Lue keskustelun säännöt.
Menetän kaiken, olen pulassa
Miksiniin
14.01.2017 |
Mieheni ilmoitti haluavansa erota.
Olen muuttanut toiselle paikkakunnalle (pienelle sellaiselle) miehen työpaikan vuoksi alle vuosi sitten. Itse sain opiskelupaikan.ja aloittanut juuri opiskelun. Oma tukiverkosto, perhe ja ystävät ovat toisella puolella Suomea ja uudella paikkakunnalla minulla on vasta muutama tuttu, ei kuitenkaan kuitenkaan oikeita ystäviä.
Mies sanoo eron syyksi, ettei ehkä enää rakasta minua kuin parisuhteessa kuuluisi, että hän on vielä nuori ja haluaa nauttia elämästä, tavata uusia ihmisiä ja että tukahdutan häntä. Viimeisin on varmasti osittain totta sillä uudessa paikassa olemme olleet paljon yhdessä jop sen takia että.on vain yksi auto ja mies kuskaa minua usein ja joudumme sopimaan aikatauluista päivittäin. Täällä ei ole julkaista liikennettä.
Tämä aivan sama keskustelu käytiin vuosi sitten ennen muuttoa kun mietimme tulevaisuutta, silloin mies kuitenkin halusi sitten jatkaa yhdessä ja aloimme suunnittelemaan tulevaisuutta ja elämää.
Nyt miehen puheet ovat siis tismalleen samoja selityksiä. L isäksi hän sanoo että jod suhteen alussa olevat riidat ym.painavat mieltä vieläkin. Tuntuu epäreilulta. Luulin, että vuoden aikaiset vaikeudet ja päätös pysyä yhdessä kaikesta huolimatta teki meistä vahvemmat kumppanit toisillemme, varsinkin kun muutimme uuteen paikkaan ja alotimme elämän täällä, teimme lupauksen olla yhdessä. Nyt eron tullessa, menetän oikeastaan aivan kaiken ja mies tietää sen. En mitenkään pysty jäämään samalle, erittäin pienelle paikkakunnalle asumaan. Joudun luopumaan opiskelupaikasta, kodista, harrastuksista joihin olen laittanut paljon rahaa. Takaisin kotipaikkakunnalle muuttaminen tarkoittaisi sitä, että joutuisin muuttamaan vanhempieni luokse, etsimään äkkiä töitä ja hankkia jostain asunto jossakin vaiheessa. Minulla ei ole varaa hankkia muuttoautoa, jolla kuljettaa oma omaisuus, vaatteet ja muutama pieni huonekalu, toisaalta eihän minulla ole varaa edes asuntoon, vuokravakuuteen tms. Olen käyttänyt opintolainani ja vanhemmiltani en saa taloudellista tukea.
Olen siis oikeasti todella pahassa pulassa! Mies ei kauheasti suostu keskustelemaan ja olen todella neuvoton. Olen sanonut miehelleni, että hänellä on jonkinlainen vastuu tässä asiassa, kun on halunnut muuttaa kanssani yhteen ja varsinkin sen jälkeen, kun jo kertaalleen olemme näistä samoista syistä melkein eronneet.
Joudun kestämään tilannetta kotona, koska ei ole mitään muutakaan paikkaa, minne mennä. Opiskelut ovat juuri alussa, mutta en pysty tekemään mitään, olen niin rikki ja ahdistunut.
Tarvitsen nyt jotain viisaita sanoja tai ideoita, miten tätä tilannetta saisi korjattua. Tietenkään en voi muuttaa miehen tunteita, mutta onhan kahden aikuisen osattava jotenkin järkevästi puhua ja selvittää välejä. Mies on kuitenkin muuten ihan kiltti, sanoo rakkaaksi ja ottaa öisin kainaloon nukkumaan vieläkin tämän kaiken keskellä.
Kommentit (231)
No hei, kun ilmeisesti eronne ei ole riitaisa - mies haluaa eri asioista kuin sinä niin eikös se voi antaa sinun asua siinä asunnossa sen aikaa kunnes saat asiasti selvitettyä? Siis tehtyä ratkaisut asuinpaikan, opiskelun suhteen. Btw. jos opintosi on alussa, kuinka olet jo käyttänyt opintolainasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sano miehelle, että muutat pois sitten kun olet saanut säästettyä tarpeeksi rahaa vuokravakuuteen. Ei hän voi sinua ulos heittää. Ihmettelen kylläkin tuota, että olet tuhlannut jo opintolainan?? t.1
Miksi elät toisten siivellä! Niin makaat kuin petaat. Jos et olisi tollanen elätettävä, olisi helppo päästä pois ilman ongelmaa.
Nyt alkuun vuokra-asuntoa etsimään koulun läheltä pikimmiten! :)
Hei. Kuulostaapa ikävältä tilanteelta, kun erosurun lisäksi joudut miettimään vaikeita käytännön asioita. Muutamaa juttua jäin pohtimaan:
- Mistä olet tähän mennessä saanut rahaa elämiseen? Opintolainasta? Onko sinulla ollut muita tuloja? Jäin pohtimaan tätä, kun sanoit, että olet laittanut harrastuksiisi "paljon rahaa".
- Miksi et voi jäädä samalle paikkakunnalle, jos opintosi ovat siellä? Onko syynä ainoastaan raha?
- Jos raha on suurin ongelma, oletko jo ottanut yhteyttä sossuun? Entä saatko opintotukea?
- Oletko kertonut tilanteesta rehellisesti vanhemmillesi? Uskon, että he voisivat auttaa sinua muuton kanssa. Takaisin lapsuudenkotiin muuttaminen voi tuntua ihan hirveältä, mutta se on väliaikaista. Jos se siihen menee, niin otat sen mahdollisuutena keräillä itseäsi ja aloitat sen jälkeen taas entistä vahvempana itsenäisen elämän.
- Onko sinulla sisaruksia, ystäviä tai vaikka serkkuja, jotka voisivat auttaa? Ei välttämättä taloudellisesti, mutta henkisesti ja konkreettista apua tarjoten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin makaa kuin petaa. Opettele ottamaan vastuu elämästäsi. Toisten varaan sitä ei voi jättää. Mieti ja toteuta oma ratkaisusi. Sekin kyllä on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä opiskelet? Olettaisin että jos sitä asiaa voi opiskella yhdellä pienellä paikkakunnalla, voit jatkaa opintojasi jossain toisessa koulussa toisellakin paikkakunnalla?
Jos olisin sinä, en varmaan haluasi jäädä ainakaa samalle pienelle paikkakunnalle exän kanssa, jossa ympyrät ovat pienet vaan muuttaisin takaisin toiselle puolelle maata, en ehkä lapsuudenkotiin, mutta kuitenkin ottaisin hieman hajurakoa.
Mies joka vielä ottaa sut viereensä nukkumaan öisin, kuulostaa sellaiselta, joka voisi hyvinkin auttaa sua muutossa jne.
Se manipuloi sua. Soutaa ja huopaa. Ensin ei halua olla sun kanssa ja sitten taas pyytää kainaloon ja sanoo rakkaaksi. Saa luultavasti jotain nautintoa sun hädästä ja yrityksistä pelastaa suhde ja saa lisäpontta jatkaa käytöstään. Ehkä sillä on joku säätö kaiken tämän lisäksi? Olen pahoillani sun tilanteesta. Pistä elämäsi uusiksi ja nouse taas jaloillesi niin jonain päivänä tuo sankari on ovesi takana itkemässä sua takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vain nyt epätoivon syövereissä. Käy juttelemassa aikuissosiaalityössä, ehkä saatat saada maksusitoumuksen takuuvuokraan, tukea muuttoon ja toimeentulotukea. Kyllä ne asiat selviää. Eihän semmoisen ihmisen kanssa kannata aikaa tuhlata, joka ei sinusta tarpeeksi välitä. Väkisin ei voi rakastaa.
Kuinka kauan opiskelut kestävät? Onko mieleinen ala vai haitko opiskelemaan sinne vain sen takia, että olisit lähellä miestä? Onko opiskelupaikan lähellä opiskelija-asuntoja, jonne voisit muuttaa? Jos paikkakunnalla ei ole julkista liikennettä, onko opiskelupaikka kuitenkin ns. keskustassa vai jossain ihan syrjässä, ettei kävely onnistu? Jos opiskelupaikka ja ala ei ole sinulle se ykkösjuttu, muuta takaisin kotipaikkakunnalle. Turhaan sinä siellä kärvistelet. Jos tiedät, että vanhemmat ottavat sinut takaisin kotiin asumaan, he varmasti auttavat muutossa. Tuskin teidän asunnossa niin paljoa isoja huonekaluja ole, jotka kuuluvat sinulle? Onko sinulla ajokortti, pystytkö esim. vuokraamaan pakettiauton? Uskoisin, että mies suostuu auttamaan sinua muutossa, kun olette kuitenkin puheväleissä ja varmasti mies kokee olevansa sinulle "velkaa", kun sentään hänen kanssa toiselle puolen Suomea muutit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sinä mitään menetä, päin vastoin nyt sinunkin elämäsi alkaa oikein toden teolla. Nauti länsimaisen naisen vapaudestasi äläkä missään tapauksessa luovuta sitä minkään uuden pikku ihastuksen takia pois!
Vierailija kirjoitti:
Menetät kaiken? Mitä ihmettä oikein höpötät? Kerrot, että sinulla on opiskelupaikka ja tuttaviakin on jo ehtinyt kertyä uudella paikkakunnalla. Nyt vain hommaat oman vuokra-asunnon vaikka koulun läheltä niin ei tarvitse kyydeistä tehdä ongelmaa.
Ei miehellä ole mitään vastuuta siitä, että siinä olet epäitsenäinen ihminen. Parisuhteet alkaa ja päättyy, se on vain elämää.
Juuri näin. Jos olet riittävän aikuinen elämään avoliitossa, olet aikuisena itse vastuussa elämästäsi. Näin keski-ikäisenä tätinä ja monenlaista kokeneena voin todeta, että koskaan ja ikinä ei pidä rakentaa elämäänsä vain toisen varaan. Ei taloudellisesti, emotionaalisesti eikä käytännön asioissa.
Nyt otat vastuun omasta elämästäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käyttänyt opintolainan toisessa opinnossa aikaisemmin, rahaa olen saanut tekemillä töitä ja säästöistä, jotka käytin loppuun kun muutimme, piti hankkia uusia huonekaluja ym.
Uudet opinnot ovat niitä joihin en aikaisemmin päässyt, nyt täällä pääsin kouluun. (Amk)
Tiedän, että olen vastuussa omasta elämästä, tuntuu vain järkyttävältä, että mies on tietäen sen halunnut olla osallisena näissä suurissa päätöksissä ja nyt hän ei sitten jaksa enää seurustella ja musertaa kaiken.
Ap
Kuulostatte kovin nuorilta. Ehkä tarinan opetus on se, ettei nuoren naisen kannata missään nimessä rakentaa omaa elämäänsä vain miehen varaan. Kuulostaa siltä, että olet tehnyt useat omaa elämääsi koskevat ratkaisut ensisijaisesti tuo miehen mukaisesti ja nyt tuli iso lasku maksettavaksi oppirahoja. Se että laittaa oman elämän miehen autopilotin varaan on tyhmää. Nuoret miehet ovat vastuuttomia eivätkä itsekään tiedä mitä oikein haluavat. Kännäävät viikonloput, iskevät uusia naisia, seikkailevat ja kokeilevat. Miehesikään ei vuosi sitten tiennyt mitä haki, joten silkkaa hakuammuntaa sinun on laskea omaa elämääsi tuollaiseen varaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostatte kovin nuorilta. Ehkä tarinan opetus on se, ettei nuoren naisen kannata missään nimessä rakentaa omaa elämäänsä vain miehen varaan. Kuulostaa siltä, että olet tehnyt useat omaa elämääsi koskevat ratkaisut ensisijaisesti tuo miehen mukaisesti ja nyt tuli iso lasku maksettavaksi oppirahoja. Se että laittaa oman elämän miehen autopilotin varaan on tyhmää. Nuoret miehet ovat vastuuttomia eivätkä itsekään tiedä mitä oikein haluavat. Kännäävät viikonloput, iskevät uusia naisia, seikkailevat ja kokeilevat. Miehesikään ei vuosi sitten tiennyt mitä haki, joten silkkaa hakuammuntaa sinun on laskea omaa elämääsi tuollaiseen varaan.
Emme ole enää kovin nuoria, lähemmäs kolmekymmentä.
Asuimme erillämme muutaman kuukauden kun mies muutti uudelle paikkakunnalle aiemmin, minun piti tehdä vielä töitä, sitten muutin perässä. Silloin otimme ns.aikalisän ja kumpikin mietti omillaan halua jatkaa yhdessä ja elämää muutenkin. Olet aivan oikeassa, oli todella tyhmä moka, että lähdin miehen matkaan näin jälkeenpäin ajateltuna, mutta asiaa kyllä harkittiin puolin ja toisin. Eihän elämässä voi tietää mitä tapahtuu, mutta yhdessä päätimme aloittaa tulevaisuuden uudella paikkakunnalla.
Ap
Minä kyllä ymmärrän ap:ta hyvin. Tilannehan on aivan kamala! Miehen takia muuttanut jonnekin korpeen, jonne ei muuten muuttaisi ja jossa ei ole mitään "omaa". Siis ei omaa työtä, ei mahdollisuutta kulkea itse kun ei ole julkista liikennettä, ei omia ystäviä. On siis parisuhteensa eteen uhrannut valtavan paljon ja joustanut valtavan paljosta. Ja mies kiittää asiasta haluamalla eroa ennen kuin elämä on edes kunnolla uudella paikkakunnalla asettunut uomiinsa. Sanoisin, että ap on tullut huijatuksi ja pahasti.
No otat ne itse ostamasi kamat mukaasi tietenkin. Ylihuomenna menet kelaan kysymään tukia. Soita sossuun, että saatat tarvita harkinnanvaraista tukea muuttokustannuksiin yms. Samoin sossu saattaa nopetuttaa asunnon saamista. Toimeentulotukihan on siirretty sinne. jos olet lainasi käyttänyt, niin sitten toimeentulotuki on se viimesijainen tuki, joka on onneksi korkeampi kuin opintotuki. Varaa myös sossusta aika, tee asuntohakemuksia netissä niin opiskeluasunnoista, asuntoiloista kuin kaupungin/kunnan asunnoista, seurakunnan asunnoista.. Kirjoita sähköposti paikalliselle diakonille. Välttämättä et saa rahaa sieltä, mutta ovat päteviä auttamaan tukiverkoistoissa. Lisäksi saat tietoa, että mistä voit hakea ruoka-apua. Se ruoka-apu voi olla hyvä apu, jos saa säästettyä ruokakuluissa.
Soita sukulaisillesi, jos he ovat sellaisia, että heistä on apua ja tukea. pidä se opiskelupaikka ja opiskele ahkerasti.
Kiitos kaikille järkevistä ja herättävistä sanoista, ymmärrän täysin, että ulkopuoliselle asia näyttää siltä, että olen umpirakastuneena juossut miehen perässä ilman omaa päämäärää tai tahtoa. Asia ei kuitenkaan ole aivan niin. Kaikesta olemme miehen kanssa yhdessä sopineet ja suunnitelleet, mies tiesi, mihin lähtee, kun muutimme tänne uuteen paikkaan, hän itse halusi sitä kovasti. Vaikka onkin hetkittäin ollut erittäin hankalaa, riitojakin, luulin, että välillämme vallitsee sopimus. Siksi harmittaa, että ne syyt miksi mies nyt haluaa erota on samoja sanasta sanaan kuin viimeksikin. Aivan kuin hän olisi unohtanut että PÄÄTTI itse haluavansa olla minun kanssa. Tietenkin ihmiset eroavat jne. Mutta tässä meidän tilanteessa minua surettaa se, että nämä päätökset vaikuttavat minuun aivan mielettömän paljon, sillä minulla ei todellakaan ole mitään muuta kuin meidän yhteinen omaisuus ja sen.ns. varaan rakennetut suunnitelmat, ikävä kyllä.
Tämä paikkakunta on niin pieni, etten voi mitenkään jäädä tänne vaikka kuinka haluaisin. Mies kuulemma voisi välillä lainata autoa tai käyttää kaupassa?? Kuulemma voisimme myös harrrastaa yhdessä välillä niinkuin tähänkin asti. Kilttiä häneltä, ehkä hän yrittää hyvittää asioita sanomalla noin, mutta kyllähän hänen on pakko tietää, ettei sellainen ole käytännössä mitenkään mahdollista. Miten me voisimme asua pikkuisessa kylässä, jossa kaikki tietävät toisensa ja tulee jatkuvasti vastaan, olemme kulkeneet yhdessä ja meidät tunnetaan "tiiminä" . Sitten yhtäkkiä miehellä olisi uusi nainen ja minut tunnettaisiin hänen surullisena exänä, joka elää sossun tuella yksin ilman minkäänlaista tukiverkostoa. Ja minun pitäisi pyytää siinä kaiken keskellä mieheltä autoa lainaan kun ei ole opiskelijalla varaa omaan?
Siks tuntuu todella, että menetän kaiken. Pk seudulla vanhempani asuvat kaksiossa, varmasti voin nukkua heidän sohvalla, mutta kuinka kauan? Ystävilläni on omat perheet ja pienet kodit, ehkä yöksi tai kahdeksi pääsen heidän luokse, mutta ajatus toisten nurkissa tuntuu ahistavalta. Ehkä tosiaan, kun voimat riittää, täytyy lähteä selvittämään pk seudun tukijärjestelmää, nyt tällä hetkellä se tuntuu vain aivan liian vaikealta jo ihan senkin takia, että olen toisella puolella Suomea.
Päällimmäinen tunne on mieletön pettymys ja järkytys, kaikki nämä kertomani asiat voivat kuulostaa tekosyiltä olla eroamatta jne. Mutta tosiasia mielestäni on että jos mies parisuhteeseen päättää lähteä tälläisin panoksin ja päättää tahtoa rakastaa, ei vain voi kääntää selkäänsä. Tai voi näköjään.
Menetät kaiken? Mitä ihmettä oikein höpötät? Kerrot, että sinulla on opiskelupaikka ja tuttaviakin on jo ehtinyt kertyä uudella paikkakunnalla. Nyt vain hommaat oman vuokra-asunnon vaikka koulun läheltä niin ei tarvitse kyydeistä tehdä ongelmaa.
Ei miehellä ole mitään vastuuta siitä, että siinä olet epäitsenäinen ihminen. Parisuhteet alkaa ja päättyy, se on vain elämää.