Jo 16-vuotiaana seurustelun aloittannet, missä on ELÄMÄNNE?

Alettiin seurustella kun olin 15, nykyään 22 ja edelleen yhdessä. Säästetään omaan asuntoon rahaa ja ollaan onnellisia. Kaikenlaista teiniperseilyä on tehty, vaikka parisuhteessa olenkin ollut. Sen ansiosta kuitenkin myös vältytty paljolta sellaiselta, mitä olisi myöhemmin katunut.

hullu_ukko kirjoitti:

Eikähän nuo ole ehtineet elää muutazkin elämää, kuitenkaan yksikään 16-vuotiaana aloitettu seurustelusuhde ei ole kestänyt kuin vähän aikaa korkeintaan muutaman vuoden.

Omasta sosiaalisesta piiristä en ainakaan tunne yhtään tapausta jossa teini iässä aloitettu suhde olisi kestänyt aikuisuuteen.

Terkkuja vaan, olimme 16 ja 17 kun aloitimme seurustelun mieheni kanssa, ja nyt yli 20 vuotta onnellista yhdessäoloa takana :)

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla, kuinka moni 16v seurustelun aloittaneista ja sen kumppanin kanssa perheen perustaneista, ovat edelleen yhdessä. Oma siskoni alkoi seurustelemaan lukion 2luokalla juuri 17v täyttäneenä, 16v pojan kanssa. Ovat edelleen yhdessä, ikää molemmilla nyt 38v, lapsia 3 ja vaikuttavat onnellisilta, mutta kaikki eivät varmaan enää ole yhdessä, kun avioerotilastoja katsoo, vai onko kuitenkin ne jotka jo kasvoivat ns yhteen useammin kuin ne, jotka löysi kumppaninsa vasta myöhemmällä iällä. Olisi kiva tutkia asiaa, missä iässä avioliitot useammin kestävät/erotaan, vai onko sillä merkitystä. Vai onko siitä jo tutkimusta olemassa?

Numero 28 vastaa. Me tosiaan alettiin seurustella nuorena ja saatiin lapsetkin nuorena. 16 olin, kun alettiin seurustella ja seuraavana vuonna syntyi esikoisemme. Mies on vuoden minua vanhempi. Kuopuksen syntyessä olin 19. Kaksi lasta oli haaveemme ja ne saimme elämäämme. Tosiaan nyt 10 vuotta yhdessä, joten lapsetkin ovat jo vähän isompia. Me eletään ihan tavallista perhe-elämää siinä missä muutkin. Juurikin ne vakityöt, omakotitalo ja kissakin löytyy. Seikat, jotka ilmeisesti toisia kauhistuttavat ;) Minas tässä on elellessä sitä elämää, joka on meidän unelmamme.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla, kuinka moni 16v seurustelun aloittaneista ja sen kumppanin kanssa perheen perustaneista, ovat edelleen yhdessä. Oma siskoni alkoi seurustelemaan lukion 2luokalla juuri 17v täyttäneenä, 16v pojan kanssa. Ovat edelleen yhdessä, ikää molemmilla nyt 38v, lapsia 3 ja vaikuttavat onnellisilta, mutta kaikki eivät varmaan enää ole yhdessä, kun avioerotilastoja katsoo, vai onko kuitenkin ne jotka jo kasvoivat ns yhteen useammin kuin ne, jotka löysi kumppaninsa vasta myöhemmällä iällä. Olisi kiva tutkia asiaa, missä iässä avioliitot useammin kestävät/erotaan, vai onko sillä merkitystä. Vai onko siitä jo tutkimusta olemassa?

Me oltiin 15 ja 16 kun aloitettiin, nyt 30+ ja edelleen yhdessä. Ei se aina niin helppoa ole ollut, mutta erokaan ei ole koskaan ollut mielessä, paitsi teininä kun muutaman ensimmäisen kuukauden aikana  oltiin viikon verran erossa. Totta kai siinä on käynyt hyvä tuuri, että meillä on myös aikuisena suht samanlaiset arvot ja halutaan elämältä hyvin samanlaisia asioita. Toisinkin olisi voinut käydä.

Vierailija kirjoitti:

Paras kaveri aloitti seurusteleen 17-vuotiaana ja nyt 35-vuotiaana ovat edelleen yhdessä ja naimisissa. Heillä on kolme lasta ja omakotitalo. Meillä oli kuitenkin tosi hauskaa opiskeluaikana ja hän biletti ihan yhtälailla kun muutkin, ainoo ero oli että hän ei deittaillut, kun hänellä oli jo poikakaveri. Ja kyllä, ihan uskollisena pysyi läpi koko koulun, eivätkä ole nyt tai ole koskaan olleet mitään hihhuleita kumpikaan.

Jotenkin hauska että jonkun mielestä sä olet jäänyt jotain paitsi jos et ole kännissä pannut jonkun tyypin kanssa tai seurustellut monen eri miehen kanssa.

Rajoittunutta on porukka, jonka mielestä ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa loppuelämän viettämisen kanssa on ainoa toinen vaihtoehto kännissä kenen tahansa kanssa paneminen. No tämähän on lestadiolaismammojen palsta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras kaveri aloitti seurusteleen 17-vuotiaana ja nyt 35-vuotiaana ovat edelleen yhdessä ja naimisissa. Heillä on kolme lasta ja omakotitalo. Meillä oli kuitenkin tosi hauskaa opiskeluaikana ja hän biletti ihan yhtälailla kun muutkin, ainoo ero oli että hän ei deittaillut, kun hänellä oli jo poikakaveri. Ja kyllä, ihan uskollisena pysyi läpi koko koulun, eivätkä ole nyt tai ole koskaan olleet mitään hihhuleita kumpikaan.

Jotenkin hauska että jonkun mielestä sä olet jäänyt jotain paitsi jos et ole kännissä pannut jonkun tyypin kanssa tai seurustellut monen eri miehen kanssa.

Rajoittunutta on porukka, jonka mielestä ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa loppuelämän viettämisen kanssa on ainoa toinen vaihtoehto kännissä kenen tahansa kanssa paneminen. No tämähän on lestadiolaismammojen palsta.

Kännissä tai selvinpäin, ei sillä nyt niin hirveästi ole väliä, kun seksi ja seurustelu useampien kuin yhden kanssa on kai se ainoa mitä nuoresta asti saman ihmisen kanssa ollut ei luultavasti ole tehnyt. Mitään muuta pitkä parisuhde ei estä.

Suvussani on ollut tapana mennä ekan seurustelukumppanin kanssa naimisiin. Ihan hyvin valitsivat, pitkiä ja onnellisia liittoja. Muistan vaan kun isosiskoni jätti menemättä ulkomaille poikaystävänsä takia, olin nuori mutta tiesin että se oli virhe. Ei hänelle ehkä mutta minulle kyllä. Päätin että samaa virhettä en tee, enkä tehnyt vaan elin kaikki unelmani enkä antanut yhdenkään miehen seistä niiden tiellä. Poikaystäviä jäi kun halusin mennä ulkomaille tai opiskelemaan uuteen kaupunkiin ja olla vapaa. Rauhoitun vasta 26-vuotiaana kun löysin sielunkumppanini. Nyt olen onnellinen perheenäiti enkä kaipaa muuta. Siskoni on edelleen onnellinen miehensä kanssa 20 yhteisen vuoden jälkeen. Suunnittelevat tosin kovin jo aikaa kun lapset ovat lentäneet pois pesästä.. Kuten kaikki muutkin tuntemani teininä aloittaneet. Itse elän tässä ja nyt.

Sitten tunnen yhden lukiossa kihlautuneen pariskunnan joka elää unelmaansa perhe-elämää. Lapset tehtiin nuorena eivätkä he muuta elämältä halua. Hekään eivät suunnittele aikaa kun lapset ovat lähteneet. Se on hienoa.

Pointtini? On hienoa löytää sielunkumppani nuorena ja elää elämä hänen rinnallaan. Kunhan ei jätä mitään elämättä tai mitään haavetta toteutumatta sen toisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras kaveri aloitti seurusteleen 17-vuotiaana ja nyt 35-vuotiaana ovat edelleen yhdessä ja naimisissa. Heillä on kolme lasta ja omakotitalo. Meillä oli kuitenkin tosi hauskaa opiskeluaikana ja hän biletti ihan yhtälailla kun muutkin, ainoo ero oli että hän ei deittaillut, kun hänellä oli jo poikakaveri. Ja kyllä, ihan uskollisena pysyi läpi koko koulun, eivätkä ole nyt tai ole koskaan olleet mitään hihhuleita kumpikaan.

Jotenkin hauska että jonkun mielestä sä olet jäänyt jotain paitsi jos et ole kännissä pannut jonkun tyypin kanssa tai seurustellut monen eri miehen kanssa.

Rajoittunutta on porukka, jonka mielestä ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa loppuelämän viettämisen kanssa on ainoa toinen vaihtoehto kännissä kenen tahansa kanssa paneminen. No tämähän on lestadiolaismammojen palsta.

Älä höpötä.

Vierailija kirjoitti:

Suvussani on ollut tapana mennä ekan seurustelukumppanin kanssa naimisiin. Ihan hyvin valitsivat, pitkiä ja onnellisia liittoja. Muistan vaan kun isosiskoni jätti menemättä ulkomaille poikaystävänsä takia, olin nuori mutta tiesin että se oli virhe. Ei hänelle ehkä mutta minulle kyllä. Päätin että samaa virhettä en tee, enkä tehnyt vaan elin kaikki unelmani enkä antanut yhdenkään miehen seistä niiden tiellä. Poikaystäviä jäi kun halusin mennä ulkomaille tai opiskelemaan uuteen kaupunkiin ja olla vapaa. Rauhoitun vasta 26-vuotiaana kun löysin sielunkumppanini. Nyt olen onnellinen perheenäiti enkä kaipaa muuta. Siskoni on edelleen onnellinen miehensä kanssa 20 yhteisen vuoden jälkeen. Suunnittelevat tosin kovin jo aikaa kun lapset ovat lentäneet pois pesästä.. Kuten kaikki muutkin tuntemani teininä aloittaneet. Itse elän tässä ja nyt.

Sitten tunnen yhden lukiossa kihlautuneen pariskunnan joka elää unelmaansa perhe-elämää. Lapset tehtiin nuorena eivätkä he muuta elämältä halua. Hekään eivät suunnittele aikaa kun lapset ovat lähteneet. Se on hienoa.

Pointtini? On hienoa löytää sielunkumppani nuorena ja elää elämä hänen rinnallaan. Kunhan ei jätä mitään elämättä tai mitään haavetta toteutumatta sen toisen takia.

Tuo on muuten varmasti ihan totta. Ja varmaan ne pariskunnat, jotka pysyvät yhdessä onnellisina teini-iästä asti, ovat toimineet juuri noin. Ainakin me olemme niin tehneet. Olemme tukeneet toisiamme haaveiden toteuttamisessa, vaikka haave olisikin ollut toisen oma. Ja vaikka olemme yhdessä kasvaneet, niin silti aina olemme olleet myös tietyllä tavalla omia persoonia.  

Aloitin seurustelun 14-vuotiaana. Opiskelin, biletin, pyörähdin ulkomailla harjoittelussa, muutin yhteen, matkustin jonkun verran, tein töitä, opiskelin vähän lisää, menin naimisiin, matkustin taas, tein vapaaehtoistyötä, tapasin kavereita, ostettiin okt, tein töitä. Sit saatiin kaksi lasta, olin kotiäitinä 6v, matkustettiin maltillisemmin, menin töihin, lapset hoitoon, tässä kohti ollaan menossa. Edelleen tapaan kavereita ja harrastankin nyt kun ei ole vauvoja talossa, reissu suunnitteilla. Thaimaassa en ole käynyt enkä käy, kaupunkikohteet ovat viime aikoina sopineet elämään, Lontoo, Lissanon, Pietari, ja sit ihan kotimaa. Elämä on parempaa kuin osasin kuvitella.

Emmä tiedä, millaista elämää sitten olisi pitänyt elää? Olen saanut enemmän kuin unelmoin <3 Koiraa ei ole eikä tule ja autokin on käsilaukkukokoa, mutta mies, lapset ja oma koti on just hyvä!

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla, kuinka moni 16v seurustelun aloittaneista ja sen kumppanin kanssa perheen perustaneista, ovat edelleen yhdessä. Oma siskoni alkoi seurustelemaan lukion 2luokalla juuri 17v täyttäneenä, 16v pojan kanssa. Ovat edelleen yhdessä, ikää molemmilla nyt 38v, lapsia 3 ja vaikuttavat onnellisilta, mutta kaikki eivät varmaan enää ole yhdessä, kun avioerotilastoja katsoo, vai onko kuitenkin ne jotka jo kasvoivat ns yhteen useammin kuin ne, jotka löysi kumppaninsa vasta myöhemmällä iällä. Olisi kiva tutkia asiaa, missä iässä avioliitot useammin kestävät/erotaan, vai onko sillä merkitystä. Vai onko siitä jo tutkimusta olemassa?

Tää olis kyllä mielenkiintoista. Minä olin 14v kun tapasin mieheni, nyt yhdessä 17 vuotta. Äitini oli 17v kun alkoivat seurustella, nyt yhdessä 40 vuotta. Mummoni oli 14v kun alkoivat... miksi sitä silloin kutsuttiinkaan, riiata?, nyt yhdessä 64v. Anoppi tapasi appiukon 16v, olivat yhdessä kunnes appi kuoli alle seitsenkymppisenä.

Löytyy niitä erojakin, itse asiassa kaikki perhettä perustamaan päätyneet tätini ovat eronneet lastensa isästä, mutta kun ne on vanhoja suhteita niin ei niistä puhuta milloin alkoivat.

Mut tällainen tilasto olis tosi mielenkiintoinen, en osaa arvata mikä olisi tulos.