Lue keskustelun säännöt.
Yksikin perustelu miksi minun, rutiköyhän miehen, pitäisi aina maksaa naiselle treffeillä?
Kommentit (452)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos treffeille pyydän, niin kyllähän kuluista vastaan itse. Toki muuten saa daamikin osallistua rientoihin, eikä vain odottaa, että kaikki passataan nenän eteen. Paketti kabanossia ei paljon maksa ja parempaa kahvia ei ole, kuin ehta nokipannussa keitelty. Suomen metsät on täynnä laavuja ja nuotiopaikkoja, jotka ovat vapaasti käytettävissä. Siellä piisaa pientä askaretta kummallekin mukavan jutustelun lomassa. Ja jos tuntuu yhtään ettei oikein tiedä mistä puhua, niin siellä löytää kyllä tikusta asiaa ihan kirjaimellisesti.
Laavu.org auttaa löytämään sopivan paikan...
Sitten pitää löytää vain samanhenkinen daami deiteille! Sellainen joka ei ole tottunut stadin kymmenen euron mokkalatteen. Henk. koht. itse en lähtisi laavulle. Harrastukset ovat sisätiloihin suuntautuvia.
Miksi samanhenkisen? Kun on käynyt tarpeeksi usein "mokkalattella" alkaa homma varmaan tuntua latteelta. Ei treffeihin valmista koodia ole, eikä kaikki niin kaavoihin kangistuneita ole, ettei haaste kelpaisi.
Kai sitä jokainen samanhenkisen kumppanin toivoo löytävän? Jos arvot ja ajatukset ovat ihan erit alkaen jo käytännön kiinnostuksen kohteista, niin eihän siinä yhteisestä tulevaisuudesta voi haaveilla.
Kaunis ajatus sinänsä, että pilkulleen samat mieltymykset ja harrastukset olis. Jotenkin vaan tuntuu, että enemmän saa, kun antautuu itsekin uusille asioille, ja ottaa osaa vaikka vesijumppaan, jos kehtaa mukaansa ottaa. Tuntuis aika tylsältä, jos molemmat ihan samanhenkisiä on. Pieni lisäväri elämään ei mun nielestä ole ollenkaan pahasta. Siinä ei ikinä tiedä, mitä hauskaa tulevaisuus tuo tullessaan... Niin kuin sanoin, ei kaikki ole niin kaavoihin kangistuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin kerran nettideiteillä erään mielestäni "tavallisessa työssä" olevan miehen kanssa. Minä olisin halunnut että eka tapaaminen on vain kahvilla tms mutta hän ehdottomasti halusi järjestää "jotain hienompaa". No suostuin sitten. Hän varasi pöydän ravintolasta ja suunnitteli sitä ennen kävelyretken ihan kiinnostavaan paikkaan jne.. Ja ravintolassa siis illallinen, eikä mikään ihan halpa ravintoa. Suostuin, koska hän ehdottomasti vaati että niin tehdään. Tuli laskun aika, ja hän ilmoitti ykskantaan että tämä lasku maksetaan puoliksi. Olin vähän järkyttynyt, sillä en ollut varautunut että minun pitäisi investoida ekaan nettitapaamiseen 40 euroa vaan sen kahvikupillisen hinnan verran (kun siis itse ehdotin kahvia, mies vaatimalla vaati ravintolaa). Seurustellessa en odota että mies maksaa ravintoloita, jos yhdessä päätämme mennä syömään. Mutta jos minun kutsutaan miehen järjestämille treffeille, niin kyllä tuo vähän paha juttu oli. En siis halunnut ilmaista illallista vaan olisin halunnut halvat treffit tai ennakkovaroituksen että minun pitää investoida.
Jösses! Mulla ei olisi ollut opiskeluaikona aina edes rahaa tilillä tuon verran, kun tiukalla makaronibudjetilla piti elää. Ette varmaan tavanneet uudestaan?
Itse olen saanut joskus muistuttaa jotakin varakasta miesystävää, että ostaisitko sitä tai tätä. Mielellään ovat tehneet. Eivät vaan ole tajunneet, mitä se nuukempi aika oli ilman muistutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele, että näiden keskustelujen jälkeen suomalaisia miehiä sieppaa, kun päädyin yhteen ulkomaalaisen miehen kanssa. Miksiköhän?
Sama. Ihmetyttää oikeasti kuinka heppoisilla ansioilla kuvitellaan naisia saatavan. Mies, jolla ei ole varaa edes treffeillä tarjota tuskin kykenee perhettään elättämään kun äiti on lasten vuoksi estynyt ansiotyöstä. Sniiduillaan sitten jo varoiksi ja kuvitellaan hyveeksi sitä, että ei käytä rahaa ihmissuhteisiin. Kyllä se perhe aina maksaa, ihan aina. Ja kun varattomuuteen yhdistwtään misogynia on paketti todella vastenmielinen. Onneksi minulla on varakas ulkomaalainen mies, jolle perheeseen satsaaminen on kunnia-asia.
Hauskaa kun moni av-mamma on niin tyhmä, ettei tajua että moni on köyhä tilapäisesti. Itse asiassa monen ihmisen kohdalla köyhyys on hyvä indikaattori siitä, että hän on muutaman vuoden päästä hyvätuloinen. Ette olleet tietysti ajatelleet niin pitkälle?
Puhun aikuisista miehistä en koulupojista. Persaukinen nelikymppinen tuskin koskaan vaurastuu.
No olisit sitten sanonut että puhut vain keski-ikäisistä...
Älä kutsu!
Meilläpäin on tapana että jos kutsuu, niin tarjoaa.
Mutta jos olet persaukinen niin lienee parasta että istut kotona ja odotat että joku hotti mamma soittaa ja kutsuu Sinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan typerää sanoa, että kutsuja maksaa. En ole koskaan kuullut moisesta. Molemmat maksaa omat pöperöt. Tai toinen halutessaan tarjoutuu maksamaan.
-nainen-Ei ollenkaan typerää. Ihan yleinen kohtelias tapa. Jota ei tietenkään ole mikään pakko noudattaa, jokainen saa itse valita. Ihan kuten jokainen saa valita myös seuransa.
Niin siis tämähän on tapa, joka missään nimessä ei kuulu yleisesti kaikkiin ihmissuhteisiin, esim. vaikka kaverisuhteisiin. Osa naisista täällä ilmeisesti viimeisenä oljenkortenaan väittää, että deittailussa olisi kuitenkin tällainen sääntö. Osa väittää ehkä että muutenkin, mutta sen nyt on täällä moni mies kuin nainenkin kumonnut, ettei tällainen ole yleistä. Mutta se että nimenomaan deittailussa olisi tällainen ja että juuri se selittäisi sen, että miehen kuuluu maksaa, on kyllä jotain todella ihmeellistä. Moni mies on maksanut ja maksaa (etenkin muualla kuin Suomessa) jos nainen onkin kutsuja. Toisekseen miehet esittävät melkein kaikki (ensimmäiset) treffipyynnöt. On ihan selvää, että ainoa sääntö tässä on, että mies maksaa ja yritätte nyt kiertää sitä, koska haluatte pitää yllä ristiriitaista tilannetta, jossa on tasa-arvoa toisaalla ja toisaalla sitten jotain muuta. Vaikea se on myöntää, että onkin asenteiltaan juuttunut historiaan.
ap
Ei mulla ole ollenkaan vaikea myöntää, että olen juuttunut historiaan. Minusta se on ihan hyvä tapa, että mies maksaa edes ensimmäiset treffit. Se kertoo jotain myös siitä miehestä ja vielä enemmän siitä on plussaa, mitä enemmän sitä koitetaan kyseenalaistaa.
Jos mies ei maksa ja sanoo, että maksa omasi, niin mulla tulee sellainen olo, kuin mies ei olisi tosissaan kanssani, etten ole hänelle edes sen yhden treffin verran tärkeä. Jos taas maksaa, niin joku pieni primitiivinen pikkukissa minussa kehrää ja mies on saanut oloni hyväksi. Se voi olla ihan mitätön juttu, kohtelias ele, pieni kahvi 2 e. Ei kaataisi minun taloutta, eikä varmasti sinunkaan.
Mutta kun sulla on kysymys periaatteesta. Miksi? Voisiko olla, että sulla asetelma on kääntynyt toisinpäin ja sinä haluaisit tuntea olosi tärkeäksi kuten naiset? Sulla on vaihtoehtoina jatkaa oman agendasi mukaan tai pehmentyä hieman. Tiedän, että miehet joutuvat turhaan tarjoilemaan treffejä jotka ei johda mihinkään, mutta mitä siitä? Olet kokemuksia rikkaampi. Jokainen huti vie sinua lähemmäs maalia.
Sulle on ilmeisesti ok, jos mies toteaa että on naisen tehtävä tiskata?
Ei nämä ole ollenkaan verrannollisia keskenään. Tiskaaminen ja kotityöt on ok naisen tehtäväksi jos hän on päivät hoitamassa lapsia, mutta ei silloinkaan kokonaan. Tiskaamistahan saa tehdä ihan saakelisti elämän aikana, eikä sitä hommaa niin vain voi sälyttää toisen harteille yhden kahvikupin hinnalla. Kotityöt jaetaan, molemmat käy töissä, kustannukset jaetaan -silloin kun ollaan jo yhdessä.
Te miehet ette nyt oikein ymmärrä tasa-arvoasiaa ollenkaan. Tasa-arvoa on se, että kumpikaan ei ole toista huonompi. Kumpikaan ei ole toisen orja tai palvelija. Treffeillä maksaminen on ihan eri asia. Se on perinne, kunnia-asia, kohteliaisuus, jota naiset arvostavat hamaan asti. Jos haluat olla juntturapää niin siinähän olet. Tiedä vain se, että ne kohteliaat herrasmiehet vie naisen sun nokan edestä mennen tullen ja sä vaan nyyhkit "eiku mä halusin et se nainen maksaa mun kahvin".
Se EI ole mikään perinne eikä todellakaan kunnia-asia tai kohteliaisuus. Se tuli silloin kun naiset eivät käyneet töissä ja miehet tienasivat kaikki rahat.
Nykymaailmassa tuollainen on puhdasta huorausta.
Tasa-arvo on sitä että kummaltakin sukupuolelta vaaditaan sama mikä ei ole biologista.
Sori vaan, mut kyl se on semmoinen hyvä tapa edelleenkin, joka tekee naiseen vaikutuksen. Ihan turha siitä on täällä itkeä. Kukaan ei pakota maksamaan naisten kahveja. Ihan itse te miehet valitsette oman toimintatapanne. Teidän elinympäristö ja olosuhteet on sen mukaisia kuin elätte.
Jossain kuitenkin on vikaa jos joutuu käymään monilla treffeillä eikä onnistu. Ei se määrä korvaa laatua millään. Miksi ei keskittyisi yhteen tai max 5 eri naiseen? Tuskin siitä oikeasti mitään konkurssia kellekkään tulee. Kahvit viidelle naiselle maksaa 10 e. Kerää vaikka pulloja ap, jotta saat sen kasaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin kerran nettideiteillä erään mielestäni "tavallisessa työssä" olevan miehen kanssa. Minä olisin halunnut että eka tapaaminen on vain kahvilla tms mutta hän ehdottomasti halusi järjestää "jotain hienompaa". No suostuin sitten. Hän varasi pöydän ravintolasta ja suunnitteli sitä ennen kävelyretken ihan kiinnostavaan paikkaan jne.. Ja ravintolassa siis illallinen, eikä mikään ihan halpa ravintoa. Suostuin, koska hän ehdottomasti vaati että niin tehdään. Tuli laskun aika, ja hän ilmoitti ykskantaan että tämä lasku maksetaan puoliksi. Olin vähän järkyttynyt, sillä en ollut varautunut että minun pitäisi investoida ekaan nettitapaamiseen 40 euroa vaan sen kahvikupillisen hinnan verran (kun siis itse ehdotin kahvia, mies vaatimalla vaati ravintolaa). Seurustellessa en odota että mies maksaa ravintoloita, jos yhdessä päätämme mennä syömään. Mutta jos minun kutsutaan miehen järjestämille treffeille, niin kyllä tuo vähän paha juttu oli. En siis halunnut ilmaista illallista vaan olisin halunnut halvat treffit tai ennakkovaroituksen että minun pitää investoida.
Jösses! Mulla ei olisi ollut opiskeluaikona aina edes rahaa tilillä tuon verran, kun tiukalla makaronibudjetilla piti elää. Ette varmaan tavanneet uudestaan?
Itse olen saanut joskus muistuttaa jotakin varakasta miesystävää, että ostaisitko sitä tai tätä. Mielellään ovat tehneet. Eivät vaan ole tajunneet, mitä se nuukempi aika oli ilman muistutusta.
Joo siis olin 35, hän 40, ja toki minulla oli rahaa tuon verran, en siitä vararikkoon joutunut, mutta tuntui että minut "huijattiin" kuluttamaan tuo raha johonkin mihin en itse olisi halunnut. Mies vain ilmeisesti halusi tehdä minuun vaikutuksen järjestämällä jotain spesiaalimpaa ja ikimuistoisempaa, mutta hän ei kai halunnut investoida siihen 80 euroa yksin. Itse asiassa ne deitit oli kivat, naurettiin paljon ja synkkasi henkisesti, mutta en halunnut tavata toiste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos treffeille pyydän, niin kyllähän kuluista vastaan itse. Toki muuten saa daamikin osallistua rientoihin, eikä vain odottaa, että kaikki passataan nenän eteen. Paketti kabanossia ei paljon maksa ja parempaa kahvia ei ole, kuin ehta nokipannussa keitelty. Suomen metsät on täynnä laavuja ja nuotiopaikkoja, jotka ovat vapaasti käytettävissä. Siellä piisaa pientä askaretta kummallekin mukavan jutustelun lomassa. Ja jos tuntuu yhtään ettei oikein tiedä mistä puhua, niin siellä löytää kyllä tikusta asiaa ihan kirjaimellisesti.
Laavu.org auttaa löytämään sopivan paikan...
Sitten pitää löytää vain samanhenkinen daami deiteille! Sellainen joka ei ole tottunut stadin kymmenen euron mokkalatteen. Henk. koht. itse en lähtisi laavulle. Harrastukset ovat sisätiloihin suuntautuvia.
Miksi samanhenkisen? Kun on käynyt tarpeeksi usein "mokkalattella" alkaa homma varmaan tuntua latteelta. Ei treffeihin valmista koodia ole, eikä kaikki niin kaavoihin kangistuneita ole, ettei haaste kelpaisi.
Kai sitä jokainen samanhenkisen kumppanin toivoo löytävän? Jos arvot ja ajatukset ovat ihan erit alkaen jo käytännön kiinnostuksen kohteista, niin eihän siinä yhteisestä tulevaisuudesta voi haaveilla.
Kaunis ajatus sinänsä, että pilkulleen samat mieltymykset ja harrastukset olis. Jotenkin vaan tuntuu, että enemmän saa, kun antautuu itsekin uusille asioille, ja ottaa osaa vaikka vesijumppaan, jos kehtaa mukaansa ottaa. Tuntuis aika tylsältä, jos molemmat ihan samanhenkisiä on. Pieni lisäväri elämään ei mun nielestä ole ollenkaan pahasta. Siinä ei ikinä tiedä, mitä hauskaa tulevaisuus tuo tullessaan... Niin kuin sanoin, ei kaikki ole niin kaavoihin kangistuneita.
Ihmiset on erilaisia. Itse ehdottaisin aivan muita aktiviteetteja. Jos yhdistää laavun ja vesijumpan (kumpaakin kokeillut), niin lopahtaisi kiinnostus. Kokeilisin jotakin muuta.
Nykyisen mieheni löysin juomalla vähän turhan paljon alkoholia, jatkoille ja yhdessä telkkaria katsomaan. Toimi sillä kertaa. :) Ohjelmamaku oli sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi rutiköyhän miehen pitäs päästä treffeille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele, että näiden keskustelujen jälkeen suomalaisia miehiä sieppaa, kun päädyin yhteen ulkomaalaisen miehen kanssa. Miksiköhän?
Sama. Ihmetyttää oikeasti kuinka heppoisilla ansioilla kuvitellaan naisia saatavan. Mies, jolla ei ole varaa edes treffeillä tarjota tuskin kykenee perhettään elättämään kun äiti on lasten vuoksi estynyt ansiotyöstä. Sniiduillaan sitten jo varoiksi ja kuvitellaan hyveeksi sitä, että ei käytä rahaa ihmissuhteisiin. Kyllä se perhe aina maksaa, ihan aina. Ja kun varattomuuteen yhdistwtään misogynia on paketti todella vastenmielinen. Onneksi minulla on varakas ulkomaalainen mies, jolle perheeseen satsaaminen on kunnia-asia.
Hauskaa kun moni av-mamma on niin tyhmä, ettei tajua että moni on köyhä tilapäisesti. Itse asiassa monen ihmisen kohdalla köyhyys on hyvä indikaattori siitä, että hän on muutaman vuoden päästä hyvätuloinen. Ette olleet tietysti ajatelleet niin pitkälle?
Voi olla tai sit ei jos ne opiskelut on jo menny penkin alle ja masennuskin on painanut - miksi Mä tyytyisin kun voin etsiä sitä mulle täydellistä (ei, en tarkoita rikasta mutta ei-saitaa ei-itsesäälissään rypevää taivaanrannan maalaria)
Jos sulla on asiat niin hyvin, että koet voivasi arvostella masennuksen sairastuneita, niin siitä vaan! Ei ole ainakaan multa pois se homma :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele, että näiden keskustelujen jälkeen suomalaisia miehiä sieppaa, kun päädyin yhteen ulkomaalaisen miehen kanssa. Miksiköhän?
Sama. Ihmetyttää oikeasti kuinka heppoisilla ansioilla kuvitellaan naisia saatavan. Mies, jolla ei ole varaa edes treffeillä tarjota tuskin kykenee perhettään elättämään kun äiti on lasten vuoksi estynyt ansiotyöstä. Sniiduillaan sitten jo varoiksi ja kuvitellaan hyveeksi sitä, että ei käytä rahaa ihmissuhteisiin. Kyllä se perhe aina maksaa, ihan aina. Ja kun varattomuuteen yhdistwtään misogynia on paketti todella vastenmielinen. Onneksi minulla on varakas ulkomaalainen mies, jolle perheeseen satsaaminen on kunnia-asia.
Hauskaa kun moni av-mamma on niin tyhmä, ettei tajua että moni on köyhä tilapäisesti. Itse asiassa monen ihmisen kohdalla köyhyys on hyvä indikaattori siitä, että hän on muutaman vuoden päästä hyvätuloinen. Ette olleet tietysti ajatelleet niin pitkälle?
Voi olla tai sit ei jos ne opiskelut on jo menny penkin alle ja masennuskin on painanut - miksi Mä tyytyisin kun voin etsiä sitä mulle täydellistä (ei, en tarkoita rikasta mutta ei-saitaa ei-itsesäälissään rypevää taivaanrannan maalaria)
Jos sulla on asiat niin hyvin, että koet voivasi arvostella masennuksen sairastuneita, niin siitä vaan! Ei ole ainakaan multa pois se homma :D
* masennuksen sairastaneita
Vierailija kirjoitti:
Jos treffeille pyydän, niin kyllähän kuluista vastaan itse. Toki muuten saa daamikin osallistua rientoihin, eikä vain odottaa, että kaikki passataan nenän eteen. Paketti kabanossia ei paljon maksa ja parempaa kahvia ei ole, kuin ehta nokipannussa keitelty. Suomen metsät on täynnä laavuja ja nuotiopaikkoja, jotka ovat vapaasti käytettävissä. Siellä piisaa pientä askaretta kummallekin mukavan jutustelun lomassa. Ja jos tuntuu yhtään ettei oikein tiedä mistä puhua, niin siellä löytää kyllä tikusta asiaa ihan kirjaimellisesti.
Laavu.org auttaa löytämään sopivan paikan...
Oi, minä voisin lähteä laavulle treffeille! Mikä olisi ihanampaa kuin herkkä suudelma metsän huminassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos treffeille pyydän, niin kyllähän kuluista vastaan itse. Toki muuten saa daamikin osallistua rientoihin, eikä vain odottaa, että kaikki passataan nenän eteen. Paketti kabanossia ei paljon maksa ja parempaa kahvia ei ole, kuin ehta nokipannussa keitelty. Suomen metsät on täynnä laavuja ja nuotiopaikkoja, jotka ovat vapaasti käytettävissä. Siellä piisaa pientä askaretta kummallekin mukavan jutustelun lomassa. Ja jos tuntuu yhtään ettei oikein tiedä mistä puhua, niin siellä löytää kyllä tikusta asiaa ihan kirjaimellisesti.
Laavu.org auttaa löytämään sopivan paikan...
Sitten pitää löytää vain samanhenkinen daami deiteille! Sellainen joka ei ole tottunut stadin kymmenen euron mokkalatteen. Henk. koht. itse en lähtisi laavulle. Harrastukset ovat sisätiloihin suuntautuvia.
Miksi samanhenkisen? Kun on käynyt tarpeeksi usein "mokkalattella" alkaa homma varmaan tuntua latteelta. Ei treffeihin valmista koodia ole, eikä kaikki niin kaavoihin kangistuneita ole, ettei haaste kelpaisi.
Kai sitä jokainen samanhenkisen kumppanin toivoo löytävän? Jos arvot ja ajatukset ovat ihan erit alkaen jo käytännön kiinnostuksen kohteista, niin eihän siinä yhteisestä tulevaisuudesta voi haaveilla.
Kaunis ajatus sinänsä, että pilkulleen samat mieltymykset ja harrastukset olis. Jotenkin vaan tuntuu, että enemmän saa, kun antautuu itsekin uusille asioille, ja ottaa osaa vaikka vesijumppaan, jos kehtaa mukaansa ottaa. Tuntuis aika tylsältä, jos molemmat ihan samanhenkisiä on. Pieni lisäväri elämään ei mun nielestä ole ollenkaan pahasta. Siinä ei ikinä tiedä, mitä hauskaa tulevaisuus tuo tullessaan... Niin kuin sanoin, ei kaikki ole niin kaavoihin kangistuneita.
Ihmiset on erilaisia. Itse ehdottaisin aivan muita aktiviteetteja. Jos yhdistää laavun ja vesijumpan (kumpaakin kokeillut), niin lopahtaisi kiinnostus. Kokeilisin jotakin muuta.
Nykyisen mieheni löysin juomalla vähän turhan paljon alkoholia, jatkoille ja yhdessä telkkaria katsomaan. Toimi sillä kertaa. :) Ohjelmamaku oli sama.
Sulle ei varmaan tuota tuskaa löytää samanhenkisiä miehiä. Minäkin tunnen monta joiden ainoo harrastus on alkoholi ja telkkari...
Vierailija kirjoitti:
Miksi rutiköyhän miehen pitäs päästä treffeille?
Naisille aina sanotaan miesten toimesta yleensä, että pitää laskea rimaa. Jos on rutiköyhä luottotiedoton, etsii samanlaisen naisen. Turha tavoitella kuuta taivaalta. Todennäköisesti saa pienen päihdeongelman ja pari toisen miehen lasta mukana pakettiin kunnan vuokra-asuntoon. Jos siis kumppania oikeasti mielii saada. Lähikapakkaan vaan ongelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin kerran nettideiteillä erään mielestäni "tavallisessa työssä" olevan miehen kanssa. Minä olisin halunnut että eka tapaaminen on vain kahvilla tms mutta hän ehdottomasti halusi järjestää "jotain hienompaa". No suostuin sitten. Hän varasi pöydän ravintolasta ja suunnitteli sitä ennen kävelyretken ihan kiinnostavaan paikkaan jne.. Ja ravintolassa siis illallinen, eikä mikään ihan halpa ravintoa. Suostuin, koska hän ehdottomasti vaati että niin tehdään. Tuli laskun aika, ja hän ilmoitti ykskantaan että tämä lasku maksetaan puoliksi. Olin vähän järkyttynyt, sillä en ollut varautunut että minun pitäisi investoida ekaan nettitapaamiseen 40 euroa vaan sen kahvikupillisen hinnan verran (kun siis itse ehdotin kahvia, mies vaatimalla vaati ravintolaa). Seurustellessa en odota että mies maksaa ravintoloita, jos yhdessä päätämme mennä syömään. Mutta jos minun kutsutaan miehen järjestämille treffeille, niin kyllä tuo vähän paha juttu oli. En siis halunnut ilmaista illallista vaan olisin halunnut halvat treffit tai ennakkovaroituksen että minun pitää investoida.
Jösses! Mulla ei olisi ollut opiskeluaikona aina edes rahaa tilillä tuon verran, kun tiukalla makaronibudjetilla piti elää. Ette varmaan tavanneet uudestaan?
Itse olen saanut joskus muistuttaa jotakin varakasta miesystävää, että ostaisitko sitä tai tätä. Mielellään ovat tehneet. Eivät vaan ole tajunneet, mitä se nuukempi aika oli ilman muistutusta.
Kato! Jos sulla on ollut rahat noin tiukilla, niin miltä olisi tuntunut ajatus, että sun olisi aina pitänyt tarjota miehelle? Oisko ollu kiva käyttää vaikka 30 eurosta 10 euroa miesten kahveihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos treffeille pyydän, niin kyllähän kuluista vastaan itse. Toki muuten saa daamikin osallistua rientoihin, eikä vain odottaa, että kaikki passataan nenän eteen. Paketti kabanossia ei paljon maksa ja parempaa kahvia ei ole, kuin ehta nokipannussa keitelty. Suomen metsät on täynnä laavuja ja nuotiopaikkoja, jotka ovat vapaasti käytettävissä. Siellä piisaa pientä askaretta kummallekin mukavan jutustelun lomassa. Ja jos tuntuu yhtään ettei oikein tiedä mistä puhua, niin siellä löytää kyllä tikusta asiaa ihan kirjaimellisesti.
Laavu.org auttaa löytämään sopivan paikan...
Sitten pitää löytää vain samanhenkinen daami deiteille! Sellainen joka ei ole tottunut stadin kymmenen euron mokkalatteen. Henk. koht. itse en lähtisi laavulle. Harrastukset ovat sisätiloihin suuntautuvia.
Miksi samanhenkisen? Kun on käynyt tarpeeksi usein "mokkalattella" alkaa homma varmaan tuntua latteelta. Ei treffeihin valmista koodia ole, eikä kaikki niin kaavoihin kangistuneita ole, ettei haaste kelpaisi.
Kai sitä jokainen samanhenkisen kumppanin toivoo löytävän? Jos arvot ja ajatukset ovat ihan erit alkaen jo käytännön kiinnostuksen kohteista, niin eihän siinä yhteisestä tulevaisuudesta voi haaveilla.
Kaunis ajatus sinänsä, että pilkulleen samat mieltymykset ja harrastukset olis. Jotenkin vaan tuntuu, että enemmän saa, kun antautuu itsekin uusille asioille, ja ottaa osaa vaikka vesijumppaan, jos kehtaa mukaansa ottaa. Tuntuis aika tylsältä, jos molemmat ihan samanhenkisiä on. Pieni lisäväri elämään ei mun nielestä ole ollenkaan pahasta. Siinä ei ikinä tiedä, mitä hauskaa tulevaisuus tuo tullessaan... Niin kuin sanoin, ei kaikki ole niin kaavoihin kangistuneita.
Ihmiset on erilaisia. Itse ehdottaisin aivan muita aktiviteetteja. Jos yhdistää laavun ja vesijumpan (kumpaakin kokeillut), niin lopahtaisi kiinnostus. Kokeilisin jotakin muuta.
Nykyisen mieheni löysin juomalla vähän turhan paljon alkoholia, jatkoille ja yhdessä telkkaria katsomaan. Toimi sillä kertaa. :) Ohjelmamaku oli sama.
Sulle ei varmaan tuota tuskaa löytää samanhenkisiä miehiä. Minäkin tunnen monta joiden ainoo harrastus on alkoholi ja telkkari...
Älä lue kuin piru raamattua. Tuo oli se ensitapaaminen. Ihan normaalia ja aktiivista elämää vietämme. Moni opiskelijakin on pariutunut umpilärveissä ja nykyisin hoitaa esim. teidän työterveysasioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin kerran nettideiteillä erään mielestäni "tavallisessa työssä" olevan miehen kanssa. Minä olisin halunnut että eka tapaaminen on vain kahvilla tms mutta hän ehdottomasti halusi järjestää "jotain hienompaa". No suostuin sitten. Hän varasi pöydän ravintolasta ja suunnitteli sitä ennen kävelyretken ihan kiinnostavaan paikkaan jne.. Ja ravintolassa siis illallinen, eikä mikään ihan halpa ravintoa. Suostuin, koska hän ehdottomasti vaati että niin tehdään. Tuli laskun aika, ja hän ilmoitti ykskantaan että tämä lasku maksetaan puoliksi. Olin vähän järkyttynyt, sillä en ollut varautunut että minun pitäisi investoida ekaan nettitapaamiseen 40 euroa vaan sen kahvikupillisen hinnan verran (kun siis itse ehdotin kahvia, mies vaatimalla vaati ravintolaa). Seurustellessa en odota että mies maksaa ravintoloita, jos yhdessä päätämme mennä syömään. Mutta jos minun kutsutaan miehen järjestämille treffeille, niin kyllä tuo vähän paha juttu oli. En siis halunnut ilmaista illallista vaan olisin halunnut halvat treffit tai ennakkovaroituksen että minun pitää investoida.
Seurustelin vain varakkaiden kanssa. Ulkonäöllä on varaa pelata nuorena.
Jösses! Mulla ei olisi ollut opiskeluaikona aina edes rahaa tilillä tuon verran, kun tiukalla makaronibudjetilla piti elää. Ette varmaan tavanneet uudestaan?
Itse olen saanut joskus muistuttaa jotakin varakasta miesystävää, että ostaisitko sitä tai tätä. Mielellään ovat tehneet. Eivät vaan ole tajunneet, mitä se nuukempi aika oli ilman muistutusta.
Kato! Jos sulla on ollut rahat noin tiukilla, niin miltä olisi tuntunut ajatus, että sun olisi aina pitänyt tarjota miehelle? Oisko ollu kiva käyttää vaikka 30 eurosta 10 euroa miesten kahveihin?
Seurustelin vain varakkaiden miesten kanssa. Hyvin varakkaiden. Nuorena on varaa pelata ulkonäöllä, eikä tarvitse edes antaa mitään vastineeksi siitä hyvästä. Monet ovat tyytyväisiä jo seurasta.
Voin ihan rehellisesti sanoa, ettei mua kiinostais rutiköyhä mies vaikka olisi kuinka mukava. Kyllä se valitettavasti kertoo ihmisen persoonastakin jo jotain, jos aikuisenakin on ihan rutiköyhä. Ei tartte olla rikas mutta sen verran pitää miehellä olla rahaa ja käytöstapoja, ettei tartte treffeille mentäessä nillittää siitä, kun joutuu maksamaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos treffeille pyydän, niin kyllähän kuluista vastaan itse. Toki muuten saa daamikin osallistua rientoihin, eikä vain odottaa, että kaikki passataan nenän eteen. Paketti kabanossia ei paljon maksa ja parempaa kahvia ei ole, kuin ehta nokipannussa keitelty. Suomen metsät on täynnä laavuja ja nuotiopaikkoja, jotka ovat vapaasti käytettävissä. Siellä piisaa pientä askaretta kummallekin mukavan jutustelun lomassa. Ja jos tuntuu yhtään ettei oikein tiedä mistä puhua, niin siellä löytää kyllä tikusta asiaa ihan kirjaimellisesti.
Laavu.org auttaa löytämään sopivan paikan...
Sitten pitää löytää vain samanhenkinen daami deiteille! Sellainen joka ei ole tottunut stadin kymmenen euron mokkalatteen. Henk. koht. itse en lähtisi laavulle. Harrastukset ovat sisätiloihin suuntautuvia.
Miksi samanhenkisen? Kun on käynyt tarpeeksi usein "mokkalattella" alkaa homma varmaan tuntua latteelta. Ei treffeihin valmista koodia ole, eikä kaikki niin kaavoihin kangistuneita ole, ettei haaste kelpaisi.
Kai sitä jokainen samanhenkisen kumppanin toivoo löytävän? Jos arvot ja ajatukset ovat ihan erit alkaen jo käytännön kiinnostuksen kohteista, niin eihän siinä yhteisestä tulevaisuudesta voi haaveilla.
Kaunis ajatus sinänsä, että pilkulleen samat mieltymykset ja harrastukset olis. Jotenkin vaan tuntuu, että enemmän saa, kun antautuu itsekin uusille asioille, ja ottaa osaa vaikka vesijumppaan, jos kehtaa mukaansa ottaa. Tuntuis aika tylsältä, jos molemmat ihan samanhenkisiä on. Pieni lisäväri elämään ei mun nielestä ole ollenkaan pahasta. Siinä ei ikinä tiedä, mitä hauskaa tulevaisuus tuo tullessaan... Niin kuin sanoin, ei kaikki ole niin kaavoihin kangistuneita.
Minä en ainakaan edellytä, että miehellä olisi pilkulleen samat mieltymykset ja harrastukset kuin minullakin. Mulle riittää, että asioita, joita on tarkoitus tehdä yhdessä, on kummankin toiveissa enemmän kuin niitä, joita vain toinen haluaa tehdä. Tottakai olen valmis kokeilemaan uusia juttujakin, mutta en suostuisi siihen, että yhdessä tehdään ainoastaan miehen haluamia asioita ja asioita, joita minä haluaisin tehdä, joutuisin aina tekemään joko yksin tai ystävieni kanssa.
Voi olla tai sit ei jos ne opiskelut on jo menny penkin alle ja masennuskin on painanut - miksi Mä tyytyisin kun voin etsiä sitä mulle täydellistä (ei, en tarkoita rikasta mutta ei-saitaa ei-itsesäälissään rypevää taivaanrannan maalaria)