avopari ja laskujen jako suhteessa

Minä maksan yhtiövastikkeen + lämmityksen (400€/kk) ja vaimo sähköt ja vakuutuksen (150€/kk).

Viikonloppuruuat yms tavaratalo-ostot 50/50 ja arkisin se maksaa joka ostaa - vaimo ehkä hieman enemmän kuin minä. Vaimo hoitaa lasten vaatteet, koulumenot yms, mitä joskus avitan vaatekuluissa. Perheen yhteiset lomat maksetaan 50/50.

Molemmilla oma auto jonka kulut maksaa itse.  Perheessäni minä, vaimo ja vaimon kaksi teinilasta.

Kalliiksi käy naisen pito :)

Mies maksaa enemmän, koska hänellä isommat tulot. Olen opiskelija ja käyn viikonloppuisin töissä. Asumiskuluista mies lyhentää lainaa ja minä maksan vastikkeet, vedet ja sähkön. Ruoat menee n. 50/50. Hänen pussista menee auton kaikki kulut, minä laitan noin 50€ kuussa bensaan. Ja tieysti isommat ostokset menee häneltä.

Sitten kun valmistun ja saan säännölliset tulot niin tehdään yhteinen tili. Rahan kanssa ei ole ollut ongelmia, molemmat osataan käyttää sitä.

Vierailija kirjoitti:

Miten te muut olette sopineet laskujen maksamisen suhteessa? Korpeaa kun mies ei suostu osallistumaan esim.sähkölaskun maksamiseen, vaan joudun yksin maksamaan 150 eur/kk paritalon sähköt. Perustelee sitä sillä, että hänellä ei ole varaa. On kuitenkin varaa laittaa pari sataa kuussa tupakkaan. Ärsyttää niin paljon.

Mulla oli nuorena tuommoinen avokki.

Ei ollut varaa maksaa omaa osuutta vuokrasta eikä isommista hankinnoista. Esim huonekalut (miehen valitsemat, mun valinnat ei kelvanneet) ostettiin puoliksi. Minä maksoin käsirahana oman puolikkaan (olin säästänyt rahaa niitä varten), ja sitten miehen osamaksuerät kun ei miehellä koskaan sattunut olemaan rahaa eräpäivänä. Se tuli yhtä suurena yllätyksenä joka kuukausi kuin vuokrakin. Ja minä maksoin.

Suhteen alussa hänelle oli reippaasti paremmat tulot kuin minulla mutta myöhemmin tulot olivat yhtä suuret. Sen olisin ymmärtänyt jos hänellä ei olisi ollut tuloja, mutta hän käytti rahansa vain itseensä ja minä laskin pennejä että saan yhteiset menot maksettua. Omiin menoihin ei sitten jäänytkään.

Yritti se saada mua ottamaan lainaa (miehen menoihin) mutta opiskelijana en pystynyt. Onneksi.

Miehen rahat menivät tupakkaan, Karjaan ja ulkona syömiseen. Autokin sen piti ostaa vaikka asuttiin kaupungin keskustassa eikä autoa oikeasti tarvinnut mihinkään.

Eihän se heti tuommoista ollut. Kaikki oikeastaan rävähti silmille sen jälkeen kun tehtiin määräaikainen 2 vuoden vuokrasopimus. Siitä se yhteisen elämän minulla maksettaminen lähti. Mies tiesi että hoidan raha-asiani ja haluan pitää luottotietoni.

Puistattaa kun muistelen sitä touhua. Muutaman kerran olen nähnyt painajaista jossa asun vielä sen miehen kanssa ja hädissäni mietin miten pääsen sieltä pois.

En tiedä onko teillä tilanne lähellekään yhtä paha, mutta neuvon sinua pitämään puolesi ettei käy kuin minulle ja joudut maksamaan kaiken yksin.

Vierailija kirjoitti:

Palkka tulee tilille niin molemmat laittaa tietyn verran rahaa joko euromääräisesti tai prosentuaalisesti 50% tuloistaan. Sillä rahalla kaikki yhteiset menot.

Tietyn määrän rahaa tietenkin. Ei tietenkään suhteutettuna tuloihin. Oletko tyhmä? 

Tietenkin maksetaan sähkölasku, vuokra jne. puoliksi. Tietenkin jos toinen käyttää jotain paljon enemmän, niin silloin hän maksaa siitä isomman osan ellei sitä kompensoida jossain muualla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkka tulee tilille niin molemmat laittaa tietyn verran rahaa joko euromääräisesti tai prosentuaalisesti 50% tuloistaan. Sillä rahalla kaikki yhteiset menot.

Tietyn määrän rahaa tietenkin. Ei tietenkään suhteutettuna tuloihin. Oletko tyhmä? 

Tietysti, myös kotityöt pitää jakaa tasan puoliksi teekipä toinen miten pitkää päivää tahansa. Aika on rahaan verrattava, ei ole toisen vika, jos hänelle jää enemmän vapaa-aikaa. Jos ei ehdi tehdä osuuttaan pitkien työpäivien vuoksi, vie pyykit pesulaan tai tilaa kotisiivouksen.

Vierailija kirjoitti:

Jaatte sähkölaskun kolmella ja sinä maksat siitä 2/3 ja mies loput.

Ei se lapsi sähkölaskuun vaikuta. Ihan samalla tavalla kodinkoneet ja valaistus vievät sähköä vaikka lasta ei olisi.

Eri asia jos lapsi pelaa hikipäässä tuntikausia jotain pelejä jotka kuluttavaa paljon sähköä.

En jaksanut edes lukea muiden kommentteja, mutta miten ihmeessä olette suhteessa tuollaisten ihmisten kanssa? Meillä on automaationa se, että maksetaan laskut puoliksi, mutta sekin tehdään niin, ettei katsota tilannetta eurolleen. Avokki käy töissä ja itse opiskelen, joten hän maksaa n. 40€ enemmän kuussa vapaaehtoisesti vakuutuksista, Spotifysta ja Netflixistä. Olemme molemmat naisia, joten lompakkoloishuutelijat voivat skipata tämän. Ei ole tullut kummallekaan mieleenkään, että toinen vitkuttelisi laskujen kanssa. Maksan välillä avokille täysiä tankillisia bensaa, kun hän välillä kuskaa minua ja/tai ihan vain osoittaakseni hänelle, että mielelläni osallistun myös hänen kuluihinsa.

Älkää olko sellaisissa suhteissa, joissa toinen ei ota toista huomioon oma-aloitteisesti. Ei varmana tuo ole miehen ainoa "vika", jota ap kestät ja siedät. Mikset ennemmin olisi sellaisessa suhteessa, jossa ei tuollaisista itsestäänselvyyksistä tarvitse tapella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkka tulee tilille niin molemmat laittaa tietyn verran rahaa joko euromääräisesti tai prosentuaalisesti 50% tuloistaan. Sillä rahalla kaikki yhteiset menot.

Tietyn määrän rahaa tietenkin. Ei tietenkään suhteutettuna tuloihin. Oletko tyhmä? 

Tietysti, myös kotityöt pitää jakaa tasan puoliksi teekipä toinen miten pitkää päivää tahansa. Aika on rahaan verrattava, ei ole toisen vika, jos hänelle jää enemmän vapaa-aikaa. Jos ei ehdi tehdä osuuttaan pitkien työpäivien vuoksi, vie pyykit pesulaan tai tilaa kotisiivouksen.

Juuri näin se menee. Toki voi tehdä vähemmän kotitöitä jos vastaavasti maksaa enemmän. Sopimuskysymys. 

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut edes lukea muiden kommentteja, mutta miten ihmeessä olette suhteessa tuollaisten ihmisten kanssa? Meillä on automaationa se, että maksetaan laskut puoliksi, mutta sekin tehdään niin, ettei katsota tilannetta eurolleen. Avokki käy töissä ja itse opiskelen, joten hän maksaa n. 40€ enemmän kuussa vapaaehtoisesti vakuutuksista, Spotifysta ja Netflixistä. Olemme molemmat naisia, joten lompakkoloishuutelijat voivat skipata tämän. Ei ole tullut kummallekaan mieleenkään, että toinen vitkuttelisi laskujen kanssa. Maksan välillä avokille täysiä tankillisia bensaa, kun hän välillä kuskaa minua ja/tai ihan vain osoittaakseni hänelle, että mielelläni osallistun myös hänen kuluihinsa.

Älkää olko sellaisissa suhteissa, joissa toinen ei ota toista huomioon oma-aloitteisesti. Ei varmana tuo ole miehen ainoa "vika", jota ap kestät ja siedät. Mikset ennemmin olisi sellaisessa suhteessa, jossa ei tuollaisista itsestäänselvyyksistä tarvitse tapella?

Miksi maksatte palvelusta, jota voi käyttää ilmaiseksi? 

Vierailija kirjoitti:

Mies maksaa enemmän, koska hänellä isommat tulot. Olen opiskelija ja käyn viikonloppuisin töissä. Asumiskuluista mies lyhentää lainaa ja minä maksan vastikkeet, vedet ja sähkön. Ruoat menee n. 50/50. Hänen pussista menee auton kaikki kulut, minä laitan noin 50€ kuussa bensaan. Ja tieysti isommat ostokset menee häneltä.

Sitten kun valmistun ja saan säännölliset tulot niin tehdään yhteinen tili. Rahan kanssa ei ole ollut ongelmia, molemmat osataan käyttää sitä.

Ei näin.

Sinä et osaa käyttää rahaa koska teet noin, se on hölmöä toimintaa.

Minä maksan sähkö- (100e/kk), nuohous-, tienhoito- ja jätemaksut sekä kiinteistöveron. Maksan suurimman osan ruoasta. Mies hoitaa sitten asuntolainan. Muuten omat tulot ja omat menot sekä omat laskut lähtee omasta pussista, esim. omat autot maksetaan itse. Tarvittaessa autellaan vuorotellen toisiamme, mutta ihan hyvin tämä on toiminut.