin hankintoja? Siis mitä ihmettä?
Pitäisi olla itsestään selvää, että sen mukaan ostaa mitä tienaa. Jos ei ole varaa johonkin, sitä ei osteta eikä varsinkaan kerjätä muilta. Ja kyllä, kerjäämistä tuo on vaikka ei ole ääneen kerjännyt.
Ei se ole kerjäämistä jos se on vain ajatus päässä. Se vaan kertoo apeelle että mies rakastaa rahojaan enemmän kuin apeeta ja asia tulee aina olemaan niin. Jätä se pihisika.
Aloittaja on jättämässä miestä koska mies ei osta hänelle huulipunaa jota aloittaja on liian pihi maksamaan itse. Aloittaja siis rakastaa sitä huulipunaa enemmän kuin miestä.
Ja kyllä, aloittaja kerjää. Kerjää täällä ja kerjää mieheltä, merkitsevillä silmäyksillä ja pitkillä hiljaisuuksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua. Miksi sen miehen pitäisi mitään maksaa, edes sitä huulipunaa? Miten joku kehtaa sellaista kerjätä ja eroa miettiä? Siksi, kun toinen ei kustanna kumppanin hankintoja? Siis mitä ihmettä?
Pitäisi olla itsestään selvää, että sen mukaan ostaa mitä tienaa. Jos ei ole varaa johonkin, sitä ei osteta eikä varsinkaan kerjätä muilta. Ja kyllä, kerjäämistä tuo on vaikka ei ole ääneen kerjännyt.
Kaikki eivät halua elää kylmässä liitossa, missä ei ikinä huomioida toista mitenkään.
Tässä ei ollut kyse huomioimisesta, vaan yksipuolisesta lahjojen ostelusta. Aloittajalla ei ollut mitään merkkipäivää. Hän muuten vain halusi miehen ostavan sen mitä hänellä ei ole varaa / on liian pihi ostamaan itse.
Kyllä oli nimenomaan kyse huomioimisesta. Ap ihasteli kaupassa huulipunaa ja huokaisi ettei hänellä ole siihen kuitenkaan varaa.. Miehen olisi kuulunut ostaa huulipuna ap:lle tai jos hänelläkin on tiukkaa niin sanoa jotain tyyliin "noo ehkä saat tuollaisen synttäreinä / joululahjaksi" joka olisi myös ollut huomiointia. Minä olin ensitreffeillä mieheni kanssa ja eräässä kioskissa myytiin lempikonvehtejani, sanoin miehelle ohimennen että ne ovat lemppareitani, en olettanut että hän niitä minulle ostaa, mies kävi kuitenkin ostamassa yhden minulle joka maksoi 50 cent. Luuletko ettei minulla olisi ollut tuota viittäkymmenttä senttiä? Olisi tietenkin, mutta tuolla mies osoitti että kuuntelee minua ja haluaa tehdä minut onnelliseksi, kyse ei todellakaan ollut rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua. Miksi sen miehen pitäisi mitään maksaa, edes sitä huulipunaa? Miten joku kehtaa sellaista kerjätä ja eroa miettiä? Siksi, kun toinen ei kustanna kumppanin hankintoja? Siis mitä ihmettä?
Pitäisi olla itsestään selvää, että sen mukaan ostaa mitä tienaa. Jos ei ole varaa johonkin, sitä ei osteta eikä varsinkaan kerjätä muilta. Ja kyllä, kerjäämistä tuo on vaikka ei ole ääneen kerjännyt.
Samaa mieltä. Jotenkin vielä ymmärtäisin, jos ap olisi pienituloinen. Mutta hän on suurituloinen ja on varaa omakotitaloon Helsingissä, vaikka on kolmen lapsen yksinhuoltaja. On ihan oma valinta, haluaako maksaa itsensä kipeäksi asuntolainaa vai ostaisiko joskus itselleen huulipunankin.
Itse olen pienituloinen eli suomeksi sanottuna köyhä. En silti maksata mitään menojani kumppanilla. Näissä keskusteluissa minulle aletaan yleensä tämän sanottuani raivota, että parisuhteeni on kylmä ja kuollut ja minä olen täysi hirviö. Mutta oikeasti näen mieluummin vaikka nälkää kuin alan siivellä elää. Arvostan itsenäisyyttäni enemmän kuin pihviä. Ja sitä ei minulle sallittaisi millään. En sitten tiedä, miksi tämä arvojärjestykseni saa ihmiset niin raivon valtaan. Jos sanoisin että en välitä pihvistä koska laihdutan, kukaan ei suuttuisi minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua. Miksi sen miehen pitäisi mitään maksaa, edes sitä huulipunaa? Miten joku kehtaa sellaista kerjätä ja eroa miettiä? Siksi, kun toinen ei kustanna kumppanin hankintoja? Siis mitä ihmettä?
Pitäisi olla itsestään selvää, että sen mukaan ostaa mitä tienaa. Jos ei ole varaa johonkin, sitä ei osteta eikä varsinkaan kerjätä muilta. Ja kyllä, kerjäämistä tuo on vaikka ei ole ääneen kerjännyt.
Kaikki eivät halua elää kylmässä liitossa, missä ei ikinä huomioida toista mitenkään.
Tässä ei ollut kyse huomioimisesta, vaan yksipuolisesta lahjojen ostelusta. Aloittajalla ei ollut mitään merkkipäivää. Hän muuten vain halusi miehen ostavan sen mitä hänellä ei ole varaa / on liian pihi ostamaan itse.
Kyllä oli nimenomaan kyse huomioimisesta. Ap ihasteli kaupassa huulipunaa ja huokaisi ettei hänellä ole siihen kuitenkaan varaa.. Miehen olisi kuulunut ostaa huulipuna ap:lle tai jos hänelläkin on tiukkaa niin sanoa jotain tyyliin "noo ehkä saat tuollaisen synttäreinä / joululahjaksi" joka olisi myös ollut huomiointia. Minä olin ensitreffeillä mieheni kanssa ja eräässä kioskissa myytiin lempikonvehtejani, sanoin miehelle ohimennen että ne ovat lemppareitani, en olettanut että hän niitä minulle ostaa, mies kävi kuitenkin ostamassa yhden minulle joka maksoi 50 cent. Luuletko ettei minulla olisi ollut tuota viittäkymmenttä senttiä? Olisi tietenkin, mutta tuolla mies osoitti että kuuntelee minua ja haluaa tehdä minut onnelliseksi, kyse ei todellakaan ollut rahasta.
Ei ollut kyse huomioimisesta, vaan siitä että aloittaja halusi maksattaa muilla ostoksensa. Häpeäsin silmät päästäni, jos joku luulisi minun kerjäävän häntä ostamaan jotain itselleni kun totean että minulla ei ole siihen varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua. Miksi sen miehen pitäisi mitään maksaa, edes sitä huulipunaa? Miten joku kehtaa sellaista kerjätä ja eroa miettiä? Siksi, kun toinen ei kustanna kumppanin hankintoja? Siis mitä ihmettä?
Pitäisi olla itsestään selvää, että sen mukaan ostaa mitä tienaa. Jos ei ole varaa johonkin, sitä ei osteta eikä varsinkaan kerjätä muilta. Ja kyllä, kerjäämistä tuo on vaikka ei ole ääneen kerjännyt.
Samaa mieltä. Jotenkin vielä ymmärtäisin, jos ap olisi pienituloinen. Mutta hän on suurituloinen ja on varaa omakotitaloon Helsingissä, vaikka on kolmen lapsen yksinhuoltaja. On ihan oma valinta, haluaako maksaa itsensä kipeäksi asuntolainaa vai ostaisiko joskus itselleen huulipunankin.
Itse olen pienituloinen eli suomeksi sanottuna köyhä. En silti maksata mitään menojani kumppanilla. Näissä keskusteluissa minulle aletaan yleensä tämän sanottuani raivota, että parisuhteeni on kylmä ja kuollut ja minä olen täysi hirviö. Mutta oikeasti näen mieluummin vaikka nälkää kuin alan siivellä elää. Arvostan itsenäisyyttäni enemmän kuin pihviä. Ja sitä ei minulle sallittaisi millään. En sitten tiedä, miksi tämä arvojärjestykseni saa ihmiset niin raivon valtaan. Jos sanoisin että en välitä pihvistä koska laihdutan, kukaan ei suuttuisi minulle.
Jos sinä et HALUA ikinä mitään huomiointia, niin asia on tietysti eri. Mutta mieti esim tilanne, että sinä rakastat kukkia. Olet miehen kuullen ihastellut aina kukkia ja mies tietää, että rakastat niitä. Siltä hän ei ikinä toisi sinulle kukkia. Toki voit ostaa kukkasi itse. Mutta etkö ilahtuisi jos hän joskus tulisi kukkien kanssa kotiin ja sanoisi "nämä olivat tuossa torilla ja näin nämä ja muistin miten paljon rakastat kukkia ja toin nämä sinulle." heittäisit kukat pois ja huutaisit miten et mitään almuja kaipaa ja tässä 3e mitö ne kukat maksoivat etten elä siivelläsi!" romanttista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua. Miksi sen miehen pitäisi mitään maksaa, edes sitä huulipunaa? Miten joku kehtaa sellaista kerjätä ja eroa miettiä? Siksi, kun toinen ei kustanna kumppanin hankintoja? Siis mitä ihmettä?
Pitäisi olla itsestään selvää, että sen mukaan ostaa mitä tienaa. Jos ei ole varaa johonkin, sitä ei osteta eikä varsinkaan kerjätä muilta. Ja kyllä, kerjäämistä tuo on vaikka ei ole ääneen kerjännyt.
Kaikki eivät halua elää kylmässä liitossa, missä ei ikinä huomioida toista mitenkään.
Tässä ei ollut kyse huomioimisesta, vaan yksipuolisesta lahjojen ostelusta. Aloittajalla ei ollut mitään merkkipäivää. Hän muuten vain halusi miehen ostavan sen mitä hänellä ei ole varaa / on liian pihi ostamaan itse.
Kyllä oli nimenomaan kyse huomioimisesta. Ap ihasteli kaupassa huulipunaa ja huokaisi ettei hänellä ole siihen kuitenkaan varaa.. Miehen olisi kuulunut ostaa huulipuna ap:lle tai jos hänelläkin on tiukkaa niin sanoa jotain tyyliin "noo ehkä saat tuollaisen synttäreinä / joululahjaksi" joka olisi myös ollut huomiointia. Minä olin ensitreffeillä mieheni kanssa ja eräässä kioskissa myytiin lempikonvehtejani, sanoin miehelle ohimennen että ne ovat lemppareitani, en olettanut että hän niitä minulle ostaa, mies kävi kuitenkin ostamassa yhden minulle joka maksoi 50 cent. Luuletko ettei minulla olisi ollut tuota viittäkymmenttä senttiä? Olisi tietenkin, mutta tuolla mies osoitti että kuuntelee minua ja haluaa tehdä minut onnelliseksi, kyse ei todellakaan ollut rahasta.
Ei ollut kyse huomioimisesta, vaan siitä että aloittaja halusi maksattaa muilla ostoksensa. Häpeäsin silmät päästäni, jos joku luulisi minun kerjäävän häntä ostamaan jotain itselleni kun totean että minulla ei ole siihen varaa.
Eli minäkin kerjäsin miestäni ostamaan sen konvehdin, koska sanoin että pidän niistä? Okei.. Sinulla on jotenkin vääristynyt ajatusmaailma.
Mielestäni ihmiset, jotka olettavat jonkun toisen ihmisen olevan velvollinen ostamaan heille jotain hyödykkeitä vain sen takia, että ovat näiden kanssaan seurustelusuhteessa tai tuttavia, ovat typeriä.
Ei seurustelukumppanilla tai aviokumppanilla ole mitään velvollisuutta tai velkaa puolisoaan kohtaan vaikka tuloerot olisivat kuinka kovat.
Vaikka nyt voittaisin lotossa 10 miljoonaa, en antaisi seurustelukumppanilleni luultavasti kovinkaan paljon enempää lahjoja kuin nytkään. Ja vaikka seurustelukumppanini voittaisi lotossa 10 miljoonaa, en olettaisi hänen antavan minulle penninpyörylää. Olen omavarainen aikuinen ja vastuussa itsestäni sekä lapsistani taloudellisesti. En oleta, että joku muu ottaisi taloudellista vastuuta minun elämästäni, enkä sitä haluaisi, koska se merkitsisi minun vapauteni ja itsemääräämisoikeuteni rajoittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua. Miksi sen miehen pitäisi mitään maksaa, edes sitä huulipunaa? Miten joku kehtaa sellaista kerjätä ja eroa miettiä? Siksi, kun toinen ei kustanna kumppanin hankintoja? Siis mitä ihmettä?
Pitäisi olla itsestään selvää, että sen mukaan ostaa mitä tienaa. Jos ei ole varaa johonkin, sitä ei osteta eikä varsinkaan kerjätä muilta. Ja kyllä, kerjäämistä tuo on vaikka ei ole ääneen kerjännyt.
Samaa mieltä. Jotenkin vielä ymmärtäisin, jos ap olisi pienituloinen. Mutta hän on suurituloinen ja on varaa omakotitaloon Helsingissä, vaikka on kolmen lapsen yksinhuoltaja. On ihan oma valinta, haluaako maksaa itsensä kipeäksi asuntolainaa vai ostaisiko joskus itselleen huulipunankin.
Itse olen pienituloinen eli suomeksi sanottuna köyhä. En silti maksata mitään menojani kumppanilla. Näissä keskusteluissa minulle aletaan yleensä tämän sanottuani raivota, että parisuhteeni on kylmä ja kuollut ja minä olen täysi hirviö. Mutta oikeasti näen mieluummin vaikka nälkää kuin alan siivellä elää. Arvostan itsenäisyyttäni enemmän kuin pihviä. Ja sitä ei minulle sallittaisi millään. En sitten tiedä, miksi tämä arvojärjestykseni saa ihmiset niin raivon valtaan. Jos sanoisin että en välitä pihvistä koska laihdutan, kukaan ei suuttuisi minulle.
Jos sinä et HALUA ikinä mitään huomiointia, niin asia on tietysti eri. Mutta mieti esim tilanne, että sinä rakastat kukkia. Olet miehen kuullen ihastellut aina kukkia ja mies tietää, että rakastat niitä. Siltä hän ei ikinä toisi sinulle kukkia. Toki voit ostaa kukkasi itse. Mutta etkö ilahtuisi jos hän joskus tulisi kukkien kanssa kotiin ja sanoisi "nämä olivat tuossa torilla ja näin nämä ja muistin miten paljon rakastat kukkia ja toin nämä sinulle." heittäisit kukat pois ja huutaisit miten et mitään almuja kaipaa ja tässä 3e mitö ne kukat maksoivat etten elä siivelläsi!" romanttista..
Ajattelin vastata sinulle järkevästi, mutta kun luin tuon viimeisen, järjettömän ja provosoivan lauseesi, luovuin ajatuksesta ja kuittaan vain: painu helvettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua. Miksi sen miehen pitäisi mitään maksaa, edes sitä huulipunaa? Miten joku kehtaa sellaista kerjätä ja eroa miettiä? Siksi, kun toinen ei kustanna kumppanin hankintoja? Siis mitä ihmettä?
Pitäisi olla itsestään selvää, että sen mukaan ostaa mitä tienaa. Jos ei ole varaa johonkin, sitä ei osteta eikä varsinkaan kerjätä muilta. Ja kyllä, kerjäämistä tuo on vaikka ei ole ääneen kerjännyt.
Samaa mieltä. Jotenkin vielä ymmärtäisin, jos ap olisi pienituloinen. Mutta hän on suurituloinen ja on varaa omakotitaloon Helsingissä, vaikka on kolmen lapsen yksinhuoltaja. On ihan oma valinta, haluaako maksaa itsensä kipeäksi asuntolainaa vai ostaisiko joskus itselleen huulipunankin.
Itse olen pienituloinen eli suomeksi sanottuna köyhä. En silti maksata mitään menojani kumppanilla. Näissä keskusteluissa minulle aletaan yleensä tämän sanottuani raivota, että parisuhteeni on kylmä ja kuollut ja minä olen täysi hirviö. Mutta oikeasti näen mieluummin vaikka nälkää kuin alan siivellä elää. Arvostan itsenäisyyttäni enemmän kuin pihviä. Ja sitä ei minulle sallittaisi millään. En sitten tiedä, miksi tämä arvojärjestykseni saa ihmiset niin raivon valtaan. Jos sanoisin että en välitä pihvistä koska laihdutan, kukaan ei suuttuisi minulle.
Jos sinä et HALUA ikinä mitään huomiointia, niin asia on tietysti eri. Mutta mieti esim tilanne, että sinä rakastat kukkia. Olet miehen kuullen ihastellut aina kukkia ja mies tietää, että rakastat niitä. Siltä hän ei ikinä toisi sinulle kukkia. Toki voit ostaa kukkasi itse. Mutta etkö ilahtuisi jos hän joskus tulisi kukkien kanssa kotiin ja sanoisi "nämä olivat tuossa torilla ja näin nämä ja muistin miten paljon rakastat kukkia ja toin nämä sinulle." heittäisit kukat pois ja huutaisit miten et mitään almuja kaipaa ja tässä 3e mitö ne kukat maksoivat etten elä siivelläsi!" romanttista..
Ajattelin vastata sinulle järkevästi, mutta kun luin tuon viimeisen, järjettömän ja provosoivan lauseesi, luovuin ajatuksesta ja kuittaan vain: painu helvettiin.
:D say no more, argumentit loppuivat, ymmärrän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua. Miksi sen miehen pitäisi mitään maksaa, edes sitä huulipunaa? Miten joku kehtaa sellaista kerjätä ja eroa miettiä? Siksi, kun toinen ei kustanna kumppanin hankintoja? Siis mitä ihmettä?
Pitäisi olla itsestään selvää, että sen mukaan ostaa mitä tienaa. Jos ei ole varaa johonkin, sitä ei osteta eikä varsinkaan kerjätä muilta. Ja kyllä, kerjäämistä tuo on vaikka ei ole ääneen kerjännyt.
Kaikki eivät halua elää kylmässä liitossa, missä ei ikinä huomioida toista mitenkään.
Tässä ei ollut kyse huomioimisesta, vaan yksipuolisesta lahjojen ostelusta. Aloittajalla ei ollut mitään merkkipäivää. Hän muuten vain halusi miehen ostavan sen mitä hänellä ei ole varaa / on liian pihi ostamaan itse.
Kyllä oli nimenomaan kyse huomioimisesta. Ap ihasteli kaupassa huulipunaa ja huokaisi ettei hänellä ole siihen kuitenkaan varaa.. Miehen olisi kuulunut ostaa huulipuna ap:lle tai jos hänelläkin on tiukkaa niin sanoa jotain tyyliin "noo ehkä saat tuollaisen synttäreinä / joululahjaksi" joka olisi myös ollut huomiointia. Minä olin ensitreffeillä mieheni kanssa ja eräässä kioskissa myytiin lempikonvehtejani, sanoin miehelle ohimennen että ne ovat lemppareitani, en olettanut että hän niitä minulle ostaa, mies kävi kuitenkin ostamassa yhden minulle joka maksoi 50 cent. Luuletko ettei minulla olisi ollut tuota viittäkymmenttä senttiä? Olisi tietenkin, mutta tuolla mies osoitti että kuuntelee minua ja haluaa tehdä minut onnelliseksi, kyse ei todellakaan ollut rahasta.
Ei ollut kyse huomioimisesta, vaan siitä että aloittaja halusi maksattaa muilla ostoksensa. Häpeäsin silmät päästäni, jos joku luulisi minun kerjäävän häntä ostamaan jotain itselleni kun totean että minulla ei ole siihen varaa.
Eli minäkin kerjäsin miestäni ostamaan sen konvehdin, koska sanoin että pidän niistä? Okei.. Sinulla on jotenkin vääristynyt ajatusmaailma.
Ihanasti sanottu. Ajatusmaailmani on siis vääristynyt, kun en tykkää että minun luullaan kerjäävän. OK.
Ja totta kai kerjäät konvehtia (?) jos toisella niitä on ja sinä tulet viereen selittämään miten niistä tykkäät. Jos nyt haluat tuon mihinkään liittymättömän esimerkin tähän kiskoa.
Sitä huulipunaa miehen ei edelleenkään tarvtse ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Juu ap on tosiaan töissä. Ponttini on se, että jos haluaa muuttaa saman katon alle, en itse voisi katsella toisen olevan ilman jotain, jos minulla on yllin kyllin. Tuo huulipuna oli vain esimerkki. Eipä mieheni myöskään esim. koskaan osta minulle vaikka jotain vaatetta (jota todella tarvitsisin) ja sen sijaan ostaa esim. viisi ko. vaatetta itselleen megakalliina merkkitavarana entisten jatkoksi. Minusta tämä ei vaan kuulu perheeseen. Ja kyllä olemme keskustelleet tarkkaan maksuista yhteenmuuton jälkeen. Minä maksaisin omaa asuntolainaa ja mies omaa ja kulut puoliksi. Minun menoni eivät siis tippuisi pätkääkään (paitsi että menettäisin lapsilisän yksinhuoltajakorotukset), mutta saisin enemmän siivottavaa, pyykättävää jne.
ap
Miten voi tulla lisää kotitöitä, jos taloudessa on kaksi aikuista yhden sijaan? Normimatikalla sinun kotitöittesi määrä puolittuu. Jos ei puolitu, on muutakin pielessä kuin huulipuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua. Miksi sen miehen pitäisi mitään maksaa, edes sitä huulipunaa? Miten joku kehtaa sellaista kerjätä ja eroa miettiä? Siksi, kun toinen ei kustanna kumppanin hankintoja? Siis mitä ihmettä?
Pitäisi olla itsestään selvää, että sen mukaan ostaa mitä tienaa. Jos ei ole varaa johonkin, sitä ei osteta eikä varsinkaan kerjätä muilta. Ja kyllä, kerjäämistä tuo on vaikka ei ole ääneen kerjännyt.
Samaa mieltä. Jotenkin vielä ymmärtäisin, jos ap olisi pienituloinen. Mutta hän on suurituloinen ja on varaa omakotitaloon Helsingissä, vaikka on kolmen lapsen yksinhuoltaja. On ihan oma valinta, haluaako maksaa itsensä kipeäksi asuntolainaa vai ostaisiko joskus itselleen huulipunankin.
Itse olen pienituloinen eli suomeksi sanottuna köyhä. En silti maksata mitään menojani kumppanilla. Näissä keskusteluissa minulle aletaan yleensä tämän sanottuani raivota, että parisuhteeni on kylmä ja kuollut ja minä olen täysi hirviö. Mutta oikeasti näen mieluummin vaikka nälkää kuin alan siivellä elää. Arvostan itsenäisyyttäni enemmän kuin pihviä. Ja sitä ei minulle sallittaisi millään. En sitten tiedä, miksi tämä arvojärjestykseni saa ihmiset niin raivon valtaan. Jos sanoisin että en välitä pihvistä koska laihdutan, kukaan ei suuttuisi minulle.
Jos sinä et HALUA ikinä mitään huomiointia, niin asia on tietysti eri. Mutta mieti esim tilanne, että sinä rakastat kukkia. Olet miehen kuullen ihastellut aina kukkia ja mies tietää, että rakastat niitä. Siltä hän ei ikinä toisi sinulle kukkia. Toki voit ostaa kukkasi itse. Mutta etkö ilahtuisi jos hän joskus tulisi kukkien kanssa kotiin ja sanoisi "nämä olivat tuossa torilla ja näin nämä ja muistin miten paljon rakastat kukkia ja toin nämä sinulle." heittäisit kukat pois ja huutaisit miten et mitään almuja kaipaa ja tässä 3e mitö ne kukat maksoivat etten elä siivelläsi!" romanttista..
Ajattelin vastata sinulle järkevästi, mutta kun luin tuon viimeisen, järjettömän ja provosoivan lauseesi, luovuin ajatuksesta ja kuittaan vain: painu helvettiin.
:D say no more, argumentit loppuivat, ymmärrän.
Oletko vilpittömästi sitä mieltä, että tuo tarkoituksellinen härnäämisesi ansaitsisi asiallista argumentointia?
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ihmiset, jotka olettavat jonkun toisen ihmisen olevan velvollinen ostamaan heille jotain hyödykkeitä vain sen takia, että ovat näiden kanssaan seurustelusuhteessa tai tuttavia, ovat typeriä.
Ei seurustelukumppanilla tai aviokumppanilla ole mitään velvollisuutta tai velkaa puolisoaan kohtaan vaikka tuloerot olisivat kuinka kovat.
Vaikka nyt voittaisin lotossa 10 miljoonaa, en antaisi seurustelukumppanilleni luultavasti kovinkaan paljon enempää lahjoja kuin nytkään. Ja vaikka seurustelukumppanini voittaisi lotossa 10 miljoonaa, en olettaisi hänen antavan minulle penninpyörylää. Olen omavarainen aikuinen ja vastuussa itsestäni sekä lapsistani taloudellisesti. En oleta, että joku muu ottaisi taloudellista vastuuta minun elämästäni, enkä sitä haluaisi, koska se merkitsisi minun vapauteni ja itsemääräämisoikeuteni rajoittamista.
Olen samaa mieltä. Mutta noiden ajatusten ääneen sanominen saa kyllä tällä palstalla aikaan aina melkoisen paskamyrsyn. Onkohan ihmisillä huono omatunto siitä, että ovat kotona lapsia hoitamassa ja kumppani tuo rahat taloon? Ja siksi ei haluta kuulla, että eläminen pitää kustantaa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua. Miksi sen miehen pitäisi mitään maksaa, edes sitä huulipunaa? Miten joku kehtaa sellaista kerjätä ja eroa miettiä? Siksi, kun toinen ei kustanna kumppanin hankintoja? Siis mitä ihmettä?
Pitäisi olla itsestään selvää, että sen mukaan ostaa mitä tienaa. Jos ei ole varaa johonkin, sitä ei osteta eikä varsinkaan kerjätä muilta. Ja kyllä, kerjäämistä tuo on vaikka ei ole ääneen kerjännyt.
Samaa mieltä. Jotenkin vielä ymmärtäisin, jos ap olisi pienituloinen. Mutta hän on suurituloinen ja on varaa omakotitaloon Helsingissä, vaikka on kolmen lapsen yksinhuoltaja. On ihan oma valinta, haluaako maksaa itsensä kipeäksi asuntolainaa vai ostaisiko joskus itselleen huulipunankin.
Itse olen pienituloinen eli suomeksi sanottuna köyhä. En silti maksata mitään menojani kumppanilla. Näissä keskusteluissa minulle aletaan yleensä tämän sanottuani raivota, että parisuhteeni on kylmä ja kuollut ja minä olen täysi hirviö. Mutta oikeasti näen mieluummin vaikka nälkää kuin alan siivellä elää. Arvostan itsenäisyyttäni enemmän kuin pihviä. Ja sitä ei minulle sallittaisi millään. En sitten tiedä, miksi tämä arvojärjestykseni saa ihmiset niin raivon valtaan. Jos sanoisin että en välitä pihvistä koska laihdutan, kukaan ei suuttuisi minulle.
Jos sinä et HALUA ikinä mitään huomiointia, niin asia on tietysti eri. Mutta mieti esim tilanne, että sinä rakastat kukkia. Olet miehen kuullen ihastellut aina kukkia ja mies tietää, että rakastat niitä. Siltä hän ei ikinä toisi sinulle kukkia. Toki voit ostaa kukkasi itse. Mutta etkö ilahtuisi jos hän joskus tulisi kukkien kanssa kotiin ja sanoisi "nämä olivat tuossa torilla ja näin nämä ja muistin miten paljon rakastat kukkia ja toin nämä sinulle." heittäisit kukat pois ja huutaisit miten et mitään almuja kaipaa ja tässä 3e mitö ne kukat maksoivat etten elä siivelläsi!" romanttista..
Ajattelin vastata sinulle järkevästi, mutta kun luin tuon viimeisen, järjettömän ja provosoivan lauseesi, luovuin ajatuksesta ja kuittaan vain: painu helvettiin.
:D say no more, argumentit loppuivat, ymmärrän.
Oletko vilpittömästi sitä mieltä, että tuo tarkoituksellinen härnäämisesi ansaitsisi asiallista argumentointia?
Ihmiset yleensä ärsyyntyvät kun ajautuvat umpikujaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua. Miksi sen miehen pitäisi mitään maksaa, edes sitä huulipunaa? Miten joku kehtaa sellaista kerjätä ja eroa miettiä? Siksi, kun toinen ei kustanna kumppanin hankintoja? Siis mitä ihmettä?
Pitäisi olla itsestään selvää, että sen mukaan ostaa mitä tienaa. Jos ei ole varaa johonkin, sitä ei osteta eikä varsinkaan kerjätä muilta. Ja kyllä, kerjäämistä tuo on vaikka ei ole ääneen kerjännyt.
Kaikki eivät halua elää kylmässä liitossa, missä ei ikinä huomioida toista mitenkään.
Tässä ei ollut kyse huomioimisesta, vaan yksipuolisesta lahjojen ostelusta. Aloittajalla ei ollut mitään merkkipäivää. Hän muuten vain halusi miehen ostavan sen mitä hänellä ei ole varaa / on liian pihi ostamaan itse.
Kyllä oli nimenomaan kyse huomioimisesta. Ap ihasteli kaupassa huulipunaa ja huokaisi ettei hänellä ole siihen kuitenkaan varaa.. Miehen olisi kuulunut ostaa huulipuna ap:lle tai jos hänelläkin on tiukkaa niin sanoa jotain tyyliin "noo ehkä saat tuollaisen synttäreinä / joululahjaksi" joka olisi myös ollut huomiointia. Minä olin ensitreffeillä mieheni kanssa ja eräässä kioskissa myytiin lempikonvehtejani, sanoin miehelle ohimennen että ne ovat lemppareitani, en olettanut että hän niitä minulle ostaa, mies kävi kuitenkin ostamassa yhden minulle joka maksoi 50 cent. Luuletko ettei minulla olisi ollut tuota viittäkymmenttä senttiä? Olisi tietenkin, mutta tuolla mies osoitti että kuuntelee minua ja haluaa tehdä minut onnelliseksi, kyse ei todellakaan ollut rahasta.
Ei ollut kyse huomioimisesta, vaan siitä että aloittaja halusi maksattaa muilla ostoksensa. Häpeäsin silmät päästäni, jos joku luulisi minun kerjäävän häntä ostamaan jotain itselleni kun totean että minulla ei ole siihen varaa.
Eli minäkin kerjäsin miestäni ostamaan sen konvehdin, koska sanoin että pidän niistä? Okei.. Sinulla on jotenkin vääristynyt ajatusmaailma.
Ihanasti sanottu. Ajatusmaailmani on siis vääristynyt, kun en tykkää että minun luullaan kerjäävän. OK.
Ja totta kai kerjäät konvehtia (?) jos toisella niitä on ja sinä tulet viereen selittämään miten niistä tykkäät. Jos nyt haluat tuon mihinkään liittymättömän esimerkin tähän kiskoa.
Sitä huulipunaa miehen ei edelleenkään tarvtse ostaa.
Etkö sinä ikinä elämässäsi sano sitten esim. Miehellesi jotain tyyliin "onpa ihana mekko!" tai "minä niin pidän suklaasta." tai vast? Koska kaikki tämä on sinusta kerjäämistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua. Miksi sen miehen pitäisi mitään maksaa, edes sitä huulipunaa? Miten joku kehtaa sellaista kerjätä ja eroa miettiä? Siksi, kun toinen ei kustanna kumppanin hankintoja? Siis mitä ihmettä?
Pitäisi olla itsestään selvää, että sen mukaan ostaa mitä tienaa. Jos ei ole varaa johonkin, sitä ei osteta eikä varsinkaan kerjätä muilta. Ja kyllä, kerjäämistä tuo on vaikka ei ole ääneen kerjännyt.
Samaa mieltä. Jotenkin vielä ymmärtäisin, jos ap olisi pienituloinen. Mutta hän on suurituloinen ja on varaa omakotitaloon Helsingissä, vaikka on kolmen lapsen yksinhuoltaja. On ihan oma valinta, haluaako maksaa itsensä kipeäksi asuntolainaa vai ostaisiko joskus itselleen huulipunankin.
Itse olen pienituloinen eli suomeksi sanottuna köyhä. En silti maksata mitään menojani kumppanilla. Näissä keskusteluissa minulle aletaan yleensä tämän sanottuani raivota, että parisuhteeni on kylmä ja kuollut ja minä olen täysi hirviö. Mutta oikeasti näen mieluummin vaikka nälkää kuin alan siivellä elää. Arvostan itsenäisyyttäni enemmän kuin pihviä. Ja sitä ei minulle sallittaisi millään. En sitten tiedä, miksi tämä arvojärjestykseni saa ihmiset niin raivon valtaan. Jos sanoisin että en välitä pihvistä koska laihdutan, kukaan ei suuttuisi minulle.
Jos sinä et HALUA ikinä mitään huomiointia, niin asia on tietysti eri. Mutta mieti esim tilanne, että sinä rakastat kukkia. Olet miehen kuullen ihastellut aina kukkia ja mies tietää, että rakastat niitä. Siltä hän ei ikinä toisi sinulle kukkia. Toki voit ostaa kukkasi itse. Mutta etkö ilahtuisi jos hän joskus tulisi kukkien kanssa kotiin ja sanoisi "nämä olivat tuossa torilla ja näin nämä ja muistin miten paljon rakastat kukkia ja toin nämä sinulle." heittäisit kukat pois ja huutaisit miten et mitään almuja kaipaa ja tässä 3e mitö ne kukat maksoivat etten elä siivelläsi!" romanttista..
Ajattelin vastata sinulle järkevästi, mutta kun luin tuon viimeisen, järjettömän ja provosoivan lauseesi, luovuin ajatuksesta ja kuittaan vain: painu helvettiin.
:D say no more, argumentit loppuivat, ymmärrän.
Oletko vilpittömästi sitä mieltä, että tuo tarkoituksellinen härnäämisesi ansaitsisi asiallista argumentointia?
Ihmiset yleensä ärsyyntyvät kun ajautuvat umpikujaan.
Itse asiassa umpikujaan joutumisesta seuraa yleensä paniikki. Ärsyyntyminen johtuu tavallisesti ärsyttämisestä. Oletko kuullut vertauksen pulusta ja shakkilaudasta? Sinä olet se pulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua. Miksi sen miehen pitäisi mitään maksaa, edes sitä huulipunaa? Miten joku kehtaa sellaista kerjätä ja eroa miettiä? Siksi, kun toinen ei kustanna kumppanin hankintoja? Siis mitä ihmettä?
Pitäisi olla itsestään selvää, että sen mukaan ostaa mitä tienaa. Jos ei ole varaa johonkin, sitä ei osteta eikä varsinkaan kerjätä muilta. Ja kyllä, kerjäämistä tuo on vaikka ei ole ääneen kerjännyt.
Kaikki eivät halua elää kylmässä liitossa, missä ei ikinä huomioida toista mitenkään.
Tässä ei ollut kyse huomioimisesta, vaan yksipuolisesta lahjojen ostelusta. Aloittajalla ei ollut mitään merkkipäivää. Hän muuten vain halusi miehen ostavan sen mitä hänellä ei ole varaa / on liian pihi ostamaan itse.
Kyllä oli nimenomaan kyse huomioimisesta. Ap ihasteli kaupassa huulipunaa ja huokaisi ettei hänellä ole siihen kuitenkaan varaa.. Miehen olisi kuulunut ostaa huulipuna ap:lle tai jos hänelläkin on tiukkaa niin sanoa jotain tyyliin "noo ehkä saat tuollaisen synttäreinä / joululahjaksi" joka olisi myös ollut huomiointia. Minä olin ensitreffeillä mieheni kanssa ja eräässä kioskissa myytiin lempikonvehtejani, sanoin miehelle ohimennen että ne ovat lemppareitani, en olettanut että hän niitä minulle ostaa, mies kävi kuitenkin ostamassa yhden minulle joka maksoi 50 cent. Luuletko ettei minulla olisi ollut tuota viittäkymmenttä senttiä? Olisi tietenkin, mutta tuolla mies osoitti että kuuntelee minua ja haluaa tehdä minut onnelliseksi, kyse ei todellakaan ollut rahasta.
Ei ollut kyse huomioimisesta, vaan siitä että aloittaja halusi maksattaa muilla ostoksensa. Häpeäsin silmät päästäni, jos joku luulisi minun kerjäävän häntä ostamaan jotain itselleni kun totean että minulla ei ole siihen varaa.
Eli minäkin kerjäsin miestäni ostamaan sen konvehdin, koska sanoin että pidän niistä? Okei.. Sinulla on jotenkin vääristynyt ajatusmaailma.
Ihanasti sanottu. Ajatusmaailmani on siis vääristynyt, kun en tykkää että minun luullaan kerjäävän. OK.
Ja totta kai kerjäät konvehtia (?) jos toisella niitä on ja sinä tulet viereen selittämään miten niistä tykkäät. Jos nyt haluat tuon mihinkään liittymättömän esimerkin tähän kiskoa.
Sitä huulipunaa miehen ei edelleenkään tarvtse ostaa.
Etkö sinä ikinä elämässäsi sano sitten esim. Miehellesi jotain tyyliin "onpa ihana mekko!" tai "minä niin pidän suklaasta." tai vast? Koska kaikki tämä on sinusta kerjäämistä?
Et sitten vaivautunut lukemaan kommenttejani ennen kuin sekaannuit keskusteluun.
Pitäisin tuota käytöstä hieman outona ja todennäköisesti en itse olisi tyypin kanssa. Ei edes tarvitse ajatella kovinkaan vanhanaikaisesti tyyliin "miehen kuuluu ostella lahjoja ja hemmotella naista". Vaan voisi olettaa että jos toinen rakastaa toista ja on oikeasti hyvä taloudellinen tilanne, niin sillä haluais tuoda pientä iloa tai helpotustakin toiselle. Rakkaus on kuitenkin sitä että otetaan toinen huomioon. Varsinkin jos on itse tuonut esiin, ettei ole varaa ollut ostaa vaikka pientä tiettyä juttua niin outoa että toinen ei halua mitenkään tarttua siihen. Vaikka yhteistä pankkitiliä ei olisikaan, niin voi koitua ongelmaksi että toinen ei halua millään tavalla jakaa taloutta toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua. Miksi sen miehen pitäisi mitään maksaa, edes sitä huulipunaa? Miten joku kehtaa sellaista kerjätä ja eroa miettiä? Siksi, kun toinen ei kustanna kumppanin hankintoja? Siis mitä ihmettä?
Pitäisi olla itsestään selvää, että sen mukaan ostaa mitä tienaa. Jos ei ole varaa johonkin, sitä ei osteta eikä varsinkaan kerjätä muilta. Ja kyllä, kerjäämistä tuo on vaikka ei ole ääneen kerjännyt.
Kaikki eivät halua elää kylmässä liitossa, missä ei ikinä huomioida toista mitenkään.
Tässä ei ollut kyse huomioimisesta, vaan yksipuolisesta lahjojen ostelusta. Aloittajalla ei ollut mitään merkkipäivää. Hän muuten vain halusi miehen ostavan sen mitä hänellä ei ole varaa / on liian pihi ostamaan itse.
Kyllä oli nimenomaan kyse huomioimisesta. Ap ihasteli kaupassa huulipunaa ja huokaisi ettei hänellä ole siihen kuitenkaan varaa.. Miehen olisi kuulunut ostaa huulipuna ap:lle tai jos hänelläkin on tiukkaa niin sanoa jotain tyyliin "noo ehkä saat tuollaisen synttäreinä / joululahjaksi" joka olisi myös ollut huomiointia. Minä olin ensitreffeillä mieheni kanssa ja eräässä kioskissa myytiin lempikonvehtejani, sanoin miehelle ohimennen että ne ovat lemppareitani, en olettanut että hän niitä minulle ostaa, mies kävi kuitenkin ostamassa yhden minulle joka maksoi 50 cent. Luuletko ettei minulla olisi ollut tuota viittäkymmenttä senttiä? Olisi tietenkin, mutta tuolla mies osoitti että kuuntelee minua ja haluaa tehdä minut onnelliseksi, kyse ei todellakaan ollut rahasta.
Ei ollut kyse huomioimisesta, vaan siitä että aloittaja halusi maksattaa muilla ostoksensa. Häpeäsin silmät päästäni, jos joku luulisi minun kerjäävän häntä ostamaan jotain itselleni kun totean että minulla ei ole siihen varaa.
Eli minäkin kerjäsin miestäni ostamaan sen konvehdin, koska sanoin että pidän niistä? Okei.. Sinulla on jotenkin vääristynyt ajatusmaailma.
Ihanasti sanottu. Ajatusmaailmani on siis vääristynyt, kun en tykkää että minun luullaan kerjäävän. OK.
Ja totta kai kerjäät konvehtia (?) jos toisella niitä on ja sinä tulet viereen selittämään miten niistä tykkäät. Jos nyt haluat tuon mihinkään liittymättömän esimerkin tähän kiskoa.
Sitä huulipunaa miehen ei edelleenkään tarvtse ostaa.
Etkö sinä ikinä elämässäsi sano sitten esim. Miehellesi jotain tyyliin "onpa ihana mekko!" tai "minä niin pidän suklaasta." tai vast? Koska kaikki tämä on sinusta kerjäämistä?
Et sitten vaivautunut lukemaan kommenttejani ennen kuin sekaannuit keskusteluun.
Ovatko kaikki "vierailijan" kommentit sinun? Vai.. Mistä erotan sinun kommenttisi?
Alue: Aihe vapaa
Tässä ei ollut kyse huomioimisesta, vaan yksipuolisesta lahjojen ostelusta. Aloittajalla ei ollut mitään merkkipäivää. Hän muuten vain halusi miehen ostavan sen mitä hänellä ei ole varaa / on liian pihi ostamaan itse.