Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
Halut ei kohtaa
16.01.2017 |
Etsin vertaistukea. Olen pitkässä yli kymmenen vuotta kestäneessä parisuhteessa, jossa on kaksi lasta. Meillä oli suhteen alussa vilkas seksielämä ensimmäisen vuoden. Sitten se tasaantui ja ajoittain jopa hiipui melkein kokonaan, kunnes vakiintui siihen, että seksiä oli kerran pari kuukaudessa. Minä koin itseni haluttomaksi ja usein ennen seksiä kävin hoitamassa itseni valmiiksi sopivaan vireeseen, etten olisi kuiva. Kuivat limakalvot aiheuttivat stressiä, en kostunut vaikka halusin. Olin todella kiitollinen siitä, että mieheni ei koskaan kiukutellut seksin vähyydestä ja halusi olla kanssani vaikka seksiä ei ollut tuon enempää.
Sitten aloimme yrittää lasta ja lopetin hormoniehkäisyn. Haluni palasivat ja seksiä oli melkein päivittäin, Tulin raskaaksi puolen vuoden sisällä. Seksi on säännöllistä melkein koko raskauden ajan. Synnytyksen jälkeen halut palasivat melko pian ja siitä asti olen halunnut seksiä en nyt joka päivä, mutta useita kertoja viikossa. Olen tajunnut, että haluttomuuteni johtui hormoniehkäisystä, enkä ole sen pariin enää palannut.
Mutta samalla olen huomannut, että mieheni ei ole yhtä seksuaalinen kuin minä. Se, että hän "suostui" vähään seksiin suhteessa ennen lapsia, johtuikin ehkä siitä, että hänelle riittää se kerran pari kuussa.
Aloitteet seksiin tulevat melkein järkiään minulta. Yleensä saan seksiä, ihan hyvää sellaista. Mutta olen huomannut, että jos päivän mittaan vihjailen, että illalla haluan seksiä, mies pakenee aikaisemmin nukkumaan. Monesti panettaa niin paljon, että herätän miehen sitten unilta harrastamaan seksiä.
Tilanteessa turhauttaa se, että joudun tekemään kaikki aloitteet. Haluaisin, että mies haluaisi minua ja osoittaisi sen, ottaisi minut.
Seksi on hyvää, mutta aina samalla kaavalla. Olen tilannut meille seksileluja, joita käytettiin pari kertaa minun aloitteestani. nyt ne on tuolla kaapin perukoilla. Mies ei ehdota mitään uutta.
Toiset miehet ovat alkaneet kiinnostaa ihan liikaa ja luulen ja pelkään, että se näkyy ulospäin. En haluaisi pettää enkä jättää, ja rikkoa lapsilta kotia, mutta välillä panettaa niin, että järki meinaa lähteä.
Tuntuu etten enää keksi mitä voisin tehdä, että seksielämämme vilkastuisi. puhuminen ei auta. viettely alkaa turhauttaa. Pitääkö minun vain tyytyä tähän, että kun haluan tämän miehen kanssa elää, olen jatkuvastu puutteessa?
Kommentit (17)
Sen sijaan, että yksiksesi haluaisit ja toivoisit, mitä jos vain ottaisit asian puheeksi? Jos miehellesi nykyinen tahti käy, etkä ole ottanut asiaa puheeksi, eihän hän voi tietää että mitään ongelmaa edes on. Eli ota asia puheeksi kun molemmilla on kunnolla aikaa keskustella ja miettikää yhdessä ratkaisua; ehkä mies on valmis tulemaan hiema vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etkö sä harrasta sooloa ollenkaan? Teillä selvästikin on erilaiset tarpeet, kuten itse totesitkin. Miehesi ei ole niin seksuaalinen kuin sinä ja sekin on ihan ok. Me kaikki olemme erilaisia. Mielestäni on kuitenkin itsekästä herättää nukkuva tyydyttämään itsesi. Jos olet sillä tuulella, niin sitten hoitelet itse itsesi. Käytä silloin niitä kaapin perukoilla olevia seksileluja. Jotenkin tekstisi oli muutenkin hyvin minä-keskeistä. Seksi ja läheisyys on kahden kauppa, molemmat antavat ja saavat. Nyt jotenkin välittyi kuva, että oma nautintosi on keskeisessä asemassa. Voisiko olla niin, että miehesi ahdistuu vihjailuistasi? Sanoithan itsekin, että hän saattaa mennä nukkumaan jos ehdottelet illan mittaan seksistä? Monissa parisuhteissa naiset käyttäytyvät näin ja kertovat syyksi sen, että ahdistuvat etukäteen vihjailuista ja odotuksista ja varsinkin siitä, että sylikkäin olemisen ja halailun tulkitaan aina oletusarvoisesti johtavan seksiin. Ehkä sun kannattaisi halailla ja helliä miestäsi ilman mitään seksuaalista viritettä tai tekoja. Olet vaan hellä hänelle. Näytät että läheisyyden ei tarvitse aina johtaa seksiin, näytät että sinä et ODOTA sitä häneltä. Ehkä se avaisi hänessä jonkin "lukon". Voisit myös joskus tyydyttää hänet esim. antamalla suuseksiä niin, ettet itse "saisi" mitään. Näin osoittaisit, että myös hänen nautintonsa on tärkeä sinulle. En tiedä, auttavatko nämä, mutta voisit kokeilla. Näistä ainakin itse lähtisin liikkeelle.
Kiitos vastauksista. :)
Asiasta on keskusteltu miehen kanssa moneen kertaan, ja ihan hyvässä hengessä syyllistämättä ja koen, että molemmat ollaan oltu rehellisiä. Ainakin kovasti toivon niin.
Mies sanoo, ettei valita siitä että olen halukas ja suoraa torjuntaa en olekaan häneltä saanut. Koskaan hän ei ole torjunut, kun olen hänet herättänyt puuhastelemaan, pikemminkin olen tulkinnut että on itsekin tyytyväinen ja halukas. Veikkaan, että hänelle ei vain ehdi alkaa tehdä mieli, kun mä olen ehdottelemassa. Ja minä en ehdottele hänelle jatkuvasti ja läheskään aina, koska en halua häntä ahdistaa. Mies tekee toisinaan eleitä ja sanoo, että haluaa tänään, mutta ei sitten lopulta kuitenkaan koskaan tee aloitetta, kun lapset ovat nukkumassa.
Meillä on myös muuta läheisyyttä kuin vain pelkkää seksiä, halaillaan ja pussaillaan, katsotaan sylikkäin telkkaria jne.
Ja kyllä sooloilen, melkeinpä päivittäin. ;)
Yritän kovasti tehdä kaiken oikein, enkä mennä omat halut edellä, mutta tilanne on silti todella turhauttava ja välillä tuntuu että räjähdän tähän himoon, jolle en saa tyydytystä... oma kiva ei kuitenkaan anna kuin hetken helpotuksen.
Mikä siinä on, että enemmän haluava osapuoli on aina se "rikollinen"?
Melko lailla sama tilanne. Olen "ratkaissut" sen niin, että teen aloitteen enää korkeintaan kerran tai pari kertaa kuussa ja mies saattaa silloinkin kieltäytyä. Mies saattaa tehdä aloitteen kerran tai pari viikossa (eikä koskaan saa pakkeja). En luota tippaakaan enää siihen, haluaako mies seksiä kanssani enää koskaan, asia tuntuu lähes yhdentekevältä hänelle ja usein on jälkeen päin vihjannut tehneensä aloitteen jotta olisin tyytyväisempi enkä saisi aihetta valittaa puutteessa elämistä. Vihaan elää lapsiperhearkea tilanteessa, jossa minulla ei ole mitään takeita siitä, että saan itselleni mitään mitä haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6 jatkaa.. niin ja etukäteen vihjailun yms olen myös lopettanut täysin, on niin nöyruuttävää kun toinen ei vain lähde mukaan. Eikä mies joka viikko tee yhtään aloitetta, pari kolmekin viikkoa väliä saattaa joskus tulla. Seksistä ei myöskään halua keskustella avoimesti juuri koskaan, se kuulemma laskee haluja entisestään. Koen ettei tässä koko asiassa ole minkäänlaista tasa-arvoa, koska mies saa aina kun haluaa (jos edes haluaa) ja kuten haluaa, minä tyydyn siihen sekä määrällisesti että laadullisesti mitä saan. Ostin myös laatikollisen seksivälineitä, kertaakaan ei ainuttakaan olla miehen aloitteesta käytetty.
Aivan sama tilanne muuten, paitsi että olen mies. Parhaimmillaan suhteen ja avioliittomme alussa seksi oli estotonta ja suorastaan mahtavaa. Määrä parhaimmillaan useita kertoja vuorokaudessa. Alusta asti minä olen ollut yksin aloitteentekijä.
Sitten kolme lasta ja erilaisia elämänvaiheita. Välillä ei seksiä pitkiin aikoihin ollenkaan. Nyt on seksiä keskimäärin kerran viikossa ja välillä tuntuu siltä, että sekin on velvollisuudesta antamista ja välillä taas ihan ok. Omat halut eivät ole vähentyneet ollenkaan samassa tahdissa. Ainakin tällä tahdilla puute on ainaista.
Olemme keskustelleet ja olen ostanut lelut, liukkarit ja sitä sun tätä ja kokeillut kaikenlaista, mitä neuvoja saanut. Elämässä on tietty muutakin kuin seksiä ja se kaikki muu on tosi hyvin, joten tämän seksinpuutteen kanssa joudun kärvistelemään. Vaimoni ei ole mikään ressukka, vaan hyvässä johtavassa asemassa työelämässä kuten minäkin. Ehkä hänelle on siunaantunut testosteronia estrogeenin sijaan.
Monta kertaa olen miettinyt, että jos voisi vaikka kerran pari kuussa ”työmatkalla” tavata jonkun vastaavanlaisessa tilanteessa elävän kivan naisellisen naisen, jolloin molemmilla olisi syytä pitää turvat tukossa eikä ryhtyä haaveilemaan muunlaisesta yhteiselosta. Samalla voisi antaa vähän vertaistukea :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8, testosteroni on hormoni joka myös naisilla lisää seksihaluja.
Kunnonmies kirjoitti:
Aivan sama tilanne muuten, paitsi että olen mies. Parhaimmillaan suhteen ja avioliittomme alussa seksi oli estotonta ja suorastaan mahtavaa. Määrä parhaimmillaan useita kertoja vuorokaudessa. Alusta asti minä olen ollut yksin aloitteentekijä.
Sitten kolme lasta ja erilaisia elämänvaiheita. Välillä ei seksiä pitkiin aikoihin ollenkaan. Nyt on seksiä keskimäärin kerran viikossa ja välillä tuntuu siltä, että sekin on velvollisuudesta antamista ja välillä taas ihan ok. Omat halut eivät ole vähentyneet ollenkaan samassa tahdissa. Ainakin tällä tahdilla puute on ainaista.
Olemme keskustelleet ja olen ostanut lelut, liukkarit ja sitä sun tätä ja kokeillut kaikenlaista, mitä neuvoja saanut. Elämässä on tietty muutakin kuin seksiä ja se kaikki muu on tosi hyvin, joten tämän seksinpuutteen kanssa joudun kärvistelemään. Vaimoni ei ole mikään ressukka, vaan hyvässä johtavassa asemassa työelämässä kuten minäkin. Ehkä hänelle on siunaantunut testosteronia estrogeenin sijaan.
Monta kertaa olen miettinyt, että jos voisi vaikka kerran pari kuussa ”työmatkalla” tavata jonkun vastaavanlaisessa tilanteessa elävän kivan naisellisen naisen, jolloin molemmilla olisi syytä pitää turvat tukossa eikä ryhtyä haaveilemaan muunlaisesta yhteiselosta. Samalla voisi antaa vähän vertaistukea :-)
Minä tien tällaisen ratkaisun, on oltava tarkka ettei "tykästy" lainapanoon ja on mielekästä kertoa myös tälle naiselle mikä on kotikuviomme, jotta ei tule väärinkäsitystä puolin tai toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjun aloittaja tässä. Tilanne eskaloitui niin, että melkein ajauduin sivusuhteeseen ja olin eroamassa. Emme kuitenkaan ole eronneet, mutta suhteemme on vallannut epäluottamus ja seksiä ei ole enää nimeksikään. Puhuimme kaikki mieltä painavat asiat läpi, tai ainakin minä puhuin, miehestä en ole varma. Tuntuu, että mies on ihan lukossa. En tiedä miten tästä pääsee eteenpäin.
Lisään vielä edelliseen, että rakastan miestäni. Ja ero ei ole vaihtoehto, koska haluan lapsille ehjän perheen. ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketjun aloittaja tässä. Tilanne eskaloitui niin, että melkein ajauduin sivusuhteeseen ja olin eroamassa. Emme kuitenkaan ole eronneet, mutta suhteemme on vallannut epäluottamus ja seksiä ei ole enää nimeksikään. Puhuimme kaikki mieltä painavat asiat läpi, tai ainakin minä puhuin, miehestä en ole varma. Tuntuu, että mies on ihan lukossa. En tiedä miten tästä pääsee eteenpäin.
Jos luottamus suhteessa lähtee niin on kyllä aika hankala siitä takas rakentaa, itse koittanut tätä liiankin monta kertaa rakentaa mut ei se kuitenkaan sit toiminut pitemmän päälle. Ainahan jompikumpi tai kumpikin kärsii on se päätös miten tahansa.
Minä olen ap samassa tilanteessa oleva nainen. Seksiä meillä noin kerran viikossa, lähes aina minun aloitteesta. Meilläkin on lapsia. Koen olevani seksuaalisessa puutteessa, ja ajattelen seksiä usein, myös masturboin. Olen urheilullinen ja kauniskin ja ajautumassa sivusuhteisiin toistuvasti, koska koen seksuaalista turhaumista :-(. En halua lapsen vuoksi erota ja mieskin on ns. kunnollinen. Intohimoa vaan ei hänen puoleltaan ole. Ai niin minäkään en käytä hormonaalista ehkäisyä. En ole koskaan käyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ap samassa tilanteessa oleva nainen. Seksiä meillä noin kerran viikossa, lähes aina minun aloitteesta. Meilläkin on lapsia. Koen olevani seksuaalisessa puutteessa, ja ajattelen seksiä usein, myös masturboin. Olen urheilullinen ja kauniskin ja ajautumassa sivusuhteisiin toistuvasti, koska koen seksuaalista turhaumista :-(. En halua lapsen vuoksi erota ja mieskin on ns. kunnollinen. Intohimoa vaan ei hänen puoleltaan ole. Ai niin minäkään en käytä hormonaalista ehkäisyä. En ole koskaan käyttänyt.
Kannattaa puhua miksei oo kipinää, näissä vaan helposti aina joku kärsii tavalla tai toisella.
Itse koitin paljon kuunnella toista ja jarruttaa (joka kerta vähemmän ja vähemmän), mut loppupelissä se ei kuitenkaan toimi.
m44seassa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ap samassa tilanteessa oleva nainen. Seksiä meillä noin kerran viikossa, lähes aina minun aloitteesta. Meilläkin on lapsia. Koen olevani seksuaalisessa puutteessa, ja ajattelen seksiä usein, myös masturboin. Olen urheilullinen ja kauniskin ja ajautumassa sivusuhteisiin toistuvasti, koska koen seksuaalista turhaumista :-(. En halua lapsen vuoksi erota ja mieskin on ns. kunnollinen. Intohimoa vaan ei hänen puoleltaan ole. Ai niin minäkään en käytä hormonaalista ehkäisyä. En ole koskaan käyttänyt.
Kannattaa puhua miksei oo kipinää, näissä vaan helposti aina joku kärsii tavalla tai toisella.
Itse koitin paljon kuunnella toista ja jarruttaa (joka kerta vähemmän ja vähemmän), mut loppupelissä se ei kuitenkaan toimi.
Puhuminen ei oikein johda mihinkään syvällisempään selitykseen, vaan vastaus on tyyliin niska kipeä, väsyttää tms. ko. tilanteeseen liittyvä selitys. En sitten halua painostaa enempää, että saan edes kerran viikossa. Inhottavaa on se, että luulen että miehet jotenkin vaistoavat seksuaalisen puutteeni, sillä ajaudun seksuaalisen flirttailun kohteeksi usein... Kärsin intohimon puutteesta kovasti lähes päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
m44seassa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ap samassa tilanteessa oleva nainen. Seksiä meillä noin kerran viikossa, lähes aina minun aloitteesta. Meilläkin on lapsia. Koen olevani seksuaalisessa puutteessa, ja ajattelen seksiä usein, myös masturboin. Olen urheilullinen ja kauniskin ja ajautumassa sivusuhteisiin toistuvasti, koska koen seksuaalista turhaumista :-(. En halua lapsen vuoksi erota ja mieskin on ns. kunnollinen. Intohimoa vaan ei hänen puoleltaan ole. Ai niin minäkään en käytä hormonaalista ehkäisyä. En ole koskaan käyttänyt.
Kannattaa puhua miksei oo kipinää, näissä vaan helposti aina joku kärsii tavalla tai toisella.
Itse koitin paljon kuunnella toista ja jarruttaa (joka kerta vähemmän ja vähemmän), mut loppupelissä se ei kuitenkaan toimi.
Puhuminen ei oikein johda mihinkään syvällisempään selitykseen, vaan vastaus on tyyliin niska kipeä, väsyttää tms. ko. tilanteeseen liittyvä selitys. En sitten halua painostaa enempää, että saan edes kerran viikossa. Inhottavaa on se, että luulen että miehet jotenkin vaistoavat seksuaalisen puutteeni, sillä ajaudun seksuaalisen flirttailun kohteeksi usein... Kärsin intohimon puutteesta kovasti lähes päivittäin.
Enemmän tarkotin ihan et miks toinen ei lämpee seksiin ihan itse.
No niihän se on, yllättävän helposti sen näkee toisesta jos toinen katsoo tietyllä tavalla ja vähän pientä flirttiä niin onhan se (jopa miehelle) yllättävän selkee merkki :)
Alue: Seksi
up