Palkan perässä työpaikasta toiseen hyppelevät ihmiset

Eli jos et heti yläasteella tiennyt mikä sinusta tulee isona ja huomasit töissä että se ei olekkaan sinun juttu niin sinun on vaan oltava siinä paskassa loppu elämäs. Huku paskaasi. Oisit lapsena tienny niin ei olis tätä ongelmaa. Niin me muut tiedettiin jo lapsena että halutaan tällä alalla olla. Miks et sinä? Ootko jotenkin vammanen. Menisit hoitoon.

AP tapa itsesi.

Helpoin tapa saada palkankorotus on vaihtaa työpaikkaa. Varsinkin naisten tekemä työ otetaan itsestään selvyytenä ja olemassa olevassa työssä on todella vaikeaa saada palkankorotus.

Työtä vaihtamalla laajennat myös osaamistasi ja saat uutta näkökulmaa asioihin. Minä en ymmärrä ihmisiä jotka ovat samassa työssä vielä viiden vuoden kulututtua. Urakehitys pysäytetään ensimmäiseen työpaikkaan.

Itse vaihdan tehtäviä tai työpaikkaa 2-4 vuoden välein.

Hahahahaha... jaa-a. Tulit ap kertoneeksi oman sosioekonomisen statuksesi ja sen, että olet duunari.

Meinaan akateemisilla aloilla ja johtotehtävissä nimenomaan PITÄÄ vaihtaa työpaikkaan parin, kolmen vuoden välein. Se on merkki kunnianhimosta ja halusta edetä uralla.

Ok, ei nyt toki siis parin kk välein, mutta kyllä: palkkaa, työtehtävien haasteita ja uralla etenemistä pitääkin arvostaa.

Työpaikkaa pitäisi vaihtaa enintään 4 vuoden välein. Sitä pitempään yhdessä työsuhteessa pysyminen kertoo, että ihminen ei kykene kehittymään. Kuka palkkaa sellaisen, joka on vaikka 8 vuotta tehnyt samaa rutiinia?

Ei pidä jäädä märehtimään samaan paikkaan loppuiäkseen, duunin vaihto parempaan tekee hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikkaa pitäisi vaihtaa enintään 4 vuoden välein. Sitä pitempään yhdessä työsuhteessa pysyminen kertoo, että ihminen ei kykene kehittymään. Kuka palkkaa sellaisen, joka on vaikka 8 vuotta tehnyt samaa rutiinia?

Entäpä jos työt kehittyvät omassakin työpaikassa. Jos työpaikkoja on alalla vain muutama, niin olisihan sekin outoa, jos olisi monta kertaa saman työnantajan palveluksessa.

Alakohtaista, mutta aika monella alalla pätkätyöt ovat arkipäivää. CV voi olla täynnä pätkiä eri työpaikoista ja työntekijä enemmän kuin mielellään olisi ollut pitkissä työsuhteissa. Omalla alallani pätkätyöt eivät ole samalla tavalla yleisiä kuin esim kaupanalalla tai hoitoalalla, mutta jotkut yritykset palkkaavat vain palkkatuella ja sen vuoksi työsuhteet voivat olla lyhyitä. Työsuhteen pituus on siis ollut työnantajan eikä työntekijän toivomus. Mulle työsuhteiden pituuden arvioimisessa merkitsee työnhakijan ikä. Pidän selvänä, että nuori ihminen haluaa kehittyä, hankkia monipuolista osaamista ja edetä urallaan. Aina ei ole mahdollista parin vuoden välein siirtyä haastavampiin tehtäviin saman yrityksen palveluksessa vaan on vaihdettava työpaikkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Hahahahaha... jaa-a. Tulit ap kertoneeksi oman sosioekonomisen statuksesi ja sen, että olet duunari.

Meinaan akateemisilla aloilla ja johtotehtävissä nimenomaan PITÄÄ vaihtaa työpaikkaan parin, kolmen vuoden välein. Se on merkki kunnianhimosta ja halusta edetä uralla.

Ok, ei nyt toki siis parin kk välein, mutta kyllä: palkkaa, työtehtävien haasteita ja uralla etenemistä pitääkin arvostaa.

No en minä duunarina ole ollut samassa työpaikassa neljää vuotta kauempaa.

t. mieluummin duunari kuin idiootti

Vierailija kirjoitti:

Eli jos et heti yläasteella tiennyt mikä sinusta tulee isona ja huomasit töissä että se ei olekkaan sinun juttu niin sinun on vaan oltava siinä paskassa loppu elämäs. Huku paskaasi. Oisit lapsena tienny niin ei olis tätä ongelmaa. Niin me muut tiedettiin jo lapsena että halutaan tällä alalla olla. Miks et sinä? Ootko jotenkin vammanen. Menisit hoitoon.

AP tapa itsesi.

Minä en missään sanonut, että samassa työpaikassa pitäisi olla koko elämänsä ajan. Puhuin ihmisistä, jotka hyppelevät ihan muutaman kuukauden välein palkan perässä työpaikasta toiseen ja joillekkin saattaa kertyä jo vuodessa tai parissa vaikka kuinka monta erilaista pientä työsuhdepätkää. Kyllähän se oikeasti kertoo jostakin, jos vakityöntekijä ei pysty samassa paikassa pysymään paria tai kolmea kuukautta kauempaa ja näitä parin-kolmen kuukauden pätkiä kertyy sitten vuodessa tai parissa niin paljon, että ne pitää laskea ainakin kahden käden sormilla, eikä välttämättä riitä kahden käden sormetkaan. Kyse siis vakityöntekijöistä, en tarkoita kausityöntekijöitä, kesätyöntekijöitä tai harjoittelijoita.

Vierailija kirjoitti:

Hahahahaha... jaa-a. Tulit ap kertoneeksi oman sosioekonomisen statuksesi ja sen, että olet duunari.

Meinaan akateemisilla aloilla ja johtotehtävissä nimenomaan PITÄÄ vaihtaa työpaikkaan parin, kolmen vuoden välein. Se on merkki kunnianhimosta ja halusta edetä uralla.

Ok, ei nyt toki siis parin kk välein, mutta kyllä: palkkaa, työtehtävien haasteita ja uralla etenemistä pitääkin arvostaa.

Ensinnäkin, ensimmäinen väitteesi ei pidä minun osaltani paikkaansa. Toiseksi, minä puhuin nimenomaan sellaisesta parista kuukaudesta. -AP

Niin kauan kuin niitä uusia ja parempipalkkaisia töitä löytyy niin eikö kaikki ole ok. Sitten voi jäädä pitemmäksi aikaa kun ei enää.etene.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikkaa pitäisi vaihtaa enintään 4 vuoden välein. Sitä pitempään yhdessä työsuhteessa pysyminen kertoo, että ihminen ei kykene kehittymään. Kuka palkkaa sellaisen, joka on vaikka 8 vuotta tehnyt samaa rutiinia?

Helpommin sanottu kuin tehty. Jos ei saa muuta, niin on oltava samassa työssä koko ajan. Ei kukaan palkkaa sittenkään, jos irtisanoutuu neljän vuoden jälkeen ilman tietoa uudesta paikasta.

Ap:lle sanoisin, että nykyisin ei kannata olla lojaali työnantajalle, koska heistä ei yksikään ole lojaali työntekijälleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos et heti yläasteella tiennyt mikä sinusta tulee isona ja huomasit töissä että se ei olekkaan sinun juttu niin sinun on vaan oltava siinä paskassa loppu elämäs. Huku paskaasi. Oisit lapsena tienny niin ei olis tätä ongelmaa. Niin me muut tiedettiin jo lapsena että halutaan tällä alalla olla. Miks et sinä? Ootko jotenkin vammanen. Menisit hoitoon.

AP tapa itsesi.

Minä en missään sanonut, että samassa työpaikassa pitäisi olla koko elämänsä ajan. Puhuin ihmisistä, jotka hyppelevät ihan muutaman kuukauden välein palkan perässä työpaikasta toiseen ja joillekkin saattaa kertyä jo vuodessa tai parissa vaikka kuinka monta erilaista pientä työsuhdepätkää. Kyllähän se oikeasti kertoo jostakin, jos vakityöntekijä ei pysty samassa paikassa pysymään paria tai kolmea kuukautta kauempaa ja näitä parin-kolmen kuukauden pätkiä kertyy sitten vuodessa tai parissa niin paljon, että ne pitää laskea ainakin kahden käden sormilla, eikä välttämättä riitä kahden käden sormetkaan. Kyse siis vakityöntekijöistä, en tarkoita kausityöntekijöitä, kesätyöntekijöitä tai harjoittelijoita.

Ne valehtelee sulle, joutuvat vaan koeaikana pois. Harva liksan vuoksi vaihtaa useasti vuodessa, tai ammatti on eika erikoinen :)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on melkoisen käsittämättömiä tapauksia sellaiset ihmiset, jotka hyppelevät vähän väliä työpaikasta toiseen, koska uudesta työpaikasta saisi parempaa palkkaa. Ovatkohan tällaiset ihmiset kuulleet koskaan sellaisesta asiasta, kuin työhönsä sitoutuminen ja lojaalisuus työnantajaansa kohtaan?

Oli 16 vuotta lojaali työnantajaani kohtaan ilman suurempia palkankorotuksia. Sitoutuminen ja lojaalius loppui jatkuviin YThin ja lopulta irtisanomiseen. Nyt olen shoppaillut uusia työpaikkoja palkan perässä minkä kerkeän. Se on ainoa tapa saada palkka nousemaan. Harmittaa etten älynnyt tehdä tätä aiemmin. Olin liian sitoutunut työhöni. On sairasta olla lojaali tai sitoutua työnantajaan. Työnantaja ei tule auttamaan jos sinulla menee elämässäsi huonosti. Perhe, ystävät ja jopa harrastuskaverit ovat tässä suhteessa oikea apu.

Yleensä 4 kk koeaika, niin ap:n juttu on täyttä puppua. 😉