Harmittaako kahden pojan äitiä, jos kolmaskin on poika
Kommentit (29)
Kyllä minä olisin pettynyt sillä olen aina halunnut tytön.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaako kahden tytön äitiä, jos kolmaskin on tyttö? Miksi tätä ei kysytä?
Meille oli alusta asti selvää, että perheeseemme kuuluu kolme lasta. Kaksi ensimmäistä oli tyttöjä. Esikoisen jälkeen kovasti onniteltiin, toisen jälkeen harmiteltiin, että ei vieläkään tullut sitä poikaa. Sen jälkeen kerroimme kovin avoimesti kaikille, että toivomme vielä yhtä lasta perheeseemme. Ettei tulisi sellaista kuvaa, että "vielä sitä poikaa yritetään". Olin kovin varautunut siihen, että kolmaskin lapsemme olisi tyttö. Sitten kävikin niin, että hän on poika. Yllättäen olen saanut kokea myös kateutta sellaisilta äideiltä, joissa on pelkkiä tyttölapsia. Esim. serkkuni perhe lopetti yhteydenpidon kokonaan.
Minä rakastan jokaista lastani yksilönä. Esikoinen on rauhallinen ja tunnollinen nuori nainen, joka toki on naisellinen, mutta ei mitenkään ylitseampuvasti. Toinen tytär on niin tyttö hyvässä ja pahassa. Reagoi joka asiaan hyvin stereotyyppisen tytön tavoin. Joskus ihan naurattaa. Mutta ihana hän on! Kuopus, pojanpatukka, on taas niin äijä, ettei mitään rajaa. Hän täyttää ihan kohta 10v ja edelleen vielä hämmästyn, että tuommoinenko se pojan maailma onkin. Upeaa, että olen saanut kokea äitiyden molempien sukupuolien kanssa, mutta varmasti olisin ollut täydellisen onnellinen äiti kolmen prinsessankin äitinä.
Näin se pitää ollakin!
Vierailija kirjoitti:
Mulla on neljä poikaa, kyllä olisin yhden tytön toivonut. Kyllä sen voi ihan myöntää.
Terveitä ovat, joten olen onnellinen kyllä näistä pojistakin. Vauhtia ja ääntä riittää vähän liikaa vaan...
Just tää on niin oksettavaa tytön toivojissa. Ootellaan jotain hiljasta ka kilttiä äidin pikkuprinsessaa, jonka pitää laittaa ruokaa ja siivota. Tuollasille en tyttöjä sois yhtään. Kasvatetaan vanhaan rooliin ja aikusena tyttö kipuilee, kun narsistiäiti on halunnut vaan itsensä jatkeen.
Ps. Tytöt ei oo sen hiljasempia tai rauhallisempia
T kahden tytön äiti, joka ei rajaa tyttöjensä elämää nyrkin ja hellan väliin hiljasiksi hiiriksi.
Ei tätä voi yleistää. Itselläni ei ole koskaan ollut mitään väliä, kumpaa sukupuolta lapseni ovat, mutta jollekin toiselle se on näköjään isokin asia. Meillä on kolme poikaa ja nyt lasten ollessa isoja, huomaan että on kiva kun ovat samaa sukupuolta, ovat tosi läheisiä ja paljon tekemisissä keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Harvinaisen typerä aloitus.
Perustelut?
Minulla on kolme poikaa, en olisi tyttöjä halunnut joten näin on hyvä, olen pojistani onnelllinen ja ylpeä! Nykyäänkin kun ovat minua pidempiä, harteikkaita ja salskeita, hienoa on olla heidän äiti :)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme poikaa, en olisi tyttöjä halunnut joten näin on hyvä, olen pojistani onnelllinen ja ylpeä! Nykyäänkin kun ovat minua pidempiä, harteikkaita ja salskeita, hienoa on olla heidän äiti :)
Onnittelut kolmesta pojasta.
Olen itsekin kolmen pojan äiti. Jotenkin outoa mutta ovat vielä hyvännäköisiä. Naiset katselevat ja on kiva kulkea komeiden miesten seurassa....vähemmän kauniina😀