Kirja jonka jätit kesken

Anna Karenina.

Jan Gilloun, Pahuus. Oli liian ahdistava.

Taru sormusten herrasta. Silmät alkoi lupsaa jo ekan sivun kohdalla... ekan elokuvankin aikana nukahdin :'D Sittemmin kyllä kahlasin elokuvat läpi, mutta toiste en katsoisi.

Marko Kilven Kadotetut

Liian ahdistava (vaikka niin kauan kuin kykenin lukemaan, loistavasti kirjoitettu)

Antti Hyry - Uuni eli 2009 Finlandia-voittaja

Maailman paras nukahtamislääke. Ei tarvinut olla kuin samassa huoneessa niin jo alkoi huomata narkolepsian oireita. Ajattelin joskus kirjoittaa sille spin-off teoksen "Grilli" kaikille eutanasiaa haluaville

Kätilö ja Puhdistus jäi kesken. Liian yök, vaikka kaikkea mahdollista sontaa olen lukenut. Mukaan lukien sen Raamatunkin kannesta kanteen.

Anne Frankin päiväkirja

Mikko Rimminen: Hippa. Huhhuh mitä paskaa.

Oneiron. Samat sanat.

James Joyce: Odysseus. Olen yrittänyt monta kertaa ja aina tyssää sivulle 80. Pidän mahdollisena, että joku päivä vielä innostun.

Katja Ketun Kätilö

Useimmat venäläiset klassikot joita kunnianhimoisesti luin nuorena. Hiljaa virtaa Don oli hyvä, mutta siitäkin huomasin salaa hyppiväni yli 50 sivua kestäviä taistelukohtauksia että pääsisin taas juoneen kiinni. Anna Karenina oli ok, ja kaikki Gogolilta, mutta Dostojevski on vähän niinkuin raamattu, liikaa hahmoja vaikeilla nimillä. 

Nykykirjailijoista AnnaLeena Härkönen on jättänyt kylmäksi muutaman sivun jälkeen. Ja tämä on kommentti ihmiseltä, joka rakasti Häräntappoasetta aikanaan. 

Olen jo yli 60 v ja luen n. 5 kirjaa viikossa, mutta Sinuhe egyptiläistä en ole pystynyt lukemaan. Kolme kertaa olen aloittanut, mutta ei, kun ei.

Olen kuitenkin Tsehovit ja Dostojevskit yms. lukenut, joten ehkä on kyse "keisarin uudet vaatteet - ilmiöstä" : on muka hienoa pitää sitä hyvänä kirjanan. Olenkohan ainoa?

Turms kuolematon. Olen lukenut Waltarin teoksista Sinuhen, Mikael Karvajalan, Mikael Hakimin ja monia novelleja.

Kuitenkin tuo Turms Kuolematon oli liian pitkäpiimäinen. En saanut luettua, vaikka yritin. Puoleen väliin jäi.

30 minusta Sinuhe Egyptiläinen oli hyvä kirja. Luin sen tosin 17-vuotiaana. Ei hajuakaan, tykkäksinkö siitä edelleen. Silloin pidin kiinnostavana.

Vierailija kirjoitti:

Olen jo yli 60 v ja luen n. 5 kirjaa viikossa, mutta Sinuhe egyptiläistä en ole pystynyt lukemaan. Kolme kertaa olen aloittanut, mutta ei, kun ei.

Olen kuitenkin Tsehovit ja Dostojevskit yms. lukenut, joten ehkä on kyse "keisarin uudet vaatteet - ilmiöstä" : on muka hienoa pitää sitä hyvänä kirjanan. Olenkohan ainoa?

Mua taas yllättää Sinuhen maininta tässä ketjussa moneen kertaan.

Rakastan Sinuhea olen lukenut sen monta kertaa aina uudestaan ja uudestaan.

Venäläiset klassikot olen kahlannut läpi mutta aika väkipakolla. James Joicen Odysseus oli mielenkiintoinen, ihan tykkäsin siitäkin.

Mutta 7 veljestä on jäänyt multa kesken ainakin viisi kertaa. Aina aloitan uudestaan mutta ei vaan mene.

Länsirintamalta ei mitään uutta. Tosin olin 9. luokalla, pitäisköhän nyt 10 vuotta myöhemmin yrittää uudelleen.

Fifty shades of Gray, ihan käsittämätöntä kuraa jopa omassa genressään.

Sinuhe egyptiläinen on myös multa jäänyt kesken, mutta sitä meinaan joskus sentään yrittää uudelleen.

Missä vaiheessa kirja yleensä jää kesken? Ihan alkusivuillako jo?

Lolita. Oli mielestäni huono ja ällöttävä.

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa kirja yleensä jää kesken? Ihan alkusivuillako jo?

Yleensä

En pysty ikinä jättämään kirjaa kesken. No, lähes ikinä.