Lue keskustelun säännöt.
Kysy transsukupuoliselta tytöltä -- mitä vain
Tähtisimmu
14.01.2017 |
Täällä taas sama 28v transtyttö, jolla on exänsä kans biologinen lapsi (n. 3.5v) tarjoaa mahdollisuutta kysyä mitä tahansa mikä on aina mietityttänyt transihmisissä; hoidot, diagnoosi, arki, seksuaalisuus, sosiaalinen elämä, keho / minäkuva, mitä vain. Miksi? Koska ihmisiä monesti kiinnostaa mutta ei ole ketään keneltä kysyä ja monet vaihdokkaat on niin ahdistuneita etteivät kykene tai osaa vastata (kokemuksen puutteen takia) ja haluun omalta osalta helpottaa ilmiön kohtaamista ja ymmärtämistä. :)
Perusjuttuja on: oon cybergoth-tyylinen ja punk-henkinen mimmi, diagnoosi F64.0 saatu 06.05.2015, vähän päälle 500 päivää hormonikorvaushoidossa, 150mg spironolaktoni ja 6mg estradioli-hemihydraattia menee tällä hetkellä päivittäin, henkilötunnus on naisen, kirurgiaa ei ole tehty, rinnat on 80B - 80C luonnolliset ja opiskelen yliopistossa.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
★Tähtisimmu ★ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei saa kutsua tytöksi?
M43
Saahan sitä kutsua itseään miksi vaan, mutta 28 vuotiaan pitäisi kokea itsensä jo aikuiseksi, varsinkin kun lapsiakin on.
Useimmat mun ystävätkin sanoo mua tytöks ja käyttää pilke silmäkulmassa -perusteena että vastahan mulla on menossa toinen vuosi sitä oikeaa teini-ikää, mitä en saanut koskaan oikeassa kehossa kokea. ;) Voin olla nainenkin, ihan miksikä tahtoo kutsua.
Osaan olla vastuullinen ym. lapseni kanssa mutta muuten mua on syytetty mm. ikiteiniksi. Aikuisten maailma on ahdistava ja se ei suoraan sanottuna edes kinosta; tehdä työtä 8h mistä ei pidä "vain koska on pakko saada" rahaa? Ahdistavaa elämänsä haaskaamista? Opetella kaikki veropaskat ja muu byrokraattinen vittumaisuus, joka on vaan tehty meitä kiusatakseen? Ei kinosta. Haluun tehdä sellasta työkseni mistä nautin. :) Ja dokatessa voin omasta mielestäni kyntää nurmea kuola poskella, siinä ei ole mitään noloa tai pahaa; sillon ku bileteetään, sillon biletetään. :D
Ok. Tämä vastaukseni vahvistaa käsitystäni siitä, että seksuaalisen elämän hmmm... "erikoisuudet" ovat yhteydessä mielenterveysongelmiin ja yleiseen epäkypsyyteen. Entäpä, jos kukaan ei haluaisi tehdä työtä? Kuka maksaisi lapsesi koulutuksen, terveydenhuollon jne.
* vastauksesi
Mielestäni olisit tarvinnut terapiaa ja lääkityksen, ei muita hoitaja :(
Olen ikiteini ja ongelmatapaus muista syistä; oon toivonut kuolevani jo 4-vuotiaana oon kirjoittanut Äidilleni noina vuosina lapun, joka on vieläki tallessa, jossa pyydän Äitiä tappamaan mut. Siihen päälle koulukiusausta ja täydellistä sosiaalista hyljeksintää 3lk --> ala-asteen loppun, niin hyvä paketti musta tuli. ;P Lisäks joitaki seksuaalisia ahdisteluja ja pahoinpitelyjä ja muita kokeneena, niin kai sitä nyt on pakko olla vähän rikki -- oli trans tai ei. Suurin osa vaihdokkaista käy ihan päiväduunissa ja elää ns. normaalia elämää. Mä nyt vaan tahdon tehdä elantoni jostain kirjottamisesta, musiikista, sanottamisesta, jostain muusta ku siitä että toimistorotta, paskaduunari tai joku muu vastaava.
Oon puolitosissani kerran jo kysynyt mun Bestikseltä (2v vanhempi kundi) että alkaako se mun edunvalvojaks, ku en osaa handlaa mun rahoja tai paljon muutakaan -- ehkä koska ei kinosta se helvetin suorittaminen ja stressaaminen? -- mutta ei se suostunut. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska tehdään korjausleikkaus?
Sitten kun on varaa teettää se kunnollisella kirurgilla, joka osaa hommansa...
...tai kun on mahdollista istuttaa kantasoluja, jotka rakentaa mulle mun biologisesti itselleni kuuluvan alapään ja vaihdetaan mun DNA:sta toinenkin kromosomi oikeaks? ;)
En oo kokenut niin kovaa ristiriitaa että olisin juoksemassa silvottavaks. Lisäks, joka kerta kun laajentaisin sitä synteettistä pinppiäni, niin muistaisin vaan että en ole biologinen; ei kohtua, ei munasarjoja, ei raskauksia, ei biologista äitiyttä... niin en ole varma olisko se mun kohdalla oikee ratkaisu. :s Oon miettiny kivesten poistoa, jotta maksa rasittuis vähemmän ku vois pudottaa sprionolaktonin pois, mutta pitäis jättää ne tyhjät pussit paikoilleen, koska niitä tarvitaan nykytekniikalla häpäreiden rakentamiseen, nii ei oo kiva vaihtis sekään. :D
http://www.vauva.fi/keskustelu/2761735/kysy-transsukupuolise kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pippelin koko
n. 15cm nykyään (kovin erektio pieneni hormoien jälkeen) ja menneiden seksikumppaneiden mukaan "tarpeeksi paksu" ;P
Oho.. lipsahti väärä copy-pasta nimimerkiks, sori. :D
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä tiesit varmasti? Kuinka käyttäydyit lapsena, ns. tyttömäisestikö? Kummasta sukupuolesta olet/olet ollut seksuaalisesti kiinnostunut vai onko väliä? Onko tuo muuttunut vai ollut aina sama? Kysyn ihan vilpittömästi koska hyväksyn ihmiset sellaisina kuin ovat sekä siksi, että pystyn tarvittaessa olemaan tukena jos törmään vastaavaan.
n. 20v
Lapsena käyttäydyin lähinnä sosiaalisesti eristäytyvästi, koska olin koulukiusattu ja hyljeksitty. Äiti sanoo etten juuri leikkinyt yksin, vaan pelasin vaan Nintendoa / PC:llä. Leikin kyllä mieluummin tyttöjen kans; saatoin valita videopelit yli poikien, mutta en koskaan tyttöjen. Yhden lapsuudenystävän kanssa leikittiin paljon viedopeleihin pohjautuvia leikkojä, niin muistan että olisin aina halunnut olla tyttö niissä, mutta en voinut kun kerran "olin poika". Muuten olin lapsena ujo, vetäytyvä ja lohduton kun en osannut esim. vaihtaa autoon renkaita niinku isoveli, enkä ymmärtänyt millään että ei mun olis tarvinnutkaan, kun olin 5-vuotias.
Oon aina kiinnostunut feminiinisistä kehoista; kikkelillä tai pinpillä, tisseillä tai ei. Ei oo tarvinnu mitään hullua tiimalasia, eikä mitään hullun machoja muskeleita, vaan sellanen sopusuhtainen ja timmi. Enemmän oon ollut pimpillisten kans, mutt on peniksellisiä joukkoon mahtunut moniakin. Aiemmin ehkä preferoin värkkejä enemmän mutta nyt se on ihan 50/50 -- kaikki kelpaa. ;)
Toki. Juuri siksi mä haluan tehdä tätä että tarjoan tilaisuuden kysyä mitä vain, koska monet ei pysty vastaamaan esim. seksiä / alapäätä koskeviin juttuihin. :)
Vierailija kirjoitti:
Koetko, että pystyt olemaan vakaa aikuinen lapsellesi?
Mikä sinä olet tätä kysymään? Mua niin tympii nämä "erilaisuuden vuoksi on pakko olla huono vanhempi" -oletukset. Tiedätkö mun lähipiiri on koostunut enimmäkseen keskiluokasta ja voi luoja millasta vanhemmuutta olenkaan nähnyt...ja kaikki näistä on juuri sun kaltaisia muka täydellisiä vanhempia...no, tosi kaukana siitä kyllä liian moni. Ei oikeaan kehoon syntyminen, suht vakaa lapsuus/aikuisuus, asuntolaina ja työpaikka takaa hyvää vanhemmuutta ja ole merkki aikuisuudesta. Se voi olla myös merkki pelokkaasta ja neuroottisesta pakosta elää elämää oletettujen normien mukaan joista ei uskalla tai ymmärrä irrottautua vaikka haluaisi. Aikuinen voi olla vastuullinen ilman tuota kaikkea! Ja toki tuo on unelma joillekin ja se on hyvä sitten niin mutta ei ihmiset ole mikään kasa toistensa klooneja, joille pätee samat asiat tilanteesta riippumatta! Tärkeintä on olla lapsen tukena ja turvana, sensitiivisyys jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
★Tähtisimmu ★ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä tiesit varmasti? Kuinka käyttäydyit lapsena, ns. tyttömäisestikö? Kummasta sukupuolesta olet/olet ollut seksuaalisesti kiinnostunut vai onko väliä? Onko tuo muuttunut vai ollut aina sama? Kysyn ihan vilpittömästi koska hyväksyn ihmiset sellaisina kuin ovat sekä siksi, että pystyn tarvittaessa olemaan tukena jos törmään vastaavaan.
n. 20v
Lapsena käyttäydyin lähinnä sosiaalisesti eristäytyvästi, koska olin koulukiusattu ja hyljeksitty. Äiti sanoo etten juuri leikkinyt yksin, vaan pelasin vaan Nintendoa / PC:llä. Leikin kyllä mieluummin tyttöjen kans; saatoin valita videopelit yli poikien, mutta en koskaan tyttöjen. Yhden lapsuudenystävän kanssa leikittiin paljon viedopeleihin pohjautuvia leikkojä, niin muistan että olisin aina halunnut olla tyttö niissä, mutta en voinut kun kerran "olin poika". Muuten olin lapsena ujo, vetäytyvä ja lohduton kun en osannut esim. vaihtaa autoon renkaita niinku isoveli, enkä ymmärtänyt millään että ei mun olis tarvinnutkaan, kun olin 5-vuotias.
Oon aina kiinnostunut feminiinisistä kehoista; kikkelillä tai pinpillä, tisseillä tai ei. Ei oo tarvinnu mitään hullua tiimalasia, eikä mitään hullun machoja muskeleita, vaan sellanen sopusuhtainen ja timmi. Enemmän oon ollut pimpillisten kans, mutt on peniksellisiä joukkoon mahtunut moniakin. Aiemmin ehkä preferoin värkkejä enemmän mutta nyt se on ihan 50/50 -- kaikki kelpaa. ;)
Toki. Juuri siksi mä haluan tehdä tätä että tarjoan tilaisuuden kysyä mitä vain, koska monet ei pysty vastaamaan esim. seksiä / alapäätä koskeviin juttuihin. :)
Niin no, kiitos vastauksestasi vaikka en mä siitä seksistä ole kiinnostunut vaan siitä että kumpaan sukupuoleen se painottuu. Toisaalta se varmaan vaihtelee täysin ihmisen mukaan vai onko jotain todennäköisyyksiä joista voi saada vihjeitä, sitä lähinnä mietin. Mieti yhtä lähellä kasvavaa lasta jonka tukena haluan olla jos asia on niinkuin se ehkä saattaa olla. No, aika näyttää. Mutta et siis tykännyt pienenä mekoista, nukeista ja kimalteesta? Ja ennenkuin joku tarttuu tähän, ei, en ole niin hölmö että kuvittelen tuon olevan todiste...älkää alkako jauhamaan p*skaa pliis, en jaksa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetko, että pystyt olemaan vakaa aikuinen lapsellesi?
Mikä sinä olet tätä kysymään? Mua niin tympii nämä "erilaisuuden vuoksi on pakko olla huono vanhempi" -oletukset. Tiedätkö mun lähipiiri on koostunut enimmäkseen keskiluokasta ja voi luoja millasta vanhemmuutta olenkaan nähnyt...ja kaikki näistä on juuri sun kaltaisia muka täydellisiä vanhempia...no, tosi kaukana siitä kyllä liian moni. Ei oikeaan kehoon syntyminen, suht vakaa lapsuus/aikuisuus, asuntolaina ja työpaikka takaa hyvää vanhemmuutta ja ole merkki aikuisuudesta. Se voi olla myös merkki pelokkaasta ja neuroottisesta pakosta elää elämää oletettujen normien mukaan joista ei uskalla tai ymmärrä irrottautua vaikka haluaisi. Aikuinen voi olla vastuullinen ilman tuota kaikkea! Ja toki tuo on unelma joillekin ja se on hyvä sitten niin mutta ei ihmiset ole mikään kasa toistensa klooneja, joille pätee samat asiat tilanteesta riippumatta! Tärkeintä on olla lapsen tukena ja turvana, sensitiivisyys jne.
On totta että poikkeavuudet oletetaan helposti huonommiksi monissa asioissa. Samaa kohdannut pelkästään ulkonäön perusteella, Mamma on perinteinen gootti ja Äiskä on kybergootti, niin kyllähän meitä on tuijotettu etenki lastenvaunujen kanssa liikkuessa. :D Mutta mitäs se meitä liikuttaa.
Suurin osa ihmiskunnasta valitettavasti on nimenomaan toistensa klooneja, ilman omia ajatuksia, omie mielipiteitä, omaa tyyliä / makua, kriittistä ajattelukykyä ja rakentavaa keskustelukykyä. Ja se että joka mediasta (mukaan lukien "sosiaalinen") tungetaan kaikkee paskaa niinku "5 vinkkiä joilla lähetät vaimosi taivaaseen sängyssä", "Oletko tiennyt tätä kakkaamisesta" ja muu klikkiotsikko kura, niin tyhmennetään ihmisiä entisestään ja alennetaan kynnystä olla ajattelematta ja vaan suorittaa, hommata samat vaatteet ja laukut ku muillaki frendeillä ja kuolla sit "tosi" onnellisena kun on just saavuttanut eläkeiän, kun on niin loppu siitä koko iän kestäneestä suorittamisesta.
Terveisin, kyynikko misantrooppi ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
★Tähtisimmu ★ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä tiesit varmasti? Kuinka käyttäydyit lapsena, ns. tyttömäisestikö? Kummasta sukupuolesta olet/olet ollut seksuaalisesti kiinnostunut vai onko väliä? Onko tuo muuttunut vai ollut aina sama? Kysyn ihan vilpittömästi koska hyväksyn ihmiset sellaisina kuin ovat sekä siksi, että pystyn tarvittaessa olemaan tukena jos törmään vastaavaan.
n. 20v
Lapsena käyttäydyin lähinnä sosiaalisesti eristäytyvästi, koska olin koulukiusattu ja hyljeksitty. Äiti sanoo etten juuri leikkinyt yksin, vaan pelasin vaan Nintendoa / PC:llä. Leikin kyllä mieluummin tyttöjen kans; saatoin valita videopelit yli poikien, mutta en koskaan tyttöjen. Yhden lapsuudenystävän kanssa leikittiin paljon viedopeleihin pohjautuvia leikkojä, niin muistan että olisin aina halunnut olla tyttö niissä, mutta en voinut kun kerran "olin poika". Muuten olin lapsena ujo, vetäytyvä ja lohduton kun en osannut esim. vaihtaa autoon renkaita niinku isoveli, enkä ymmärtänyt millään että ei mun olis tarvinnutkaan, kun olin 5-vuotias.
Oon aina kiinnostunut feminiinisistä kehoista; kikkelillä tai pinpillä, tisseillä tai ei. Ei oo tarvinnu mitään hullua tiimalasia, eikä mitään hullun machoja muskeleita, vaan sellanen sopusuhtainen ja timmi. Enemmän oon ollut pimpillisten kans, mutt on peniksellisiä joukkoon mahtunut moniakin. Aiemmin ehkä preferoin värkkejä enemmän mutta nyt se on ihan 50/50 -- kaikki kelpaa. ;)
Toki. Juuri siksi mä haluan tehdä tätä että tarjoan tilaisuuden kysyä mitä vain, koska monet ei pysty vastaamaan esim. seksiä / alapäätä koskeviin juttuihin. :)
Niin no, kiitos vastauksestasi vaikka en mä siitä seksistä ole kiinnostunut vaan siitä että kumpaan sukupuoleen se painottuu. Toisaalta se varmaan vaihtelee täysin ihmisen mukaan vai onko jotain todennäköisyyksiä joista voi saada vihjeitä, sitä lähinnä mietin. Mieti yhtä lähellä kasvavaa lasta jonka tukena haluan olla jos asia on niinkuin se ehkä saattaa olla. No, aika näyttää. Mutta et siis tykännyt pienenä mekoista, nukeista ja kimalteesta? Ja ennenkuin joku tarttuu tähän, ei, en ole niin hölmö että kuvittelen tuon olevan todiste...älkää alkako jauhamaan p*skaa pliis, en jaksa sitä.
Useammassakin vaihdokkaista tehdyssä tutkimuksessa on eritelty seksuaalinen suuntautuminen / mieltymys ja se on kyllä ihan tutkimuksesta kiinni, onko joku yliedustettuna vs. "normaaleihin" ihmisiin. Jossain transjätkissä oli enemmän homoja ku keskimäärin kundeissa ja transmimmeissä enemmän homoja ja bi-seksuaaleja, mutta jossain toisessa tutkimuksessa ei ollut vastaavia eroavaisuuksia cisvastineiden kans.
Mä en tykännyt tosiaan siis mekoista tai muuten harrastanut ristiinpukeutumista. Yläasteella aloin "ihailemaan" tyttöjen vartaloa, sen muutoksia ja myös sen vaaroja -- tuntui luonnollisemmalta pelätä raiskausta kuin pahoinpitelyä (koska oli meikkaava jätkä), samoin ku tuntui että olis kuulunut voida osallistua "tyttöjen keskusteluihin" mutta ei ollut paljon mitä kertoa. Siltikin, se oli aina että: "No mut [Tähtisimmu] on yks meistä tytöistä." ja jätkien kans: "No sä ootki tollane ämmä" tai " - - tollane neiti" Että tavallaan tuntee ittensä aika retardiks että parikyt vuotta meni ihan kuutamolla. :D
★Tähtisimmu ★ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
★Tähtisimmu ★ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä tiesit varmasti? Kuinka käyttäydyit lapsena, ns. tyttömäisestikö? Kummasta sukupuolesta olet/olet ollut seksuaalisesti kiinnostunut vai onko väliä? Onko tuo muuttunut vai ollut aina sama? Kysyn ihan vilpittömästi koska hyväksyn ihmiset sellaisina kuin ovat sekä siksi, että pystyn tarvittaessa olemaan tukena jos törmään vastaavaan.
n. 20v
Lapsena käyttäydyin lähinnä sosiaalisesti eristäytyvästi, koska olin koulukiusattu ja hyljeksitty. Äiti sanoo etten juuri leikkinyt yksin, vaan pelasin vaan Nintendoa / PC:llä. Leikin kyllä mieluummin tyttöjen kans; saatoin valita videopelit yli poikien, mutta en koskaan tyttöjen. Yhden lapsuudenystävän kanssa leikittiin paljon viedopeleihin pohjautuvia leikkojä, niin muistan että olisin aina halunnut olla tyttö niissä, mutta en voinut kun kerran "olin poika". Muuten olin lapsena ujo, vetäytyvä ja lohduton kun en osannut esim. vaihtaa autoon renkaita niinku isoveli, enkä ymmärtänyt millään että ei mun olis tarvinnutkaan, kun olin 5-vuotias.
Oon aina kiinnostunut feminiinisistä kehoista; kikkelillä tai pinpillä, tisseillä tai ei. Ei oo tarvinnu mitään hullua tiimalasia, eikä mitään hullun machoja muskeleita, vaan sellanen sopusuhtainen ja timmi. Enemmän oon ollut pimpillisten kans, mutt on peniksellisiä joukkoon mahtunut moniakin. Aiemmin ehkä preferoin värkkejä enemmän mutta nyt se on ihan 50/50 -- kaikki kelpaa. ;)
Toki. Juuri siksi mä haluan tehdä tätä että tarjoan tilaisuuden kysyä mitä vain, koska monet ei pysty vastaamaan esim. seksiä / alapäätä koskeviin juttuihin. :)
Niin no, kiitos vastauksestasi vaikka en mä siitä seksistä ole kiinnostunut vaan siitä että kumpaan sukupuoleen se painottuu. Toisaalta se varmaan vaihtelee täysin ihmisen mukaan vai onko jotain todennäköisyyksiä joista voi saada vihjeitä, sitä lähinnä mietin. Mieti yhtä lähellä kasvavaa lasta jonka tukena haluan olla jos asia on niinkuin se ehkä saattaa olla. No, aika näyttää. Mutta et siis tykännyt pienenä mekoista, nukeista ja kimalteesta? Ja ennenkuin joku tarttuu tähän, ei, en ole niin hölmö että kuvittelen tuon olevan todiste...älkää alkako jauhamaan p*skaa pliis, en jaksa sitä.
Useammassakin vaihdokkaista tehdyssä tutkimuksessa on eritelty seksuaalinen suuntautuminen / mieltymys ja se on kyllä ihan tutkimuksesta kiinni, onko joku yliedustettuna vs. "normaaleihin" ihmisiin. Jossain transjätkissä oli enemmän homoja ku keskimäärin kundeissa ja transmimmeissä enemmän homoja ja bi-seksuaaleja, mutta jossain toisessa tutkimuksessa ei ollut vastaavia eroavaisuuksia cisvastineiden kans.
Mä en tykännyt tosiaan siis mekoista tai muuten harrastanut ristiinpukeutumista. Yläasteella aloin "ihailemaan" tyttöjen vartaloa, sen muutoksia ja myös sen vaaroja -- tuntui luonnollisemmalta pelätä raiskausta kuin pahoinpitelyä (koska oli meikkaava jätkä), samoin ku tuntui että olis kuulunut voida osallistua "tyttöjen keskusteluihin" mutta ei ollut paljon mitä kertoa. Siltikin, se oli aina että: "No mut [Tähtisimmu] on yks meistä tytöistä." ja jätkien kans: "No sä ootki tollane ämmä" tai " - - tollane neiti" Että tavallaan tuntee ittensä aika retardiks että parikyt vuotta meni ihan kuutamolla. :D
Ok. Kiitos tosiaan vastauksista. Hyvää ja onnellista loppuelämää, pysy vahvana sillä sä olet ihan samalla viivalla muiden kanssa, niinkuin jokainen meistä. Eläkää ja antakaa toistenkin tehdä niin, rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
★Tähtisimmu ★ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
★Tähtisimmu ★ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä tiesit varmasti? Kuinka käyttäydyit lapsena, ns. tyttömäisestikö? Kummasta sukupuolesta olet/olet ollut seksuaalisesti kiinnostunut vai onko väliä? Onko tuo muuttunut vai ollut aina sama? Kysyn ihan vilpittömästi koska hyväksyn ihmiset sellaisina kuin ovat sekä siksi, että pystyn tarvittaessa olemaan tukena jos törmään vastaavaan.
n. 20v
Lapsena käyttäydyin lähinnä sosiaalisesti eristäytyvästi, koska olin koulukiusattu ja hyljeksitty. Äiti sanoo etten juuri leikkinyt yksin, vaan pelasin vaan Nintendoa / PC:llä. Leikin kyllä mieluummin tyttöjen kans; saatoin valita videopelit yli poikien, mutta en koskaan tyttöjen. Yhden lapsuudenystävän kanssa leikittiin paljon viedopeleihin pohjautuvia leikkojä, niin muistan että olisin aina halunnut olla tyttö niissä, mutta en voinut kun kerran "olin poika". Muuten olin lapsena ujo, vetäytyvä ja lohduton kun en osannut esim. vaihtaa autoon renkaita niinku isoveli, enkä ymmärtänyt millään että ei mun olis tarvinnutkaan, kun olin 5-vuotias.
Oon aina kiinnostunut feminiinisistä kehoista; kikkelillä tai pinpillä, tisseillä tai ei. Ei oo tarvinnu mitään hullua tiimalasia, eikä mitään hullun machoja muskeleita, vaan sellanen sopusuhtainen ja timmi. Enemmän oon ollut pimpillisten kans, mutt on peniksellisiä joukkoon mahtunut moniakin. Aiemmin ehkä preferoin värkkejä enemmän mutta nyt se on ihan 50/50 -- kaikki kelpaa. ;)
Toki. Juuri siksi mä haluan tehdä tätä että tarjoan tilaisuuden kysyä mitä vain, koska monet ei pysty vastaamaan esim. seksiä / alapäätä koskeviin juttuihin. :)
Niin no, kiitos vastauksestasi vaikka en mä siitä seksistä ole kiinnostunut vaan siitä että kumpaan sukupuoleen se painottuu. Toisaalta se varmaan vaihtelee täysin ihmisen mukaan vai onko jotain todennäköisyyksiä joista voi saada vihjeitä, sitä lähinnä mietin. Mieti yhtä lähellä kasvavaa lasta jonka tukena haluan olla jos asia on niinkuin se ehkä saattaa olla. No, aika näyttää. Mutta et siis tykännyt pienenä mekoista, nukeista ja kimalteesta? Ja ennenkuin joku tarttuu tähän, ei, en ole niin hölmö että kuvittelen tuon olevan todiste...älkää alkako jauhamaan p*skaa pliis, en jaksa sitä.
Useammassakin vaihdokkaista tehdyssä tutkimuksessa on eritelty seksuaalinen suuntautuminen / mieltymys ja se on kyllä ihan tutkimuksesta kiinni, onko joku yliedustettuna vs. "normaaleihin" ihmisiin. Jossain transjätkissä oli enemmän homoja ku keskimäärin kundeissa ja transmimmeissä enemmän homoja ja bi-seksuaaleja, mutta jossain toisessa tutkimuksessa ei ollut vastaavia eroavaisuuksia cisvastineiden kans.
Mä en tykännyt tosiaan siis mekoista tai muuten harrastanut ristiinpukeutumista. Yläasteella aloin "ihailemaan" tyttöjen vartaloa, sen muutoksia ja myös sen vaaroja -- tuntui luonnollisemmalta pelätä raiskausta kuin pahoinpitelyä (koska oli meikkaava jätkä), samoin ku tuntui että olis kuulunut voida osallistua "tyttöjen keskusteluihin" mutta ei ollut paljon mitä kertoa. Siltikin, se oli aina että: "No mut [Tähtisimmu] on yks meistä tytöistä." ja jätkien kans: "No sä ootki tollane ämmä" tai " - - tollane neiti" Että tavallaan tuntee ittensä aika retardiks että parikyt vuotta meni ihan kuutamolla. :D
Ok. Kiitos tosiaan vastauksista. Hyvää ja onnellista loppuelämää, pysy vahvana sillä sä olet ihan samalla viivalla muiden kanssa, niinkuin jokainen meistä. Eläkää ja antakaa toistenkin tehdä niin, rauhassa.
Kiitos itsellesi kysymisestä ja eipä kestä. :) Mielelläni valotan ja vastailen näihin asioihin, niin paljon kuin pystyn ja osaan. Ja hyvää jatkoa sulle kans<3 :)
Onko Michelle Obama transsukupuolinen? Vahvat huhut kertoo näin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko Michelle Obama transsukupuolinen? Vahvat huhut kertoo näin..
Jaa..? Enpä oo kuullutkaan tollasii huhuja. :D Enpä usko. Mun sisäinen homo- / transtutkani ei ainakaan oo koskaan "hälyttänyt" sen kohdalla, mutta en mä sano etten erehtyä vois. ;)
Pakko sanoa, vaikka sinä tuskin niin ajatteletkaan, että on tosi huvittavaa kun jostain syystä se on homoilla ja vaihdokkailla sama homma, että kun jollekki tulee kaapista, niin monesti kerrotaan kuinka tunnetaan omasta rapusta joku homo / trans. Tai sitten se on joku serkun ex-kumppanin sisaruksen lapsi, joka on homo / trans. Ja sitte ollaan että: "Sä varmaan tiiät sen?" :D Siis joojoo, tää on sellane valtakunnallinen kerho, että kyllä mä ainaki tunnen kaikki vaihdokkaat Helsinki - Sodänkylä välillä. Joka päivä käydään porukalla kahvilla. ;)
★Tähtisimmu ★ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Michelle Obama transsukupuolinen? Vahvat huhut kertoo näin..
Jaa..? Enpä oo kuullutkaan tollasii huhuja. :D Enpä usko. Mun sisäinen homo- / transtutkani ei ainakaan oo koskaan "hälyttänyt" sen kohdalla, mutta en mä sano etten erehtyä vois. ;)
Pakko sanoa, vaikka sinä tuskin niin ajatteletkaan, että on tosi huvittavaa kun jostain syystä se on homoilla ja vaihdokkailla sama homma, että kun jollekki tulee kaapista, niin monesti kerrotaan kuinka tunnetaan omasta rapusta joku homo / trans. Tai sitten se on joku serkun ex-kumppanin sisaruksen lapsi, joka on homo / trans. Ja sitte ollaan että: "Sä varmaan tiiät sen?" :D Siis joojoo, tää on sellane valtakunnallinen kerho, että kyllä mä ainaki tunnen kaikki vaihdokkaat Helsinki - Sodänkylä välillä. Joka päivä käydään porukalla kahvilla. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
★Tähtisimmu ★ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Michelle Obama transsukupuolinen? Vahvat huhut kertoo näin..
Jaa..? Enpä oo kuullutkaan tollasii huhuja. :D Enpä usko. Mun sisäinen homo- / transtutkani ei ainakaan oo koskaan "hälyttänyt" sen kohdalla, mutta en mä sano etten erehtyä vois. ;)
Pakko sanoa, vaikka sinä tuskin niin ajatteletkaan, että on tosi huvittavaa kun jostain syystä se on homoilla ja vaihdokkailla sama homma, että kun jollekki tulee kaapista, niin monesti kerrotaan kuinka tunnetaan omasta rapusta joku homo / trans. Tai sitten se on joku serkun ex-kumppanin sisaruksen lapsi, joka on homo / trans. Ja sitte ollaan että: "Sä varmaan tiiät sen?" :D Siis joojoo, tää on sellane valtakunnallinen kerho, että kyllä mä ainaki tunnen kaikki vaihdokkaat Helsinki - Sodänkylä välillä. Joka päivä käydään porukalla kahvilla. ;)
Nojaa.. :D Eipä tuo nyt kovin vakuuttavaa ollut kyllä. Sama koskee kaikia muitakin Tubessa nähävästi olevia videoita aiheesta. Vaikuttaa vaan mustamaalaamiselta ja Joan Riversin osalta perus muotikriitikon ja huomionkipeän Hollywood-leidin "shokkiuutiselta" ... tai sitten vaan vanhuudenhöperyyttä. ;)
Käytkö terapiassa tai käsitteletkö muilla tavoin vaikeaa lapsuuttasi?
Vierailija kirjoitti:
Käytkö terapiassa tai käsitteletkö muilla tavoin vaikeaa lapsuuttasi?
Kävin puoliks transpolin pakottamana aiemmin, jotta edes sain diagnoosin. Psykan mielestä edistyin tunnehallinnassa ja muissa mitä nyt ongelmalliseks koettiin. Enkä koe tarvitsevani terapiaa enää. Oon rikki, mutta se ei siitä uudelleen ja uudelleen samoja paskoja läpikäymällä ja jauhamalla parane. Se mitä ehdin eheytyä ihmiskehon elinaikana, niin sen eheydyn. 14 vuoden itsensä työstämisen jälkeen tapahtunut todellinen eheytyminen on niin marginaalista että en jaksa enää. Haluan nyt keskittyä olemaan Äiskä ja niin hyvin kuin pystytään Exän kanssa niin kumpikin pyrkii siihen ettei periytetä rikkinäisiä osiamme lapsellemme. Yksinäni voin sitten ahdistua, panikoida, olla häiriintynyt, viillellä ja kokea olevani arvoton / kelvoton, päihtyä ja ajautua itselleni vaarallisiin tilanteisiin niin paljon ku nyt millonki sitte tulee niitä fiiliksiä / oloja, kunhan saan työnnettyä ne syrjään lapsen läsnäollessa.
En vaan jaksa enää yrittää eheytyä kun ei se johda mihinkään. Oon sitten huomiohuora, narsisti, ikiteini, vastuuton, huostaanotettava, outo, sairas, friikki tai mitä vaan, mutta tälläsenä mut on nyt joko otettava tai sitte saa ettiä parempaa jos ei kelpaa. ;D
Sen transpolin psykan mukaan mulla olis täyttynyt epävakaan persoonallisuushäiriön lisäks estynyt, huomionhakuinen ja epäluuloinen, mutta laittoivat onneks vaan yhden diagnoosin. Mä en ite koe että mulle tarvis yhtäkään noista diagnooseista; oon suorittanu peruskoulun ja lukion ihan normi ajassa, seurustellut onnistuneesti useasti ja monta vuotta kerrallaan ja muutenki pystynyt aina "olennaisimmat" velvollisuudet hoitamaan. Mun kämppä on aina siisti ja hyvin organisoitu ja muutenki perus arjenhallinta taloutta lukuunottamatta ihan normaalisti handussa. Mulla on kymmeniä läheisiä ystäviä, joten myöskään ihsmissuhteet ei oo kärsiny.. paitsi parisuhteet, mutta ne on siltikin pysyny kasassa monta vuotta jokainen. En koe että ne olis kovin "häiriöitä" mitä mulla nyt sit pitäis olla. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetko, että pystyt olemaan vakaa aikuinen lapsellesi?
Mikä sinä olet tätä kysymään? Mua niin tympii nämä "erilaisuuden vuoksi on pakko olla huono vanhempi" -oletukset. Tiedätkö mun lähipiiri on koostunut enimmäkseen keskiluokasta ja voi luoja millasta vanhemmuutta olenkaan nähnyt...ja kaikki näistä on juuri sun kaltaisia muka täydellisiä vanhempia...no, tosi kaukana siitä kyllä liian moni. Ei oikeaan kehoon syntyminen, suht vakaa lapsuus/aikuisuus, asuntolaina ja työpaikka takaa hyvää vanhemmuutta ja ole merkki aikuisuudesta. Se voi olla myös merkki pelokkaasta ja neuroottisesta pakosta elää elämää oletettujen normien mukaan joista ei uskalla tai ymmärrä irrottautua vaikka haluaisi. Aikuinen voi olla vastuullinen ilman tuota kaikkea! Ja toki tuo on unelma joillekin ja se on hyvä sitten niin mutta ei ihmiset ole mikään kasa toistensa klooneja, joille pätee samat asiat tilanteesta riippumatta! Tärkeintä on olla lapsen tukena ja turvana, sensitiivisyys jne.
Mikäkö olen kysymään? Aikuinen. En ole täydellinen vanhempi enkä itse asiassa vanhempi ollenkaan. Lisäksi sinä halusit vastata kysymyksiin, vai mitä ;)
Aikuinen, joka mm. pitää itseään tyttönä vaikka on lähes kolmekymppinen sekä väheksyy työntekoa (jolla ne lapsen perustarpeet tyydytetään) ei voi olla psyykkisesti vakaa. Asuntolainalla tms. ei ole mitään yhteyttä asiaan.
Käytkö uimahallissa tai muissa yleisissä saunoissa?
Minkä ikäisenä tiesit varmasti? Kuinka käyttäydyit lapsena, ns. tyttömäisestikö? Kummasta sukupuolesta olet/olet ollut seksuaalisesti kiinnostunut vai onko väliä? Onko tuo muuttunut vai ollut aina sama? Kysyn ihan vilpittömästi koska hyväksyn ihmiset sellaisina kuin ovat sekä siksi, että pystyn tarvittaessa olemaan tukena jos törmään vastaavaan.