Isäni sairastui muistisairauteen ja äitini masentui

Äidin kanssa yhdessä jollekin kivalle reissulle, isä hoitoon siksi aikaa.

Kun elämä muuttuu huonompaan suuntaan, on alakulo luonnollinen reaktio. Toivottavasti ei ole oikeasti diagnosoitu masennusta, se on vakava asia. Vanhempasi suunnittelivat elämän menevän toisella tavoin. Anna surulle aikaa. Väkisin tuputettu "reipastelu" vain pahentaa tilannetta. Voit vain kuunnella äitiäsi. Raskasta varmasti sinullekin kannatella molempia, joten huolehdi itsestäsi. Löytyisikö läheltä jokin vertaistukiryhmä muistisairaiden omaisille?

Asuvatko molemmat kotona? Miten muistisairaus näkyy arjessa? Miten äitisi masennus näkyy? Mikä siis sinua masentaa? 

Varmasti masentaa, jos toinen kuolee hitaasti henkisesti vieressä.

Löytyisikö jokin hoitopaikka aina tilapäisesti, että äitisi pääsisi matkustamaan tai harrastamaan?

Vierailija kirjoitti:

Asuvatko molemmat kotona? Miten muistisairaus näkyy arjessa? Miten äitisi masennus näkyy? Mikä siis sinua masentaa? 

Et ymmärrä ollenkaan, muistisairaus on aivojen rappeuma, ota kotiisi ihminen mikä taantuu mielisairaaksi.

Tee huoli-ilmoitus molemmista, saat, toivottavasti, yhteydenoton, ja kotiin tulee sossun ihmisiä kartoittamaan tilannetta.

Ja joo, älä suostu hoitamaan asiaa yksin, ammattiapu peliin!

Päivätoiminta on vissiin jäissä mutta...

Ei ole ihme jos alkaa masentaa. Muistisairaudet ovat loppuvaiheessa hirvittäviä. Ihmisestä katoaa persoona, pelkät kuoret jää jäljelle. Hyväsydäminen ihminen voi muuttua raivoavaksi ja väkivaltaiseksi. Ei tunnista puolisoa eikä lapsia. Oma mummuni (yli 90-vuotias) on ollut viimeiset 4 vuotta 24/7 valvotussa muistisairaiden yksikössä ja koko ajan vaan huonommassa kunnossa. Sydän se vaan jaksaa sykkiä, kiitos mm. sydämen vajaatoiminnan lääkityksen... Tämän prosessin seuraaminen on herättänyt itselläni ajatuksen että miksi eläimille sallitaan armokuolema, nopea lähtö toivottomassa tilanteessa, mutta ihmistä pidetään väkisin hengissä vaikka se elämänlaatu on oikeasti järkyttävän huono? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuvatko molemmat kotona? Miten muistisairaus näkyy arjessa? Miten äitisi masennus näkyy? Mikä siis sinua masentaa? 

Et ymmärrä ollenkaan, muistisairaus on aivojen rappeuma, ota kotiisi ihminen mikä taantuu mielisairaaksi.

Hmm. Ei nyt ihan noinkaan.

Muistisairauksista on monenlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihme jos alkaa masentaa. Muistisairaudet ovat loppuvaiheessa hirvittäviä. Ihmisestä katoaa persoona, pelkät kuoret jää jäljelle. Hyväsydäminen ihminen voi muuttua raivoavaksi ja väkivaltaiseksi. Ei tunnista puolisoa eikä lapsia. Oma mummuni (yli 90-vuotias) on ollut viimeiset 4 vuotta 24/7 valvotussa muistisairaiden yksikössä ja koko ajan vaan huonommassa kunnossa. Sydän se vaan jaksaa sykkiä, kiitos mm. sydämen vajaatoiminnan lääkityksen... Tämän prosessin seuraaminen on herättänyt itselläni ajatuksen että miksi eläimille sallitaan armokuolema, nopea lähtö toivottomassa tilanteessa, mutta ihmistä pidetään väkisin hengissä vaikka se elämänlaatu on oikeasti järkyttävän huono? 

No oletko tehnyt itsellesi hoitotahdon, että sinua ei hoideta, jos sairastut?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihme jos alkaa masentaa. Muistisairaudet ovat loppuvaiheessa hirvittäviä. Ihmisestä katoaa persoona, pelkät kuoret jää jäljelle. Hyväsydäminen ihminen voi muuttua raivoavaksi ja väkivaltaiseksi. Ei tunnista puolisoa eikä lapsia. Oma mummuni (yli 90-vuotias) on ollut viimeiset 4 vuotta 24/7 valvotussa muistisairaiden yksikössä ja koko ajan vaan huonommassa kunnossa. Sydän se vaan jaksaa sykkiä, kiitos mm. sydämen vajaatoiminnan lääkityksen... Tämän prosessin seuraaminen on herättänyt itselläni ajatuksen että miksi eläimille sallitaan armokuolema, nopea lähtö toivottomassa tilanteessa, mutta ihmistä pidetään väkisin hengissä vaikka se elämänlaatu on oikeasti järkyttävän huono? 

Aivan. Laittakaa ainakin elvytyskielto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuvatko molemmat kotona? Miten muistisairaus näkyy arjessa? Miten äitisi masennus näkyy? Mikä siis sinua masentaa? 

Et ymmärrä ollenkaan, muistisairaus on aivojen rappeuma, ota kotiisi ihminen mikä taantuu mielisairaaksi.

Hmm. Ei nyt ihan noinkaan.

Muistisairauksista on monenlaisia.

Tyypillisesti tulee niitä että että sairastunut ei osaa enää arvioida yhteiskunnan sosiaalisia sääntöjä, tavallaan kuin lapsi, mutta ikäisensä keinoin.

Tuo on rankka tilanne, koko elämä menee uusiksi, älä kuitenkaan uuvuta itseäsi. Onko äidilläsi ollut mitään harrastuksia joita voisi jatkaa, ystäviä jotka olisi tueksi, näihin voisit yrittää kannustaa jotta hän jatkaisi. Onko jotain vertaistukiryhmiä minne vanhempasi tai äitisi voisi mennä Tilapäistä hoitopaikkaa kannattaa selvitellä onko mahdollista saada ja kuinka usein. Pienet muutaman päivän tai vaikka päivänkin reissut piristävät tai vaikka kahvilassa tai teatterissa käynnit. 

Voimia ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihme jos alkaa masentaa. Muistisairaudet ovat loppuvaiheessa hirvittäviä. Ihmisestä katoaa persoona, pelkät kuoret jää jäljelle. Hyväsydäminen ihminen voi muuttua raivoavaksi ja väkivaltaiseksi. Ei tunnista puolisoa eikä lapsia. Oma mummuni (yli 90-vuotias) on ollut viimeiset 4 vuotta 24/7 valvotussa muistisairaiden yksikössä ja koko ajan vaan huonommassa kunnossa. Sydän se vaan jaksaa sykkiä, kiitos mm. sydämen vajaatoiminnan lääkityksen... Tämän prosessin seuraaminen on herättänyt itselläni ajatuksen että miksi eläimille sallitaan armokuolema, nopea lähtö toivottomassa tilanteessa, mutta ihmistä pidetään väkisin hengissä vaikka se elämänlaatu on oikeasti järkyttävän huono? 

No oletko tehnyt itsellesi hoitotahdon, että sinua ei hoideta, jos sairastut?

Äitini on tehnyt elvytyskiellon jo ajat sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuvatko molemmat kotona? Miten muistisairaus näkyy arjessa? Miten äitisi masennus näkyy? Mikä siis sinua masentaa? 

Et ymmärrä ollenkaan, muistisairaus on aivojen rappeuma, ota kotiisi ihminen mikä taantuu mielisairaaksi.

Hmm. Ei nyt ihan noinkaan.

Muistisairauksista on monenlaisia.

Muistisairaus on mitä suurinta kaunistelua, kun todellinen ongelma on dementia, suoraan suomennettuna "mieltä vailla". Aloittaja voisi olla minun lapseni. Tämä on kamalan raskasta , kun pitää koko ajan vahtia ja pelätä. Vahtia, ettei satu mitään kamalaa ja pelätä, mitä sattuu seuraavaksi.

Muistin heikkeneminen ei ole pahin ongelma vaan käytöksen muuttuminen ja se, että arki alkaa olla jatkuvasti taistelua milloin mistäkin: syömisestä, pukeutumisesta, peseytymisestä, autolla ajamisesta... Mutta ei siitä tässä sen enempää. Jos minun lapseni haluasi jotenkin vähentää minun masennustani, niin ehdottaisin jotain kivaa matkaa johonkin. Se tietenkin edellyttäisi sitä, että isänsä olisi sen aikaa turvassa.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on rankka tilanne, koko elämä menee uusiksi, älä kuitenkaan uuvuta itseäsi. Onko äidilläsi ollut mitään harrastuksia joita voisi jatkaa, ystäviä jotka olisi tueksi, näihin voisit yrittää kannustaa jotta hän jatkaisi. Onko jotain vertaistukiryhmiä minne vanhempasi tai äitisi voisi mennä Tilapäistä hoitopaikkaa kannattaa selvitellä onko mahdollista saada ja kuinka usein. Pienet muutaman päivän tai vaikka päivänkin reissut piristävät tai vaikka kahvilassa tai teatterissa käynnit. 

Joo, kyllä äiti harrastaa ja voisi mennä vaikka minne, kun minä hoidan isää sillä aikaa, mutta kun ei sitä huvita. Ovat olleet niin kauan yhdessä ja tehneet kaikki kivat asiat aina yhdessä. Eihän mikään tunnu samalta, kun kaipaa sitä omaa puolisoa siihen vierelle. Aluksi jaksoi innostuakin uusista jutuista, mutta kun isä kuolee koko ajan enemmän sisältä, niin se luopuminen on koko ajan enemmän läsnä ja samaan tahtiin äiti muuttuu masentuneemmaksi. Kai tämä suru pitää vain kaikkien kestää. Ei tähän näytä ihmeapuja olevan, mutta on se vaan järkytys, kun niin pienessä ajassa koko elämä muuttuu ihan kokonaan.