Lue keskustelun säännöt.
Avioero ja lapset vuoroviikoin, että saa hengähtää
14.01.2017 |
Onko moni ottanut eron siitä syystä, että saa enemmän omaa aikaa ja voi levätä ? Eli niin, että lapset on vaikka vuoroviikoin toisella vanhemmalla?
Asun ulkomailla jossa lapset ovat pääsääntöisesti vuoroviikoin toisella vanhemmalla. Näitä tapauksia on muutama, jossa nainen on ottanut eron ihan siitä syystä, ettei jaksa lapsiperhearkea ja haluaa aikaa jolloin voi levätä.
Kommentit (62)
Jos jollain ei ole kokemusta erosta ja viikko-viikosta, niin voin kertoa, että ne viikot, jolloin lapset ei oo sun luona, työpäiviä on pakko venyttää (yleensä ehdin kotiin kasilta illalla), jotta lapsille jää aikaa lapsiviikkoina.
Lapset myös oireilevat erosta, joten lastenhoito on paljon rasittavampaa kuin ennen eroa. Vanhempi lapsistani sai vuoden ajan pitkiä raivokohtauksia päivittäin. Nykyäänkin eron aiheuttama ikävä purkautuu ylimääräisenä raivoamisena kahtena ekana päivänä. Kuria on myös vaikeampi ylläpitää, sillä lapset eivät ole tyhmiä ja tiedostavat kyllä, että yhden vanhemman on lähes mahdotonta fyysisesti estää kolmea lasta esim. riehumasta nukkumaan mennessä.
Jos parisuhteeni ei vuosia ennen eroa olisi ollut yhtä helvettiä, niin voisin katua eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä jättäisin lapset tekemättä, jos olisin arvannut että tämä on tätä päivästä toiseen, seuraavat 10vuotta ainakin. Oma elämä on täysin menetetty ja parisuhde vetelee viimeisiään.
Jotenkin tuntuu, että useamman lapsen/pienten lasten vanhemmat eivät eroa, vaikka menisi kuinka huonosti. Sinnitellään päivästä toiseen.
Pettäminen on sitten se viimeinen keino saada se ero puheeksi.
Kannattaisi ensin yrittää jakaa vastuuta miehen kanssa, hankkia siivous-ja lastenhoitoapua ja odottaa, että lapset ovat vähän isompia. Kyllä niitä hengähdystaukoja saa järjästettyä muutenkin, ei pelkästään siitä syystä kyllä tarvitse erota.
Ne tauot pitää aktiivisesti ottaa jos niikseen tulee. Itse olen jo silloin, kun lapset olivat aivan pieniä, ottanut tavaksi kertoa miehelle että olen esim. lauantaina koko iltapäivän poissa kotoa, ja hän saa tulla lasten kanssa toimeen parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja hyvinhän ne toimeen tulevat, kun en ole siinä säätämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä paskin syy erolle. Miten omista lapsistaan ja omasta tavallisesta perhe-elämästä muka voi niin uupua, että sen takia pitää erota, että saisi omaa aikaa? Anna ne kakarat kokonaan huostaan niin saat levätä.
Jep. Valitettavasti vaan nykyään yhä yleisempää. Naiset luulevat sen olevan joku ideaaliratkaisu (kuten joku jo yritti esittää), että saa itse lepoa ja pystyy antamaan sitten "omalla" viikolla enemmän energiaa lapsille. Sitä vaan ei tajuta, että se ero on paljon suurempi ongelmien ja traumojen aiheuttaja niille lapsille kuin pienemmällä liekillä leikittäminen. Ja mitä sitä miesraukan kohtaloa edes miettimään, mokomakin sika kun yritti liian kovasti hankkia elantoa ja huolehtia perheestä.
Useimmat miehet tekevät ihan niitä kahdeksan tunnin työpäiviä kuten nainenkin. Mutta onhan se niin rankkaa miehelle, pitää koko ilta vain maata sohvalla. Mitäs siitä naisesta joka siivoaa, tekee ruokaa, kuskaa harrastuksiin, auttaa läksyissä yms. työpäivänsä päätteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä paskin syy erolle. Miten omista lapsistaan ja omasta tavallisesta perhe-elämästä muka voi niin uupua, että sen takia pitää erota, että saisi omaa aikaa? Anna ne kakarat kokonaan huostaan niin saat levätä.
Jep. Valitettavasti vaan nykyään yhä yleisempää. Naiset luulevat sen olevan joku ideaaliratkaisu (kuten joku jo yritti esittää), että saa itse lepoa ja pystyy antamaan sitten "omalla" viikolla enemmän energiaa lapsille. Sitä vaan ei tajuta, että se ero on paljon suurempi ongelmien ja traumojen aiheuttaja niille lapsille kuin pienemmällä liekillä leikittäminen. Ja mitä sitä miesraukan kohtaloa edes miettimään, mokomakin sika kun yritti liian kovasti hankkia elantoa ja huolehtia perheestä.
Mistä tiedät, että ero on aina niin traumaattinen kokemus lapsille? Mitä jos koti-olot ovat yhtä riitelyä, jatkuvaa väsymystä jne. Jos vanhemmat osaavat fiksusti hoitaa eron: joissain tilanteissa luulisin, että ero on jopa hyvä ratkaisu lasten kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä arki useamman lapsen kanssa on ihan täyttä helvettiä. Myöhäistä se on nyt katua. Voisin tällä työn ja uupumuksen määrällä erota ,että saisin viikon ilman lapsia.
Eikä tuo mieskään enää kovin paljoa nappaa ,kun olemme erkaantuneet jo muutenkin, kun molemmat koko ajan stressaantuneita ja vihaisia.
Olisi pitänyt tyytyä yhteen!!!Nyt vähän rennompi asenne. Lastenhoitoon apua ulkopuolelta, rahalla jos ei muuten. Ihmiset ajaaitsensä hulluuden rajamaille kun täytyy tehdä sitä ja tätä. Työ ei tekemällä lopu, ota muksut kainaloon ja levähdä.
Olen sairaslomalla.
Mies henkisesti erkaantunut ja aika tunnekylmä. Tunnen olevani jatkuvasti yksin ja sairaslomasta huolimatta vastuussa kaikesta. Ei naurata.
En minä sitä lapsille näytä ,ettei paskan vertaa kiinnosta. Ja ovat rakkaita kaikesta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Hyi s.....na mitä äitejä
Onhan se järkkyä, jos hoitovastuu jaetaan eron jälkeen 50/50. Näissä tapauksissa isä on sankari-isä ja loistovanhempi, kun taas äiti täysin kelvoton, kun huolehtii lapsista vain puoliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jättäisin lapset tekemättä, jos olisin arvannut että tämä on tätä päivästä toiseen, seuraavat 10vuotta ainakin. Oma elämä on täysin menetetty ja parisuhde vetelee viimeisiään.
Täällä kohtalotoveri.
Kylläpä ihmisillä tuntuu olevan hyvät keskustelu-ja itsensäkehittämistaidot. Parisuhteesta pitää huolehtia ja se kyllä onnistuu ihan vaikka on lapsiakin. En voi käsittää. Itsellä kaksi lasta joista toinen keva, ja meillä menee kyllä paremmin kuin hyvin. Arki on rentoa ja hauskaa suurimmaksi osaksi. Seksiäkin on noin 4 kertaa viikossa. Siskolla myös 2 lasta saman ikäiset kuin meillä 1v ja 3v. Heillä arki on katastrofi vaikka molemmat lapset terveitä. Kaikki on hankalaa ja hirveä stressi päällä jatkuvasti. En voi ymmärtää miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kuolisin tylsyyteen, jos olisin joka toinen viikko yksin. Silloin harvoin kun kaikki lapset on jossain yökylässä, niin tylsää on. Aikaa on sitten tapettava av:lla tai muulla hölynpölyllä.
Vierailija kirjoitti:
Mä kuolisin tylsyyteen, jos olisin joka toinen viikko yksin. Silloin harvoin kun kaikki lapset on jossain yökylässä, niin tylsää on. Aikaa on sitten tapettava av:lla tai muulla hölynpölyllä.
Musta taas olisi ihanaa olla yksin. Aloittaisin treffailemaan miehiä, harrastelisin kaikkea mahdollista, matkustelisin, lukisin enemmän, nauttisin rauhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites ne lapset, milloin he saavat hengähtää? Omat vanhempani erosivat kun olin 12 ja vuoroviikkosysteemi oli suoraan sanottuna aivan perseestä.
Miksi teitte lapsia?? Käy niin sääliksi, omalla viikolla molemmat vanhemmat vaan odottaa et lähtisivät nyt jo pois pilaamasta mun elämää :(( antakaa johonkin rakastavaan perheeseen ne lapset!
Mäkin luulen, että tulevaisuudessa erotaan jo aiemmin. Sitä ei vaan jaksa hampaat irvessä painaa päivästä toiseen. Lapset on onnellisia kun vanhemmat ovat onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi teitte lapsia?? Käy niin sääliksi, omalla viikolla molemmat vanhemmat vaan odottaa et lähtisivät nyt jo pois pilaamasta mun elämää :(( antakaa johonkin rakastavaan perheeseen ne lapset!
Ja jotenkin koet paremmaksi kahden huoltajan perheen, jossa molemmat vanhemmat ajattelevat, etteivät kestä rasittavia lapsiaan enää päivääkään ja riitelevät kovaan ääneen keskenään, kumman pitää tänä iltana hoitaa lapset ja kumpi saa harrastaa.
Se, onko eronnut vai ei, ei vaikuta siihen, rakastaako lapsiaan. Rakastava vanhempi antaa lapsilleen mahdollisuuden olla läheinen myös toisen vanhemman kanssa, myös eron jälkeen.
Eivätkö nämä vanhemmat sitten väsy joka toinen viikko, kun joutuvat huolehtimaan lapsiperhearjesta täysin yksin?
Vierailija kirjoitti:
Siis tässä maassa näkee entistä enemmän sen, että erotaan jo "aiemmin" eli tilanne ei ehdi edes kärjistymään niin pahaksi. Sitten yhdessä tuumin vielä pystytään keskustelemaan järkevästi miten tilanne hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla lasten kannalta.
Tuttuni erosi ja lapset ovat vuoroviikoin vanhemmillaan. Matkustavat "perheenä" lasten kanssa, viettävät joulut yhdessä, mutta vanhemmat asuvat eri osoitteissa. Sunnuntaisin syövät yhdessä sen vanhemman luona joka aloittaa viikon lasten kanssa.
Heillä ei taida olla uusia kumppaneita?
Erittäin sairasta