Seurustelun opettelu - normaalia aikuistumista vai jotain erityistaitoja, joita ei voi saada ilman parisuhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Ongelmaksi voisin kuvitella nousevan ennen kaikkea sen, että kun on kasvanut itsenäiseksi sinkkuaikuiseksi ja tottunut elämään tietyllä tavalla - OMALLA tavalla - voi päätösvallasta luopuminen ja kompromissielämä tuntua vaikealta.

Personaallisuuskysymys, ei kokemuksesta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmaksi voisin kuvitella nousevan ennen kaikkea sen, että kun on kasvanut itsenäiseksi sinkkuaikuiseksi ja tottunut elämään tietyllä tavalla - OMALLA tavalla - voi päätösvallasta luopuminen ja kompromissielämä tuntua vaikealta.

Personaallisuuskysymys, ei kokemuksesta kiinni.

Sitä on tavallaan historiansa vanki, tai ainakin siitä riippuvainen. Yhtä lailla kuin sinkkuna minulla on vaara tai mahdollisuus pinttyä omiin tapoihini ja luulla tai pitää niitä ohittamattomia, niin yhtä hyvin sitä voi parisuhteessa ollessaan olla tai muodostua erilaisia uskomuksia siitä, miten tulisi toimia kun ollaan sentään pari. Luulot ja kuvitelmat siitä, että kaikki muutkin tekevät juuri näin tai noin elää vahvana. Kyllä minä sinkkuna(kin) joudun myös tekemään kompromisseja. -Aina tosinaan kaipaan sitä, että olisi joku jonka kanssa väitellä ja yhdessä pohtia, että mikä olisi paras vaihtoehto.