Lue keskustelun säännöt.
Olenko juntti kun en vaan käsitä valkoista krääsällä sisustusta?
14.01.2017 |
En vain voi ymmärtää, mitä hienoa on siinä, että kaikki huonekalut maalataan valkoisiksi, kaikki tekstiilit ovat valkoisia (tämä vielä ok), mutta siihen sitten se varsinainen karseus; kämppä on täynnä purnukoita (yleensä valkoisia), joissa on sisällä jokin esine (edelleen valkoinen), seinillä roikkuu ties mitä killuttimia ja käsiveskoja (ei tarvinne enää mainita väriä), kämpässä liikkuessa tarvii väistellä pitkin lattioita sattumanvaraisesti olevia "koristeellisia" röykkiöitä laatikoita, paperikasseja ja kynttilälyhtyjä. Keittiössä sama sekaisuus jatkuu; on sellaista ja tällaista maustepurkkia ja posliinipurnukkaa, joihin on lykätty milloin mikäkin oksa tai kuva. Siis kamalan paljon kaikkea kamaa ja sälää joka puolella.
Ei siinä mitään, jokainen sisustakoon miten haluaa, mutta varsinkin pienissä asunnoissa vaikutelma on lähinnä sekava ja sotkuinen, kaikenlaista pikkukrääsää joka puolella, hyllyjenpäälliset täynnä krääsää, lattioilla rojua, sohvanpäälliset täynnä sekaisia rättejä ja tyynykasoja. Sellainen kauhean halvannäköinen ja sekainen vaikutelma, vaikka ilmeisesti tarkoitus on olla jotenkin tyylikäs. Vai?
Kun paljon moititaan ns. skandinaavista sisustustyyliä, joka on pelkistetty ja simppeli, niin on sekin parempi kuin halpakrääsämyymälää muistuttava kämppä - vaikka olisi kuinka valkoinen.
Kommentit (26)
Minä tykkään englantilais-tyylisestä sisustuksesta. Valkoinen krääsä-sisustus tai skandinaavinen minimalismi eivät puhuttele. Myös ranskalainen sisustus miellyttää, jos se tehdään oikein eikä halvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin tykkään englantilaisesta tai ranskalaisesta. Aitoja materiaaleja, jalopuuta, ajan ja kerroksellisuuden tuntu. Mukavia pehmeitä tekstiilejä, murrettuja muttei tunkkaisia sävyjä. Kirjoja ja taidetta, vähän antiikkia joukossa. Hallittu rentous.
Myös laadukas 50-luvun tanskalainen design ja arkkitehtuuri miellyttää silmää.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväpiirissäni on neljä naista jotka sisustaa just noin. Kaiken lisäksi he matkivat toisiaan kaikessa. Kämpät on täynnä ties mitä hilavitkutinta ja entisöidään niin hemmetisti jotain kirppishuonekalulöytöjä ja maalataan valkoiseksi. Sit kotona kävellään polkuja pitkin kun kamaa joka paikassa. Huoh...
Tuntuu kyllä tosi älyttömältä, kun varsinkin tammesta tai jostakin muusta jalopuusta tehtyjä huonekaluja raiskataan maalaamalla ne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväpiirissäni on neljä naista jotka sisustaa just noin. Kaiken lisäksi he matkivat toisiaan kaikessa. Kämpät on täynnä ties mitä hilavitkutinta ja entisöidään niin hemmetisti jotain kirppishuonekalulöytöjä ja maalataan valkoiseksi. Sit kotona kävellään polkuja pitkin kun kamaa joka paikassa. Huoh...
Tuntuu kyllä tosi älyttömältä, kun varsinkin tammesta tai jostakin muusta jalopuusta tehtyjä huonekaluja raiskataan maalaamalla ne.
Tää saa mut aina vihaiseksi. Tulee oikein surku sen huonekalun puolesta. Tekisi mieli ottaa ja rakastaa se takaisin alkuperäiseen loistoonsa.
Minun mielestäni "sisustus" menee jo lähtökohtaisesti metsään. Koko sanasta tulee mieleen joku käsittämätön väkerrys ja nyherrys, esineet vailla tarkoitusta ja keksimällä keksityt ratkaisut, joilla kotia tunkkaistetaan.
Sen kun hankkii laadukkaita ja yhteen sopivia huonekaluja sitä mukaa kun huomaa niitä tarvitsevansa ja elelee niiden keskellä elämäänsä. Paras sisustuskeino on suursiivous.
Suomalaiset eivät osaa käyttää tanskalaisten ja ranskalaisten tavoin valkoisen eri sävyjä. Kaikki on kliinisen puhdasta ja kiiltävää. Sisustus on enemmän asetelmallista kuin asuttavaa.
Kaunein valkoinen koti on tietenkin John lennonin Imagine-videon koti - valtavat ikkunat ja flyygeli, ei muuta. Siihen on suomalaisilla ikea-kodeilla pitkä matka.