Lapsettomat: minkälaista on elää ilman ruuhkavuosia?

Ei ole ruuhkavuosia vaikka olen 40+ ja lapsia on kaksi. ( esikoinen on jo aikuinen ja kuopus teini)

Olen siinä onnellisessa asemassa että olen voinut järjestää elämäni sellaiseksi kuin haluan ja mistä selviän.

Vaikka en minäkään missään paratiisissa elä. Äitini on jo valitettavasti kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla ainakaan ole aikaa millekään ylimääräisille projekteille, vaikkei meillä lapsia olekaan. Työssäkäynti, työn puitteissa matkustaminen, omakotitalosta huolehtiminen, omista ja puolison vanhemmista huolehtiminen, ystävien tapaaminen, parisuhteen ylläpitäminen täyttävät kyllä kalenteria ihan huolellisesti täälläkin. Me ollaan jotenkin "kummasti" valikoiduttu ainoina lapsettomina lapsina vanhempiemme asioiden hoitajiksi - meillä kun sitä aikaa on niiin paljon ylimääräistä. Samaan aikaan ollaan kuitenkin molemmat reissutyössä ja työviikko ilman jomman kumman ulkomaanmatkaa alkaa olla ihme. Sisarusten lapsia ja kummilapsiakin pitäisi ehtiä hoitamaan enemmän, jotta väsyneet isät ja äidit saisivat sitä parisuhdeaikaa. Viimeksi itse oltiin treffeillä pitkälti syksyn puolella. En silti haluaisi valittaa, tykkään siitä, että saamme olla läheistemme elämissä mukana, mutta kovin on kummallinen oletus, että lapsettomana sitä jotenkin on ihan erillään sosiaalisista paineista ja ajankäytön haasteista. Että kellon lyödessä neljä iltapäivällä, shamppikset vaan poksuvat kun ystävien kanssa vietetään antoisaa teatteri-iltaa ja kömmitään sitten illalla juuri maratoonin juokseen puolison väliin untuvanpehmeisiin pesulassa pestyihin lakanoihin vailla murhetta huomisesta. 

Kyllä minun elämäni on ainakin paljon lähempänä tuota kuin sinun ja puolisosi elämää. Olen pitkäli ulkoistanut kotini siivouksen, kuohari after workissa on ihan tavallinen juttu, ja harrastan juoksua semitavoitteellisesti. Oleellista on varmaan se, että lapseton voi valita tämän vapauden, vanhempi ei. Tai kyllä jotkut vanhemmat toki valitsevatkin, mutta se onkin sitten lastensuojeluasia, kun lapset jäävät noutamatta päiväkodista kuohuvan naukkailun takia tai pöydässä ei ole ruokaa, koska isä on nyt uppoutunut lukemaan Mayojen mytologiasta. -8

Onhan toisilla lapsellisillakin lastenhoitajat kuskaamassa muksuja harrastuksiin ja kodinhoitajat huolehtimassa pyykkivuoresta. 

Joo, mutta harvemmin Suomessa kun se ei sovi tähän luterilaiseen luontoon.

Onko olettamus se, että mikäli ei ole lapsia, niin on pakko olla joku muu projekti? Mä elän ihan normaalia ja hyvää elämää yhdessä puolison kanssa. Käydään muun muassa töissä, harrastetaan liikuntaa yhdessä ja erikseen, matkustellaan, nautitaan arjesta yhdessä ja tällä hetkellä  suunnitellaan häitä.

Vaikea sanoa, kun ei ole oikein mihin verrata. Lähinnä ihmetyttää joidenkin ihmisten halu kasata elämäänsä vastuita ja vaikeuksia toisensa perään. Pakko saada lapsia, pakko saada useampi lapsi, pakko saada lapset pienellä ikäerolla, pakko päästä silti toteuttamaan itseään, pakko olla kunnianhimoinen...

Relatkaa. Ei teistä historiaan mitään merkkiä jää, ja hautaan ehtii hötkyilemättäkin.

Mieti, millaista elämäsi oli ennen lapsia. Jokaisella on omanlaisensa elämä. Joillakin on ruuhkia ja toisilla ei.

Ei kaikilla lapsellisillakaan ole ruuhkavuosia. Minä sain kolme vanhinta lastani opiskeluaikana. Silloin en tiennyt, mitä sana "ruuhkavuodet" tarkoittaa. Ymmärsin sen vasta kun minulla oli 3 teiniä ja 3 alle kouluikäistä. Nyt esikoinen on jo muuttanut omilleen ja kuopus on 3v, ja minusta tuntuu, että ruuhkavuoteni ovat takanapäin. On aikaa omille projekteille ja uran luomiselle.

Ei mulla mitään ruuhkavuosia ole ollut, yhden alakoululaisen äiti olen.

Erittäin mukavaa. Elämäni on juuri sellaista kahden lapsettoman, kaupungissa asuvan keskiluokkaisen aikuisen elämää, joka blogeihin ikuistettuna on kuulemma "epärealistista" ja "teeskenneltyä". Ei minua haittaa pinnalliseksi tai itsekkääksi haukkuminen, se on vain kateellisten ulinaa, mutta vähän kyllä huolestuttaa, että eivätkö vanhemmat oikeasti tiedä tai muista, miten antoisaa tällainen dinkkuilu on. Koen elämäni paljon merkityksellisemmäksi nyt kuin mitä se olisi stressaantuneena ja katkerana perheenisänä, joka minun kohtaloni tällä temperamentilla auttamatta olisi.

Suosittelen kyllä lapsettomuutta kaikille nuorille aikuisille, jotka vähääkin epäilevät lapsiperhe-elämän mielekkyyttä. Vanhemmuus on vain sukupolvesta toiseen jatkuva pyramidihuijaus.

Olisin halunnut lapsia, mutta nyt neljänkympin lähestyessä tiedostan, ettei niitä ole tulossa. Toisaalta tunnen tämän koko ajan paremmaksi ratkaisuksi, jo nyt arki vie voimia ja loppujen lopuksi lasten jutut ei oikeastaan kiinnosta, kun asiaa katsoo rehellisesti. 

Yritän koko ajan päästä eroon suorituskeskeisyydestä. Vähennän kulutusta ja töitä, elän vaatimattomammin, en edes haaveile enää materiasta. Päinvastoin, nytkin on liikaa. Lasten kanssa elämä olisi varmasti ihan erilaista, kun tuntuisi että pitäisi heille jokin nykyajan ihanteiden mukainen elämä järjestää ja perintöäkin saada säästöön. 

Vapaa-aikaa menee paljon ystävien kanssa, heitä on paljon ja lapsellisten ystävienkin jälkikasvu pärjää jo omillaan. Tosin oma seurallisuus on vähentynyt iän myötä, ehkä vähän liikaakin. Itselle ei jaksa etsiä tekemistä ja elämään sisältöä, kuten ehkä perheellisenä tekisi. Nykyään huomaan olevani aina iloinen tyhjästä viikonlopusta, jolloin voi vain lukea. Olen loppujen lopuksi aika tyytyväinen lapsettomuuteeni.

Elämä on leppoisaa, liikuntaharrastusten ja eläinten parissa. Parisuhteelle on aikaa ja voimme vapaasti reissata, käydä syömässä, nukkua pitkään... jne.  Vapaa-ajan ongelmia ei ole :) Luulen, että en jaksaisi lasten hoitoa, tarvitsen tämän oman rauhan ja vapauden tulla ja mennä elämääni.

Tässähän tämä arki soljuu aivan mukavasti. Teen päätöksiä sen mukaan mikä tuntuu hyvältä, juuri nyt suunnittelen lisäkouluttautumista ja näin urapolun suunnan muuttamista ja parin vuoden sisällä olisi avomieheni kanssa tarkoitus muuttaa eri paikkakunnalle. Olen osa-aikatöissä, vapaa-ajallani teen pitkiä metsälenkkejä koiran kanssa, harrastan, opiskelen ja luen kirjoja. Tärkeintä mulle on olla tyytyväinen niihin asioihin, joissa vietän eniten aikaani - en ole tällä hetkellä tyytyväinen työnkuvaani, joten siksi työasiat ovat viime aikoina mietityttäneet paljon, nyt olen kuitenkin päätynyt hyvältä tuntuvaan ratkaisuun ja odotan tulevaa innolla. Parasta ovat sellaiset päivät, kun voin aamulla miettiä mitä haluaisin tehdä eikä ole mitään ikäviä velvotteita.

nosto