Auttakaa! En pysty elää itseni kanssa.
Joka päivä mietin, kadun ja itken, sitä mitä kaikkea pahaa ja tyhmää olen tehnyt menneisyydessäni. On vaikea elää itseni kanssa. Haluaisin olla hyvä ja parempi ihminen, mutta tuntuu siltä, että en voi muuttua, kun kukaan ei usko.
Nyt jotain varmaan kiinnostaa, että mitä kauhkeuksia sitten olen tehnyt niin mm. Abortin :(, pettänyt miestä jota rakastan, ollut muuten vaan kusipää... En pääse teoistani yli vaikka niistä aikaa jo vuosia.
Ainoa syy miksi elän on lapseni, mutta mitäs sitten kun lapseni on isompi ja saa kuulla jostain kaikki pahat tekoni? :( sitten mulla ei ole ketään. Minulla ei ole paljoa läheisiä ympärillä koska en usko, että kukaan haluaa olla minunlaiseni kanssa missään tekemisissä.
Kommentit (6)
Kyse on omasta päästäsi, ahdistuksesta, ei siitä mitä olet tehnyt.
Opi virheistäsi ja ole parempi ihminen jatkossa. Kehity. Äläkä elä menneisyydessä. Terapia?
Itselläni oli aikoinaan yksi juttu, mitä kaduin niin paljon että mietin sitä jatkuvasti ja tunsin huonoa omaatuntoa lähes vuosikymmenen. Sitten hyväksyin asian. Nyt se tuntuu kaukaiselta asialta, tulipahan tehtyä, ei voi mitään.
Luuletko tosiaan, että lapsesi hylkää sinut jonkun aikoja sitten tapahtuneiden juttujen takia, jotka todennäköisesti ei ole muiden silmissä ollenkaan niin pahoja kuin kuvittelet?
Ainakin sinulla on vahva omatunto/ moraali. Ei pelkästään huono asia, vaikka nyt kärsitkin siitä itse.
"En pysty elämään itseni kanssa"
Opettele kielioppi, kiitos.
Hakeudu lääkärin juttusille, jotta saat konkreettista apua ahdistukseesi. Kun asiat tuntuvat noin voimakkailta ja lisäksi on vastuu lapsesta, niin ei kannata yrittää pelkästään ominvoimin. Voisit saada ajan psykologille tai muutakin apua. On minusta kuitenkin hyvä merkki, että käyt virheitäsi läpi, se tarkoittaa ettet ainakaan halua toistaa enää samoja asioita, mutta älä ole kuitenkaan itseäsi kohtaan kohtuuton tai liian ankara. Et ole paha ihminen, tekosi ovat olleet vääriä, muttet ole moraaliton. Voimia!
Miten muuten voit?
Masennuksen yksi oire on juuri tuollainen menneiden märehtiminen ja kohtuuton syyllisyydentunto.
Kannattaa varmaan nyt unohtaa ne menneisyyden teot, ja keskittyä parempaan tulevaisuuteen ja tehdä parempia ratkaisuja jatkossa. Mitään ei ole vielä menetetty!