Lue keskustelun säännöt.
Avioero ja lapset vuoroviikoin, että saa hengähtää
14.01.2017 |
Onko moni ottanut eron siitä syystä, että saa enemmän omaa aikaa ja voi levätä ? Eli niin, että lapset on vaikka vuoroviikoin toisella vanhemmalla?
Asun ulkomailla jossa lapset ovat pääsääntöisesti vuoroviikoin toisella vanhemmalla. Näitä tapauksia on muutama, jossa nainen on ottanut eron ihan siitä syystä, ettei jaksa lapsiperhearkea ja haluaa aikaa jolloin voi levätä.
Kommentit (62)
Ihan noin muotoiltuna en ole kuullut. Mutta hirveän moni arvelee, että ero tuli koska olivat niin näännyksissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän mene niin päin, että vanhempien väsymys johtaa riitoihin ja ne eroon, joka sitten osoittautuu joissain harvoissa tapauksissa helpotukseksi väsymykseen.
Ruotsi taisi olla ainoa maa.
On kyllä paskin syy erolle. Miten omista lapsistaan ja omasta tavallisesta perhe-elämästä muka voi niin uupua, että sen takia pitää erota, että saisi omaa aikaa? Anna ne kakarat kokonaan huostaan niin saat levätä.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä paskin syy erolle. Miten omista lapsistaan ja omasta tavallisesta perhe-elämästä muka voi niin uupua, että sen takia pitää erota, että saisi omaa aikaa? Anna ne kakarat kokonaan huostaan niin saat levätä.
Samaa mieltä. Ja voitko kokeilla? Mies reissuun pariksi päiväksi? Miltä tyhjä asunto tuntuu? Toki tuo ei anna todellista kuvaa koska erossa lapset on jollain tasolla traumatisoitu aina ja näkyy käytöksessä. Eikä itsellä ole sitä syyllisen tunnetta päällä.
No eikö voi ottaa muuten lastehoito ja siivous ym apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tässä maassa näkee entistä enemmän sen, että erotaan jo "aiemmin" eli tilanne ei ehdi edes kärjistymään niin pahaksi. Sitten yhdessä tuumin vielä pystytään keskustelemaan järkevästi miten tilanne hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla lasten kannalta.
Tuttuni erosi ja lapset ovat vuoroviikoin vanhemmillaan. Matkustavat "perheenä" lasten kanssa, viettävät joulut yhdessä, mutta vanhemmat asuvat eri osoitteissa. Sunnuntaisin syövät yhdessä sen vanhemman luona joka aloittaa viikon lasten kanssa.
Tästä tulee kuulkaapas suurempi buumi suomessakin tulevaisuudessa. Erotaan ajoissa. Enemmän vapaa-aikaa ja paremmin energiaa lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis av palstan sääntöjen mukaan alle 7-vuotiaat eivät sovellu vuoroviikkosysteemiin koska traumatisoituvat ja unohtavat vanhempansa 7 päivän aikana. Kiintymyssuhde katkeaa ja joutuvat terapiaan.
Jos ihan puhtaasti omalta kannalta tätä ajattelen (olen siis perheellinen) niin tämmöinen ratkaisu olisi aivan ideaali. Omaa rauhaa, ehtisi enemmän tekemään omia juttuja, enemmän energiaa/huomiota lapsille jnejne.
Terv. Väsynyt äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä paskin syy erolle. Miten omista lapsistaan ja omasta tavallisesta perhe-elämästä muka voi niin uupua, että sen takia pitää erota, että saisi omaa aikaa? Anna ne kakarat kokonaan huostaan niin saat levätä.
Sanopa tuo niille isille, jotka eivät kanna vastuutaan. Ei nainen ole mikään maaorja, jolle kaikki työt kuuluvat.
Eiköhän ero tule juuri niihin perheisiin, jossa nainen on pitkän aikaa tehnyt kaiken.
Suomessa vedetään sisulla ja erotaan kun päätä on hakattu seinään jo vuosia. Sitten vihataan toisia ja huonoimmassa tapauksessa yritetään kostaa lasten kautta. Jee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tämä arki useamman lapsen kanssa on ihan täyttä helvettiä. Myöhäistä se on nyt katua. Voisin tällä työn ja uupumuksen määrällä erota ,että saisin viikon ilman lapsia.
Eikä tuo mieskään enää kovin paljoa nappaa ,kun olemme erkaantuneet jo muutenkin, kun molemmat koko ajan stressaantuneita ja vihaisia.
Olisi pitänyt tyytyä yhteen!!!
Vierailija kirjoitti:
On kyllä paskin syy erolle. Miten omista lapsistaan ja omasta tavallisesta perhe-elämästä muka voi niin uupua, että sen takia pitää erota, että saisi omaa aikaa? Anna ne kakarat kokonaan huostaan niin saat levätä.
Voi uupua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mulla oli raskauden jälkeinen masennus niin muistan kuinka itkin tota miehelle. Rakastin (ja rakastan edelleen) yli kaiken lapsiani ja miestäni mutta olin niiiiin poikki että puhuin jo erosta jotta saisin hiukan hengittää. Meillä auttoi kyllä muutto toiseen paikkakuntaan lähemmäs miehen töitä ja molempien vanhempia. Taittoi masennuksen ja hyvä niin. Miehellä ei mennyt niin paljon aikaa työmatkoihin ja itse pääsin päivisinkin "ihmistenilmoille" vaikka sitten lasten kanssa. Edellinen talo oli niin kaukana kaikkea että konkreettisesti tulin siellä hulluksi yksinäni ainoina seuralaisina kaksi alle 2v:tä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä arki useamman lapsen kanssa on ihan täyttä helvettiä. Myöhäistä se on nyt katua. Voisin tällä työn ja uupumuksen määrällä erota ,että saisin viikon ilman lapsia.
Eikä tuo mieskään enää kovin paljoa nappaa ,kun olemme erkaantuneet jo muutenkin, kun molemmat koko ajan stressaantuneita ja vihaisia.
Olisi pitänyt tyytyä yhteen!!!
Olisi niin ihana saada lisää omaa rauhaa. Tämä lapsiperheellisten hamsterinpyörä on vaan niin uuvuttavaa: Työssä puristetaan mehut irti, lisäksi jommallakummalla lapsella aina joku uhmakausi menossa ja ukko on hapan kun sitruuna. Siihen sitten kotitöitä, riitelyä, stressiä, väsymystä ja muuta mukavaa päälle. Näin.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä paskin syy erolle. Miten omista lapsistaan ja omasta tavallisesta perhe-elämästä muka voi niin uupua, että sen takia pitää erota, että saisi omaa aikaa? Anna ne kakarat kokonaan huostaan niin saat levätä.
Jep. Valitettavasti vaan nykyään yhä yleisempää. Naiset luulevat sen olevan joku ideaaliratkaisu (kuten joku jo yritti esittää), että saa itse lepoa ja pystyy antamaan sitten "omalla" viikolla enemmän energiaa lapsille. Sitä vaan ei tajuta, että se ero on paljon suurempi ongelmien ja traumojen aiheuttaja niille lapsille kuin pienemmällä liekillä leikittäminen. Ja mitä sitä miesraukan kohtaloa edes miettimään, mokomakin sika kun yritti liian kovasti hankkia elantoa ja huolehtia perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä arki useamman lapsen kanssa on ihan täyttä helvettiä. Myöhäistä se on nyt katua. Voisin tällä työn ja uupumuksen määrällä erota ,että saisin viikon ilman lapsia.
Eikä tuo mieskään enää kovin paljoa nappaa ,kun olemme erkaantuneet jo muutenkin, kun molemmat koko ajan stressaantuneita ja vihaisia.
Olisi pitänyt tyytyä yhteen!!!
Nyt vähän rennompi asenne. Lastenhoitoon apua ulkopuolelta, rahalla jos ei muuten. Ihmiset ajaaitsensä hulluuden rajamaille kun täytyy tehdä sitä ja tätä. Työ ei tekemällä lopu, ota muksut kainaloon ja levähdä.
Siis täällä erotessa yleisin malli on se että lapset ovat vuoroviikoin toisella vanhemmalla.