Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä ihmeen saavutus se luomusynnytys on? Millä perusteella ihminen kieltäytyy mahdollisuudesta kivun lievitykseen jos sellainen on keksitty?
14.01.2017 |
Meikäläinen veti polkupyörällä turvalleen ja joutui tikattavaksi, mutta ei kyllä tullut mieleenkään pyytää "luomutikkausta". Ihan kiitollisena otin puudutuksen. Ei tämä meidän elämä vuonna 2017 ole kovin luomua muutenkaan.
Kommentit (70)
Tämä on muakin aina vähän ihmetyttänyt... Mutta jotain hienoa siinä varmasti on, koska se muistetaan aina sanoa erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi kolmesta lapsestani on syntynyt luomuna sen takia, että en ehtinyt saamaan mitään. Tenavat tulivat molemmat sen verran kiireellä, että hyvä kun synnytyssaliin ja yleensä koko sairaalaan ehdin. Sellaista sattuu.
Ei mulla ollut tarvetta kivunlievitykselle, mutta ei se mikään saavutus ollut, niin vain kävi kummallakin kerralla. Jos olisi kestänyt pitempään tai ollut kivuliasta, niin tottakai olisin ottanut lievitystä.
Synnytys on luonnollinen tapahtuma, tikkaus ei.
Yksi tuttu höpisi jotain oman kehon kuuntelemisesta sun muusta. Minäkin kuuntelin kehoani kun teloin itseni, totesin että sattuu saatanasti ja lääkkeitä kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun kaksi ensimmäistä synnytystä olivat luomuja koska olivat niin nopeita.
Kolmannessa olisin ehtinyt kivunlievityksen saamaan ja sitä ehdotettiinkin monta kertaa. Tuntui vaan että se kivunlievitys uutena asiana pelotti enemmän kuin "tuttu" luomusynnytys. Oli henkisesti helpompi mennä tutulla turvallisella, toki kivuliaammalla tavalla kuin kokeilla siinä tilanteessa jotain, johon ei ole ole oikein osannut varautua.
Ilokaasua sain molemmista, mutta mitään neuloja en halunnut selkääni pistettävän, enkä liioin muuallekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla menee synnytykset niin että jos lääkkeellisesti niitä lähdetään lievittämään ne joudutaan lääkkeellisesti viemään myös loppuun.
Epiduraali -> Pakko laittaa oksitosiinitippa kun supistukset loppuu/ hidastuu. Sitten lääkkeillä yrittään saada supistuksIin tehoa ja kalvot pitää puhkaista ja vauvalle pitää laittaa "pinni" päähän.( mikä hiton pinni? Se on pikemminkin ruuvi josta tulee 3 viikkoa rupi vauvan päähän) Lapsivesi menee vihreäksi ja vauvaa joudutaan imemään nielu/nenä heti synnyttyään. Supistukset ollu niin tehottomia ettei istukka irtoa ja sitten vasta aletaankin pumppaan lääkkeitä niin suoneen kuin perseeseenkin. Painellaan vatsa mustelmille ja lopulta leikkaussaliin istukan käsin irroitukseen humautuksessa. Sitten oksennan 2pv. lääkepahoinvointia ja makaan tipassa omassa veressä ja oksennuksessa.
Luomuna pääsen paljon helpommalla.
Koska joillekin kaikki elämässä on kilpailua, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olisin tosiaan halunnut epiduraalin, mutta mentyäni sairaalaan se oli liian myöhäistä.
Ei ollut mikään saavutus vaan sattuma tuo synnytys luomusti.
Tuntuu että kuolema tulee. Eo tule niin herkästi repeämiä, kun lapsi saa tulla omaa tahtiaan. Kipulääkket vie tuntoa ja kätilö neuvoo koska saat ponnistaa ja koska pitää taukoa. Synnytyskivut unohtuu heti kun saa lapsen syliinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on kolme synnytystä lähes "luomuna", ilokaasua sain.
Kaikki synnytykset ovat olleet aika nopeita 6-8 h, ekassa lapsi syntyi sellaiseen valmisteluhuoneeseen, en ehtinyt saada mitään. Kun tulin sairaalaan kohdunsuu oli auki 2 cm ja ei kuulemma piiiitkään aikaan tarvii mitään. No, se pitkä aika lapsen syntymään oli siitä hetkestä 1 h 30 min ja kivut tietty aivan helvetilliset kun niin nopeaan avautui, kätilöopiskelija vaan tuumasi että "tekeepä se nyt kipiää noinkin alkuvaiheessa".
No, kahdessa seuraavassa sitten en vaan tuntenut tarvitsevani ensin pitkään aikaan mitään ja kun olisin tarvinnut, oli jo aika ponnistaa lapsi maailmaan.
Kaikki vaan ei koe tarvitsevansa kivunlievitystä, ainakaan esim. epiduraalia.
En ymmärrä minäkään. Kipu ei ole mitenkään sen "luonnollisempaa" kuin kivun lääkitseminenkään. Eikä siitä kenellekään mitaleja myönnetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi kolmesta lapsestani on syntynyt luomuna sen takia, että en ehtinyt saamaan mitään. Tenavat tulivat molemmat sen verran kiireellä, että hyvä kun synnytyssaliin ja yleensä koko sairaalaan ehdin. Sellaista sattuu.
Kuten myös. Kolmannen kohdalla ehdin saada pudendaalin (kun sattui olemaan lääkäri vapaana). En näe kyllä mitään ihannoitavaa luomusynnytyksessä. Itsensä kiduttamista.
Vierailija kirjoitti:
Synnytys on luonnollinen tapahtuma, tikkaus ei.
Idiootti. Lue nyt edes otsikko, ennen kuin kommentoit.
Vierailija kirjoitti:
Mulla menee synnytykset niin että jos lääkkeellisesti niitä lähdetään lievittämään ne joudutaan lääkkeellisesti viemään myös loppuun.
Epiduraali -> Pakko laittaa oksitosiinitippa kun supistukset loppuu/ hidastuu. Sitten lääkkeillä yrittään saada supistuksIin tehoa ja kalvot pitää puhkaista ja vauvalle pitää laittaa "pinni" päähän.( mikä hiton pinni? Se on pikemminkin ruuvi josta tulee 3 viikkoa rupi vauvan päähän) Lapsivesi menee vihreäksi ja vauvaa joudutaan imemään nielu/nenä heti synnyttyään. Supistukset ollu niin tehottomia ettei istukka irtoa ja sitten vasta aletaankin pumppaan lääkkeitä niin suoneen kuin perseeseenkin. Painellaan vatsa mustelmille ja lopulta leikkaussaliin istukan käsin irroitukseen humautuksessa. Sitten oksennan 2pv. lääkepahoinvointia ja makaan tipassa omassa veressä ja oksennuksessa.
Luomuna pääsen paljon helpommalla.
Mitään rupea ei meillä tullut eikä ollut vatsassakaan mustelmia. En oksentanut eikä ollut ongelmia istukankaan irtoamisen kanssa. Sata kertaa helpompaa kuin kärsiä kivuista! Se nyt ei ole mitään jos lapsen nielu joudutaan imemään, meillä jouduttiin. Ei se lapsi sitä muista :) Oksitosiinia tarvittiin muutenkin, koska synnytys käynnistettiin.
En tahdo:
- repeämiä
- imukuppisynnytystä
- muita komplikaatioita
En tahdo olla niin puuduksissa, etten osaa ponnistaa ja siksi repeän (niin kyllä kävi...kiitos epiduraalin)
Ennen kaikkea näen luomu synnytyksen etuna synnyttäjälle. Että se kannattaa ottaa oman itsensä vuoksi jos tuntee konstit hoitaa kipua lääkkeettömästi. Kärsiä ei kannata kenenkään.
Keskityin täysin kivun hallitsemiseen. Ei vaan tullut mieleen alkaa neuvotella epiduraalista ja odotella että saako sitä vai ei - siis ehditäänkö antamaan. Tämähän on resursssikysymys. Kammoan lääketieteellisiä toimenpiteitä. Piikki selkärankaan - ei kiitos, ei olisi ollut sen arvoista. Lapsia 2.
Ekassa synnytyksessä olin niin pöllyssä ja puudutettu, etten enää ollut perillä mistään. Ponnistuksetkin meni miten sattuu, kun en tuntenut niitä ollenkaan. Sen takia synnytys vaan kesti ja kesti ja lapsella olikin sitten jo hätä. Itsellä myös hengitys lamaantui, kun epiduraali nousi keuhkoihin... kaikkea muuta juttua.
Joten seuraaviin vaadin luomua, että olis joku käsitys synnytyksen etenemisestä. Sattuhan se, muttei niin hirveesti kuin esim jalan murtuminen. En katunut. Lisäksi mulla on korkea kipukynnys ja osaan paljon rentouttamalla ja hengittelemällä lievittää kipua.
Asiasta puhun nyt ekaa kertaa ääneen. Neljähän noita on maailmaan tupsahtanut, muttei ole ollut erityistä tarvetta asiasta julistaa. Vain ekan synnytyksestä ihmiset ovat kyselleetkin enemmän, jälkimmäisistä vain se pakollinen. "miten meni?" Hyvin meni. Ok.
Alue: Aihe vapaa
1700 -luvulla oli elämä luomua. Muksuja puskettiin maailmaan tusina ja yli puolet kuolla kupsahti. Mammat sairastui lapsivuodekuumeeseen ja niitä yritettiin parantaa manaamalla. Raajat amputoitiin ilman mitään kivunlievitystä. Jengi kuoli rokkoihin ja muuhun ällöttävään. Siinä teille ihannetta!