Opiskelijoiden latistaminen

Tuntuu että kukaan ei ymmärrä tai tue mua mun opiskeluja tai tue mua.

Mieheni on tavattoman kateellinen että jaksan opiskella, hän kun taas sitä ei ole jaksanut tehdä. Ei ole koskaan kiinnostunut koulustani. Hän itse kun pääsi nyt pääsi töihin jaksaa jauhaa tuon tuosta omasta työpaikastaan ja työkavereistaan.

Äitini, joka tämä yleensä on jaksanut kannustaa, on nyt alkanut joka puhelulla latistamaan enemmän ja enemmän, että pitäisi saada tehtyä sitä ja tätä. Äitini mielestä mun ei kuitenkaan tarttisi tehdä mitään muuta kuin koulua. Eli ei mitään vapaaaiikaa. (hei haloo kuka jaksaa 24 h päivässä opiskella). Isäni suhteen olen lopettanut yhteydenpidon jo aikaa sitten. Hän ei edes muista että olen jo yhden valmiin tutkinnon tehnyt ja nyt toista. Jauhaa aina samaa että "oishan se hyvä jos saisit joskus jotain valmiiksi"

Työkokemus minulla on pieni, mutta olen kuitenkin ollut töissä muutaman vuoden. Kelakin kuittaa. Ainoat jotka jaksavat kannustaa on muutama opettajani. Tämän lisäksi itse koen työni merkitykselliseksi. KErtokaapa millä saan muiden mietteet pois. Tein kuitenkin ihan riittävän määrän opintopisteitä ajallaan ja itse opintoni rahoitan. En keltään mitään pummi.

Miksi aikuista ihmistä pitää kohdella näin?