Miten jaksatte miehen vuorotyötä?

Meillä miehen tyypillinen työvuoro on 10-18 (lisäksi työmatkat 30 min) tai 12-20. Ja tekee paljon viikonlopputöitä + nyt kaikki pyhät yms usein töissä, kun kauppojen aukioloajat vapautettiin... :( Siihen päälle vielä miehet harrastus 2x vko, jolloin menee n. 2-3h/ilta. 

Itse olen lasten kanssa kotona. Tosi huonosti jaksan kun tätä on jatkunut nyt yli 4 vuotta, tuntuu että olen lähes aina yksin lasten kanssa. Mies kotiutuu usein vasta kun lapset unilla. Etenkin illat ja viikonloput on raskaita, kun ei silloin ole mitään kerhoja mihin mennä ja kaverit viettää aikaa omien miestensä/perheensä kanssa. 

Olen todella kateellinen niille joiden mies tekee arkityötä 8-16. Olen rukoillut omaa miestä miettimään työkuviotaan uusiksi, lähteä opiskelemaan tms mutta taitaa olla turha itkeä. Itse palaan töihin ensi elokuussa, mutta sinänsä se ei auta mitään koska sitten näemme entistä vähemmän toisiamme. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehen tyypillinen työvuoro on 10-18 (lisäksi työmatkat 30 min) tai 12-20. Ja tekee paljon viikonlopputöitä + nyt kaikki pyhät yms usein töissä, kun kauppojen aukioloajat vapautettiin... :( Siihen päälle vielä miehet harrastus 2x vko, jolloin menee n. 2-3h/ilta. 

Itse olen lasten kanssa kotona. Tosi huonosti jaksan kun tätä on jatkunut nyt yli 4 vuotta, tuntuu että olen lähes aina yksin lasten kanssa. Mies kotiutuu usein vasta kun lapset unilla. Etenkin illat ja viikonloput on raskaita, kun ei silloin ole mitään kerhoja mihin mennä ja kaverit viettää aikaa omien miestensä/perheensä kanssa. 

Olen todella kateellinen niille joiden mies tekee arkityötä 8-16. Olen rukoillut omaa miestä miettimään työkuviotaan uusiksi, lähteä opiskelemaan tms mutta taitaa olla turha itkeä. Itse palaan töihin ensi elokuussa, mutta sinänsä se ei auta mitään koska sitten näemme entistä vähemmän toisiamme. 

Itsellä ihan samat fiilikset! Tekee mieli jo "rukoilla" kuten sinäkin. Siksi halusinkin tietää kokeeko muut tän yhtä rankaksi. Meidän miehellä myös ns.harrastus josta tulee kyllä oikein tarpeellisia extratuloja samalla, mutta se täyttää monet viikonloput tai vapaaillat. Mies on joskus aamuvuorossa niin että tulee kotiin jo 15.00 ja se on aivan mahtavaa! Nautin niistä päivistä ja saan itsekin tehtyä omat työni. Näitä iltavuoroja taas inhoan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehen tyypillinen työvuoro on 10-18 (lisäksi työmatkat 30 min) tai 12-20. Ja tekee paljon viikonlopputöitä + nyt kaikki pyhät yms usein töissä, kun kauppojen aukioloajat vapautettiin... :( Siihen päälle vielä miehet harrastus 2x vko, jolloin menee n. 2-3h/ilta. 

Itse olen lasten kanssa kotona. Tosi huonosti jaksan kun tätä on jatkunut nyt yli 4 vuotta, tuntuu että olen lähes aina yksin lasten kanssa. Mies kotiutuu usein vasta kun lapset unilla. Etenkin illat ja viikonloput on raskaita, kun ei silloin ole mitään kerhoja mihin mennä ja kaverit viettää aikaa omien miestensä/perheensä kanssa. 

Olen todella kateellinen niille joiden mies tekee arkityötä 8-16. Olen rukoillut omaa miestä miettimään työkuviotaan uusiksi, lähteä opiskelemaan tms mutta taitaa olla turha itkeä. Itse palaan töihin ensi elokuussa, mutta sinänsä se ei auta mitään koska sitten näemme entistä vähemmän toisiamme. 

Itsellä ihan samat fiilikset! Tekee mieli jo "rukoilla" kuten sinäkin. Siksi halusinkin tietää kokeeko muut tän yhtä rankaksi. Meidän miehellä myös ns.harrastus josta tulee kyllä oikein tarpeellisia extratuloja samalla, mutta se täyttää monet viikonloput tai vapaaillat. Mies on joskus aamuvuorossa niin että tulee kotiin jo 15.00 ja se on aivan mahtavaa! Nautin niistä päivistä ja saan itsekin tehtyä omat työni. Näitä iltavuoroja taas inhoan.

Oli Ap.

Hyvin jaksoin aikanaan. Miehellä oli kyllä säännöllinen vuorotyö. Viikko aamuvuoroa 06:00-14:30 ja viikko iltavuoroa 14:30-22:00. Kerran kuukaudessa la töitä.

Sama juttu!

Vierailija kirjoitti:

Hyvin jaksoin aikanaan. Miehellä oli kyllä säännöllinen vuorotyö. Viikko aamuvuoroa 06:00-14:30 ja viikko iltavuoroa 14:30-22:00. Kerran kuukaudessa la töitä.

Oliko sulla omia hommia kotona tehtävänä? Miten sovitit ne yhteen iltaviikkoina?

Meillä mies on vuoroviikoin iltavuorossa ja aamuvuorossa.

Silloin kun hän on illassa, hän heräilee muksun kanssa kaikessa rauhassa ja hoitaa aamutoimet ja tarhaan viemisen, joten minulla on ihanat aamut silloin. Ei änkyrämukulaa vaan rauhallinen aamupalahetki lehden kera ja sitten omia aikojani töihin. Samoin illat menevät rauhallisesti. Iltapala, hammaspesu, iltasatu ja nukkumaan. Kun mies on illalla kotona, lapsi ei haluaisi millään mennä nukkumaan vaan kirmaa pitkin taloa ja nousee aina uudelleen ja uudelleen katsomaan, mitä se iskä katsoo telkusta jne.

Silloin kun mies on aamussa, saan toki tehtyä illalla töitä paremmin.

Mieheni tekee oikeastaan vain ilta- ja yövuoroja, yövuorot 22-08 eli päivä menee nukkuessa ja iltavuorot ovat 8h vaihtelevat välillä 12-22. Ja myös viikonloppuna. En valita, kun miehellä on vapaapäivä, tai ennen töihin lähtöä, omistautuu hän ihan täysillä perheelle. Toki hänellä on myös harrastus joka vie matkoineen 3h 3krt viikko, mutta hyvä niin, täytyyhän hänenkin päästä hengähtämään. Ikinä hän ei kiellä minulta menoja ja pyrkii järjestämään työvuorot siten että pääsen lähtemään. Minusta tuntuisi ihan hirveältä ajatus että hän olisi päivätöissä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehen tyypillinen työvuoro on 10-18 (lisäksi työmatkat 30 min) tai 12-20. Ja tekee paljon viikonlopputöitä + nyt kaikki pyhät yms usein töissä, kun kauppojen aukioloajat vapautettiin... :( Siihen päälle vielä miehet harrastus 2x vko, jolloin menee n. 2-3h/ilta. 

Itse olen lasten kanssa kotona. Tosi huonosti jaksan kun tätä on jatkunut nyt yli 4 vuotta, tuntuu että olen lähes aina yksin lasten kanssa. Mies kotiutuu usein vasta kun lapset unilla. Etenkin illat ja viikonloput on raskaita, kun ei silloin ole mitään kerhoja mihin mennä ja kaverit viettää aikaa omien miestensä/perheensä kanssa. 

Olen todella kateellinen niille joiden mies tekee arkityötä 8-16. Olen rukoillut omaa miestä miettimään työkuviotaan uusiksi, lähteä opiskelemaan tms mutta taitaa olla turha itkeä. Itse palaan töihin ensi elokuussa, mutta sinänsä se ei auta mitään koska sitten näemme entistä vähemmän toisiamme. 

Itsellä ihan samat fiilikset! Tekee mieli jo "rukoilla" kuten sinäkin. Siksi halusinkin tietää kokeeko muut tän yhtä rankaksi. Meidän miehellä myös ns.harrastus josta tulee kyllä oikein tarpeellisia extratuloja samalla, mutta se täyttää monet viikonloput tai vapaaillat. Mies on joskus aamuvuorossa niin että tulee kotiin jo 15.00 ja se on aivan mahtavaa! Nautin niistä päivistä ja saan itsekin tehtyä omat työni. Näitä iltavuoroja taas inhoan.

Onko miehen iltavuoro sitten pidempi kuin aamuvuoro?jos toinen vanhempi on kotona niin sama kai missä kohtaa se toinen on sen 8h pois?

Olen itse ollut vuorotöissä, ja mies kotona lapsia hoitamassa, muttei kyllä tuonit tuollaista esiin.

Ja jos on viikonloppuna töissä, on arkena ne vapaapäivät, eikös niin? En ymmärrä mikä siitä tekee raskasta, silloin on yhteiset vapaet kuitenkin.

Nyt olemme molemmat vuorotöissä, ja aika vähän ehditään nähdä, mutta lapsilla on paljon aikuisaikaa kotona

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehen tyypillinen työvuoro on 10-18 (lisäksi työmatkat 30 min) tai 12-20. Ja tekee paljon viikonlopputöitä + nyt kaikki pyhät yms usein töissä, kun kauppojen aukioloajat vapautettiin... :( Siihen päälle vielä miehet harrastus 2x vko, jolloin menee n. 2-3h/ilta. 

Itse olen lasten kanssa kotona. Tosi huonosti jaksan kun tätä on jatkunut nyt yli 4 vuotta, tuntuu että olen lähes aina yksin lasten kanssa. Mies kotiutuu usein vasta kun lapset unilla. Etenkin illat ja viikonloput on raskaita, kun ei silloin ole mitään kerhoja mihin mennä ja kaverit viettää aikaa omien miestensä/perheensä kanssa. 

Olen todella kateellinen niille joiden mies tekee arkityötä 8-16. Olen rukoillut omaa miestä miettimään työkuviotaan uusiksi, lähteä opiskelemaan tms mutta taitaa olla turha itkeä. Itse palaan töihin ensi elokuussa, mutta sinänsä se ei auta mitään koska sitten näemme entistä vähemmän toisiamme. 

Itsellä ihan samat fiilikset! Tekee mieli jo "rukoilla" kuten sinäkin. Siksi halusinkin tietää kokeeko muut tän yhtä rankaksi. Meidän miehellä myös ns.harrastus josta tulee kyllä oikein tarpeellisia extratuloja samalla, mutta se täyttää monet viikonloput tai vapaaillat. Mies on joskus aamuvuorossa niin että tulee kotiin jo 15.00 ja se on aivan mahtavaa! Nautin niistä päivistä ja saan itsekin tehtyä omat työni. Näitä iltavuoroja taas inhoan.

Onko miehen iltavuoro sitten pidempi kuin aamuvuoro?jos toinen vanhempi on kotona niin sama kai missä kohtaa se toinen on sen 8h pois?

Olen itse ollut vuorotöissä, ja mies kotona lapsia hoitamassa, muttei kyllä tuonit tuollaista esiin.

Ja jos on viikonloppuna töissä, on arkena ne vapaapäivät, eikös niin? En ymmärrä mikä siitä tekee raskasta, silloin on yhteiset vapaet kuitenkin.

Nyt olemme molemmat vuorotöissä, ja aika vähän ehditään nähdä, mutta lapsilla on paljon aikuisaikaa kotona

No ainakin mun mielestä on raskaampaa olla yksin lasten kanssa iltaisin kuin päivisin. Päivisin on helppo keksiä päiväänsä muuta täytettä, iltaisin taas ei. On myös eri asia viettää yhteistä aikaa viikonloppuna kuin esim. tiistaina. Jos miehellä on joskus harvinainen lauantaivapaa, voidaan viedä lapset vaikka isovanhemmille hoitoon ja lähteä itse viettämään iltaa. Samaa on hankala toteuttaa tiistaina. Saatikka sitten juhlapyhät, kun toinen on töissä. Niitä ei korvata arkivapailla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehen tyypillinen työvuoro on 10-18 (lisäksi työmatkat 30 min) tai 12-20. Ja tekee paljon viikonlopputöitä + nyt kaikki pyhät yms usein töissä, kun kauppojen aukioloajat vapautettiin... :( Siihen päälle vielä miehet harrastus 2x vko, jolloin menee n. 2-3h/ilta. 

Itse olen lasten kanssa kotona. Tosi huonosti jaksan kun tätä on jatkunut nyt yli 4 vuotta, tuntuu että olen lähes aina yksin lasten kanssa. Mies kotiutuu usein vasta kun lapset unilla. Etenkin illat ja viikonloput on raskaita, kun ei silloin ole mitään kerhoja mihin mennä ja kaverit viettää aikaa omien miestensä/perheensä kanssa. 

Olen todella kateellinen niille joiden mies tekee arkityötä 8-16. Olen rukoillut omaa miestä miettimään työkuviotaan uusiksi, lähteä opiskelemaan tms mutta taitaa olla turha itkeä. Itse palaan töihin ensi elokuussa, mutta sinänsä se ei auta mitään koska sitten näemme entistä vähemmän toisiamme. 

Itsellä ihan samat fiilikset! Tekee mieli jo "rukoilla" kuten sinäkin. Siksi halusinkin tietää kokeeko muut tän yhtä rankaksi. Meidän miehellä myös ns.harrastus josta tulee kyllä oikein tarpeellisia extratuloja samalla, mutta se täyttää monet viikonloput tai vapaaillat. Mies on joskus aamuvuorossa niin että tulee kotiin jo 15.00 ja se on aivan mahtavaa! Nautin niistä päivistä ja saan itsekin tehtyä omat työni. Näitä iltavuoroja taas inhoan.

Onko miehen iltavuoro sitten pidempi kuin aamuvuoro?jos toinen vanhempi on kotona niin sama kai missä kohtaa se toinen on sen 8h pois?

Olen itse ollut vuorotöissä, ja mies kotona lapsia hoitamassa, muttei kyllä tuonit tuollaista esiin.

Ja jos on viikonloppuna töissä, on arkena ne vapaapäivät, eikös niin? En ymmärrä mikä siitä tekee raskasta, silloin on yhteiset vapaet kuitenkin.

Nyt olemme molemmat vuorotöissä, ja aika vähän ehditään nähdä, mutta lapsilla on paljon aikuisaikaa kotona

Silloin kun mies on illassa niin nukkuu pidempään aamulla, sillä aikaa minä ja kuopus viedään esikoinen eskariin, samalla reissulla ulkoillaan kuopuksen kanssa ja tullaan kotiin. Ollaan kotona sen 1-2 tuntia kun esikoista täytyy lähteä hakemaan. Kun tullaan kotiin mies on jo lähtenyt töihin. Loppupäivän ja illan olen lasten kanssa ja huomaan olevani monena iltana normaalia ärtyisämpi kun en saa omia töitäni oikein tehtyä. Lasten nukahdettua alkaa itselläkin aivot seisoa vaikka silloin joudunkin loput työt tekemään. Miehellä on siis arkityö ja sen lisäksi satunnaisina viikonloppuina/vapaailtoina harrastus josta myös tienaa, ei siis arkivapaita. Joten ei se jotenkin vain ole ihan sama, onko mies 8h aamulla vai illalla. Kyllä ne aamuvuorot olis paljon helpompia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehen tyypillinen työvuoro on 10-18 (lisäksi työmatkat 30 min) tai 12-20. Ja tekee paljon viikonlopputöitä + nyt kaikki pyhät yms usein töissä, kun kauppojen aukioloajat vapautettiin... :( Siihen päälle vielä miehet harrastus 2x vko, jolloin menee n. 2-3h/ilta. 

Itse olen lasten kanssa kotona. Tosi huonosti jaksan kun tätä on jatkunut nyt yli 4 vuotta, tuntuu että olen lähes aina yksin lasten kanssa. Mies kotiutuu usein vasta kun lapset unilla. Etenkin illat ja viikonloput on raskaita, kun ei silloin ole mitään kerhoja mihin mennä ja kaverit viettää aikaa omien miestensä/perheensä kanssa. 

Olen todella kateellinen niille joiden mies tekee arkityötä 8-16. Olen rukoillut omaa miestä miettimään työkuviotaan uusiksi, lähteä opiskelemaan tms mutta taitaa olla turha itkeä. Itse palaan töihin ensi elokuussa, mutta sinänsä se ei auta mitään koska sitten näemme entistä vähemmän toisiamme. 

Itsellä ihan samat fiilikset! Tekee mieli jo "rukoilla" kuten sinäkin. Siksi halusinkin tietää kokeeko muut tän yhtä rankaksi. Meidän miehellä myös ns.harrastus josta tulee kyllä oikein tarpeellisia extratuloja samalla, mutta se täyttää monet viikonloput tai vapaaillat. Mies on joskus aamuvuorossa niin että tulee kotiin jo 15.00 ja se on aivan mahtavaa! Nautin niistä päivistä ja saan itsekin tehtyä omat työni. Näitä iltavuoroja taas inhoan.

Onko miehen iltavuoro sitten pidempi kuin aamuvuoro?jos toinen vanhempi on kotona niin sama kai missä kohtaa se toinen on sen 8h pois?

Olen itse ollut vuorotöissä, ja mies kotona lapsia hoitamassa, muttei kyllä tuonit tuollaista esiin.

Ja jos on viikonloppuna töissä, on arkena ne vapaapäivät, eikös niin? En ymmärrä mikä siitä tekee raskasta, silloin on yhteiset vapaet kuitenkin.

Nyt olemme molemmat vuorotöissä, ja aika vähän ehditään nähdä, mutta lapsilla on paljon aikuisaikaa kotona

Silloin kun mies on illassa niin nukkuu pidempään aamulla, sillä aikaa minä ja kuopus viedään esikoinen eskariin, samalla reissulla ulkoillaan kuopuksen kanssa ja tullaan kotiin. Ollaan kotona sen 1-2 tuntia kun esikoista täytyy lähteä hakemaan. Kun tullaan kotiin mies on jo lähtenyt töihin. Loppupäivän ja illan olen lasten kanssa ja huomaan olevani monena iltana normaalia ärtyisämpi kun en saa omia töitäni oikein tehtyä. Lasten nukahdettua alkaa itselläkin aivot seisoa vaikka silloin joudunkin loput työt tekemään. Miehellä on siis arkityö ja sen lisäksi satunnaisina viikonloppuina/vapaailtoina harrastus josta myös tienaa, ei siis arkivapaita. Joten ei se jotenkin vain ole ihan sama, onko mies 8h aamulla vai illalla. Kyllä ne aamuvuorot olis paljon helpompia.

Ap, taas unohtui..

Varsinkin näin pimeään vuoden aikaan iltaisin on kyllä tylsempää olla yksin lasten kanssa! Pimeä ja kylmä on jo neljältä iltapäivällä, kaikki kerho- ja leikkipuistotoiminta loppunut, kaikki kaverit kotona perheen kanssa. Väsyttääkin jo aikaisemmin, paitsi tietty lapsia...

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen mamma. Miehen jaksamisesta paskat, vaikka mamma vain makaa perse homeessa kotona.

Säälin miestäsi.

Niinpä niin. Sanoinhan että opiskelen, teen töitä ja hoidan kuopuksen kotona sekä kuskaan esikoista eskariin. Ja kodin myös tietenkin hoidan. On mulla hommaa. Miehellä onneksi kevyt työ jossa ei paljoa tarvitse tehdä, vaikka vuorotyötä onkin. Aamut saa nukkua pitkään ja vapaalla harrastaa. Mutta nythän mua haukutaan kynnysmatoksi joka ei pistä miestä osallistumaan enemmän, eikö?

Ap

Meillä ei ollut eikä ole ongelmia, mies tekee nykyisin yötyötä ja on kotona, kun koululaiset tulevat.

Mies oli esikoisesta hoitovapaalla ja oppi tekemään kotitöitä ihan kiitettävästi, samoin hän oli hoitovapaalla kolmesta muustakin lapsesta. Iltavuoroviikolla hän kävi aamulla listan mukaan kaupassa, vei tarhalaisia kymmeneksi ja esim. perjantaina tulin imuroituun ja siivottuun kotiin, tai pyykit oli jo pesty.  Meillä toimi hyvin järjestelyt, joista sovittiin, kun eka hoitovapaa loppui. Pari hoitovapaata jaettiinkin niin että minä olin kotona ja mies töissä ja sitten 2 vuotiaan kanssa mies kotona ja minä töissä. Alkuaikoina mies myös urheili ja vakavalla tasolla, mutta sen hän lopetti kun terveys ei kestänyt.

En kokenut mitenkään raskaana. Hän koki sen raskaampana, koska ei nähnyt lapsia kuin ehkä aamulla lyhyen aikaa. Lapset sai aamulla nukkua pidempään ja ekaluokkalainen tykkäsi, kun iskä oli kotona. Harrastukset oli lähinurkilla, ja aika paljon me käytiin kirjastossa. Yksi harrastus oli yhteinen, ettei tarvinnut juosta sinne ja tänne, ihan omaa hyvinvointiani ajatellen. Niitäkään ei kannata haalia lapsille liikaa.

Itselläni päivätyö. Se nyt vaan oli sellaista. Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön, sanoisin minäkin. Joskus kun tuntui että no voi helvetti sentään, mietin mitä kaikkea vielä lisäksi joutuisin tekemään ilman miestäni ja hänen osallistumistaan, ja vitutukseni sammui ihan siihen.

No jo on kumma, jos päivä menee nukkuessa iltavuorolaisella. Kyllä minusta aikuinen ihminen pärjää 7-8h yöunilla. Yleensä iltavuorot loppuvat kuitenkin viim. klo22.

Ole yh ja tunnen muitakin yh-vuorotyöläisiä, meillä herätään aina klo6-8 vuorosta riippumatta ja tämä on ihan ok rytmi. Miten annatte vuorotyössä käyvien miestenne laiskotella puolet päivästä? Itsekö hoidatte sitten kotona kaikki hommat? Huhhuh mitä mieslapsia.

Mä oon ainakin onnellinen, että miehellä on tällaisina aikoina töitä! Mies tekee epäsäännöllistä vuorotyötä. Minä teen kahta osa-aikatyötä, joista toinen vuorotyö ja lisäksi opiskelen. Lapset ovat hoidossa 4 päivää viikossa. Aikamoista sumplimista on arki, kun on harrastuksiakin jo lapsilla, mutta ainoastaan harmittaa viikonloput, jolloin ei päästä koko perhe vaikka sukuloimaan tai kyläilemään.

Päivähoidon jälkeen se ilta on aika lyhyt, ei siinä ehdi kuin ruoat laittaa, laittaa pyykkejä kuivumaan ja tiskikoneen päälle. Yleensä rennosti vaan hengaillaan leikkien tai telkkaria katsellen lasten kanssa. Sekin on joskus surullista, jos miehellä on sellainen työputki ettei näe vähään aikaan lapsia hereillä ja lapset valittavat, että on isiä ikävä.

Mitä ne omat hommat on mitä te ette ehdi tehdä? Kyllä mä ainakin ehdin suihkuun, tehdä kotitöitä, opiskella ja töitä vaikka lapset on kotona. Pari vuotta sitten en ehtinyt, kun lapset oli pieniä, mutta ongelmahan ei ollut silloin vuorotyö vaan lasten ikä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen mamma. Miehen jaksamisesta paskat, vaikka mamma vain makaa perse homeessa kotona.

Säälin miestäsi.

Niinpä niin. Sanoinhan että opiskelen, teen töitä ja hoidan kuopuksen kotona sekä kuskaan esikoista eskariin. Ja kodin myös tietenkin hoidan. On mulla hommaa. Miehellä onneksi kevyt työ jossa ei paljoa tarvitse tehdä, vaikka vuorotyötä onkin. Aamut saa nukkua pitkään ja vapaalla harrastaa. Mutta nythän mua haukutaan kynnysmatoksi joka ei pistä miestä osallistumaan enemmän, eikö?

Ap

Niin? Kakarakin vielä päiväkodissa? Mikä on tämä suuri ongelmasi?

Olet varmaan myös joku hömppätieteiden ikiopiskelija, jolle vihreän teen keittäminen ja itujen kasvattaminen on ne kotityöt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen mamma. Miehen jaksamisesta paskat, vaikka mamma vain makaa perse homeessa kotona.

Säälin miestäsi.

Niinpä niin. Sanoinhan että opiskelen, teen töitä ja hoidan kuopuksen kotona sekä kuskaan esikoista eskariin. Ja kodin myös tietenkin hoidan. On mulla hommaa. Miehellä onneksi kevyt työ jossa ei paljoa tarvitse tehdä, vaikka vuorotyötä onkin. Aamut saa nukkua pitkään ja vapaalla harrastaa. Mutta nythän mua haukutaan kynnysmatoksi joka ei pistä miestä osallistumaan enemmän, eikö?

Ap

Niin? Kakarakin vielä päiväkodissa? Mikä on tämä suuri ongelmasi?

Olet varmaan myös joku hömppätieteiden ikiopiskelija, jolle vihreän teen keittäminen ja itujen kasvattaminen on ne kotityöt?

*haaauukotus*

Tosi rankaksi! Itse töissä ma-pe päivävuorossa, mies kaikki illat (tulee vasta yöllä kotiin) lisäksi kolme viikonloppua töitä kuukaudessa... yksi näistäkin tällainen kevyt aamu kuudesta ilta kahdeksaan, eli lapset ei edes näe isiä.. satunnaisia vapaita arkisin (ei tiettyjä päiviä) Ei ole ollenkaan omaa aikaa, omia menoja. Lapset 3v ja 5v.