Miksi oletetaan, että lihavat haluavat seurustella toisten lihavien kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli yksi tuollainen läski kaveri, joka vetosi aina samaan. Äitinsäkin oli. Mässyttelivät sairaalloiseen ylipainoon itseensa, koska kilpirauhanen/masennus/mikä ikinä tekosyy. Laiskoja olivat, eivätkä ottaneet vastuuta elämässä oikein muillakaan alueilla omasta toiminnastaan. Ympäristön vika aina.

Eugeniikkaa ja rasismia edelleen.

Sovitaan, että sinulla on helvetin ruma nenä. Kaikki inhoavat nenääsi. Lapsellesikin tulee helvetin ruma nenä. Tutkimusten mukaan helvetin ruman nenän omaavat ovat laiskoja ja tyhmiä. He myös kuolevat nuorempina kuin kauniin nenän omaavat. Muut ihmettelevät, miksi et leikkauta rumaa nenääsi.

Tämän sentään voisi tehdä, leikkaamalla, mutta lihavuudessakin on geneettisiä tekijöitä ja tietysti ympäristötekijöitäkin. Mikäli ihmiset eivät olisi niin rasistisia, että puuttuvat lihavien elämään, niin ehkä ongelma poistuisi itsekseen ajan kanssa. Sama pätee huumeisiin ja viinaan: mikäli ihmiset eivät puuttuisi toisten elämään, niin kyllä ongelma hoituisi ajallaan.

Hmm..jos jatkuvasti käyttää jotain ainetta joka edesauttaa ruman nenän kasvua ja syöttää tätä lapselleenkin, jolle myös kasvaa ruma nenä, niin kyllä se on oma vika.

No mikäs ruoka-aine sen ruman nenän sitten tekee? Vai onko taustalla geenit?

Siis sinusta ihmiset syntyvät hoikkana tai lihavana ja tähän ei mitenkään voi itse vaikuttaa?

Ei. Meillä on ominaisuuksia, joille emme voi mitään. Mikäli sinulla on esimerkiksi taipumus saada rintasyöpä, niin saat sen suurella todennäköisyydellä, eli miten tahansa. Lihavuuden suhteen voi yrittää tehdä jotain, mutta se jotain ei ole ainakaan sitä, että lihavaa syyllistetään lihavuudestaan. Päin vastoin, lihavien syyllistäminen, eli rasismi, lihottaa lisää. Oikea tapa olisi pohtia todellisia lihavuuden syitä. Mikäli lihava tahtoisi olla tahallaan lihava, hänen paikkansa olisi mielisairaala. Näin ei kuitenkaan ole, koska kaikki viisaat tietävät, että lihavuus on biokemiallinen ongelma, jolle ihmisen itsensä on vaikea jopa mahdoton tehdä itse mitään. Yrittää voi tapella esimerkiksi nälkää vastaan vuosikausia, mutta yrityksestä voi tulla mielisairaus kuten anoreksia, masennus tai jotain muuta.

En ole ylempi mutta sanonpahan vaan että aivan tuubaa tuo tekstisi. Tuo lätinä "lihavuuden biokemiallisista ongelmasta" kuuluu samaan kategoriaan kaiken sen liiketoiminnan kanssa, joilla lihavuudella tehdään rahaa. Lihavuus saadaan kuulostamaan tähtitieteellisen vaikealta ongelmalta, jolle ei voi mitään ja sitä pitää käsitellä terapioissa jne. Kyseessä on aivan helvetin simppeli asia: kun output > input -> laihtuu.

Väitteesi voi kumota yhdellä virkkeellä: tietosi on ollut käytössä 100 vuotta, mutta silti lihavuus yleistyy. Eli olet totaalisen väärässä.

Se että ihmisillä ei ole tarpeeksi motivaatiota tai itsekuria laihduttaa, Ei tarkoita ettei laihtumista tapahtuisi jos syö vähemmän kuin kuluttaa. Se on ihan fakta vaikka miten asiaa kääntelet.

Eli itsekuri on ongelma? Silloinhan kyse on psyykkisestä ongelmasta, joka tulisi hoitaa mielenterveyspuolella. Miksi lihavia ei julisteta mielisairaaksi? Tällöinhän kansasta on lähes kaikki mielisairaita, mutta se toisaalta voi olla oikeastikin aika totta.

Ei huono itsekuri ole mielenterveysongelma.

Onhan se. Meinaatko, että jos minun tekee mieli tappaa sata ihmistä, on ok tappaa ihmisiä, kun mieli teki?

Nyt kun luen juttujasi taidankin olla sitä mieltä että lihavat ovat kuin ovatkin mielenterveysongelmaisia. Hae siis apua.

Kyse ei ole minusta. Kyse on lihavuudesta. Vastaa asiaan.

Minä voin vastata, en siis ole tuo aikaisempi kirjoittaja. Sinä siis väität, että itsekurin puute on mielenterveysongelma? Millä tavalla, voisitko selventää? On totta, että lihavuudella on psyykkinen puoli, muutenhan kaikki halukkaat olisivat kai normaalipainoisia. Ruoasta/herkuista saa mielihyvää, itselläni esimerkiksi tilanne oli se, että olin vauvan kanssa kotona ja työelämän sosiaalisuus oli vaihtunut kotona kököttämiseen vauvan kanssa. Silloin söin ja tiedostin syöväni vain tylsyyttäni, väsymystäni jne.  Jostainhan minunkin piti saada ns. palkinto kaikesta valvomisesta ja syömällä herkkuja sain aina päivittäisen mielihyvän tunteen. Ennen sain sen liikunnalla, tapaamalla ihmisiä paljon, olemalla sosiaalinen.  Nyt syömällä. Eihän tässä mitään järkeä olekaan, mutta en silti kokenut olevani mielisairas. Vuosi meni näin, kunnes jaksoin oikeasti tehdä asialle jotain. Jotkut eivät ehkä näe omia ongelmia syömisen taustalla. Lihavat ehkä luulevat, että vain syömällä saa mielihyvää, vaikka sitä voi saada niin paljon monesta muustakin asiasta, pilaamatta terveyttään. En usko, että kaikki ylipainoiset ovat masentuneita, vaikka varmasti monia heitäkin on. Ei kaikki ole niin mustavalkoista. Suurin osa lihavista tuskin kokee itseään mielisairaaksi. Sokeriin tulee kyllä riippuvuus, mutta jos sen syömisen lopettaa kokonaan hetkeksi, riippuvuus katoaa. 

Lyhyesti perusteluni:

- kukaan ei tahdo olla lihava

- lihavat tahtovat laihtua

- psykologinen syy on yhteiskunnan rasismi / iskostaminen lihavuuden haitoista

--> silti ihmiset lihovat.

Väite: kyse on siitä, että ihmisiltä puuttuu itsekuri. Mikä itsekuria määrittää? Miksi anoreksiaa hoidetaan psykoterapialla, mutta lihavuutta ei hoideta? Mikäli lihavuus olisi itseaiheutettua, tahtotila, niin eihän sitä voi muuttaa kuin psykoterapoimalla. Tällöin lihavat ovat mielisairaita, eikö niin?

Kyllä lihavuudella on haittoja, aivan kuten monilla muillakin asioilla, esim. tupakoinnilla, alkoholin suurkulutuksella jne. Silti ihmiset lihoavat, kyllä, silti ihmiset tupakoivat, kyllä. Nämä ovat ihmisten omia valintoja. Jos ihminen ei oikeasti tahdo olla lihava, niin sitten ei ole. Nyt edelleen puhun ihmisistä, jotka ovat mieleltään terveitä, joten masentuneita yms. ei lasketa. Ihmiset lihoavat, koska huonon ravinnon saatavuus on niin helppoa nykyään. Anoreksiaa hoidetaan eri lailla, koska siinä ihmisellä on vääristynyt kuva, ihminen näkee itsensä lihavana, vaikka olisi kuoleman laiha. Lihavuudessa ei toistaiseksi tietääkseni ole tämänkaltaista kehonkuvan vääristymää, vaan lihavat itsekin tietävät olevansa lihavia. Perustelusi eivät mielestäni ole riittäviä. Uskon, että monet lihavat kyllä tahtovat laihtua, mutteivät löydä keinoja siihen, lisäksi he luulevat, että ihmedieteillä tulee muutos, mutta haluavat silti dietin jälkeen jatkaa samaa roskan syömistä kuten ennenkin, koska se on heidän mielestä kivaa, he saavat syömisestä mielihyvää jne. Valitettavasti tällä on sitten se vaikutus, että lihoaa. Elämässä ei voi saada kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montako ylipainoista oli keskitysleireillä, kun ruoka-annosten kalorikoko säädeltiin tarkasti niin, että ihmisluurangot pysyivät pystyssä?

Pointti? Että vähällä ruualla laihtuu ja pysyy just just hengissä? No valtava ylläri.

Pointti oli juuri siinä. Nämä lihavat, jotka ulisevat elävänsä terveellisesti ja treenaavansa, mutta olevan silti lihavia (geenejä on aina hyvä syyttää), olisivat vastaavalla ruokavaliolla tasan samassa kunnossa. Mistään ei voi kantaa vastuuta itse. Ei edes omasta makkaramahasta.

Niin no jos se vanki on viime viikolla sinne keskitysleirille tuotu ja ollu sinne saapuessa 100kg niin ei se sillä seuraavalla viikolla ole vielä mikään aliravitun näköinen. Vai kuvittelitko että se laihtuminen tapahtuu päivässä?

Mitä oikein sössötät? Kuulut näihin joiden dieetti alkaa joka maanantai ja loppuu tiistaina? Eli OLEN KYLLÄ OLLUT TÄSSÄ LaIHIKSELLA...

Ei kun 6 kk on kestänyt laihdutukseni. En tiedä millainen ruokavalio oli keskitysleiriläisillä, mutta olen noudattanut ravitsemusterapeutin neuvoja.

Sulla varmasti olis antaa ohjeet ja neuvot siihen miten saada motivaatio säilytettyä vittuiluista huolimatta?

Elämisessä on haittoja, elit sitten miten tahansa. Lihavuus on riski, mutta on paljon suurempiakin riskejä. Yhteiskunnan kannalta suurin riski on stressi ja sen aiheuttamat sairaudet. Jäljessä tulevat muut tekijät.

Mitä tulee lihaviin ja kehonkuvaan, niin onhan se vääristynyttä, mutta mikä sitten on oikeaa? Mikäli ihmisille iskostetaan, että lihavuus on rumaa, niin onhan se selvää, että ihminen tahtoo muuttua miellyyttääkseen toisia. Voidaankin kysyä, ovatko sellaiset lihavat terveitä, jotka eivät halua muuttua muiden mieleiseksi, vaan heillä on hyvä itsetunto ja he elävät omaa elämäänsä sellaisena kuin ovat?

Mitä tulee mielihyvähakuisuuteen, niin sitähän se huumeiden käyttökin on. Heroiini nostaa dopamiini- ja serotoniinitasot tappiin ja yksi kerta vastaa miljoonaa orgasmia. Silti heroiinin saantia rajoitetaan ja käyttäjiä ymmärretään, sillä eivät he pääse siitä addiktiostaan pois kuin harvoin. Tässä yhtymäkohtia masennukseen, lihavuuteen, ruokaan ja mielihyvään.

Minun väitteeni on se, että lihavat eivät tahdo olla lihavia ja lihavat tahtovat laihtua. Keinoja on pilvin pimein, on yliopistotasoisia ravitsemusterapeutteja, on professoireita, jotka demonisoivat milloin minkäkin ruoka-aineen kananmunista voihin. Tulokset eivät ole hyviä, päinvastoin, tulokset menevät koko ajan huonompaan suuntaan. Finriski-tutkimuksenkin suhteen on huvittavaa todeta karppauksen näkyvän siinä selvästi, eli lihominen loppui, kun karppaustrendi oli in. Nykyisin ei saa sanoa karpata, vaan puhutaan hiilihydraattien rajoittamisesta. Koomisinta on se, että joku ortopedi Heikkilä oli oikeassa ja lähes koko virallinen ravitsemuspuoli sekä lääkärikunta täysin väärässä. Siksi Heikkilästä tehtiin sekopää, lääkärit pelottelivat karppaamisesta ja tahallaan tappoivat hienon trendin. Fiksu olisi kannustanut karppaamaan ja pikkuhiljaa vienyt trendiä fiksumpaan suuntaan, mitä se kullekin on. Jokaisen ihmisen genetiikkahan on erilainen, eli oikeasti nutrigenomiikka on se, joka kertoo mikä ruokavalio sinulle on se oikea.

Mikäli paneudut siihen, millaisia lääkkeitä lihavuuden hoitoon on tehty, hirvein seurauksin, niin ymmärrät, että juuri tähän mielihyväksekukseen (CB1 eli kannabisreseptori) on yritetty vaikuttaa. Ongelma on siinä, että jos viet pois mielihyvän, viet pois tahdon elää. Siksi niin moni tappoi itsensä syötyään keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Orlistaatti salpaa lipaasin toimintaa, jolloin rasva ei imeydy, mutta pitkäaikaistutkimuksia ei ole emmekä vielä tiedä mitä muuta se haittaa. Hiilihydraattien pilkkoutumista voi yrittää estää esimerkiksi sakkaraasin tai vaikkapa amylaasin toimintaa estämälä, mutta mitä tapahtuu muualla kehossa jää nähtäväksi.

Ihminen ei syö merkittävästi liikaa jos energiabalansiin osallistuvat hormonaaliset jne säätelyjärjestelmät toimivat. Insuliiniresitenssi esimerkiksi selittää erittäin hyvin lihavuutta, mutta ei se tietenkään ainoa tekijä ole. Monia peptideitä ja neuroengokrinologisia eroja löytyy. Samoin suoliston bakteerifloorassa on eroja, esimerkkinä akkermansia municiphilan puuttuminen lihavilta. Tässä mielessä yksikin antibioottikuuri voi olla liikaa. Suolistobakteerit on yhdistetty lihavuuteen, mielisairauksiin ja moneen muuhun sairauteen.

Olen siis vahvasti sitä mieltä, että lihavuutta ei hoideta yksilöä haukkumalla. Neuvontaa voi antaa, mutta hyvin harvoin nekään johtavat hyvään lopputulokseen.  Sellaiset hoitomodot eivät tule yleistymään, joilla joku ei tekee rahaa. Se on varmaa.

Mikäli minun pitäisi ratkaista lihavuusongelma, paneutuisin alkusyihin. Ne löytyvät ihmisen biokemiasta, ympäristötekijöistä, geneetiikasta ja syömästämme ruoasta. Ehkä psykologisointia voisi harrastaa sen verran, että lihavia ohjeistettaisiin pitämään huolta suolistostaan, kuuntelemaan tunteitaan, erityisesti nälkäsignaalia ja välttämään stressiä, joka on monessa mielessä se pahin tekijä.

Tähän sopii mielestäni hyvin tarina kuudesta sokeasta miehestä ja elefantista (Wiki)

Sokeista miehistä ja elefantista kertova tarina on lähtöisin Intiasta, josta se on levinnyt laajalle. Tarinan avulla havainnollistetaan erilaisten totuuksien ja harhakäsitysten syntymistä ja kehittymistä. Eri aikoina tarina on tarjonnut näkemystä muun muassa siihen, mitä totuus on. Tarinan avulla havainnollistetaan, miten asiantuntijat toimivat tilanteessa, jolloin on puutetta tiedosta, sekä korostetaan kommunikaation ja eri näkemysten kunnioitusta.

Useissa tarinan versioissa joukko sokeita miehiä tunnustelee elefanttia oppiakseen tuntemaan millainen se on. Kukin miehistä tunnustelee eri osaa, kuten kylkeä tai torahammasta. Lopulta miehet vertaavat omia havaintojaan ja huomaavat, että ne ovat täysin ristiriidassa toistensa kanssa.

Tarinat eroavat pääasiassa sen suhteen, miten elefantin ruumiinosia kuvataan, kuinka voimakkaaksi erilaisten näkemysten kohtaaminen kääntyy ja miten miehet saavuttavat yhteisymmärryksen.

Miksi oletetaan että hoikat/normaalipainoset haluaa seurustella lihavan kanssa? Miksi olet itse sellainen jollaista et kuitenkaan itsellesi kumppanina hyväksy eli lihava? ?

Vierailija kirjoitti:

Miksi oletetaan että hoikat/normaalipainoset haluaa seurustella lihavan kanssa? Miksi olet itse sellainen jollaista et kuitenkaan itsellesi kumppanina hyväksy eli lihava? ?

Ihmiset haluaa aina syödä sen kermakakun ja kumppaniksi beefcaken.

Olen lihava, aviomieheni on mua 40kg kevyempi. Paino ei kuitenkaan koskaan ole ollut mikään kriteeri sille, kenen kanssa olen suhteessa ja kenen en. Olen ollut suhteessa laiheliinin kanssa, ylipainoisen miehen kanssa, timmikroppaisen miehen kanssa ja niiden "normaalivartaloisten kanssa". Seksi on sujunut kaikkien kanssa ongelmitta. Kokonaisuus se on, mikä ratkaisee. Samoin koen itsestäni. Se, että olen lihava, ei tarkoita, ettäkö kelpaisin vain "feedereille". On olemassa miehiä, jotka haluaa mua juuri tämän kokoisena kuin olen, ja on miehiä, joille en "kelpaisi" missin mitoissakaan On miehiä, jotka haluaisi mua minkä kokoisena tahansa. Ja se on ihan ok. Tärkeintä on kemia ihmisten välillä. Mieheni kanssa me ollaan onnellisia, matkustellaan, vietetään aikaa luonnossa, lenkkeillään, käydään uimassa, pidetään leffailtoja ja käydään ravintoloissa... Välillä löhötään sohvalla, välillä urheillaan. VIetetään aikaa myös erikseen. Olen toki huonommassa kunnossa kuin mieheni, mutten missään nimessä niin lihava, etteikö liikkuminen ja aktiivinen elämä muuten sujuisi ollenkaan. Harvassa ovat ne asiat, joihin en painoni ja kokoni takia pystyisi.

Jos taas lähtökohtaisesti hakee nimenomaan tietynlaista kumppania, eikä ole valmis missään tilanteessa joustamaan, voi olla yksin melkoisen kauan, ja missata vaikka minkälaisia kultakimpaleita matkan varrella vain, koska jokin yksittäinen asia on pielessä. Oli se sitten paino, pituus, tatuoinnit, harrastukset, tulotaso tai mitä vaan.

Up!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montako ylipainoista oli keskitysleireillä, kun ruoka-annosten kalorikoko säädeltiin tarkasti niin, että ihmisluurangot pysyivät pystyssä?

Pointti? Että vähällä ruualla laihtuu ja pysyy just just hengissä? No valtava ylläri.

Pointti oli juuri siinä. Nämä lihavat, jotka ulisevat elävänsä terveellisesti ja treenaavansa, mutta olevan silti lihavia (geenejä on aina hyvä syyttää), olisivat vastaavalla ruokavaliolla tasan samassa kunnossa. Mistään ei voi kantaa vastuuta itse. Ei edes omasta makkaramahasta.

Niin no jos se vanki on viime viikolla sinne keskitysleirille tuotu ja ollu sinne saapuessa 100kg niin ei se sillä seuraavalla viikolla ole vielä mikään aliravitun näköinen. Vai kuvittelitko että se laihtuminen tapahtuu päivässä?

Mitä oikein sössötät? Kuulut näihin joiden dieetti alkaa joka maanantai ja loppuu tiistaina? Eli OLEN KYLLÄ OLLUT TÄSSÄ LaIHIKSELLA...

Ei kun 6 kk on kestänyt laihdutukseni. En tiedä millainen ruokavalio oli keskitysleiriläisillä, mutta olen noudattanut ravitsemusterapeutin neuvoja.

Sulla varmasti olis antaa ohjeet ja neuvot siihen miten saada motivaatio säilytettyä vittuiluista huolimatta?

Itse saisin motivaatiota juuri vittuilusta. Laihduttaisin ja treenaisin itseni niin kuumaksi kuin mahd. Ja sitten katsoisin kun vittuilioiden leuat tippuu ;) look at me now bitches. Parasta.

Oon huomannut tän aivan saman ilmiön. Annoin kerran kavereiden käyttää mun tinderiä. Valitsivat pelkästään suhteellisen (tai hyvin) ylipainoisia miesyksilöitä, joille painaa sydäntä. Sen jälkeen ei oo hirveesti kyseisen pariskunnan kanssa huvittanut hillua. Olkoon keskenään kuikelojoukossaan, sitä se porukka nimittäin on. Tämän uuden miehen tultua kaverin kuvioihin. Viesti oli mun mielestä aika selkeä. No, kunhan kaveri on onnellinen sen ja oman porukkansa (meidän entisen yhteisen) kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olet onnistunut saamaan hoikkia naisia lihavana miehenä?

Olen älykäs, hauska, erinomainen keskustelija, itsevarma, sivistynyt, huomaavainen ja hyvä pukeutuja. Monelle naiselle on yhdentekevää, onko miehellä vähän ekstraa, kunhan tämä ei ole sairaalloisen lihava.

Ei välttämättä edes sairaalloisen lihava ole liian paha asia. Ystäväni on meinaan kanssa älykäs, helvetin itsevarma, tietää mistä nappuloista painaa mutta ERITTÄIN lihava (ja muutenkin erittäin epäterveelliset elämäntavat - pilleriä, röökiä yms menee suuria määriä). Silti hyvännäköistä naista on riittänyt - jopa varattuja sellaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kommentteja lukemalla huomaa, että läskit ovat vähän niinkuin narkkarit. Valheita valheiden perään ja kama (ruoka) menee kaiken edelle.

Samoja mekanismejahan niissä molemmissa on. Mutta oletko itse vetänyt lapsesta saakka heroiiniä ja päässyt siitä eroon sillä, että muut sinulle vittuilivat? Tai tunnetko yhtään alkkaria, joka olisi lopettanut dokaamisen muiden mielipiteiden johdosta?

En, olen kyllä lopettanut tupakoinnin että jotain kokemusta on riippuvuuksista. Vaikka ihmeen helppoa sekin kyllä oli.

Tupakoinnin lopettaminen on lastenleikkiä verrattuna laihduttamiseen.

Juu no olen kyllä myös laihduttanut, normaalipainon sisällä 8kg.

Normaalipainon sisällä laihduttaminenkaan ei ole hankalaa.

:D en ole sanonutkaan että on, vaan että olen myös tehnyt sen. Eli kokemusta on myös laihduttamisesta. Vieläkö nyt keksit jotain? Kilpirauhasen vajaatoiminta? Löytyy. Kortisonilääkitys jatkuvana? Löytyy. No?

Aina näitä tekosyihin vetoavia valittajia löytyy. Mitä jos ihan vaan et söisi? Varmasti laihdut.

Istaria kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olet onnistunut saamaan hoikkia naisia lihavana miehenä?

Olen älykäs, hauska, erinomainen keskustelija, itsevarma, sivistynyt, huomaavainen ja hyvä pukeutuja. Monelle naiselle on yhdentekevää, onko miehellä vähän ekstraa, kunhan tämä ei ole sairaalloisen lihava.

Ei välttämättä edes sairaalloisen lihava ole liian paha asia. Ystäväni on meinaan kanssa älykäs, helvetin itsevarma, tietää mistä nappuloista painaa mutta ERITTÄIN lihava (ja muutenkin erittäin epäterveelliset elämäntavat - pilleriä, röökiä yms menee suuria määriä). Silti hyvännäköistä naista on riittänyt - jopa varattuja sellaisia.

Sillä on rahaa. Tai joutuu käyttämään sitä naisiin. Seura maksaa, etenkin jos on painoa. Siitä vaan ei huudella hirveästi ääneen. Vähintään ruoat ja juomat jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä kommentteja lukemalla huomaa, että läskit ovat vähän niinkuin narkkarit. Valheita valheiden perään ja kama (ruoka) menee kaiken edelle.

Samoja mekanismejahan niissä molemmissa on. Mutta oletko itse vetänyt lapsesta saakka heroiiniä ja päässyt siitä eroon sillä, että muut sinulle vittuilivat? Tai tunnetko yhtään alkkaria, joka olisi lopettanut dokaamisen muiden mielipiteiden johdosta?

En, olen kyllä lopettanut tupakoinnin että jotain kokemusta on riippuvuuksista. Vaikka ihmeen helppoa sekin kyllä oli.

Tupakoinnin lopettaminen on lastenleikkiä verrattuna laihduttamiseen.

Juu no olen kyllä myös laihduttanut, normaalipainon sisällä 8kg.

Normaalipainon sisällä laihduttaminenkaan ei ole hankalaa.

:D en ole sanonutkaan että on, vaan että olen myös tehnyt sen. Eli kokemusta on myös laihduttamisesta. Vieläkö nyt keksit jotain? Kilpirauhasen vajaatoiminta? Löytyy. Kortisonilääkitys jatkuvana? Löytyy. No?

Aina näitä tekosyihin vetoavia valittajia löytyy. Mitä jos ihan vaan et söisi? Varmasti laihdut.

Mitä helvettiä, olen normaalipainoinen ja sitä mieltä että laihdutus kyllä jokaiselta onnistuu. Lue tuo eka kommenttini...

Tuskin he itse sitä haluavatkaan. Heitä eivät yksinkertaisesti huoli muut kuin toiset lihavat (jos hekään).

Istaria kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olet onnistunut saamaan hoikkia naisia lihavana miehenä?

Olen älykäs, hauska, erinomainen keskustelija, itsevarma, sivistynyt, huomaavainen ja hyvä pukeutuja. Monelle naiselle on yhdentekevää, onko miehellä vähän ekstraa, kunhan tämä ei ole sairaalloisen lihava.

Ei välttämättä edes sairaalloisen lihava ole liian paha asia. Ystäväni on meinaan kanssa älykäs, helvetin itsevarma, tietää mistä nappuloista painaa mutta ERITTÄIN lihava (ja muutenkin erittäin epäterveelliset elämäntavat - pilleriä, röökiä yms menee suuria määriä). Silti hyvännäköistä naista on riittänyt - jopa varattuja sellaisia.

Itsetunnosta se lähtee. Mikäli mies tai nainen on tosi lihava, mutta säteilee onnea ulospäin, saa hän varmasti kumppanin. Mikäli itsetunto on huono, kuten usein itseään trimmaavilla tuppaa olemaan, eivät he saa kumppania vaikka olisi miten kaunis. Ainoastaan yhden illan panosuhteisiin heidät saatetaan kelpuuttaa.

No kyllä sitä vähän ajattelee että lihavaa ei haittaa jos kumppanikin on läski kun kerran itselleenkin sen sallii? Hoikalle kynnys em hyväksymiseen voi olla paljon suurempi etenkin jos/kun lihavuus johtuu elintavoista.  

Ei mua muutama (n 10) ylikilo miehellä haittaa, kunhan kilot pääosin on kiinteitä ja lihasta. Pieni kumpare muuten hyväkroppaisella 50v:llä ei ole ollenkaan paha. Itse olen normaalipainoinen.

n 50+v

Miksi ei lihavia edes kiinnostaisi lihava mies?