Vapaan kasvatuksen lapsena saanut puoliso
Ärsyttää katsoa vierestä ,kun puoliso ei jaksa nähdä mitään vaivaa minkään asian suhteen ,mikä ei tuota välitöntä mielihyvää ja mikä ei kiinnosta.
Tietokoneella jaksaisi istua vaikka aamusta iltaan, niinkuin on lapsenakin saanut istua.
Salaatit ,marjat ja hedelmät eivät kuulu ruokavalioon ,kun ei niitä ole lapsenakaan tarvinnut syödä.
Kotitöistä saa nalkuttaa joka välissä, kun ei itse tajua tehdä mitään muuta kuin tiskit.
Riitatilanteessa ei saa sanaa suustaan ja heittäytyy marttyyriksi "vi'''u mitä pa'''a" asenteella ja pitää mykkäkoulua. Ei ilmeisesti ole paljoa erimielisyyksiä ollut lapsuuden kodissa kun kaiken on saanut periksi.
Ei ole harrastanut lapsena mitään. Sisaruksensa ovat täysin samanlaisia.
Tuleeko tuo ikinä muuttumaan vai oliko tämä tässä? En jaksaisi tehdä itsestäni enää pelleä nalkuttamalla aikuiselle ihmiselle , tai sitten teen vaan kaiken itse. Meillä on lapsia, ja olen muutenkin jo uupunut.
Töissä mies käy, mutta siihen se sitten jääkin.
minut itseni on kasvatettu niin, että kotitöitä piti tehdä, omat sotkut siivota ja koulu hoitaa hyvin.
Vapaa kasvatus ei ole mitään muuta kuin vanhempien laiskuutta. Voihan sitä yrittää puolustaa millä tekosyillä haluaa.
Lisäksi , appivanhempani pitävät minua suorastaan hirviönä, kun kiellän lapsiltani "kivoja" asioita. Ja mukamas piilovit"""""t aina välillä. Tuntuu, että saan jatkuvasti olla puolustamassa sääntöjäni ja kieltojani MINUN lapsilleni. Puolisoni kyllä kieltää ja huutaa lapsille ,mutta ei mitenkään johdonmukaisella tavalla.
Muita samanlaisia?
Kommentit (32)
Ap ei "ilkeät" kommentit ole lynkkaamista, vaan ihan realiteettien ääneen sanomista.
Kerro ap heti jos keksit eroa paremman ratkaisun ongelmaasi.
Ensinnäkin täytyy kysyä
a) onko miehesi idiootti?
b) eivätkö teidän siisteystason vaatimukset vain kohtaa
Koska kyllä täysjärkinen mies ymmärtää, että taloutta täytyy hoitaa eikä ole reilua, että se on vain toisen vastuulla. Keskustelkaa asialla ihan rakentavasti, ilman mitään syyttelyä. Jos mies sentään tiskaa, niin ei hänkään ilmeisesti aivan retuperälle halua taloutta päästää. Toivoa siis on.
Vierailija kirjoitti:
Muita samanlaisia?
Kuulostaa kyllä tutulta. Tiskikonetta täyttää, hyvä ettei sirpaleet lentele, asiasta mainitsen ihan nätisti ja saan haista vittu, saatanaperkele vastauksen. Tuntuu että elän yli-ikäisen teinin kanssa, nukkuu puolille päiville, haistattelee ja karjuu lapsille jos uskaltavat kysyä jotain kun iskä on netissä. Ja ei ollut tuollainen kun tavattiin 20v sitten.Muutos tapahtunut n. kahden vuoden aikana.
Olen jo päättänyt lähteä, ensin mietin että kunhan saan uuden työpaikan toiselta paikkakunnalta niin lähden. Lapset vastustaa muuttoa kavereiden ym takia, mutta nykyisen työni tuloilla en tule pärjäämään yh:na. Mies on jo selkeästi ilmaissut että jos lähden "otat sitten kakarasi mukaan." Leppoisaa elämää meillä.
Kuulostaa tutulta ap. Mun mies, kohta nelikymppinen, on kuin jokin ikuinen kakara, joka ei osaa ottaa vastuuta mistään. Kotonaan ei ole ollut minkäänlaista kuria ja järjestystä. Kunhan ovat pysyneet poissa jaloista ja keksineet keskenään jotain tekemistä. Ja karkilla ja muulla kivalla ostettu tyytyväisiksi. Meillä on kolme lasta, mutta arjen pyörittäminen on kuin neljän yksinhuoltajana. Siis tekeehän mies kotitöitä kun käskee, hoitaa lapsia kun käskee, mutta oma-aloitteisesti ei saa kyllä juuri mitään aikaan. On yrittäjä ja tekee pitkää päivää, mutta ei niinkään niitä juttuja mistä saisi rahaa, vaan niitä joita on kiva värkkäillä. Mulla on kans välillä niin hermo pinnassa, kun pitää hommata elanto koko sakille, hoitaa lasten kasvatus ja kotihommat. Ja jotenkin eniten ärsyttää se että pitää koko ajan johtaa porukkaa ja tehdä kaikki päätökset ja kantaa vastuu kaikesta. Mies ei osallistu minkään asian suunnitteluun tai valintoihin, mutta valittaa kuitenkin kaikesta eikä viitsisi tehdä mitään. Kotona makaisi vain sohvalla puhelimen kanssa tai häipyisi omiin värkkäilyihinsä. Jos itsellä on jokin meno ja mies on lasten kanssa, ei älyä laittaa niille ruokaa eikä illalla nukkumaan, jos en ole erikseen käskenyt niin tekemään. "No syötiin me vähän leipää ja mikä kiire tässä nyt on vielä nukkaan", joo sitten riehutaan nälissään ja väsyksissä ja aamulla aikainen herätys hoitoon.. Ja mies vaan makaa sohvalla ja lapset laittaneet koko talon sekaisin, "no siinähän ne keskenään leikkivät" ja minä saan siivota nekin sotkut. Ja tiedoksi ihmettelijöille, ei tiedä miksi lähdin tuommoisen kelkkaan ja joo, helpompi ois kun eroaisi ja niin edelleen.
Koulujen uusi opetussuunnitelma on fanfaari vapaan kasvatuksen puolesta. Nyt sitä siis sovelletaan myös kouluissa. Lapsi saa ihan itse valita, kuinka uutterasti haluaa ahertaa. Miehesi olisi nauttinut kovasti, jos olisi käynyt tätä uutta peruskoulua.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta ap. Mun mies, kohta nelikymppinen, on kuin jokin ikuinen kakara, joka ei osaa ottaa vastuuta mistään. Kotonaan ei ole ollut minkäänlaista kuria ja järjestystä. Kunhan ovat pysyneet poissa jaloista ja keksineet keskenään jotain tekemistä. Ja karkilla ja muulla kivalla ostettu tyytyväisiksi. Meillä on kolme lasta, mutta arjen pyörittäminen on kuin neljän yksinhuoltajana. Siis tekeehän mies kotitöitä kun käskee, hoitaa lapsia kun käskee, mutta oma-aloitteisesti ei saa kyllä juuri mitään aikaan. On yrittäjä ja tekee pitkää päivää, mutta ei niinkään niitä juttuja mistä saisi rahaa, vaan niitä joita on kiva värkkäillä. Mulla on kans välillä niin hermo pinnassa, kun pitää hommata elanto koko sakille, hoitaa lasten kasvatus ja kotihommat. Ja jotenkin eniten ärsyttää se että pitää koko ajan johtaa porukkaa ja tehdä kaikki päätökset ja kantaa vastuu kaikesta. Mies ei osallistu minkään asian suunnitteluun tai valintoihin, mutta valittaa kuitenkin kaikesta eikä viitsisi tehdä mitään. Kotona makaisi vain sohvalla puhelimen kanssa tai häipyisi omiin värkkäilyihinsä. Jos itsellä on jokin meno ja mies on lasten kanssa, ei älyä laittaa niille ruokaa eikä illalla nukkumaan, jos en ole erikseen käskenyt niin tekemään. "No syötiin me vähän leipää ja mikä kiire tässä nyt on vielä nukkaan", joo sitten riehutaan nälissään ja väsyksissä ja aamulla aikainen herätys hoitoon.. Ja mies vaan makaa sohvalla ja lapset laittaneet koko talon sekaisin, "no siinähän ne keskenään leikkivät" ja minä saan siivota nekin sotkut. Ja tiedoksi ihmettelijöille, ei tiedä miksi lähdin tuommoisen kelkkaan ja joo, helpompi ois kun eroaisi ja niin edelleen.
Juurikin näin, mutta meillä ei onneksi ole vielä näin paha.
Ja joskus se tilanne ,pikkuhiljaa etenee siihen pisteeseen. Silloin on turha huudella , että miksi et ajatellut aikaisemmin. Harva sitä 18-vuotiaana ,rakastuneena miettii, että puoliso on jotenkin viitsimätön kotihommissa.
Sitä paitsi yleensä sitä suhteen alussa kumpikin osapuoli panostaa enemmän ,ja sitten lapsiperheen arjessa oikeasti näkee kuka on itsekäs ja kuka ei. Juuri nämä hyvin mustavalkoiset kommentit ,yleensä muissakin keskusteluissa tällä palstalla, ovat todella ärsyttäviä, itseään täydellisinä pitävien ihmisten kommentteja.
Kun äiti valittaa vauva -ajan väsymystään ja kysyy neuvoa, niin kommentti on joka kerta "olisit miettinyt ennen kuin teit lapsia".
Kun ei mitään järkevää osata sanoa.
Minunkin lapseni ovat kohta ilman kasvatusta kun en jaksa enää puuttua ,yksin. Siinähän tappelevat.
Jos ei halua erota, pitää rakentaa se elämä niin että itse tekee ja mies on vaan extraa. Tää kuullostaa ihan kamalalta, mutta jos koko ajan elää silleen että odottaa toiselta jotain mihin se ei pysty/halua, katkeroituu ja pilaa elämänsä. Kun moni ajattelee eroa vaihtoehtona joka helpottaisi, niin itse yh:na eläneenä voin todeta, että ihan itse silloinkin tarvii tehdä (ja seksiä/juttukaveria ei ole tarjolla koskaan vieressä).
Eli, jos miestä (tai jos se hankala osapuoli on nainen niin naista) rakastaa ja uskottomuutta/alkoholiongelmaa/väkivaltaa ei ole, kannattaa miettiä miten saa arjen ihan itse ja omalla vastuulla pyörimään ja toimii niin. Ja sitten miettii mikä puolisossa on hyvää ja mitä on kiva tehdä yhdessä ja keskittyy parisuhteen kannalta niihin.
Reiluahan tämä ei mitenkään ole, mutta aina ei elämä ole reilua.
Vierestä olen seurannut vuosia tällaista katkeroitumista jossa toisessa ei nähdä mitään hyvää (ja monesti ihan syystä ollaan pettyneitä toisen tekemättömyyteen ja vääriin tapoihin) ja katkeroidutaan ja se on nimenomaan sen katkeroitujan kannalta niin tuhoisa tapa ajatella että ei kannata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muita samanlaisia?
Kuulostaa kyllä tutulta. Tiskikonetta täyttää, hyvä ettei sirpaleet lentele, asiasta mainitsen ihan nätisti ja saan haista vittu, saatanaperkele vastauksen. Tuntuu että elän yli-ikäisen teinin kanssa, nukkuu puolille päiville, haistattelee ja karjuu lapsille jos uskaltavat kysyä jotain kun iskä on netissä. Ja ei ollut tuollainen kun tavattiin 20v sitten.Muutos tapahtunut n. kahden vuoden aikana.
Olen jo päättänyt lähteä, ensin mietin että kunhan saan uuden työpaikan toiselta paikkakunnalta niin lähden. Lapset vastustaa muuttoa kavereiden ym takia, mutta nykyisen työni tuloilla en tule pärjäämään yh:na. Mies on jo selkeästi ilmaissut että jos lähden "otat sitten kakarasi mukaan." Leppoisaa elämää meillä.
Mikähän tuon muutoksen on aiheuttanut. Työstressi? Toinen nainen? Työttömyys? Eipä tuossa muuta vaihtoehtoa ole kuin lähteä ellei syy selviä. Voimia sinulle. En voin ymmärtää miten joku voi käyttäytyä noin huonosti omilleen.
M43
Vierailija kirjoitti:
Ihan ohiksena, että vapaa kasvatus ja kasvattamatta jättäminen on eri asioita. Miestäsi ei ole kasvatettu ollenkaan, ei vapaalla kasvatuksella tai millään muullakaan.
Vapaa kasvatus on ihan toimiva menetelmä, kun sen tekee oikein.
Näin juuri, olen vapaan kasvatuksen tulos, enkä allekirjoita mitään miehesi piirteitä. Sitä ei yksinkertaisesti ole kasvatettu.
Miksi ihmiset hankkii lapsia niin nuorina että itekki ollaan vielä ihan pentuja, ei tunneta itseä eikä toista.
No hyvä. Tee rajat selväksi ja etene niiden mukaan. Näinhän sitä työelämässäkin varoitetaan ja sitten toimitaan.